Omnium fidelium

Välsignat Nytt År 2007
önskas alla
av Johan alias "martin"

Todella mukava päivä ollut tänään.
Sukulaiseni soittivat ja aavistelin mahdollista käyntiä hautausmaalla. niinhän sitten pakkauduimme autoon ja huristimme vanhalle hautausmaalle. Siellä esittelin sukuumme liittyviä vanhoja hautakiviä. Yksi on vuodelta 1825. Valitettavasti tätä hautakiveä ei kukaan ole hoitanut, joten se oli aika sammaleen ja jäkälän peitossa. Seurakuntayhtymän tiedon mukaan kiveä ei kuitenkaan poisteta. Tämän jälkeen kävimme vielä läpi kolme muuta hautakiveä. Minun tehtäväni oli selvittää sukulaisilleni se, miten nämä liittyivät yhteisiin esipolviimme. Harmillisesti en ollut ottanut tulitikkuja mukaan, joten meillä oli suuri työ saada sukulaisteni vanhempien haudalla olevat kynttilät jälleen palamaan. Onnistuihan se lopulta käyttämällä taskuissamme olleita papereita ja nenäliinoja sytykkeenä (!).
Hautausmaan rauhallinen tunnelma lumosi meidät kaikki.
Tämän jälkeen palasimme autolla takaisin ja lähdin itse uimahallille. Uimahallilla on nykyään aina todella hauskaa. Meille on kehittynyt tänne selvästi jonkinlainen oma vakiokävijöiden keskusteluryhmä. On todella kivaa saada vapaamuotoisesti keskustella muiden kanssa.
Nyt suunnittelen matkaani. En ole vielä pakannut mitään - on jotenkin vaikea ottaa esille sopivia kesävaatteita. Tuntuu myös siltä, että minulla ei ole sellaisia - kesäpaitoja varsinkaan. Olen muutenkin ajatellut ostaa vaatteita Egyptissä - kaikkea epätavallista - niinkuin rakas äitinikin teki. Lähinnä matka on pyhitetty tutkimukselle Luksorissa. Teemme myös retken Denderan temppeliin - tämä mahdollisuus ilahdutti minua erityisesti, sillä juuri Denderan temppelitekstejä olen suurin määrin kääntänyt.
Voisinpa kertoa tästä kaikesta äidille ja tietysti voinkin - mikä estää.
Vaatteista puheenollen minulla on kaikenlaisia varmaan kummallisiakin estoja. Perheeni koostumuksella ja traditioilla on ollut vaikutuksensa, mutta myös omakohtaisilla kokemuksilla, jotka ovat assosioituneet tiettyihin vaatteisiin. Aika kummallista loppujen lopuksi... Olen tosin kuullut muiltakin vastavaa.
Mickin (Michaelin) myötävaikutuksella (hänellä myös vastaavaa) olen saanut laajennettua repertuaariani joltisestikin. Jännää kokea tällä rintamalla vapautumista asioissa, jotka joillekuille varmaan ovat itsestäänselvyyksiä.
Joitakin ystäviänikin olen pyytänyt heidän tietämättään tästä tekemään minulle valintoja ja ovat muuten valinneet hyvin.

Mille perustalle rakennamme? Mikä on meissä oleva pohja?
Voi Sinua Väärää, joka yrität Herran kaataa! Sydämesi ei ole tuntematon.

Haluan vain, Herra, Sinun kunniaksesi elää! Anna minulle voimaa Sinua ylistää teoissani kaikissa.
Lähemmäksi Sinua - kaikessa vajavuudessanikin.

Viime yönä innostuin leipomaan: syntyi taatelikakku ja kaksi pellillistä joulutorttuja. Tänään olen yrittänyt olla syömättä taatelikakkua - huomenna saan vieraan, jolle siitä haluan antaa runsain mitoin.

P.S. Taatelikakku - tai se, mitä siitä oli vielä jäljellä - sai odottaa yhden päivän lisää toista syöjäänsä.
Taatelin maku kuulemma tuli hyvin esille kakussa. Hyvä.

: "Kunnia korkein Jumalalle,
Rauha maan päällä,
Hyvä Tahto ihmisiä kohtaan!"

Vapahtaja on syntynyt, Kristus!

Henki, mitä sinulle jää muuta kuin särkyä
moisen hyvyyden edessä.
Sydän, täyty pohjattomasta ja virvoittavasta
rakkaudesta, joka ainoana avaa taivaallisen kodin!

Joulupaasto on osalla jo loppunut Tuomaanpäivänä. Se on tiennyt mm. erään ystäväni kohdalla iloisen kahvittelun alkamista jälleen. Hiljentyminen on ollut osa paastoa. Nyt on vuorossa nousu iloisten kuorojen valtavaan ylistyslauluun; lauluun, josta voimme olla osa.

Ostin tänään - pitkästä aikaa - tyrnimehua. Se on terveellistä, mutta ennen kaikkea valtavan hyvää!
Toinen ihana on nyponsaft.
Toivottavasti edellä oleva ei anna aihetta luulla, että olisin terveysintoilija.
Jumala huolehtii terveydestäkin - hyvässä toiminnassani.

Kone nousee uutena vuotena kohti Egyptiä. Siihen saakka kirjoituksiani vielä Ranneliikkeessä.

Huomenna on tarkoitus aamuvarhaisella rientää terveysasemalle saamaan piikki. Olen niin iloinen!

Sitten pian kone nousee - kohti Egyptiä, Luxoria!

(Tekstini mahdollinen koominen puoli on tahallista.)

Seison "ulkopuolella". Sanon ajatukseni, mutta kukaan ei kuuntele minua. Muutun jotenkin näkymättömäksi - vähitellen, mutta varmasti. Jossain vaiheessa tiedän, että minua ei enää nähdä. He puhuvat innoissaan, mutta ilman minua. Kävelen pois ja kukaan ei edes huomaa sitä.

En ole kuitenkaan yksin.
Pilkkahuudot ja solvaukset muistuvat mieleeni. Ja silloin se kaikki on hyvin lähellä.
Kävelen eteenpäin, askeleeni hidastuvat ja käperryn tuskasta miltein kaksinkerroin. Mikä saa sellaista pahaa tapahtumaan? Näen sisälläni aavistuksen - kokemuksien tuoman aavistuksen.
Ei! Riennän kotiin - rientäessäni ilo täyttääkin minut. En ole yksin - voin tehdä mitä tahansa!

Seisoin "ulkopuolella" Yhtäkkiä joku tulee viereeni, alkaa puhua minulle ja sanoo: "Minuakaan he eivät kuuntele. Minulla olisi kuitenkin suunnitelmia. Kiinnostaisiko Sinua tietää, mitä?" Nostan takkini huppua. Sisälläni suorastaan pulppuaa.
Ja näin tapahtui, että yksinjäänyt tuli pelastaneeksi yksinjääneen.