Näin ohimennen kaupungilla ystäväni sisustussuunnittelijan. Odottelin bussia sateessa, kun hän käveli ohi ja pysähtyi rupattelemaan muutaman sanan.
Hän näytti komealta hienosti istuvassa ruskeassa talvitakissaan, hiukset huolellisesti laitettuina. Minä, ylisuuressa toppatakissa, koin olevani kuin homssuinen kotiäiti, joka ei jaksa enää kiinnittää huomiotaan siihen, että hiuksiin on jäänyt kiinni piparkakkutaikinaa.
Minäkin haluan olla komea ja menestyvä ja suosittu ja oiottuhampainen. Ja laiha.
Enää viisi työpäivää loman alkuun. Enää yhdeksän työpäivää lentokoneen lähtöön.
Jee.
Koulupäivä meni rauhallisesti. Joka luokalta oli korkeintaan kymmenen oppilasta paikalla, useilta luokilta ei ketään. Minun piti saada lapsilta tänään seitsemisenkymmentä ainetta, jotka olisin korjannut viikonloppuna. Nyt en saanut yhtään, vaan sähköposti on täynnä ilmoituksia, joiden mukaan lapsi tuo tuotoksensa seuraavalle tunnille maantaina/tiistaina.
Olenko minä joku robotti? Yötä myötenkö minä töitä teen? Arvioinnin aikana opettajan aika on muutenkin kortilla. Olisin ehtinyt korjaamaan kaikki tekstit nyt, ensi viikolla en, sillä deadline arvosanojen ajamiseen tietojärjestelmään on tiukka. Voinko ilmoittaa huoltajille, että nyt ei sitten vain onnaa? Huuto siitäkin tulee, koska muutamalle oppilaalle, joiden arvosanan kanssa olen ollut kahden vaiheella, olen sanonut, että hyvällä tekstillä annan korkeamman numeron. Entäs nyt?
Istun täysin tyhjässä luokassa, jossa pitäisi olla 27 oppilasta. Uhkailija sai tahtonsa läpi; hän sai käytettyä valtaa, hän sai toiset pelkäämään.
Tuleekohan tästä tapa?
Huomenna on sen koulu-uhkauksen deadline, mikäli näin hirtehistä termiä saa käyttää. Se, mikä harmittaa, on se, että vanhemmat ovat lietsoneet itsensä hysterian partaalle.
Ymmärrän pelon. Kuka isä tai äiti ei lapsistaan huolehtisi, kuka ei haluaisi suojella ja turvata heidän elämäänsä. Mutta toisaalta; millainen koulusurmaaja muka käy kirjoittamassa oman uhkauksensa kajalilla tyttöjen vessan peiliin? Helpointa koulun kai olisi ollut pyyhkiä teksti pois peilistä ja jatkaa normaalia koulupäivää. Koulun periaatteena on kuitenkin selvittää asiat perin pohjin, ja siksi tällä kertaa poliisi pyydettiin mukaan. Suomen kouluissa on viimeisemmän vuoden aikana tehty noin 230 vastaavanlaista uhkausta, joista kaikki ovat osoittautuneet perättömiksi, oppilaiden itsensä tekemiksi 'vitseiksi'. Jos huomenna wc-kirjoituksen tekijä saa peloteltua koulumme puolityhjäksi, on pelkona se, että hän tekee saman pilan uudelleen ja että mukaan tulee muita kouluja. Johan sama rumba on läpikäyty muutamassa muussa Turun koulussa.
Tänään poliisit kuulustelivat vihjeen perusteella epäiltyä oppilasta. Koulua ei ole informoitu siitä, miten kuulustelut sujuivat. Opetustoimen ja poliisin keskinäisten palaverien tuloksena he ovat kuitenkin tutkineet tilannetta ja päättäneet, että koulutyö jatkuu perjantaina täysin normaalisti. Siitäkin voinee tehdä jotakin päätelmiä.
Olen pitänyt vanhempia koko ajan ajan tasalla, mutta nyt alkaa ärsyttää. Minulle tulvii valvontaluokkani huoltajilta viestejä, sähköpostia, puheluita; voiko koulu taata, ettei mitään tapahdu; menettekö takuuseen, että lapseni on turvassa? Mistä minä tiedän? Voihan lapsi jäädä auton alle. Voihan lentokone tipahtaa koulumme päälle. Voihan maa avautua ja koko koulu tipahtaa ammottavaan rotkoon. Ainahan voi tapahtua asioita. Mutta ovatko ne todennäköisiä? Ovatkohan huoltajat tajunneet pohtia, etteivät vahingossa suurentele lapsen pelkoa ja saa aikaan koulupelkoa. Eivätköhän nämä suomalaiset koulut aika turvallisia kuitenkin ole.
Opinahjomme sai tänään koulu-uhkauksen. Oppilaita pelottaa.
Viikonloppuna torpalla pidettiin naapureiden kanssa pikkujoulut. Me toimme pupun kanssa kaikenlaista kalatuotetta ja jälkuruokaa, naapurimökkiläiset kinkkua, rosollia ja laatikoita. Saunottiin ja syötiin.
Ja oksennettiin yöllä.
