Omnium fidelium

Tänään saankin vieraita Saksasta! Ihanaa päästä kaupungille joen varteen aurinkoon sekä syömään ja juomaan. Tuomiokirkkotorin arkeologiset kaivaukset voi samalla esitellä. Projekti: "Varhainen Turku".

Olin tänään lyhyesti uimassa. Sen jälkeen keskityin muinaisen Egyptin XXV-dynastiaan. Olen kääntänyt kaikki olennaiset tekstit saksaksi. Teen nyt jäsentelytyötä, jonka jälkeen pääsen arviointiin.

Kuuntelin Hector Berliozin Requiemin. Se soi äitini hautajaisissa. Kuinka kaipaankaan äitiä jatkuvasti!
Iloitsen siitä hetkestä jo nyt, kun pääsen hänen luokseen. Laulamme myriadien ja taas myriadien enkelten kuorossa valtaistuimella istuvan ylistystä. Ikuisesti!

Kirjoitin edellisen bloggaukseni ja painoin tallenna bloggaus. Aikaa ei mielestäni ollut kulunut kovinkaan paljon. Taivaan tuuliin hävisi kuitenkin. Suututtaa todellakin.

Uusi antoisa päivä edessä. Eikä vaan antoisa, vaan myös syvää tyydytystä tuottavaa, kun saan keskittyä vanhan kulttuurin monimuotoisuuden selvittämiseen.
Minulle tämä vanha kulttuuri on muinainen Egypti. Parhaiten tästä monimuotoisuudesta voi kertoa mitä syvemmin ymmärtää elämää.
Historiankirjoitus on kirjallisuuden laji, sillä menneiden aikojen kulttuurien "todellisuuteen" emme pääse käsiksi. Emme pääse silloisen kulttuurin elämään emmekä sen ihmisten ajatuksiin sellaisenaan. Meillä on vain vanhasta kulttuurista kertoviksi katsomamme lähteet. Tämä on ensimmäinen etäisyys: Tutkija näkee jossain vastauksia esittämiinsä kysymyksiin ja arvottaa näin jonkin vanhasta kulttuurista kertovaksi lähteeksi. Sen jälkeen tutkija tulkitsee tätä lähdettä lähdekriittisesti. Toinen etäisyys: Tutkija tulkitsee omassa ymmärryksessään
Menneen ajan "uudelleenrakentaminen" ei ole historiankirjoituksen ensisijainen tehtävä eikä edes mahdollista. Se ei ole tarpeen eikä siinä olisi mitään mieltä. Kolmas etäisyys: Historiankirjoituksen ensisijainen tehtävä on antaa menneelle ajalle merkitys. Merkitykset syntyvät aina jälkikäteen.
Historia on ajallisuutemme ymmärtämistä.

Vi hade ett mäktigt åskväder här i Åbo nu på kvällen. Temperaturen sjönk med ens 10 grader. Det känns bra eftersom det var så kvavt på dagen.
Tråkigt känns att vattnet rinner allt bort - just nu, när torkan är ett faktum. Jag skulle velat ha en väldig vattenså för att ens kunna ha lite vatten kvar.

Panta rhei!
Vatten är synligt. Det är blåsten inte. Tanken om blåsten (ni känner väl...) för mig till Gud. Hans väldighet (om man nu ens kan tala om väldighet) kan inte ord fånga. Ändå har Han nog uppenbarat sig! Visst finns det t.o.m. en berättelse att berätta. Han älskar oss!

Lammet som blev slaktat är värdigt
att ta emot makten
och få rikedom och vishet och styrka och ära och härlighet och lovsång!

Den som sitter på tronen,
Honom och Lammet tillhör lovsången
och äran och härligheten och väldet
i evigheters evighet!

Amen! Amen! Amen! Amen!

Yksi ihminen ei riitä kaikkeen. Se tuntuu ikävältä, jos ympäristö esittää vaatimuksia ja pettyy.

Tämä seikka korostaa omaa vajavaisuuttamme. Koenkin Kristuksen kuin auttavaksi kädeksi tällaisissa tilanteissa. Hän auttaa muita ja hän auttaa minua. Kristus kirkastuu minun vajavaisuudessani.

Pyrin tekemään parhaani.

Olin tänään käymässä - Naantalissa. Kävin kahden ystäväni kanssa sytyttämässä kynttilän luostarinkirkkoon valitsemillemme pyhimyksille univaikeuksien voittamiseksi. Kyseessä ovat tietenkin seitsemän nukkuvaa pyhimystä (Efesoksesta). He nukkuivat kokonaista 208 vuotta keisari Deciuksen vainoista keisari Theodosiuksen päiviin. Uskon salaisuus!

Pyhimyksistä yksi oli se, joka haki muille syötävää ja juotavaa kaupungista (ennen nukahtamista ja nukkumisen jälkeen). Hän oli Malkus. ...

Kävimme syömässä ihanan lounaan ja sen jälkeen siirryimme uuteen paikkaan - kahvilaan. Rentouttava päivä kaikille kolmelle, luulisin. Toivon nyt, että rukouksemme kuultaisiin ja univaikeuksissa kamppailevat nukkuisivat hyvin.

Lähimmäisinä voimme palvella toinen toisiamme ja saavuttaessamme rajamme saamme rukoilla. Rukouksen suitsutus on Herralle ylistys. Hän hallitsee aina ja ikuisesti! Amen!

Pieni pyrähdys Helsinkiin.

Ranneliikkeessä on ajoittain hämmästyttäviä keskusteluja!

Tänään olen ollut sisällä suurimman osan päivää.
Huolta aiheutti lankapuhelimeni, joka hiljeni täysin kesken puhelun. Ajattelin paristojen loppuneen ja kävin ostamassa niitä.
Ostin myös seitä, jota ajattelin syödä tänään, vaikka periaatteessa olenkin vegetaristi. Periaatteellisuus on hyvä asia, kun periaate on toimiva ja sopiva.

Tarvitsisin itse paristojen latausta. Onneksi tiedossa on vallan mukava tapaaminen.

Kukaan ihminen ei sentään ole kaatopaikka. Tätä eivät kaikki tunnu tajuavan. Kurjassa tilanteessa rypeminen omasta tahdostaan on muutettavissa vain oman tahdon muuttumisella. Toki joitakin väittämiä muutoksen hyvyydestä voi esittää, mutta kaatopaikkana toimiminen ... Ei! Väärinkin se on.

Kristuksen puoleen kääntyminen on tahtomme ilmaus kutsun jälkeen.