Rakkaudessa on tunnustus - ikäänkuin lupaus - asiantilasta, joka kestää. Lupaus ei ole valheellinen, sillä muuten rakkautta ei ollut.
Kuitenkin elämme monet valheessa ja valheesta. Valehtelemme uskovamme rakkauteen, puhumme siitä kuin mantrasta, joka tuo meille - tässä ja nyt - lupauksen, kuin tieteestä, joka on tutkittava.
Kestämmekö me rakkaudessa? Harvoin.
Tämä ei ole pelkästään surullista, vaan tuhoisaa. Voiko lupaukseen luottaa, jonka katsomme päättyvän???