Omnium fidelium

Joku yritti tänään ottaa käyttöönsä You Tubesssa nimimerkkini.
Eräs taas yritti selittää kylmettymiseni johtuvan nakuilusta.
Avatessani lehden (Hbl.) "uutinen" on myös, että...

Menen nukkumaan.

Tänään 12 vuotta sitten suuren sisäisen taistelun jälkeen (vihdoinkin) menin Saksassa paikallisen homojärjestön elokuvailtaan - esitettävänä oli Maurice - ja kuinka kävikään!

Mielessäni ovat erityisesti ne kaksi päivää Lyypekissä, jolloin olin tapaamassa Sinua hoitolassa. Et ollut ymmärtänyt, että tulin tapaamaan Sinua koko viikonlopuksi - ilosi tajuttuasi aikomukseni pulppusi täysillä esille. Puristin Sinut kokonaan itseäni vasten - lujaa - kreikkalaisessa ravintolassa - siihen oli syynsä, jotka eivät ole niitä kevyimpiä. Kun ero koitti ja olimme Hampurin rautatieasemalla, suutelit minua monesti vielä viime sekunnit ennen junan oven kiinnimenemistä. Kyyneleet vain tulivat itsestään.
Seuraavaksi näimme toisemme 3 1/2 kuukautta myöhemmin. Kun seisoit odottamassa portin luona...!
Rakastamme.

Tuli ja vesi eivät estä, eivät maa ja ilma, eivät avaruudet, eivät aikakaudet, eivät erot ja liitot.

Mikä lienee aiheuttanut - nyt makaan kuumeessa sängylläni.

Tänään olin eilisen tapaan CaféArtissa - siellä K. ja J. sulostuttivat päiväänsä, päivääni ja toisiaan (?!).

Sieltä K. ja minä siirryimme Aschanille.

Kaunis päivä!

Istuin tuomiokirkossa aivan yksin. Kuuntelin hiljaisuutta. Sytytin kynttilän.

Jos elän hetkessä, ovat nämä todella erilaisia hetkiä. Hetki on ja sitten sitä ei enää ole.
Näillä hetkillä on merkitys. Ikuisesti.

Ihminen pyrkii elämään pitkään; elämään kokemuksista rikkaan elämän. Tätä elämää pidennetään lääketieteellisesti. tarkoituksena on varmaankin myös lääketieteen avulla parantaa elämänlaatua tuolla lisäajalla (kuten muullakin ajalla). Mitä se tarkoittaa? Mahdollisuuksia lisäkokemuksiin?
Sitäkin varmaan. Kuolema tulee kuitenkin väistämättä - muodossa tai toisessa. Mikä on siis ihmiselämän kokemuksen arvo ja merkitys elämän rajallisuuden valossa?
Kokemisella on merkitystä itsessään. Se, onko sitä enemmän tai vähemmän, ja minkälaista se on, ei lääketiede arvota. Onko siis elämämme pituudella merkitystä? Minusta ei ole. Olen kiitollinen siitä Jumalan suunnitelmana.

Kuten monena päivänä aikaisemmin, en tänäänkään ehtinyt sitä, mitä olen jo kauan aikonut tehdä. Miten mahdollista...? Yritän ehtiä vastailla kirjeisiin ja viesteihin, siivota, tehdä tutkimustani, jatkaa lupaamiani sukuselvityksiä, käydä uimassa, kirjoittaa blogejani, tavata ystäviäni, käydä kirkossa mm. vesperissä, suunnitella ja pitää vespereitä, vastata puhelimeen (pidän aika paljon suljettuna, mikä onkin tarpeellista), suunnitella sateenkaariviikonloppua, kirjoittaa lehteen vastineita... Ja onhan aktiivinen, mielekäs, runsas tekeminen haastavaa ja hedelmällistä...mutta tällä menoa kaikki laahaa.

Rh:lta voisi tulla painava sana, katsotaan...

Pidän pienen tauon oopperan puolessavälissä.

Jos ravitsee itseään jatkuvasti pahalla, ajautuu yhä edemmäs t ä l l ä tiellä ja hyvä elämä jää pois ajatuksista. Ajatukset ohjautuvat ravitsemuksen mukaan ja johtavat tekoihin.
Jos ravitsee itseään hyvällä, ajautuu yhä edemmäs hyvän tiellä.

Emme kuitenkaan ole kukaan vain yhdellä tai toisella tiellä täysin. Suunta kuitenkin voi olla jompikumpi - huomaamattakin.
Olimme kummalla tahansa teistä, on armo saatavilla. Siinä on se tie, joka on hyvä. Jos armo on elävä voima meissä, se johtaa ja ohjaa. Lähimmäisen hyvä o n hyvä - omassa kärsimyksessä, toisten pilkan, toisten halveksunnan ja vääryyden keskellä.
Älkää pettäkö i t s e ä n n e!

Vesperin ja uimahallissa käynnin jälkeen soivat kotonani nyt ihanat Wagnerin Parsifalin sävelet!

Onpa ollut mukava pääsiäinen!
Amén kanssa kävimme kiirastorstaina messussa. Pitkänäperjantaina paastosimme kotona. (Söimme mm. mämmiä...)
Lauantaina kävin uimassa K:n kanssa ja sen jälkeen suunnistin Amén kanssa katsomaan pääsiäisnäytelmää tuomiokirkontorille. Näytelmä kesti noin tunnin ja oli pääosin hyvin esitetty. Melkoisen kylmyyden parista riensimme tuomiokirkkoon odottamaan yömessun alkua (klo. 22.00). Tapasimme T:n, joka olikin yksi messun toimittajista. (Amé päässee ensi vuonna toimittamaan messua!) Messusta oli jostakin syystä jätetty pois vedellä valelu.
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
Messun jälkeen olikin ihanaa rientää kotiin päättämään paasto. Kotonani tämän johdosta nousi siis ylös sekä höyryt että mieliala.
Pashaa, munia...
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
Yöt ovat menneet keskusteluun. Olemme uskossa yhtä. Toiveissamme eri. Rakkaus voittaa!
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!