Noustuani kahtena aamuna puoli seitsemältä, olen tänään kärsinyt tolkuttomasta väsymyksestä, joka ei ole hävinnyt nukkumalla päivällä.
Maailma on todella monimuotoinen (vaikka en jaksaisi analysoida tätä - nyt ... - onneksi kaikkea ei tarvitse analysoida...)
Monitulkinnallisuus on tekstien rikkautta. Jos on tarkoitus osoittaa tämä, niin ei ole järin hedelmällistä tuomita samalla tietyt tulkinnat. Konkreettisesti tarkoitan Raamatun tekstejä. Itse kohtasin tämän kerran Saksassa, jossa kalvinistisessa kirkossa kuulin saarnan, joka sai minut lähinnä raivoihini. Tekstin käsittely oli provokatiivista: se ei ollut sillä hetkellä järin rakentavaa, mutta sai minut ajattelemaan. Minun olisi tullut hyväksyä tekstin moninaiset mahdollisuudet - varsinkin toisten kuulijoiden takia. Sen sijaan taisin suututtaa ainakin yhden kuulijan kärkevillä lausunnoillani. Tunnustan kuitenkin, että en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ärsyyntynyt mistään kirkollisesta niinkuin tästä saarnasta. Olen nyt kuitenkin pohtinut, mitä se tuolloin minussa niin syvästi kosketti...
Ovatko hedelmät olleet hyviä? Ainoat oikeat totuudet näyttäisivät kuolevan omaan kuivuuteensa.
