Omnium fidelium

Idag vaknade jag ovanligt tidigt - åtminstone för mig. Efter morgonteet (nu kanske någon gissar något) började jag städa. Sedan fick jag besök av den underbara K.
Till mina tisdagar hör simhallen och där träffade jag många bekanta - dock inte dem, som jag velat.
Hemma igen lyssnade jag på opera-aftonen från Classicfm (med en barock-opera av Telemann). Samtidigt tvinnade tvätten i tvättstugan. Postade sedan lite post. Nu dricker jag kakao vid min dator.
Dagen skildrar en LEDIG dag. ...

Hur gestalta tiden?
Förde min dag mig närmare Gud? Vet inte, om det lönar sig att fråga just denna fråga i det här sammanhanget. Det beror nämligen även på mig, om jag vill ha Gud med mig; om jag vill älska mina medmänniskor som mig själv.
I varje fall: Tack, min himmelske Skapare och min Frälsare för denna dag!

Ihmisiä rakastava Herra! Valaisetko päivän valolla vielä minun, viheliäisen, sieluni? Tuossa on minun hautani, tuossa kuolema minua odottanee. Sinun tuomiotasi, Herra, minä pelkään ja samoin loppumattomia vaivoja, mutta en sittenkään lakkaa tekemästä pahaa. Sinua, Herraa, minun Jumalaani aina vihastutan. Tiedän kyllä, oi Herra, että en Sinun rakkauttasi ole otollinen nauttimaan, vaan olen ansainnut kaiken tuomion ja vaivaa. Mutta osoita Sinä ihmeellistä laupeuttasi minulle, syntiselle. Rakkaudessasi ihmisiä kohtaan minun pahuuteni ei voita Sinun sanomatonta hyvyyttäsi ja laupeuttasi. Sovita minun kohtaloni niin kuin Sinä tahdot. Amen.

Vi prövas mycket i livet. Då kan vi komma ihåg, att Jesus Kristus gick igenom den hårdaste och viktigaste prövningen och genom det fullständigt goda resultatet har vi nåd.

Katsokaa autuasta valoa, katsokaa ikuista hyvää.
Te, valittujen parvi, juhlikaa Jumalaa,
ja Syntynyttä, yhtäläistä
Isän jumalallisuuden loistossa.

Oi, mikä ainainen ravinto.
Siellä on armo ja rakkaus, siellä uusi vihreys;
Siellä on elämän ikuinen lähde.

Oi, hunaja ja ihana nektari, onnekas asuinsija!
Tässä ilo, tässä rauha, tässä maali,
tässä tarkoitus, meidät täältä vetää puoleen
suoraa päätä paratiisiin.

Tänään olen viettänyt vapaa päivää ja päivä onkin ollut aivan ihana. Kävin musiikkiliikkeessä hakemassa minulle varatun levyn ja sitten kotiin kuuntelemaan. Kyllä renessanssin polyfonia on taivaallista!
Knalli ja Sateenvarjo (Asko Sarkolan tavat lausua tuo nimi ovat rajattomat) kuului päivän ohjelmaan.
Sen jälkeen kävin uimassa (hei vaan, kaikki tutut!).
Söin mämmiä.

Onko meillä siis tämän myötä "leipää". On toki, mutta vain, jos Jumala lausuu sanat.
Ja kun hän lausuu ne, on meillä myös lohdutus!

Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna, että en minä veljeäni tuomitsisi - sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti. Amen.

Nomen mortis infame mortalium fecit infirmitas. Si quid animi viriumve inesset, nichilo plus terroris esset in morte quam in ceteris, que per naturam fiunt. Quid enim magis mori timeas quam nasci, adolescere, senescere, esurire, sitire, vigilare, consopiri?
Et semel facere metuis, quo quotidie delectaris?

Tutkimus on uppoutumista tiettyyn maailmaan - hyvässä ja pahassa. Minusta on ihanaa tutkia ja nähdä tuon maailman osat kaikenlaisessa valossa.
Luomisessaan Jumala on jo ihmeellinen.

Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki!

Tällä hetkellä tutkitaan paljon hetero- ja homoperheiden dynamiikkaa. Toivottavasti tällaiset tutkimukset tekevät itsensä pian turhiksi!
Olen väsynyt - kuuntelen ehkä Alagnan laulamana "Pourquoi me réveiller"-aarian ja menen nukkumaan.

Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki!

Tänään oli ulkona kylmää (kävin sen verran, että lähikaupassa), mutta aurinko paistoi ihanasti pilvettömältä taivaalta ja lämmitti ilmeisesti kovasta pakkasesta huolimatta talon seiniä ja kattoa, että sulaa lunta tippui alas.
Samaan aikaan ahkeroitsin itse "siittämisen", "synnyttämisen", "tulemisen" ja "luomisen" kanssa.

Rukous saa meidät keskeisen äärelle:
Kaikkivaltias Isän Sana, itselläsi täydellinen Jeesus Kristus, laupeutesi paljouden tähden älä koskaan eroa minusta, Sinun palvelijastasi, vaan ole aina minussa. Oi, Jeesus, lampaittesi Hyvä Paimen, älä heitä minua alttiiksi käärmeen kapinallisille hyökkäyksille äläkä jätä minua saatanan mielivaltaan, sillä minussa on olemassa turmeluksen siemen. Sinä, kumarrettava Herra Jumala, pyhä kuningas Jeesus Kristus, varjele minua nukkuessani himmenemättömällä valollasi, Sinun pyhällä Hengelläsi, jolla olet opetuslapsesi pyhittänyt. Anna, Herra, minullekin, kelvottomalle palvelijallesi, pelastus vuoteessani maatessa. Valista mieleni pyhän evankeliumisi ymmärtämisen valolla, sieluni ristisi rakastamisella, sydämeni sanasi puhtaudella, ruumiini kärsimyksilläsi, jotka eivät sieluasi voineet valtaansa saada. Varjele ajatukseni nöyryydelläsi ja herätä minut oikealla ajalla SINUA ylistämään, sillä Sinä olet ylen suuresti ylistetty, niinkuin myös iankaikkinen Isäsi ja kaikkein pyhin Henki - iankaikkisesti. AMEN!

Vietin tänään vapaapäivää. Riensin aluksi rakkaan ystäväni K:n luokse. Tarkoituksenamme oli tehdä sisustusostoksia. Yritimmekin sitten jo aiemmin huomaamiamme verhokankaita hankkia, mutta valitettavasti olivat hävinneet kokoelmista. Oli todellakin harmi, sillä ne olisivat sopineet niin hyvin tänne asuntooni!
Kahvillakin olimme ja söimme laskiaispullaa mantelitäytteellä.
Riensin illalla vielä uimahallille, jossa tapasinkin pitkästä aikaa min namne:n.

Paasto.
Lähestymme pikkuhiljaa ylösnousemuksen ihmettä, ihmettä, joka on lunastanut meidät! Halleluja, amen!

Kun teen "hyvää", niin se saattaa olla jollekin toiselle "pahaa".
Jos joku kuitenkin huutaa meille hädässään ja uskoo apuumme, niin emme kai käännä selkäämme tuolle avuntarvitsijalle. Eikö juuri "minä" ole hädässä?
Mitä muuta tekisimme? Pahaako? Eikö suuri hätä tarvitse lievitystä?