Olen varmaan blogissani joskus ehkä ilmaissut musiikkitaloa vastustavia mielipiteitä. Nyt kun talo on valmis ja käytössä, täytyy todeta, että olen ollut väärässä. Olen ollut väärässä ennenkin monen muunkin asia suhteen. Ja tulevaisuus tulee osoittamaan, että olen väärässä asioiden suhteen, joista vielä en edes tiedä.
Toki olen ollut Musiikkitalossa vain yhdessä konsertissa isossa salissa. Mutta olin vaikuttunut siitä miltä Sali näytti. Ja ennen kaikkea siitä miltä musiikki siellä kuulosti. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin musiikkia konsertissa niin, että korva pystyi poimimaan yksittäisten soitinten ääniä ja nyansseja. Tämä kertoo varmaankin musiikin harrastuksestani enemmän kuin musiikkitalosta. Tietysti ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen. Salin arkkitehtuuri vaikutti myös jännältä ylöspäin kohoavine katsomoineen. Aulatilat ja varsinkin narikka oli aika sumppu, mutta kuulemma siinä oli sitten säästelty. Hyvä toisaalta niin, että jos jossain on pitänyt säästää, niin siinä sitten. Sunnuntaina vuorossa seuraava kerta, odotan innolla paitsi itse konserttia, myös omia tunnelmiani talon suhteen. Onko huuma jo haihtunut?
Mietin, että kun vastustin musiikkitaloa – ajatuksena se, että minusta oli mageeta että eduskunnan edessä oli rosoinen kansalaisaktivismin tyyssija, makasiinit, muuttuuko näkemykseni Guggenheimista myönteiseksi, jos se rakennetaan?
Ajatus yhdysvaltaisen brandin museosta on se mikä tökkii, ei itse museo tai että rahaa käytetään taiteeseen. Mutta se, että kaupunki käyttäisi verovaroja vuodesta toiseen yhdysvaltalaisen säätiön bisnekseen on minusta huono.
Jos musiikkitalo olisi yksityisen kiinteistösijoittajan bisnes suhtautuisin siihenkin edelleen kylmästi. Mutta tosiasia on myös se, että ihminen muuttaa suhtautumista asioihin, jotka eivät enää ole outoja tai vain suunnitelmia, niiden konkretisoiduttua.
Tuore kyselytutkimus kertoi ihmisten suhtautuvan myönteisemmin EU:hun kuin aikaisemmin. Yksi vastaaja sanoi, että koko kysymys, on ihan absurdi, koska EU on eikä sille voi mitään. Vähän niin kuin ilma joka ympäröi meitä ja jota hengitämme, kenties.
Sama kysely osoitti, että ihmiset kuitenkin suhtautuvat aiempaa kriittisemmin unioniin. Ehkä kokemusten myötä ihminen saa ajatteluunsa mustavalkoisen tilalle, muitakin sävyjä, edes niitä harmaita. Olen itse aika monesti mustavalkoinen ajattelussani. Edelleen vastustan EU:ta mutta olen varmaankin vähän kuin persut, hukassa vaihtoehtojen ja periaatteiden kanssa.
Minulle olisi riittänyt hyvin ETA-jäsenyys ja ehkä Schengenin sopimukseen liittyminen. Mutta olen ajatuksieni kanssa aika yksin, tiedostan sen. koska usein näin ajattelevien ihmisten ajatusmaailmaan kuuluu myös yleinen koti, uskonto, isänmaa -kaanon kailla lisämausteilla, ja se saa meikäläisen karvat pystyyn. Mutta myös tietty suvaitsevaisuuden kaanon aiheuttaa pahoinvointireaktioita.
Siksipä elämä onkin aika turhauttavaa, jos miettii yhteiskunnallisia asioita, joita puolestaan on vaikea välttää…tai ehkä vaan seuraan liikaa uutisia. Edelleen ajatus kansaliasaktivisimin omaehtoisesta pesäkkesstä eduskunnan vastapainona lämittää, mutta eipä siitä sen enempää.
Musiikki kuitenkin saa hyvälle tuulelle :)
