Omnium fidelium

Uskonnon opetus kouluissa on ollut hyvin usein keskustelun aiheena. Kyse on mielestäni yhteiskunnan arvoperustasta ja siihen mitattavasta totuusarvosta.

Yhteiskuntamme on moniarvoinen. Koulussa on mahdollisuus saada oman uskontonsa opetusta. Oppilaiden tarkoitus on saada koulussa perusvalmiuksia yhteiskunnallista elämää varten. Kun kristinuskosta kerrotaan luterilaisen kirkon jäsenille, on minusta syytä tuoda tunnustuksellinen osa esille. Samoin tietysti katson olevan islamin suhteen. Opettajan tulee ja hän saa opettaa koraanin mukaista oppia islamista. Tulkinta jää oppilaalle - myös esim. pyhän sodan osalta.

Ihmisellä on moraalinen vapaus ja vastuu. Yhteiskuntamme kaikkialla korostaa näitä kansalaishyveitä. Eväät ovat moninaiset moniarvoisessa yhteiskunnassa. Moraali on kasvatuksen tehtävä. Kasvatus ei varsinaisesti ole koulun tehtävä, eikä mitenkään erityisesti uskonnon opetuksen tehtävä.

Huomenna suunnistan kohti uutta pääkaupunkiamme, Helsinkiä. Hyvä ystäväni B.-täti. majoittaa minut Saimaborgin loisteliaaseen vierashuoneeseen. Aikatauluni on tiukka: tutkimusta, kokousta ja messu. Todennäköisesti jo ylihuomenna palaan vanhan kulttuurin pariin Turkuun.

Välsigna resan med Dina rikliga gåvor, o evige Fader!

Välinpitämättömyys johtaa ikuisuuteen helvetissä.
Jos luulet yhden kerran elämässä riittävän tunnustaa ja sen jälkeen huolettomuuden alkavan, niin tervemenoa helvettiin. Jos et vihaa syntiä ja synnintekijää, niin et tunne synnittömyyttä, ja olet kuolemanvaarassa.
Ei mikään hartaus tai hurskauselämä tuo pelastusta, vaan todellinen usko Jeesukseen Kristukseen. Se näkyy koko uskovan elämässä, joka ON Jeesus Kristus. Se on täydellistä Hänessä.
Turhaa on myöskään valehdella monesta tiestä. On vain YKSI tie - kuultuamme kutsun. Vain Hän avaa rakkauden, sillä Hän on rakkaus. Me kuitenkin olemme vastustaneet Häntä, olemme kieltäneet Hänet.
Valehtelemme myös itsellemme, että kaikenlainen toivo on mahdollista. Miksi?
Viha tulee niiden osaksi, jotka eivät sittenkään käänny ja ole rakkaudessa. Viha on jo palkkio.
Jumalan luoman lankeaminen tapahtuu yhä uudestaan ja vaatii katumusta. Kaikki on anteeksi annettua katuville.
Portti on kapea ja vain harva pääsee sisälle.
Joko elätte oikeudenmukaisuudessa (eikö olekin hieno asia?) tai kuolette lopullisen kuoleman. Ei armon kieltävä ihminen ole uusi ihminen, se uusi ihminen, joka elää Jumalan oikeudenmukaisuudessa mitään pelkäämättä.
Maailma pitää hulluutena, sillä maailma ei tunne Jumalan lakia. Maailma pitää Jumalan lakia outona, hulluutena, vieraana, käsittämättömänä.
Jumala on kuitenkin TOTUUS, ei ihminen, eivätkä ihmisiä ulkoisesti miellyttävät sanat välttämättä ole totuutta. Jumalan totuus on ja pysyy, ihmisen totuus muuttuu (joskus ihan ihmettelee heilahdusten suuruutta). Ihmisen totuudesta puhuminen on VALHE - se on kapinaa Jumalaa vastaan, se on kuolema. On sulaa hulluutta yrittää väittää ihmisen epätäydellistä totuutta TOTUUDEKSI.
Ihmisen tie on helvetin tie. Kristus ristiinnaulitsi sen itsessään. Vain tässä on armo.

