Omnium fidelium



Eilen tutkin taiteessa olevaa "danse des morts"-teemaa. Muistin jo vuosia sitten innostuneeni tästä luettuani yhdestä tenttikirjasta aiheesta. Nyt vain harmittaa, että käsilläni eivät ole kuvat Pariisista saints Innocentin hautausmaalta, jossa ensimmäisen kerran on kuvattu tämä motiivi (eräiden tietojen mukaan maalattu v. 1380, toisten tietojen mukaan esitetty elävien näyttelijöiden avulla v. 1424). Selvää on tietysti, että taustalla ovat rutto ja satavuotisen sodan kauhut.
Makaaberi aihe.
Kuitenkin niin varmasti kuin synnymme, niin varmasti myös kuolemme. Tosin Raamatussa kolme henkilöä "tempaistiin taivaaseen". Ilmaisun tarkoittamaa voidaan pohtia.
Jeesuskin kuoli. Hän tosin kuoli universaalin suunnitelman takia - puolestamme ja ansioksemme.
Hallelu-JA!


Matkustelu väsyttää...ja vähän muukin

Noustuani kahtena aamuna puoli seitsemältä, olen tänään kärsinyt tolkuttomasta väsymyksestä, joka ei ole hävinnyt nukkumalla päivällä.

Maailma on todella monimuotoinen (vaikka en jaksaisi analysoida tätä - nyt ... - onneksi kaikkea ei tarvitse analysoida...)

Monitulkinnallisuus on tekstien rikkautta. Jos on tarkoitus osoittaa tämä, niin ei ole järin hedelmällistä tuomita samalla tietyt tulkinnat. Konkreettisesti tarkoitan Raamatun tekstejä. Itse kohtasin tämän kerran Saksassa, jossa kalvinistisessa kirkossa kuulin saarnan, joka sai minut lähinnä raivoihini. Tekstin käsittely oli provokatiivista: se ei ollut sillä hetkellä järin rakentavaa, mutta sai minut ajattelemaan. Minun olisi tullut hyväksyä tekstin moninaiset mahdollisuudet - varsinkin toisten kuulijoiden takia. Sen sijaan taisin suututtaa ainakin yhden kuulijan kärkevillä lausunnoillani. Tunnustan kuitenkin, että en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ärsyyntynyt mistään kirkollisesta niinkuin tästä saarnasta. Olen nyt kuitenkin pohtinut, mitä se tuolloin minussa niin syvästi kosketti...

Ovatko hedelmät olleet hyviä? Ainoat oikeat totuudet näyttäisivät kuolevan omaan kuivuuteensa.


I morgon

I morgon (eller rättare sagt - redan idag, för dygnet har bytts redan) är jag på Nationaloperan för att höra och se på min favoritopera Fidelio (dess premiär). Denna opera handlar ju om trofast kärlek och rättvisa. Intressant blir, hur bra den uppförs...Leonores roll sjungs ju nu av Kirsi Tiihonen.
Sedan kommer jag hem först på fredag kväll, för att genast på morgon fara till Stockholm.



Hemstaden Lovisa

Det är visserligen 9 år sedan, som jag officiellt flyttade bort från Lovisa, men denna idylliska småstad drar mig till sig ännu. Mest längtar jag efter vår villa, dess frodiga trädgård och dess många rum. Platsen, där den låg och ligger, är ypperlig! Skog på ena sidan och 50 meter till plagen...eller vad sägs om tennisplan alldeles bredvid...?
Dock den tiden som jag förknippar med villan är definitvt förbi. Min mormor är borta sedan 18 år och efter henne var stämningen inte mera densamma.
Förgängligt är allt och ibland är det svårt att uthärda det. Evigheten tillhör endast Gud!


On rauha

Hiljaa, hiljaa - kävin sijaamassa vuodettasi. Joit teetä, jota olin laittanut. Salatakseni minua hykerryttävät ajatukset pakenin katsettasi. Sänkysi luota sitten nauroit minulle - "taasko olet hullutellut!?".
Odotin Sinua. Pian kuljit kahisevan yöpukusi kanssa ohitseni ja silloin syöksähdin ottamaan Sinusta kiinni - hyvää tekevistä käsistäsi. Sait kuitenkin väistettyä - vain tullaksesi takaisin.
Nyt tulit luokseni, viereeni. Innokkaasti olit mukana leikissä - yrittäen - mukamas - siirtyä omaan huoneeseesi. Lopulta onnistuit ja nauraen pakenit sinne. Kerroin Sinulle ajatuksiani yhteiselostamme, joka olisi kuin unelmaa - kehdon tilauksesta ja siitä, kuinka liikuttaisit sitä vähän väliä - toivotit hyvää yötä.

Kuka puhuu nyt rakkaudella?



Seid umschlungen!

Kaikkein mielenkiintoisimpia sukututkimuslähteitä ovat tuomiokirjat. Luen juuri nyt Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjoja, joissa "Lieutenantskan Margareta Brodera" vaatii autuaan miehensä osuutta tämän vanhempien kaupunkitalosta Turussa. Luulin pitkään, että minulla ei ole mitään sukujuuria Turussa, mutta nyt tuokin osoittautui harhaluuloksi. Margareta Brodera on minun äiäiiäiää.
Osapuolet kävivät oikeudenkäyntiä suurella kiihkeydellä ja se jatkui vuodesta toiseen. Onneksi on materiaalia, mutta tuomiokirjat tuovat esille yleensä ihmisluonnon ikävät puolet. Erikoisesti harvemmin kirjautuvat minnekään hyvät puolemme.
Itse aion korjata tuota vääristymää ja kirjoittaa äidistäni.