Ei se mikään ruokamyrkytys ollut, ei, koska kukaan muu ei sairastunut. Ei liiallista alkoholin käyttöä, koska join saunassa kaki olutta ja ruokapöydässä kaksi lasillista punaviiniä. Luulen, että syynä oli liika rasva. Olen viimeisimmät ajat elänyt aika terveellisesti, ja nyt elimistö ei kai oikein tiennyt, mitä tehdä sellaiselle rasvamäärälle, minkä se sai.
Siis luulen niin. En tiedä, onko sellaista vaihtoehtoa oikeasti olemassa.
Opinahjossamme pidettiin tänään perinteiset itsenäisyyspäivätanssit. Isossa juhlassa on juhlapuheita, palkintojenjakoa, esityksiä ja lopuksi tanssia, viimeiseksi disco. Tanssiosuus alkaa ns. opettajien tanssilla, eli halukkaat ysiluokkalaiset ovat jo etukäteen saaneet pyytää haluamaansa opettajaa valssaamaan. Tanssia harjoitellaankin, niin että lopputulos sujuu. Minäkin sain oikein mukavan oppilaan parikseni, ja oli kivaa rupatella niitä näitä. Minä vein.
Huomasin, että uusi uskonnonopettajamme ei ollut lattialla. Tanssin päätyttyä näin hänet salin reunalla ja kysyin, eikö hän ollut huomannut ilmoittautua tanssiin mukaan. Hän kertoi että jätti tanssin mielummin väliin, koska pitää epäeettisenä sitä, että aikuinen opettaja tanssii oppilaan kanssa. Hänen mielestään moinen perinne pitäisi moraalittomana lopettaa muutenkin.
Epäeettisenä? Moraalittomana? Kerrankin meni Aboa sanattomaksi. Ei tapahdu usein.
Mutta toisaalta. Jos opettajan moraali ja hairahtuminen ovat noin pienestä kiinni, niin kai on oppilaankin kannalta parempi, että ope pysyttelee kauempana.
Korjasin kokeita puoli yhteen. Menin maate. Heräsin kuusi kolmekymmentä ja aloin korjata kokeita. Kahdeksaksi töihin. Pääsin kolmelta ja aloin korjata kokeita.
Oppilaat olivat viikon kestävällä työelämään tutustumisjaksolla.
Aboa: Miltäs se nyt vaikutti se työskentely? Mitä te opitte siellä?
Oppilas: Ihan perseestä.
Aboa: Mitä oli?
Oppilas: Surkeeta.
Aboa: Miksi?
Oppilas: Se vaan huusi meille se omistaja.
Aboa: Miksi se huusi? Selvisikö teille se syy?
Oppilas: Se oli ihan sairas kyttääjä. Kun mä menin sinne aamulla ja se anto mulle työtakin että laittaa päälle, ja kun mä menin sitten laittaan sen takin ja katsoin samalla, että mun hiukset on kunnolla, niin se huusi siitä.
Aboa: Mitä se sitten sanoi?
Oppilas: No että mä viivyttelen, mutta ku mulla ei mennyt ku puoli tuntia vaan.
Aboa: Sä laitoit puoli tuntia työtakkia päällesi?
Oppilas: Ja laitoin lakkaa hiuksiin.
Aboa: Huomauttiko se muusta?
Oppilas: Koko ajan se oli valittamassa. Silloin toka päivänäki että ruokatauko meni liian pitkäksi.
Aboa: Mitä silloin sitten tapahtui?
Oppilas: No kun mulla oli tauko niin mä menin Millan kanssa Rossoon ja sitten Milla sano, että Hennes et Mauritsissa on joku upee toppi niin me käytiin kattoon sitä.
Aboa: Miksi se sitten huusi, se omistaja?
Oppilas: Kun mä menin sitten takaisin sinne työpaikalle, niin se oli heti valittamassa kun mä olin ollu niin kauan poissa.
Aboa: Kauanko sä olit?
Oppilas: En mä ollu edes kahta tuntia poissa. Mulla alko sillon niin vituttaa--
Aboa: Alkoi mitä?
Oppilas: Ärsyttää. Alko ärsyttää niin, että mä soitin sitten keskiviikkona että mä olen kipee. Ja torstaina kans. Tai äiti soitti kun mä pyysin.
Aboa: Sä et ollut kipeä ja äiti soitti ja valehteli sun puolesta?
Oppilas: Äiti sano, ettei mun tarvi mennä sellaiseen paskapaikkaan, jos mä en halua.
Aboa: Etkö sinä itse halunnut sinne harjoittelemaan.
Oppilas: Mistä mä silloin tiesin, että se on sellainen kyylä se omistaja.
Aboa: No, sellainen työ ei siis sovi sinulle ainakaan.
Oppilas: Ope, arvaa, mikä mulla sitten eniten ärsytti. Se, että kun mä menin sitten sinne perjantaina kun mä en jaksanu enää notkua missään ku kaikki kaverit oli TETissä, niin se omistaja ei pyytäny mua kesätöihin. Ku siellä oli meidän koulusta kaks muutaki tyyppiä, niin niille se oli sanonu että jos ne haluu, niin ne voi hakea kesätöitä sieltä. Mutta mulle se ei sanonu nii.
Aboa: Vai ei sanonut?
Oppilas: Ei. Ja vaikka mä oikein itse kysyin, että tuunks mä sitten kans kesällä, niin se ei sanonu mitään. Vähänkö paska tyyppi?