Vain suloisia unia tiedossa.

Varsinkin Pepen toivomuksesta:

Me usein ilmoitamme tarkastelevamme asioita näkökulmasta, joka o n omasta olemisestamme johtuvaa (luonne, ominaisuus, ammatti, ikä...). Tällöin on hyvä muistaa, että olemme rajoittaneet tässä suhteessa näkökulman itseemme ja oman itsemme valitsemaan järjestelmään.
Tärkeää se on siksi, että emme yleistä lausumiamme kaikenkattaviksi - ei edes silloin kuin ajatuksemme koskevat kaikenläpäiseviä (mutta EI kaikenkattavia) teorioita.

Tällainen kaikenläpäisevä teoria voi olla esimerkiksi teoria maailman kehityksestä. Biologi väittää maailman kehittyneen evoluution (tai jonkin muun biologian tieteenä luoman teorian) avulla. Tällöin kyseessä on b i o l o g i n e n selitys. Se tutkii maailman kehitystä maailman sisäisistä prosesseista käsin.
Psykologi voi tutkia myös maailman kehittymistä. Maailma kehittyy psykologin näkökulmasta esimerkiksi tajunnan kehittymisenä. Sivuhuomautus: Kun ajattelemme tajuntaa, ajattelemme sen helposti olevan alisteinen (tai kapeampi) kuin biologia. Näin ei tarvitse olla. Ei psykologin maailmanselitys ole laajuuden, rinnasteisuuden tai kiintopisteen takia yhtään vähemmän o i k e u t e t t u selittämään maailman kehitystä kuin biologin selitys.
Kysymykset ovat eri (mutta ks. alla). Vastaukset ovat meidän.

U s k o n n o l l i n e n maailmanselitys voidaan ajatella olevan rinnasteinen näille muille maailmanselityksille ja olevan omassa oikeudessaan oikeutettu selittämään. Siten u s k o n n o l l i n e n näkökulma toimii uskonnon piirissä ja antaa uskonnollisen selityksen.
Voidaanko rinnastaa?
Uskomme kohde on kokonaisvaltainen. Uskomme kohteesta saamme itsellemme ja koko maailmamme selityksen. Jos emme usko, niin meillä ei ole perustaa millekään. Perusta hakee meitä, mutta emme rajoittuneisuudessamme välitä siitä.
Pohja puuttuu kaikelta.

Kysyminen ei ole hauskaa, kun saa näsäviisaita "vastauksia".

Puhelin soi äsken: japanilainen ystäväni K. soitti Osakasta toivottaakseen hyvää syntymäpäivää (tosin joitakin päiviä myöhässä, mutta kuitenkin).

Hän kertoi voivansa tulla mahdollisesti elokuussa käymään.

Welche Freude!

Olin katsomassa Svenska teaternin "La cage aux folles". Se oli melkoinen esitys! Ihania pukuja ja hieno lavastus. Erityisesti on kuitenkin mainittava todella hieno Riko Eklundhin roolisuoritus Albertina (ZsaZsana).

Esityksiä on vielä 21.5. saakka.

Eilen illalla täytin yhden ystäväni kirjaa "mun ystäväni" (Krisse) kysymyksiä. Mitä teksin, jos voittaisin miljoonan, mitä laittaisin eväskoriin, kesän lempibiisini (... tuota...) .

Heittäydyn eteesi, oi Kaikkivaltias, ja anon siunaustasi, ikuinen Isä, tänä päivänä! Anna ilosi ja riemusi tulvia keskuuteemme juhlan kunniaksi! Ja kiitos jatkuvasta huolenpidostasi, niin edellisen kuin tulevan osalta. Näitä t ä n ä ä n tuon eteesi.

* Viittaan Te Deumin sanoihin. Aloitin Te Deumilla.

Kuinka helposti annamme Jumalalle ihmisten mitat. Hän on sidottu käsityksiimme hyvästä ja pahasta. Sen mukaan tuomitsemme, emmekä huomaa omaa vapauttamme.
Kuka tavoittaa rakkauden sisällön?