Kun kirjoitan kalenteria, niin minun ei tarvitse huolehtia muistamisesta samalla tavalla kuin ne usein suulliseen perimätietoon nojaavien kulttuurien muistamiseen erikoistuneet henkilöt, jotka saattoivat kertoa satojenkin vuosien tapahtumista.
Minulla on käytössäni myös absoluuttinen kronologia, joka on sovittu Kristuksen - enemmän tai vähemmän oikean ajankohdan mukaisen - syntymän mukaan tapahtuvaksi. Ei tarvitse erikseen viitata johonkin juuri tuon ajan tapahtumaan tai hallitsijaan saadakseen kiinnekohdan yleiseen aikaan.
Ajan käsittäminen on kuitenkin täysin minusta kiinni.
En viitsi kiinnittää siihen huomiota. Sen pohtiminen saa ajan liikkeen tietoiseksi ja jatkuvat loput ja alut saavat minut murheelliseksi. Ikuisuus ilostuttaa!
