Jouduin tänään lähettämään erään oppilaani taksilla psykiatrisen puolen päivystykseen.
Lapsiparalla on perhetausta niin vaikea, että on hämmästyttävää, että hän on tähän asti jaksanut pysyä kasassa. Toivon todellakin, että hän saisi apua oman elämänsä ongelmiin, ettei hän enää tahtoisi poistua maailmasta ennen aikojaan.
Tuntuu siltä, että koko ajan nuoret oireilevat enemmän ja enemmän. Jostakin olen ollut lukevinani, että nyt ovat murrosiässä ne lapset, joiden syntymän aikaan lama puristi Suomea kaikkein pahiten. Eli nyt kouluissa tehdään yritetään parantaa sitä pahaa oloa, joka lasten vanhemmille syntyi liki viisitoista vuotta sitten.
Pelottaa ajatella, mitä on viidentoista vuoden päästä. Lapsiperheiden tuli saati muut yhteiskunnalliset palvelut kun eivät ainakaan parantumaan ole päässeet.
