Eilen suurten valmistelujen jälkeen lähdimme S:n kanssa lopultakin (olimme jo monta kertaa aikoneet, niin aikomus oli jäänyt vain toteutumatta) Liedon Vanhaanlinnaan. Poljimme sinne kauniissa ja lämpimässä syyssäässä (mielestäni oli kylläkin melkeinpä kesäsää). Perillä kävimme ensin tutustumassa ylhäällä itse muinaislinnaan ja sen jälkeen lomakeskuksen päärakennuksen kellarissa olevaan arkeologiseen näyttelyyn. Esineitä oli itse asiassa löytynyt melkoisesti linnavuoren alueelta. Ne olivat melko myöhäiseltä ajalta. Mukavaa oli se, että pääsimme molemmat yhden alennetun lipun hinnalla - kiitos mukavan kassapojan.
Päätimme Vanhastalinnasta jatkaa vielä Nautelankoskelle saakka. Niinpä pyöräilimme ensin Liedon keskustaan ja sieltä Nautelankoskelle. Koskelta löysimme rannasta suojaisan paikan, jossa joimme evääksi ottamaamme kahvia ja mehua sekä söimme voileipiä. Ne maistuivatkin aivan ihanilta - olihan matkaa kertynyt 19,1 km. Jokiranta oli ihana pienine soljuvine virtaväylineen ja lehtomaisine puunlatvuksineen. Kaloja uiskenteli suvannossa. Virtaavan veden ääni oli ainoa, mikä kuului päivän lähestyessä iltaa.
Paluumatkalle lähdimme vasta auringon jo laskiessa. Takaisin kaupungissa jo melkoisessa hämärässä veimme pyörämme kotini sisäpihalle ja suuntasimme S:iin. Halusimme ystäviemme kanssa ehtiä Aurajoen rantaan katsomaan Turku-päivän ilotiulitusta. Juuri kun astelimme Aurasillalta rantapromenadille, alkoi ilotulitus. Oli melkoinen näky! Sen jälkeen oli vielä mukava tavata harvemmin nähtyjä tuttuja S:ssa. Väsyneinä, mutta tyytyväisinä päivään - meillähän se oli lähinnä Lieto-päivä - suuntasimme nukkumaan.
