Omnium fidelium

Mitä nyt joidenkin päivien odotuksesta, kun on esim. kerran joutunut lähes kaksi vuotta odottamaan!

Sydämessä.
Toivon sellaisen ilon olevan läsnä kuin Sinä...
Ei, en laske irti!

Jonain päivänä, eikö ole ennustettu? Tulee, enkö tiennytkin?! Enkö ole itselleni luvannut ...että koko sydämelläni kestän ja pysyn. Ei muuta ajatusta, ei muuta hahmoa! Hetket katoavat ...ikuisuudeksi!

Tänään ollessani uimahallissa pohdin Jumalan kirkkautta. Istumiseni kirkkaassa valossa sai minut tajuamaan Jumalan kirkkauden olevan Totuuden valoa. Siinä näkyy kaikki ja sen takia vapisemme ja tärisemme sen edessä - me kaikki.

Totuuden valo tuo kuitenkin rauhan.

--------------------

Pelossani ja paniikissani turvaan Häneen!

Sosiaalisissa tilanteissa käyttämämme kieli on myös oikeuttamassa sanomaamme. Jo v a l i t u t sanat ovat oikeuttamassa kertomaamme. Jos toinen ei halua ymmärtää sanoja samalla tavalla, saattaa seurata omien sanojen kokeminen oikeudettomuuden uhan alaiseksi. Vastavuoroisesti toisen tavoittaminen (saatikka kuunteleminen) saattaa sitten jäädä saavuttamatta.

Orietur in diebus eius iustitia et abundantia pacis. Omnes gentes servient ei.

Apparuit in mundo, cuius principium nescitur in caelo: de virgine nasci dignatus est, qui omnia creavit.

Te laudamus, Domine!

Minulla oli aikoinaan ylä-aste- ja lukioiässä tapana illalla käydä läpi päivän tapahtumia mielessäni ja pohtia niitä - jopa tuntikaupalla. Tapa muuttui kai jossain vaiheessa pakkomielteiseksi ja minulla oli iltaisin suuria nukahtamisvaikeuksia. Oli pakko yrittää päästä tavasta eroon ja onneksi onnistuin siinä.
Alitajunta tekee kyllä työtään.

Tästä päivästä olen kiitollinen Isälle. Hänen valossaan olen saanut paistatella. Me emme tarvitse kylissämme eikä kaupungeissamme aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee ne.

Kunpa valo loistaisi laajalle, sillä emmehän me muuten näe toisiamme!

Koskapa sisälläni riehuu tuli (uskokaa tai älkää), niin saatan joskus henkäistä lieskoja ulos suustani. Silloin voi toisen pyhänä pitämään kohdistua turhia polttamisyrityksiä. Olen hyvin pahoillani sellaisesta.

Juon nyt teetä.

"Uudelleenkoulutettuna" puolustan muiden aarteita - vaikka sitten lieskoin.

----
P.S. Olettehan rukoilleet Sara Ventinin puolesta?!

Hymyä, naurua, loistavia silmiä, pehmeitä kosketuksia, hyväätekevää lähelläoloa, herkkiä sanoja ja siunattuja toiveita...

Sain tänään kysymyksen, onko elämässäni romantiikkaa ja rakkautta. Vastasin myöntävästi.

Vedettömään laaksoon on puhjennut virvoittava lähde.

Kuin omenapuu metsän puiden keskellä
on rakkaani nuorukaisten joukossa.
Sen puun varjoon kaipaan lepäämään,
sen hedelmä maistuu suussani makealta.

Soit loué le Seigneur, Tout-puissant!