Omnium fidelium

Ollessani ehkä noin 9-10 -vuotias sain naapurin äidiltä tehtäväkseni valvoa heidän 3-vuotiasta poikaansa hänen ollessaan ulkona. Olin kieltämättä aika nuori tuohon tehtävään. Se ei kuitenkaan ole olennaista tapahtuneen kannalta, vaan... no, itse tapaukseen:

Menimme tuon pojan kanssa ulos. Hänen äitinsä teroitti minulle aivan erityisesti, että poikaa ei saa päästää lähellekään katua. Mikäli hän ei tottelisi, niin minun ei tulisi epäröidä tiukasti tuoda hänet pois kadulta. Tämän tiedon varassa menin lapsenvahdiksi ulos. En kuitenkaan "tiennyt" aivan kaikkea.
Minulla oli suuri työ pitää poika poissa kadulta, jonne hän olisi koko ajan halunnut mennä katsomaan autoja. Kerran vedin hänet sitten väkisin pois kadunreunalta ja hän rupesi itkemään. Hän sanoi isänsä kotiin tullessaan näyttävän minulle. Pelästyin tuota. Pojan äidin tullessa hakemaan poikaa sisälle kerroin tapahtuneesta ja hän totesi minun tehneen aivan oikein. Olin huojentunut.

Kerroin tapauksesta myös äidilleni, joka kertoi minulle naapureillamme olevan juuri erimielisyyksiä kasvatustavoista: äiti halusi tiukkoja otteita, isä vastusti kaikkea vallankäyttöä (ja myös väkivaltaa).
Se ei kuulostanut hyvälle minun kannaltani.

Seuraavana päivänä pojan isä tuli vihaisena huutamaan minulle siitä, että olin pahoinpidellyt hänen poikaansa.
Lopuksi hän läimäytti minua oikein kunnolla!
Olin aivan typertynyt - kuinka hän saattoi???

Valmistelen täällä jotain lähinnä ristiretkeä vastaavaa. En lähde liput liehuen sotaan, mutta tavoite on kylläkin onnistuminen tuon tien kulkemisessa.

Olin eilen syntympäivillä.
Syntymäpäiväsankari sai varmasti tunteen, että Hän on pidetty! Se oli varmasti mieltä lämmittävää ja huomasinkin lähtiessä, että Hän aivan säteili. Olen kovin iloinen puolestasi, T!

...
Mietimme usein sitä, mikä parempi valta ja mahti täällä maan päällä voisi hallita meitä tai ainakin pelastaa meidät huonolta/pahalta nykyhallinnolta. Katsommeko silloin itseämme?
Mitä merkitsee maallinen paha, kun on jo vapautunut! Se huutaa lievitystä muiden kohdalla.

Minä näin säteilevät kasvot ja näin sen, mitä niistä on jo levinnyt.

Rakkaan ihmisen läsnäolo - se merkitsee todella paljon. Mikä on läsnäolo, kun en pian lähes vuoteen ole kuullut edes ääntä? ...
Niin suloinen ääni ja niin hauskat jutut! Aina avulias, sanansa pitävä, kohti tuleva syvällä...Niin rakas!!!
Niin olet, Micki!!!
Loistava helmi rakkauden valtameressä.

Mitä rakastava voisi pelätä? Eipä rakastaessaan juuri muuta kuin rakkauden loppumista.
Taivaallisen Isämme rakkaus EI lopu koskaan. Se on loputonta ja ikuista - niinkuin Hän on meille ilmoittanut.
Tosi rakkaus ei pelkää.

Kun olemme pahalla tuulella, niin helposti puramme sitä ulkopuolisiin ("lähdemme potkimaan mummoja"). Pahan tuulen poissaaminen voi onnistua muiden avulla, mutta heidän kustannuksellaan sellainen ei ole oikein. Yhden mököttävän saadessa toisenkin mököttämään olemme saaneet huonon ja pahan leviämään ja kukaan ei tule autetuksi.
On kovin ikävää lukea esimerkiksi tekstiä, jossa jossakin kiistassa ei edes pyritä ymmärtämään vastapuolien lähtökohtia.
Toisten huomioiminen on tehtävämme. Se ei ole helppoa: se saattaa olla meille vaikeaa, kiusallista tms. ja saatamme jäädä ilman kiitosta ja ilman huomiota. Toisen tyytyväisyyden ajatteleminen on kuitenkin usein jo täysin palkitsevaa. Sen lisäksi ne hetket, jolloin näkee toisten kiitollisuuden ovat sitäkin riemullisemmat.

Wo treibt das berüchtigte Bündilein sein Unwesen? Wo?
Sag' mir, Schätzchen!

Hast Du für mich neue Hieroglyphen irgendwohin bemalt?

Und hast Du die vermeintlichen Feinde (oder gar schlechte Opersänger und -sängerinnen) mit faulen Bananen aus einer Kanone bombardiert? So als Zeichen ihrer Dekadenz?

Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

On todella ihanaa tavata suuri joukko iloisia ihmisiä uimahallissa ja saada keskustella. Sen lisäksi olen erityisen iloinen siitä valosta, jota yksi kirkon työntekijä meille suo. Tämä hurmaava ihminen saa muutkin hymyilemään ja nauramaan. Tuollaiset avut ovat merkityksellisiä murheenlaaksossa vaeltaville. Ne tuovat lievitystä.

Paha mieli saattaa joskus todella muodostua painostavaksi.
Silloin kannattaa laittaa paksut kengät jalkaan, mennä ulos ja potkaista kohtaamiaan mummoja.