(Nuoren) opettajan varaventtiili


hmph

Koiru mököttää.

Kun tulin kotiin, oli se eläimen mielestä kiva juttu. Kun kävin sen kanssa kävelyllä, oli sekin kiva juttu. Urospuolisen mäyräkoiran anaalin nuuhkiminen oli ilmeisen fantastista. Ja sitten - kotiin tullessa Aboa huuhteli rapaantuneen mahanalustan ja tassut. Ei kiva juttu.

Nyt eläin makaa korissaan ja mököttää jo toista tuntia. Että pese isäntä ittes vaan, saatana.


Haaveet vs. tosimaailma

Korjasin juuri nipun ysiluokkalaisten kokeita. Tapaan aina laittaa viimeiseksi pienen itsearviointikyselyn, johon oppilaat voivat vastata, jos ovat saaneet kokeen muuten tehtyä. Silmäilen niiden vastaukset aina läpi, vaikkeivät ne mitenkään vaikuta koetulokseen.

Tällä kertaa huomioni kiinnitti kysymykseni "Millaisen arvosanan aiot hankkia ensi kevään päättötodistukseen?" Minua hämmästytti se, kuinka kaukana oppilaiden käsitys omasta tasostaan oli minun käsityksestäni. Tai ei oikeastaan se, vaan ilmiö, jossa oppilas, joka on saanut juuri kokeesta nelosen ja jonka arvosanat kahteen vuoteen eivät ole kertaakaan menneet yli kuutosen, kirjoittaa tavoittelevansa yhdeksikköä.

Niin. Yhdeksikköä äidinkielessä.

Eihän se toki mahdotonta ole, ja puolessa vuodessa voi petrata vaikka ja kuinka. Mutta jos juuri äsken on kertonut suomen sukukielten olevan ruotsi, venäjä, kiina ja intia; kertonut Rovaniemen seuduilla puhuttavan Hämeen murteita ja määritellyt 'myytin' olevan 'jännä juttu', on opettajan vaikea olla uskossa väkevä. Varsinkin kun koe oli muistilappukoe eli siis koemuoto, johon oppilas saa tuoda mukanaan ennalta valmistellun muistilappunsa. Mitä oppilas luulee viidessä kuukaudessa tapahtuvan? Mistä se tieto ja osaaminen yhtäkkiä tulevat, jos tähän astikaan ei ole näkynyt isommin kiinnostusta niitä hankkia?

Minkälaisessa maailmassa elää 16-vuotias teinityttö, joka kyselee, missä voisi valmistua rikospaikkatutkijaksi, kun telkkarissa CSI-sarjan tyypeillä on niin jäätävän hienon näköinen ammatti. Millaisessa elää teinin äiti, joka soittaa kiukustuneena kouluun ja huutaa, kuinka lapsen haaveet romutettiin, kun opo rikospaikkatutkijakoulun sijaan suositteli kymppiluokkaa, jossa keskiarvoa voisi nostaa niin, että edes jonnekin pääsisi. "Minä kustannan lapseni yksityiseen kouluun ulkomaille. Jos se haluaa rikospaikkatutkijaksi, sellainen siitä tulee", huusi äiti. "Siitä kun ei tule sellainen luuseri kuin teistä!"

Mitä sanoi opo?

Ei mitään, sulki puhelimen.


Turun osuuspankki, osa 3

Aboa irtisanomassa osuuspankin tiliään

Aboa
Tässä olisi tämä tilikortti, ja mä tahtoisin lopettaa tämän tilin kokonaan.

Virkailija
Jahas, selvä. Minkä takia haluat lopettaa tämän tilin?

Aboa
No tämä on vähän ylimääräinen. Mulla on kotipuolen osuuspankissa tilit, mutta tämän opiskeluaikoinani perustin sellaiseksi säästötiliksi.

Virkailija
Vai sellaiseksi.

Aboa
Kun tähän ei ollut nettitunnuksia eikä korttia, niin tänne mukavasti jäi rahaa, kun sen nostaminen oli niin vaivalloista.

