Omnium fidelium

Essai: De l'amour

Mitä voi sanoa rakkaudesta?

Rakkaus liikkuu ja liikuttaa. Se ei ole kuollutta, vaan elävää, kuin liikettä joidenkin välillä. Rakkaus itsessään ei ehkä ole sanoin vangittavissa, mutta sen vaikutuksista voi kertoa.
Syvä rakkaus jotakin toista ihmistä kohtaan merkitsee pyrkimystä tuntea tuon toisen ihmisen lähtökohtia ja yrittää niistä saada aikaan hyvää; hyvää, joka sopii tuolle toiselle ihmiselle. Rakkaus näkee toisen.
Rakkaus ei myöskään pelkää mitään. Se näkee toisen niin kuin hän näyttäytyy ja pitää näkemästään. Sen takia rakastava jaksaa odottaa rakastettuaan eli sitoutuu häneen. Rakastava ajatellessaan, puhuessaan ja tehdessään hyväilee rakastettuaan. Rakastetun ilo on suurin ilo nähdä ja kokea; jo tämä tuntuu rakastavasta riittävälle.
Rakastava rientää itse ensin sovittelemaan ristiriitatilanteita niinkuin hän myös rientää viemään parhaan rakastetulleen.
Rakastava näkee ja arvostaa toisen antamaa vastarakkautta. Rakastava myös näkee asiat niinkuin ne annetaan - ja ajattelee niitä hyvällä kaikissa vaiheissa.

Egyptissä

Neljä päivää vietin pelkästään Karnakin temppelissä kuvaamassa minulle tärkeitä kohteita, jotka kaikki sijaitsevat turistien vähemmän huomioimilla alueilla. Pääsin myös kahteen turisteilta suljettuun alueeseen - ne olivat siinä määrin huonossa kunnossa ja kasvillisuuden ympäröimiä, että suorastaan pelotti kulkea siellä.
Länsirannalla kävin ainoastaan Medinet Habussa (Ramses III:n kuolintemppeli), jossa kuvasin sen yhteyteen rakennettua kappelia teksteineen.

Yksi aamupäivä oli varattu Denderan ptolemaiosten aikaisessa temppelissä käyntiin. Temppeli sijaitsee noin 60 kilometriä Thebestä (Luksorista) pohjoiseen. Retki tapahtui taksilla ja poliisisaattueessa. Täällä minulla ei ollut itselleni mitään erityistä kuvattavaa. Olen kuitenkin Saksassa ollessani kääntänyt juuri tämän temppelin tekstejä valtaisat määrät, joten oli ihanaa ja havainnollista nähdä temppeli itse. Paikan päällä avautuu eri temppelin osien keskinäinen suhde paljon konkreettisemmin kuin pelkästään kerrottuna - varsinkin kun kyse on hyvin monimutkaisesta rituaalijärjestyksen rakenteesta.
Loppiaisiltana kävin koptilaisessa kirkossa. Kirkko oli aivan täynnä ihmisiä. Palvelus kesti ilmeisesti yli kolme tuntia. Itse olin paikalla hieman yli tunnin. Samana päivänä oli myös autuaan sisareni muistopäivä, joten sytytin hänelle kynttilän.
Saamastani vihjeestä kävin juomassa kello viiden teen ylellisessä Old Winter Palacessa. Istuin siellä matkaseurani kanssa vanhassa siirtomaa-ajan tunnelmassa.
Kävin myös arabialaisessa basaarissa, jossa tutustuin yhteen liikkeenpitäjään. Hän oli hyvin avulias ja sain mm. hänen avullaan hiukseni leikattua.

Kuvausten yhteydessä olin pukeutunut egyptiläiseen gallabiyaan eli pitkään vaatteeseen sekä turbaaniin. Minusta on myös kuvia ne päällä. Egyptiläiset huusivat katujen varsilla "Egyptian, Egyptian!" mennessäni ohi. Suomeakin yllättävän moni osasi - ainakin sanoa "terve".

Jo hotellin ulko-ovelle ilmestyminen aiheutti heti "taksi!"-huudon. Taksit tööttäilivät merkiksi läsnäolostaan. Melu oli siis melkoinen - myös yöllä.
Käytin kuitenkin hevoskuskia liikkumiseen. Länsirannalle menin egyptiläisellä purjeveneellä - felukalla.
Kaduilla oli jatkuvasti muutenkin menossa jatkuva tarjoaminen. se oli ajoittain myös hieman rasittavaa. Missään muualla paitsi omassa hotellihuoneessaan ei ollut rauhassa. Temppeleissäkin olivat egyptiläiset vallanneet itselleen alueita, joissa he kertoivat suoraan sanoen aivan satuja kohteiden merkityksestä. Egyptologina minua tietysti harmittaa tämä. Tarinoistaan he vielä sitten vaativat juomarahaa.

