Lunta tupruttaa!
Olisi ihana mennä ulos juoksemaan hiutaleiden perässä. En kuitenkaan voi - olen sairas.
Lisäys: Kävin uimahallilla! En sentään uinut. En tiedä, oliko viisasta, mutta en nyt voi kuitenkaan kovin paljon huonommin. Itse asiassa päinvastoin... (yllättävää!)
Tänään poikkeuksellisesti Raamatun lause:
Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.
II Kor 4:18.
Ihmisten kohtaamisen mahdollistaa aitous ja rehellisyys. Muuten emme kohtaa. Kun emme kohtaa, ei ole mahdollisuutta vuorovaikutukselle. Ilman vuorovaikutusta ei ole mahdollisuutta rakkaudelle, sillä rakkaus on suhde. Rakkautta ei voi olla ilman kohdetta.
Voimme olla välinpitämättömiä - itseämme ja toisia kohtaan.
Rakkaus taas näkyy teoissamme, joita teemme lähimmäisillemme. Kohtaamme heidät näkemällä heidän aidon tarpeensa.
I skapelsen fick vi en form, en människas form. Att vara människa (formen "människa") betyder inga gränser utom formens. Denna gränslöshet är skapad av Gud.
Människan i sin form uppfattade dock inte riktigt sin form utan rebellerade emot sin Skapare. Hon ville ha Skaparens plats och började bygga sin värld utan Honom. Människor stipulerade lagar, där gränser mellan den av Gud skapade tog plats. Det var inte mera som i Eden - den bilden av ovetskap blev bortryckt i.o.m. vetskapen om gränser.
Dock fick vi Helaren, Honom som gjorde relationen till Gud igen till en med all gränslöshet bland Hans skapelse. Vi prisar honom och har oanade möjligheter att möta vår nästa.
Mitä olemme, sitä teemme (näinhän opettaa Luther mitä selkeimmin). Näiden välinen suhde so. olemisen ja tekemisen on niin kiinteä, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Voi sanoa myös käänteisesti: mitä teemme, sitä olemme.
Mikäli oleminen erotetaan tekemisestä ajaudumme suoraan mahdottomiin rakennelmiin. Tällainen väite on mm. seksuaalisen suuntautumisen erottaminen sen toteuttamisesta. Niiden välillä ei voi olla eroa. Moraalisen tuomion esittäminen esim. homoseksuaalisesta teosta koskee homoseksuaalista olemusta. Tuo tuomio tuomitsee siis ihmisen kokonaan - hänet on tuomittu ihmisten tuomiolla ja perusteena on Jumalan luominen. Tällainen argumentaatio on paitsi epäloogista myös epäeettistä. Se ei voi olla mahdollista kristitylle - kuitenkin kirjaimen ja lain tuijottaminen helposti sokaisee tiukasti rajattuun puhtaiden järjestelmään, jossa sen rajan ylittävä rakkaus toisiin (näennäisesti rajan "väärällä" puolella oleviin epäpuhtaisiin mahd. riippumatta heidän uskostaan ja toimistaan) ei ole mahdollista.
Tällainen järjestelmä on tietenkin inhimmilisesti mahdollinen, mutta mitä kristityn saamaa siinä on.
Voin kertoa itsestäni: Olin nuorena hyvin fanaattinen uskossani , niin fanaattinen, että ette uskokaan. Lopulta olin kuristua omaan täydellisyyteeni. Täytin lakikokoelmani mahdollisimman monet kohdat - minulla oli kaikki tunnusmerkit - mutta ei armoa ja rakkautta itseäni kohtaan eikä siten muita kohtaan. Olin täynnä omaa vanhurskauttani. Ajoin itseni hulluuden partaalle ja romahdin.
Kristus kuitenkin kantaa.
Olen
-homo
-Kristuksen lunastajakseen tunnustava
-fundamentalismi"foobikko" (en aio hoidattaa).
Homo olen. Homous on myös hyvä silloin, kun käytän sitä Jumalan luomana armolahjana muiden hyväksi.
Kristus on pelastanut minut ikuisuudessa sekä nyt-ja-tässä syntisyyteni taakasta. Hänen armonsa on hyvä asia.
Kristus on lunastanut minut ja se on hyvä. Myös homous-ulottuvuuteni minussa on mukana.
Raamatussa on hedelmällisyyttä - se on elävälle vedelle johtavaa - aivan rajattomasti. Sen kirjojen lukeminen on rakkauden sanoman janoamista (siihen ainakin usein johtavaa). Sen takia onkin hyvin surullista, että ihmiset vaivautuvat lukemaan sitä kirjaimen mukaan - kuollettavana, vääristyneenä, rakkaudettomana. Mikä surullinen asiaintila! Mutta, sellaisia me ihmiset olemme.
Me ihmiset pyrimme järjestämään elämämme lähimmäistemme kanssa jollain tavoin - jollain tavoin hyvin mieluiten - ei siis tavoin joista voi huonosti. Lähimmäisen huomioiminen hänen hyvässä näkemisessään on juuri sellaista hedelmällisyyttä, sellaista rakkautta, joka elää, elää eteenpäin.
On mukavaa olla kotona itsessään.
Den sexuella läggningen vi alla har genomsyrar helt och hållet vårt väsen. Den är även en faktor som påverkar mycket den identitet vi bygger upp för oss själva.
För en homo kan livet motsvara honom själv bara då han/hon kan leva som en sådan.
Sanningen befriar till så mycken positiv verksamhet. Det är mycket lättare att bemöta en öppen och i sanning-levande person än en person, som nekar sig själv och kräver det av andra även.
I kyrkan tycks vi inte ändå kunna bemöta oss själva och våra medkristna utan lögn och i skåpet låsta identiteter. Kontakten finns inte - vilka skulle kontakten gälla i fråga om homon?
Mötet med en medmänniska är överhuvudtaget möjligt, när den andra människan ses och respekteras. Då öppnar sig våra stora mänskliga resurser - för Gud och medmänniskor!
Sain eilen spostin Saksasta. Viesti on asiallinen - käsittelee opiskelukaupungissani olevia tavaroita. En tiedä, miten suhtautua viestiin. Siinä ei ole selvää myönteistä eikä kielteistä latausta - on lähinnä neutraali. Vuoden hiljaisuuden jälkeen on hämmentävää saada tällainen viesti ystävältä, joka on ollut luotettava, avulias ja ymmärtävä.
Caro sposo! Dove sei? Ritorna! ...Pianti miei.
CARO SPOSO! Dove sei?
Ritorna, RITORNA!!!