Neljä päivää vietin pelkästään Karnakin temppelissä kuvaamassa minulle tärkeitä kohteita, jotka kaikki sijaitsevat turistien vähemmän huomioimilla alueilla. Pääsin myös kahteen turisteilta suljettuun alueeseen - ne olivat siinä määrin huonossa kunnossa ja kasvillisuuden ympäröimiä, että suorastaan pelotti kulkea siellä.
Länsirannalla kävin ainoastaan Medinet Habussa (Ramses III:n kuolintemppeli), jossa kuvasin sen yhteyteen rakennettua kappelia teksteineen.
Yksi aamupäivä oli varattu Denderan ptolemaiosten aikaisessa temppelissä käyntiin. Temppeli sijaitsee noin 60 kilometriä Thebestä (Luksorista) pohjoiseen. Retki tapahtui taksilla ja poliisisaattueessa. Täällä minulla ei ollut itselleni mitään erityistä kuvattavaa. Olen kuitenkin Saksassa ollessani kääntänyt juuri tämän temppelin tekstejä valtaisat määrät, joten oli ihanaa ja havainnollista nähdä temppeli itse. Paikan päällä avautuu eri temppelin osien keskinäinen suhde paljon konkreettisemmin kuin pelkästään kerrottuna - varsinkin kun kyse on hyvin monimutkaisesta rituaalijärjestyksen rakenteesta.
Loppiaisiltana kävin koptilaisessa kirkossa. Kirkko oli aivan täynnä ihmisiä. Palvelus kesti ilmeisesti yli kolme tuntia. Itse olin paikalla hieman yli tunnin. Samana päivänä oli myös autuaan sisareni muistopäivä, joten sytytin hänelle kynttilän.
Saamastani vihjeestä kävin juomassa kello viiden teen ylellisessä Old Winter Palacessa. Istuin siellä matkaseurani kanssa vanhassa siirtomaa-ajan tunnelmassa.
Kävin myös arabialaisessa basaarissa, jossa tutustuin yhteen liikkeenpitäjään. Hän oli hyvin avulias ja sain mm. hänen avullaan hiukseni leikattua.
Kuvausten yhteydessä olin pukeutunut egyptiläiseen gallabiyaan eli pitkään vaatteeseen sekä turbaaniin. Minusta on myös kuvia ne päällä. Egyptiläiset huusivat katujen varsilla "Egyptian, Egyptian!" mennessäni ohi. Suomeakin yllättävän moni osasi - ainakin sanoa "terve".
Jo hotellin ulko-ovelle ilmestyminen aiheutti heti "taksi!"-huudon. Taksit tööttäilivät merkiksi läsnäolostaan. Melu oli siis melkoinen - myös yöllä.
Käytin kuitenkin hevoskuskia liikkumiseen. Länsirannalle menin egyptiläisellä purjeveneellä - felukalla.
Kaduilla oli jatkuvasti muutenkin menossa jatkuva tarjoaminen. se oli ajoittain myös hieman rasittavaa. Missään muualla paitsi omassa hotellihuoneessaan ei ollut rauhassa. Temppeleissäkin olivat egyptiläiset vallanneet itselleen alueita, joissa he kertoivat suoraan sanoen aivan satuja kohteiden merkityksestä. Egyptologina minua tietysti harmittaa tämä. Tarinoistaan he vielä sitten vaativat juomarahaa.
Hiekkaa ei Luksorissakaan päässyt pakoon - ei myöskään egyptiläistä aikakäsitystä. Siitä tuleekin mieleeni muinaisegyptiläisessä kuolleiden kirjassa oleva loitsu, joka liittyy pieniin uschebti-hahmoihin (työläiset, jotka tuonpuoleisessa tekevät työt kuolleen puolesta). Siellä sanotaan hiekan kuljettamisesta itärannalta länsirannalle (ja päinvastoin).
...
Lentokoneesta laskeuduttuani polvistuin maahan ja kiitin Kaikkivaltiasta tästä matkasta. Hän siunasi matkaani - olen kovin kiitollinen!
6 kommenttia
kesäpoika
11.1.2007 02:27
..? Kerro!
Millainen on egyptiläisten aikakäsitys?
martin
11.1.2007 03:32
Muinaisegyptiläinen aikakäsitys perustui sykleihin. Nämä syklit perustuivat Egyptin luonnon hyvin säännönmukaiseen toimintaan mm. niilin säännöllisiin tulviin. Jokainen sykli alkaa nk. Ensimmäisestä Kerrasta, jota toistetaan loputtomiin.