Hiekkaa ei Luksorissakaan päässyt pakoon - ei myöskään egyptiläistä aikakäsitystä. Siitä tuleekin mieleeni muinaisegyptiläisessä kuolleiden kirjassa oleva loitsu, joka liittyy pieniin uschebti-hahmoihin (työläiset, jotka tuonpuoleisessa tekevät työt kuolleen puolesta). Siellä sanotaan hiekan kuljettamisesta itärannalta länsirannalle (ja päinvastoin).
...

Lentokoneesta laskeuduttuani polvistuin maahan ja kiitin Kaikkivaltiasta tästä matkasta. Hän siunasi matkaani - olen kovin kiitollinen!

Todella mukava päivä ollut tänään.
Sukulaiseni soittivat ja aavistelin mahdollista käyntiä hautausmaalla. niinhän sitten pakkauduimme autoon ja huristimme vanhalle hautausmaalle. Siellä esittelin sukuumme liittyviä vanhoja hautakiviä. Yksi on vuodelta 1825. Valitettavasti tätä hautakiveä ei kukaan ole hoitanut, joten se oli aika sammaleen ja jäkälän peitossa. Seurakuntayhtymän tiedon mukaan kiveä ei kuitenkaan poisteta. Tämän jälkeen kävimme vielä läpi kolme muuta hautakiveä. Minun tehtäväni oli selvittää sukulaisilleni se, miten nämä liittyivät yhteisiin esipolviimme. Harmillisesti en ollut ottanut tulitikkuja mukaan, joten meillä oli suuri työ saada sukulaisteni vanhempien haudalla olevat kynttilät jälleen palamaan. Onnistuihan se lopulta käyttämällä taskuissamme olleita papereita ja nenäliinoja sytykkeenä (!).
Hautausmaan rauhallinen tunnelma lumosi meidät kaikki.
Tämän jälkeen palasimme autolla takaisin ja lähdin itse uimahallille. Uimahallilla on nykyään aina todella hauskaa. Meille on kehittynyt tänne selvästi jonkinlainen oma vakiokävijöiden keskusteluryhmä. On todella kivaa saada vapaamuotoisesti keskustella muiden kanssa.
Nyt suunnittelen matkaani. En ole vielä pakannut mitään - on jotenkin vaikea ottaa esille sopivia kesävaatteita. Tuntuu myös siltä, että minulla ei ole sellaisia - kesäpaitoja varsinkaan. Olen muutenkin ajatellut ostaa vaatteita Egyptissä - kaikkea epätavallista - niinkuin rakas äitinikin teki. Lähinnä matka on pyhitetty tutkimukselle Luksorissa. Teemme myös retken Denderan temppeliin - tämä mahdollisuus ilahdutti minua erityisesti, sillä juuri Denderan temppelitekstejä olen suurin määrin kääntänyt.
Voisinpa kertoa tästä kaikesta äidille ja tietysti voinkin - mikä estää.
Vaatteista puheenollen minulla on kaikenlaisia varmaan kummallisiakin estoja. Perheeni koostumuksella ja traditioilla on ollut vaikutuksensa, mutta myös omakohtaisilla kokemuksilla, jotka ovat assosioituneet tiettyihin vaatteisiin. Aika kummallista loppujen lopuksi... Olen tosin kuullut muiltakin vastavaa.
Mickin (Michaelin) myötävaikutuksella (hänellä myös vastaavaa) olen saanut laajennettua repertuaariani joltisestikin. Jännää kokea tällä rintamalla vapautumista asioissa, jotka joillekuille varmaan ovat itsestäänselvyyksiä.
Joitakin ystäviänikin olen pyytänyt heidän tietämättään tästä tekemään minulle valintoja ja ovat muuten valinneet hyvin.

Apua .... Kiitos!

Mille perustalle rakennamme? Mikä on meissä oleva pohja?
Voi Sinua Väärää, joka yrität Herran kaataa! Sydämesi ei ole tuntematon.

Haluan vain, Herra, Sinun kunniaksesi elää! Anna minulle voimaa Sinua ylistää teoissani kaikissa.
Lähemmäksi Sinua - kaikessa vajavuudessanikin.

Ihmeellisyyksiä

Viime yönä innostuin leipomaan: syntyi taatelikakku ja kaksi pellillistä joulutorttuja. Tänään olen yrittänyt olla syömättä taatelikakkua - huomenna saan vieraan, jolle siitä haluan antaa runsain mitoin.

P.S. Taatelikakku - tai se, mitä siitä oli vielä jäljellä - sai odottaa yhden päivän lisää toista syöjäänsä.
Taatelin maku kuulemma tuli hyvin esille kakussa. Hyvä.

Paastosta Juhlaan

Joulupaasto on osalla jo loppunut Tuomaanpäivänä. Se on tiennyt mm. erään ystäväni kohdalla iloisen kahvittelun alkamista jälleen. Hiljentyminen on ollut osa paastoa. Nyt on vuorossa nousu iloisten kuorojen valtavaan ylistyslauluun; lauluun, josta voimme olla osa.