Omnium fidelium

Beethovenia Naantalin kirkossa: C-duuri messu! !!!
Opus 86 (säv. 1807, ensiesitys 13.9.1807 Eisenstadtissa ruhtinas Esterhazyn palatsin kirkossa tämän puolison nimipäivän kunniaksi.)

Esitys oli teknisesti kerrassaan hieno. Myös ystäväni K. oli vaikuttunut, mistä olin iloinen. Kuoro oli todella iskukykyinen, orkesteri soitti hyvin ja solistit olivat kelvollisia.
Ainoa, mitä olisin toivonut, olisi ollut hieman nyansoituneempaa tulkintaa. Nyt suurin osa vain laulettiin läpi ilman tunnetta siitä, että tekstiä oli syvästi pohdittu. Mainitakseni yhden kohdan: Credossa "lumen de lumine" - kohdassa Beethovenin tarkoitus on minusta aivan ilmiselvästi tuoda esille mysteeriä, käsittämättömyyttä. Se ei kuulunut esityksessä mitenkään.
Kuitenkin kuoron majesteettinen ja täyteläinen sointi oli ihanaa kuunneltavaa. Yleisö istui selvästi koko teoksen läpi aivan hengitystään pidättäen - kirkkosalissa ei kuulunut muuta kuin itse teos.

C-duuri messu on jäänyt aika harvoin esitettäväksi teokseksi, vaikka se on mestarillinen. Itse pidän erityisesti sen ihanasta soljuvuudesta ja valoisuudesta. En usko syynä olevan suinkaan Missa solemniksen varjoon jääminen. On todella vaikeaa käsittää tämän teoksen harvinaista esityshistoriaa. Erikoista onkin, että lähes kaikissa levytysten mukana olevissa teksteissä valitetaan samaa asiaa.

Esittäjät: Akademiska orkestern vid Åbo akademi.
kapellimestari: Sauli Huhtala
solistit: Kaisa Ranta sopr.
Niina Keitel mezzosopr.
Jussi Myllys ten.
Nicholas Söderlund bassobar.

Tänään on kansainvälinen rukouspäivä. Sen teemana on "Jumalan viisaus luo uutta ymmärrystä".

Ymmärrystä saamme pyytää ja siitä kiittää. Ymmärrys voi laajeta, jos on avoin. Ymmärrys voi myös heiketä, saada vääriä suuntia. Ymmärrys on tärkeää.

Luin tänään hetkipalveluksessa Kaikkien pyhien litanian. Sisareni Amélie v. M. saa audienssin piispan luona ja tuo audienssi johtanee toivon mukaan vihkimykseen. Olenkin jo kysynyt häneltä, aikooko hän messussa suudella alttaria niinkuin katolisilla on tapana. Hän myönsi näin suunnitelleensa (eikä vain sitä katolisoivaa tapaa). Usko on kirkon uskoa, joka ilmenee liturgiassa.

Rukoilkaamme:
Veni Creator spiritus, mentes tuorum visita,
imple superna gratis, quae tu creasti pectora.

Mitä mieltä olette sirkusmenoista? Peukalo ylös vai alas?

Syökää hyvää paastoruokaa mämmiä!

Istun ikkunalaudalla auringossa.

Nk. "vapaa päivistäni" on tullut ihan rankkoja päiviä, joiden jälkeen olen fyysisesti väsyneempi kuin muiden päivien jälkeen. Kerään arkiasioiden hoitamiset ja tapaamiset näille päiville. On kieltämättä hyvä, että edes näinä päivinä tapaan muita. muuten erakoituisin aivan. Mahdollisuudet erakoitumiseen ovat minun kohdalla hyvät. Viihdyn itseni, kirjojeni ja musiikkini parissa hyvin ja tarvitsen myös paljon hiljaisuutta ja lepoa. Yritän saada toimimaan ...

Tänään M. lähti kotiin (niin, hän oli käymässä). Illalla olin tuomiokirkossa kuuntelemassa Antonio SALIERIN passiota "La Passione di nostro Signore Gesu Christo".

Vaikka Salieri ei ole suurimpia säveltäjiä (ja muistetaan lähinnä ...), niin tällainen ohjelmiston laajentaminen on aina tervetullut. Salieri on selvästi ollut hyvin kyvykäs säveltäjä.

