(Nuoren) opettajan varaventtiili

Sikäli kun kiireessä näin oikein (ja näinhän minä), vanhojenpäivätanssien harjoituksissa ylväs poikapari tanssi keskenään. Olin ylpeä heistä.

Ylen uutisten mukaan vuoden teatterinäyttelijöiksi on valittu Kristiina Elstelä ja Hannu-Pekka Björkman. Vuoden teatteriksi on puolestaan valittu helsinkiläinen Teatteri Avoimet Ovet.

Eikö kenenkään huomiota kiinnitä se, että kaikki valitut ovat Helsingistä? Onko valinnan tehnyt raati niin tilanteen tasalla muiden ammattiteattereiden toiminnasta, että pystyi päättämään kaikista parhaiden olevan pääkaupunkiseudulta. Taas. Muistaaksenihan vuoden musikaaliksi kotvan aikaa sitten valittiin Helsingin kaupunginteatterin tuotanto.

Arvostan suunnattomasti mm. Kristiina Elstelän työtä. Silti mietityttää, taytyykö kaikkien olla tv:stä tuttuja. Löytyisikö vaikkapa Kemin kaupunginteatterista näyttelijä, jonka elämäntyö olisi arvokas? Osataanko Joensuun kaupunginteatterissa tehdä musikaaleja? Onko sellainen näyttelijä/teatteri/tuotanto tärkeä, josta ei ole Helsingissä kuultukaan?

Kumpi on loppujen lopuksi parempaa, itse seksi vai sen jälkeinen raukeus oman pupun kainalossa toisen sydänääniä kuunnellen?

Äiti tuli lapsensa kanssa vanhempainvarttiin.
- Tässä tämä tollompi meidän tyttäristä, hän kertoi. Sitä fiksumpaa sinä olet jo opettanutkin.

Menin kauppaan, kun on kerran alennusmyynnit ja kaikkea. Perillä huomasin, etten tarvitse oikeastaan mitään. Lähdin kotiin.

Kokeilu onnistui hyvin. Pupu pyysi tekemään lisää.

Torpalta löytyi vanha puinen juustomuotti. Nyt se on monesti pesty ja keitetty ja puhdistettu, ja hellalla heroittuu maidosta juustomassa. En ole koskaan ennen tehnyt kotijuustoa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Netistä löytyi onneksi selkeät ohjeet.

Varjellessani juustomassaa kiehumasta naureskelin itselleni. Tässä minä, nykyisin liki täysin baareja käymätön, yökerhossa notkumaton väännän eteläpohjalaista piimäjuustoa... Mikä on tämän hetken listabiisi? Mikä drinkki on tällä hetkellä juuri se, joka pitää tilata? Minne mennään jatkoille? Missä otetaan vielä yksi? Mistä diskon nurkasta aina saa? Tuoreimmat juorut? Kuka sai keneltä viimeksi? Kuka viimeksi ei saanut? Kenelle ei puhuta? Kenen kanssa pitää olla kaveri?

En tiedä. En jaksa tietää. Ei tarvitse tietää. Minä vaan hautaudun pupun kanssa takametsien torpalle ja teen vaan tätä juustoa... Joku saa minusta vielä hyvän emännän.

Ai niin. Sai jo.

Kotona taas. Tai oikeammin maalla. Viikon koko suku yhdessä -ajanjakson jälkeen on hauska olla pupun kanssa ihan kahden. Pakkasta on 20 astetta, puut kuurassa. Kaunista.