Jouduin tänään lähettämään erään oppilaani taksilla psykiatrisen puolen päivystykseen.
Lapsiparalla on perhetausta niin vaikea, että on hämmästyttävää, että hän on tähän asti jaksanut pysyä kasassa. Toivon todellakin, että hän saisi apua oman elämänsä ongelmiin, ettei hän enää tahtoisi poistua maailmasta ennen aikojaan.
Tuntuu siltä, että koko ajan nuoret oireilevat enemmän ja enemmän. Jostakin olen ollut lukevinani, että nyt ovat murrosiässä ne lapset, joiden syntymän aikaan lama puristi Suomea kaikkein pahiten. Eli nyt kouluissa tehdään yritetään parantaa sitä pahaa oloa, joka lasten vanhemmille syntyi liki viisitoista vuotta sitten.
Pelottaa ajatella, mitä on viidentoista vuoden päästä. Lapsiperheiden tuli saati muut yhteiskunnalliset palvelut kun eivät ainakaan parantumaan ole päässeet.
3 kommenttia
martin
15.1.2008 18:27
Kyrie eleison!
sleepygay
16.1.2008 20:29
Niinhän se valitettavasti on. Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi ja psyykkiset ongelmat lisääntyvät ja samaan aikaan vähennetään rahaa lasaten- ja nuorisopsykiatrialta. Vähän nurinkurinen yhtälö minusta! :(
Juksteri
19.1.2008 11:02
Hs.fi:ssä tänään kerrotaan, että mielen ja aivojen sairauksiin menee noin 40 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Vuonna 2004 tämä tarkoitti neljää miljardia euroa. Kuluja voitaisiin leikata puuttumalla jo varhain lasten ongelmiin.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135233394733
Suuri määrä lapsia joutuu heitteille on vanhemmilla sitten töitä tai ei. Syrjäytyneiden vanhempien sortuminen alkoholiin tai muihin huumeisiin ei voi olla jättämättä jälkiä lapsiin. Toisaalta töissä ylitöitä puurtavien lapset jäävät helposti yksin, mikä ei ole lapsille luonnollinen olotila. Lapset kaipaavat edes suhteellisen tasapainoisen ja tutun aikuisen läsnäolon tuomaa turvallisuutta. Perhe-elämässäkin on siirrytty kvartaalikapitalismiin. Tähtäin on vain muutama kuukausi eteenpäin.