Virkailija
Niinhän se menee. Mutta nytkö se ei enää kiinnosta?

Aboa
Ei täällä ole ollut pitkään aikaan kun satanen vain. Ja nyt kun tuo teidän palvelumaksu nousi kahteen euroon kuussa, niin se on vähän liikaa.

Virkailija
Ne on näinä päivinä ne palvelumaksut.

Aboa
Mistä palvelusta? Mulla ei ole kortteja, ei tunnuksia ekä tiliotetta. Missä se palvelu on?

Virkailija
Ne on ne hinnaston mukaiset taksat.

Aboa
Niin on, mutta mistä ne tulee? Maksanko mä kaksi euroa kuussa vain siitä riemusta, että saan pitää rahaani teidän tilillä? Vai mistä mä maksan?

Virkailija
No, lopetetaanpas sitten tämä tili. Minä lasken tähän nyt sitten koron ja siitä menee sitten 30 senttiä lähdeveroa valtiolle.

Aboa
Selvä.

Virkailija
Ja loput minä siirrän... Jaa, sinä olet tämän tilin jo näemmä aamulla tyhjentänytkin.

Aboa
Joo, koneella siirsin toiseen pankkiin. Olisin lopettanutkin, mutta ei netissä onnistu.

Virkailija
Selvä. Nyt pitäisi sitten vielä maksaa tämä ensi kuun palvelumaksu.

Aboa
Mitä?

Virkailija
Joo, tämä palvelumaksu erääntyy juuri.

Aboa
Miten mä voin maksaa palvelumaksua, jos mulla ei ole edes tiliä teillä?

Virkailija
Täällä olisi nyt tällainen kaksi euroa maksettavana.

Aboa
(kurottautuu virkailijaan päin) Laita kuule vaikka uloshakuun.

Virkailija
Anteeksi mitä?

Aboa
Vie uloshakuun. Laita voudille perittäväksi se kaksieuronen. Vapaaehtoisesti minä en sitä ainakaan aio maksaa.

Virkailija
Mutta tämä olisi kyllä maksettava...

Aboa
Pyydätkö pankinjohtajaa paikalle? Minä tahtoisin nyt ihan oikeasti jutella hänen kanssaan.

Virkailija
Johtaja tuskin juuri nyt...

Aboa
Kokeiletko, oletko kiltti. Joku järki tässä pankin toiminnassa täytyy olla.

Virkailija
Minäpä kuittaan tämän kaksi euroa pois täältä saatavista.

Aboa
Jos soittaisit sitten sille pomolle?

Virkailija
Noin. Nyt ei ole enää pankilla saatavia.



Tylsää

Perjantaina alkoi kesken työpäivää särkeä päätä ja kuume nousta. Viikonlopun makasin sängyssä ja nyt on ääni kadonnut niin, etten päässyt töihin tänäänkään.

Ei yhtään huvittaisi maata kotona. Tahdon töihin. Nyt.


Turun seudun osuuspankki 2

Aboa ja Toinen opettaja uudella kierroksella Turun seudun osuuspankissa.

Virkailija: Hei, kuinka voin auttaa.

Aboa: Meillä olisi tässä pöytäkirjaote ja henkkarit. Pitäisi siirtää tilinkäyttöoikeudet minulta tälle toiselle opettajalle.

Virkailija: Selvä. Valitettavasti me ei voida tällä tiskillä hoitaa näitä tilinkäyttöoikeuksia.

Toinen opettaja: Mitä? Eihän täällä ole mitään muita kuin tämä yksi tiski.

Aboa: Me ollaan jonotettu tarkalleen... Katsotaanpas... 21 ja puoli minuuttia.

Virkailija: Valitettavasti me ei tästä voida hoitaa näitä juttuja.

Toinen opettaja: Viime viikolla virkailija ei sanonut mitään sellaista.

Virkailija: Hän on varmaankin silloin tehnyt väärän päätöksen. Mutta tällä tiskillä ei voi hoitaa näitä.

