Hiljaa, hiljaa - kävin sijaamassa vuodettasi. Joit teetä, jota olin laittanut. Salatakseni minua hykerryttävät ajatukset pakenin katsettasi. Sänkysi luota sitten nauroit minulle - "taasko olet hullutellut!?".
Odotin Sinua. Pian kuljit kahisevan yöpukusi kanssa ohitseni ja silloin syöksähdin ottamaan Sinusta kiinni - hyvää tekevistä käsistäsi. Sait kuitenkin väistettyä - vain tullaksesi takaisin.
Nyt tulit luokseni, viereeni. Innokkaasti olit mukana leikissä - yrittäen - mukamas - siirtyä omaan huoneeseesi. Lopulta onnistuit ja nauraen pakenit sinne. Kerroin Sinulle ajatuksiani yhteiselostamme, joka olisi kuin unelmaa - kehdon tilauksesta ja siitä, kuinka liikuttaisit sitä vähän väliä - toivotit hyvää yötä.
Kuka puhuu nyt rakkaudella?
