Omnium fidelium

Kaikkein mielenkiintoisimpia sukututkimuslähteitä ovat tuomiokirjat. Luen juuri nyt Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjoja, joissa "Lieutenantskan Margareta Brodera" vaatii autuaan miehensä osuutta tämän vanhempien kaupunkitalosta Turussa. Luulin pitkään, että minulla ei ole mitään sukujuuria Turussa, mutta nyt tuokin osoittautui harhaluuloksi. Margareta Brodera on minun äiäiiäiää.
Osapuolet kävivät oikeudenkäyntiä suurella kiihkeydellä ja se jatkui vuodesta toiseen. Onneksi on materiaalia, mutta tuomiokirjat tuovat esille yleensä ihmisluonnon ikävät puolet. Erikoisesti harvemmin kirjautuvat minnekään hyvät puolemme.
Itse aion korjata tuota vääristymää ja kirjoittaa äidistäni.

Tänään kävin TMA:ssa. Aivan sattumalta löysin uusia esipolvia, joita olen viimeiset 7 vuotta enemmän tai vähemmän metsästänyt. Katsoin tilanteen jo epätoivoiseksi, mutta SATTUMA tulikin ja pelasti. Vaikea uskoa vieläkään todeksi!
Sattumalla tarkoitan, että en ollenkaan etsinyt näitä ja löytäessäni heidät olin juuri huomannut, että muuta etsiessäni olin saanut aivan väärän lähteen käsiini (olin siis juuri aikeissa palauttaa sen). Lisäksi näiden esipolvieni ei pitänyt löytyä alkuunkaan TURUSTA.

En osaa sanoa, onko tärkeämpää saada esivanhempi (toki noudatan tarkkaa lähdekritiikkiä ja hyvää metodia) vai selvitystyössä ongelman ratkominen. Kallistun viimeisen puoleen.

Nyt pitäisi vielä selvittää se, mistä kamerastani kehittämäni filmirullan kuvat ovat. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan! En oikein käsitä...

Om jag kunde dölja mig. Men Du är alltid inför mig.
Nej!
Du har gett nåden! Hurra! Jag skall inte fela mera.
Nej!
Kristus är min rättfärdighet.
Ja!

Tahto rakastaa.

Ei tahto antaa rakkautta rakkaalleen katoa, vaikka ei voi tavata häntä enää.

Ei kummallakaan ole tahto rakastaa toista loppunut, vaikka yhteydenpito on täysin loppunut.

Tahdomme yhdessä.

Tänään sain vihdoin kirjoitettua kummitädilleni Australiaan kirjeen. Jo kymmenen kuukautta on vierähtänyt...

ÄITI!!! Hyvyytesi loistaa ikuisesti!

Olen kovin innostunut pyörästäni - tuosta onnettomuudesta huolimatta.
(Onnettomuus sai minut ajattelemaan kuolevaisuuttani ja ylpeyden syntiäni!).

Olin tänään hautausmaalla ja kuvasin kolme hautaa. Parasta oli kuitenkin hautausmaan rauha ja levollisuus. Se oli lähes käsinkosketeltavaa. Istahdin pitkäksi toviksi penkille istumaan ja jossakin vaiheessa hautauskappelin kellot alkoivat verkalleen lyödä.

Pyöräilin tänään ympäri kaupunkia. Lähtiessäni kauppatorilta kotiin osui ilmeisesti kuljettamani muovikassi renkaiden pinnojen väliin. Seuraus: lensin kadulle ja vuodan nyt verta.

Tänään moni suunnittelemani asia ei toteutunutkaan. Silti en tunne tyytymättömyyttä tai surullisuutta, päinvastoin!
Mikä parasta: Ostin uuden polkupyörän (edellinen varastettiin taloni sisäpihalta - lukittuna). Todella mahtavaa päästä ajelemaan pyörälläni - ja rakastan hurjaa menoa!

Pyörä mahdollistaa paljon suuremman liikkuvuuden. Mitähän rakas taivaallinen Isäni on ajatellut mahdollistaa minulle? Kiitos joka tapauksessa kuuluu Sinulle!

Si cherubim kai seraphim acatapausto foni anacrazun:
agios, agios, agios Kyrios o Theos Sabaoth!

Se kata pasan tin ikumenin agia exomologi ecclesia
Patera emmeso megalosinis!

Ulkona ei ehkä ole tukahduttavan kuuma, mutta sisällä on, varsinkin jos valo suurimman osan päivästä pääsee sisälle. Yritän estää sälekaihtimella. Illalla raikas ilma on tervetullutta.
Häiritsee sisällä oleva kuumuus, kun pitäisi saada kirjoitettuakin tutkimustani. Sisälläni myllertää sen takia. Onneksi mikään ei jatku ikuisesti. Tosin ulkona ollessa on ihanaa lämpöä ja voi kulkea vähissä vaatteissa (ajatella, mikä kerrosmäärä vaatteita meillä onkaan talvella päällä). Auringolta täytyy kuitenkin suojautua.