Omnium fidelium

Onpa ollut mukava pääsiäinen!
Amén kanssa kävimme kiirastorstaina messussa. Pitkänäperjantaina paastosimme kotona. (Söimme mm. mämmiä...)
Lauantaina kävin uimassa K:n kanssa ja sen jälkeen suunnistin Amén kanssa katsomaan pääsiäisnäytelmää tuomiokirkontorille. Näytelmä kesti noin tunnin ja oli pääosin hyvin esitetty. Melkoisen kylmyyden parista riensimme tuomiokirkkoon odottamaan yömessun alkua (klo. 22.00). Tapasimme T:n, joka olikin yksi messun toimittajista. (Amé päässee ensi vuonna toimittamaan messua!) Messusta oli jostakin syystä jätetty pois vedellä valelu.
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
Messun jälkeen olikin ihanaa rientää kotiin päättämään paasto. Kotonani tämän johdosta nousi siis ylös sekä höyryt että mieliala.
Pashaa, munia...
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
Yöt ovat menneet keskusteluun. Olemme uskossa yhtä. Toiveissamme eri. Rakkaus voittaa!
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!

Tänään suljetaan tuomiokirkon pääalttarin rautaportit. Hauta pimeä ja hiljainen.
--------
Sisareni Amé kiiruhtaa tänne.

Turussa sateenkaarimessu 18.5. klo. 18.00.
Tarkempia tietoja myöhemmin. Merkitkää kuitenkin kalentereihinne!

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän Sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat Sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta Sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
---

Emme ole, me ihmiset, mikään vahinko, kukin meistä ja kaikki yhdessä!

Mitä tekisit, jos suutelisin sinua?

Härligt är att höra budbärarens steg,
när han kommer över bergen,
han som bär bud om seger,
som ropar ut goda nyheter,
bär bud om räddning
och säger till Sion:
"Din Gud är Konung!"

Brist ut i jubel, Jerusalems ruiner,
Herren tröstar sitt folk
och friköper Jerusalem.

Tässä oma suomennokseni Mannerheim-tekstistäni:
Keskustelu Mannerheimista on nostanut esille heteronormatiivisen tavan nähdä kansallisia symbolejamme. Muu on näkymätöntä.
Toivommeko tulevamme nähdyiksi kokonaisina ihmisinä, eikä varjoina, ilmana. Mutta todellisessa elämässä tapahtuu ikävää: Identiteettimme, jopa itse olemassaolomme, sanotaan olevan loukkaus muodostuksen kunnioitusta vastaan. Tämän muodostuksen vahdit katsovat heillä olevan valtakirjan olla näkemättä elämän monimuotoisuutta; monimuotoisuutta, joka ei yhtene muodostuksen kanssa. Monimuotoisuuden hyväksyminen mahdollistaa esim. upseerin olla yhtä hyvin nainen kuin mies ja homo-, bi- tai heteroseksuaalinen. Nämä eivät tee upseerinviran toimittamista mahdottomaksi. Surullista kyllä, estävät arvostukset usein ihmisiä elämästä rehellisesti ja itsensä mukaan.
Kansalliset symbolit - kuten Mannerheim - kertovat paljon arvostuksistamme. Jos esimerkiksi homoseksuaalisuus poistetaan mahdollisuutena symbolimaailmastamme, arvotamme suuren joukon ihmisiä ei-miksikään. Mahdollisesti emme halua nähdä naista upseerina. Ehkä jätämme näkemättä sotilaan, joka rintamalla ajattelee rakastaan - samansukupuolista. Kuitenkin nämä ovat mukana koko ajan ja vaikuttavat. Me otamme heidät mukaan tai torjumme heidät pois arvotuksissamme. Symboliikan ei tulisi pitää heitä arvottomina näkyä ja olla olemassa.
Symbolit paljastavat asenteemme samanarvoisuuteen. Osaa kansalaisia estetään tuntemasta olevansa osa kansakuntaa, ehkä jopa ylpeydellä. Jos ei esimerkiksi homoupseeri (bögofficer) sovi Suomen historiaan, on todellisuus määritelty halulla pimentää olemassaolo. Tällainen asenne pitää kaikki hbt-ihmiset ulkopuolella. Tämä osa kansakuntaa määritellään merkityksettömäksi sillä perusteella, että he eivät ole yhden kaavan mukaan muodostettuja.
Mikä todella on loukkaus: olla tuntematta hbt-ihmisten olemassaolo ja toiminta.

Tämän päivän Hbl:ssa julkaistiin kirjoitukseni koskien Mannerheimia ja hänestä käytävän keskustelun heteronormatiivisuutta.

Kirjoitukseni Kyrkpresseniin julkaistiin tänään (nyt odotan vielä Hufvudstadsbladetin julkaisua Mannerheim-keskustelusta - tähän minulta pyydettiin kirjoitusta). Kyrkpressenissä oli myös kaksi muuta myönteistä kirjoitusta hbt-perheille saatavaksi toivottavasta sisäisestä adoptiosta. Molempien muiden tekstien kirjoittajat ovat hyviä tuttujani. Nämä kirjoittajat ovat Pohjanmaalta! Leena ja Marina Furubacka ovat kahden lapsen äidit. Marianne ja Tom Eklund ovat taas perustaneet hbt-lasten vanhempien rekisteröidyn yhdistyksen. Sen nettiosoite on www.hbt.fi.

Oma kirjoitukseni alla.

Guds eget väsen som rättvisa och kärlek kallar oss att följa i rättvisa och i kärlek Honom. Intern adoption för par av samma kön uppfyller rättvisans och kärlekens krav. Barnets föräldrar kan inte hindras ge kärlek och ska heller inte hindras. Om dessa föräldrar är av samma kön eller av olika kön spelar ingen roll. Grymt och ansvarslöst vore att skilja barnet från dess föräldrar. Att utsätta barn för sådant är direkt skadligt. Dessa familjer ska å det bestämdaste stödjas och värderas av kyrkan. Alla familjer ska kunna vara en del av kyrkan. De ska även kunna vara uppburna av kyrkan. Så kan familjemedlemmarnas hängivenhet sinsemellan få bekräftelse och goda gärningar föras vidare.

---------------

Jesus, mitt livs liv, Jesus min döds död.
Jeesus, elämäni elämä, Jeesus, kuolemani kuolema.

Kaikenlaiset uskomukset, uskot ja niistä syntyneet uskonnot ovat nykyihmisen valittavissa. Näin ovat ihmisen itsensä koottavissa hänen pitämänsä, hänelle sopivat, häntä vastaavat uskonnollisuuden ilmaukset.

Varsinkin monet uususkonnot ovat tämänkaltaisen ideologian syövyttämiä. Kyseinen muoto sopii nykyaikaan, jossa ihmisen ajatellaan olevan kaiken mitta.

Uskossa Kristukseen emme etsi omaamme. Me etsimme Jumalaa ja pyrimme noudattamaan Hänen tahtoaan. Meidän halumme ja kyvyttömyytemme ei ole keskiössä. Jumala on Isämme, jonka täydellisyydessä meidän on hyvä ja turvallista olla. Hän tietää parhaamme: Hän o n parhaamme. Hän valitsee meidät.

(kiitos vesperistä, T!)