--------------

Uskoton kansa ei pelkää tätä muistutusta,
sillä se ei tunnista Jeesuksessa Herran ainoaa Poikaa.
Typerää! Ja silti se sai todistaa Lasaruksen kutsumista haudasta. Näki, miten vesi tuli viiniksi Kaanan pöytien kannuissa. Vähäisellä ruoalla hän ruokki suuren väenmäärän. Ah, puhumattakaan Tiberian merestä, joka muuttui kantavaksi hänen jälkojensa alla. Tai jos puhutaan hänestä, jonka kieli vapautui, vaikka puhe oli ollut aiemmin hänelle tuntematonta. Tai hänestä, jonka silmäluomet avautuivat ensi kertaa valolle. Ja jos tämä ihmeiden sarja ei riitä vakuuttamaan teitä typerät sielut, silloin te olette vajavaiset. Te, jotka väistytte valoa, lymyätte pimeässä ja tekeytyessänne sokeiksi, tulette jumalattomiksi.

Jos heikko silmä ei pysty katsomaan aurinkoa, se ei ole auringon syy.
Se on sen syy, joka ei näe, vaikka kaikki päivän varjot näyttävät. Ei tunnista vikaa itsessään.

Mihin katsommekin, näemme sinut Jumala,
Maa, meri, taivas puhuvat suuruudestasi. Olet kaikkialla ja elämme kaikki sinusta.

Torstaisessa Kyrkpressenissä Carl-Gustaf A. Aminoff jälleen viskelee sappeaan.
Suomennan:
Kirkkohallituksen mielipide, että joissakin tapauksissa nk. sisäinen adoptio perheessä, joka muodostuu samansukupuolisesta parista, voisi olla mahdollinen, on käsittämätön. Se on ristiriidassa meidän kristillisen uskonnomme ja kristillisen uskomme kanssa sekä kaikkien moraalisten ja eettisten käsitteiden vastainen.
Vain kirkollinen vihkimys miehen ja naisen välillä voidaan hyväksyä kirkossa, [liiton,] jonka lapset tarvitsevat oikean isän ja äidin.
Valitettavasti adoptioasia on vain eduskunnan pöydällä, ei kirkon, mutta luonnollisesti meidän kirkolla tulee olla selvä mielipide ja kanta tässä niin herkässä kysymyksessä. On aivan kauhistuttavaa ajatella, että pienet alaikäiset, syyttömät lapset voidaan asettaa tällaiselle alttiiksi.
Allekirjoittanut vastustaa mitä voimakkaimmin, että tällaista koskaan voitaisiin hyväksyä.
Kannatan Porvoon yhteisen kirkkoneuvostojäsenen Stig Bäcklundin aiempaa ehdotusta ja kehotusta tässä lehdessä olleessa yleisökirjoituksessa, että meidän kaikkien nyt tulee nousta yhteiseen taistoon kristillisen kirkollisen perheen puolesta ja sen lapsien, lastenlasten, vanhempien, äidin ja isän vanhempien vahvan yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden näinä ankeina ja kovina aikoina, jolloin tämä yhteenkuuluvuus on voimakkaasti heikentymässä ja hajoamassa.
Aitojen arvojen puolesta
(allekirjoitus)

Käsittämätöntä tunnepitoista - julmaa - tekstiä kristityksi itseään nimittävältä.

Tänään pidän vesperin. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä virsiä laulaisimme. Toisaalta on parasta antaa seurakunnan itse päättää virsistä.

Nyt on vespereissä myös esirukousosuus.

Tänään on karkauspäivä. Toivotan ystävälleni J:lle hyvää syntymäpäivää ja menestystä tulevissa riennoissasi!

LISÄYS: Nuohan osasivat ehdottaa virsiä ja tunnettuja.

Usein kuulee sanottavan, että jokin on "vain jonkun päässä" - tarkoittaen - näen tulkitsen - , että se ei ole osa todellisuutta.
Kyllä ajatukset ovat osa todellisuutta. Muutenhan niitä ei olisi ajateltu.
Toimimme myös tähän kategoriaan liitettyjen ajatusten vaikuttamana. On vaikea sanoa, milloin tulkinta ylittää tulkittavana olevan. Onko näitä rajoja edes muussa mielessä kuin tavat, näkemykset, arvot? Näillä yhdistelemme pyrkiessämme ymmärtämään.

Emme huomaa itse useinkaan, että ajatuksenkulkuamme ei sanele mikään ehdoton logiikka (näin usein kuvittelemme), vaan maailmankatsomuksemme (siinä oleva logiikkamme).

Emme huomaa, että olemme jo valinneet. (Joskus ehkä, kun hätkähdämme tajutessamme, että jokin ajattelemamme voidaankin tulkita aivan toisin.)

Voimme valita, voimme valita tavan nähdä asioita. Valinta vaikuttaa maailmassa.