Olennaisempaa kuin syklinen aika, jossa samaa toistetaan, oli kuitenkin ikuisuus. Ikuisuutta oli kahdenlaista. Yhtäältä toteutumaan tulevaa ikuisuutta ja toisaalta toteutunut ikuisuus. Toteutunut ikuisuus saattoi olla ihmisen eletty elämä, josta hän kertoi hautamuistomerkissään. Monumentit olivat siten tämän ikuisuuden "kantajia". Muinainen egyptiläinen katsoi kaikkea ikuisuuden näkökulmasta - hänen pyrkimyksensä oli kohti toteutunutta. Muinaisen egyptin kielikin kuvaa tätä hyvin - kielessä ei ole aikajärjestelmää varsinaisesti, vaan aspektit 'päättynyt' ja 'ei-vielä-päättynyt'.
Sykleissä kuten ikuisuudessakin on tärkeää yhdistäminen, saman jatkuminen (kaaosta edustaa juuri pysähtyminen). Yhdistämisen suurta merkitystä todistaa muistamisen tärkeys. Muistaminen loi pohjan yhteiskunnalliselle vastuun mahdollisuudelle: vainajaa ei unohdettu, rituaaleja (prosessia eteenpäin!) ei unohdettu.
Tällainen aikakäsitys vastusti kaikkea muutosta; käytännössä piti muutosta mahdottomana. Muinaisilla egyptiläisillä ei ollut tarvetta myöskään historiankirjoitukselle, sillä historiahan tarkoittaa uuden tapahtumista. Ainoastaan saman toistaminen (eli yksi ainoa asioiden keskinäinen säännönmukainen tapahtuminen) oli tärkeää.
Mikäli haluat tietää nykyegyptiläisestä, niin sanothan!
Esperanza
11.1.2007 09:31
Tosi mielenkiintoista! En nyt välttämättä lähtisi soveltamaan egyptiläistä aikakäsitystä/filosofiaa kaikkeen, mutta tuleepa taas perspektiiviä.
kesäpoika
11.1.2007 11:29
Joo, kiinnostaa. :) Ja kerro myös, miten se näkyy käytännössä, eli toi kun kommentoit, ettei aikakäsitystä päässyt pakoon.
Aika ja ajan kokeminen on mun uusi kiinnostuksen kohde, uudet näkökulmat on tervetulleita. Tai pelkästään minulle uusi tässä tapauksessa, ei kokonaan uusi.. :D
Kalle af
11.1.2007 15:55
Samat tempukset ovat myös raamatun hepreassa: perfekti 'päättynyt' ja imperfekti 'ei-vielä-päättynyt'. Ei tosin yllättävää, ajatellen kulttuurien ja kansojen läheistä naapuruutta.
Modernissa hepreassa perfektista on tullut menneen ajan muoto, imperfektista tulevan (!) ajan muoto ja partisiipista nykyajan muoto. Kielioppikin voi välillä olla jännää...
martin
11.1.2007 20:46
Kalle af - Alldeles! Båda är ju semitiska språk (det att fornegyptiska kallas för ett hamitiskt språk betyder i praktiken ett semitiskt). Fornhebreiska inte obekant för mig.
Grammatik kan berätta mycket om kulturen, som Du säger...!
Esperanza!
Nimenomaan kulttuurintutkimuksessa näen meille tulevien uusien perspektiivien olevan hedelmällisintä tällä alalla.
Kesäpoika!
Nykyegyptiläiset ovat edelleen luonnon armoilla. Kuumuus päivällä ja kaikkialla oleva hiekka saavat ponnistelut näyttämään mitättömän arvoisilta. Ei se välttämättä tarkoita passiivisuutta, vaan jonkinlaista ajan "venyttämistä". Kaikki ei tapahdu heti pyydettäessä (pyytäjän mukaisesti), vaan pyydetylle sopivana aikana.
Muinaiset egyptiläiset olivat kuninkaansa välittäjätyön varassa. Elämä onnistui yhteisponnistuksin. Niinpä epäjärjestystä sisältä päin edusti kapina keskushallinnon organisointia (s.o. kuningasta) vastaan. Epäsosiaalisuus oli suurin pahe, mitä muinaiset egyptiläiset tunsivat. Tällainen ihminen ei tuntenut ajan merkitystä - hän ei ottanut vastuuta, vaan unohti seuraavana päivänä sen, mitä oli edellisenä mahdollisesti luvannut. Se rikkoi yhteiskunnan yhdyssiteet, jotka - kuten kerroin - olivat egyptiläisen yhteiskunnan (ja ajan) peruskiviä. Muinaiset egyptiläiset ajattelivat tämän saavat kosmisia ulottuvuuksia, sillä yhteiskunta vastasi analogisesti kosmosta. Mikäli ajan (niinkuin tässä käsittelemme) ylläpito lakkasi jossakin, näkyi se heti kaikkialla.
Pahimmillaan muinaisegyptiläisillä ajan kosminen merkitys saattoi rapautua heidän huomatessaan monumenttien teon turhuuden - sen, että nimi ei säilynyt jälkipolvien muistissa.