Toinen opettaja: No missäs sitten?

Virkailija: Tällaista varten pitää varata etukäteen aika.

Aboa: Tähänhän menee ihan pari minuuttia.

Virkailija: Aika pitää varata.

Toinen opettaja: Eihän me olla yrittämässä saada teiltä asuntolainaa vaan tekemässä pientä muutosta.

Virkailija: Niin se on että pitää varata etukäteen.

Aboa: No koska niitä aikoja on?

Virkailija: Niitä varten menkää tuohon infopisteeseen.

Aboa: Ei mennä.

Virkailija: Ne varataan siitä.

Toinen opettaja: Parinkymmenen minuutin jälkeen me ei siirrytä enää toiseen paikkaan jonottamaan. Katso, onko niitä aikoja.

Virkailija: Tämä ei kyllä olisi minun työtäni.

Aboa: Eikä pankissa jonottaminen minun.

Virkailija: Älkää nyt hermostuko.

Aboa: Totta kai minä hermostun.

Virkailija: (tarkistaa) Vapaita aikoja olisi huomenna kymmenestä kahteentoista välisenä aikana milloin tahansa.

Toinen opettaja: Me ollaan töissä silloin molemmat.

Virkailija: No jos pikaisesti piipahdatte.

Aboa: Jätetään lapset luokkaan ja juostaan kaupungin toiselle puolen pankkiin. Niinkö?

Virkailija: Mikä tahansa aika tuolla välillä on vapaa.

Toinen opettaja: Mulla on opetusta kahdeksasta puoli neljään. Minkä tunnin minä jättäisin pitämättä?

Aboa: Olisitko ystävällinen ja pyytäisit konttorinjohtajan paikalle?

Virkailija: Enhän minä...

Aboa: Olisitko niin ystävällinen ja hakisit konttorinjohtajan tänne.

Virkailija: Ei hän...

Aboa: Nyt, kiitos.

Virkailija: Kone näyttää, että yksi vapaa aika olisi juuri äsken peruttu. Tahdotteko hoitaa tuon tilinkäyttöasian saman tien?


Turun seudun osuuspankki 1

Turun osuuspankin tiskillä, jonne Aboa ja toinen opettaja ovat jonottaneet jo pitkään.

Aboa: Mielettömät jonot teillä täällä.

Virkailija: Joo, ne on näin päivisin. Muuna aikoina on vähän väljempää.

Toinen opettaja: Koska se muu aika on? Eikös pankit mene aika aikaisin kiinni?

Virkailija: Tarkoitin että ennen näitä päiväruuhkia.

Aboa: Ikävä jonottaa tänne pitkän aikaa seisaallaan.

Virkailija: Tämä on ihan asiakkaiden toiovosta tämä tällainen. Että siksi otettiin ne vuoronumerot pois.

Toinen opettaja: Että mummotko ihan itse pyysivät että saavat seisten jonottaa?

Virkailija: Mitenkäs voisin auttaa?

Toinen opettaja: Joo, me ollaan meidän koulun oppilaskunnasta vastaavat opettajat ja pitäisi siirtää tilinkäyttöoikeus tuolta Aboalta minulle.

Aboa: Tässä on henkkarit ja tässä pöytäkirjaote, josta näkee, että tilinkäyttöoikeus siirretään.

Virkailija: Kiitos. Katsotaan. Joo, selvä juttuhan tämä näyttää olevan.

Toinen opettaja: No kiva.

Virkailija: Ei kun hetkonen. Jääkö tälle Aboalle tilinkäyttöoikeus?

Aboa: Ei, kun se siirretään tälle toiselle opettajalle.

Virkailija: Mutta tässä ei sanota, jääkö teille silti se tilinkäyttöoikeus.

Toinen opettaja: Kun siinä sanotaan että se siirretään.

Virkailija: Mutta jääkö se myös toiselle?

Aboa: (ärsyttävän opettajamaisesti) Jos mulla on tässä kädessä vaikka euro rahaa ja mä siirrän sen tähän pöydälle, niin voiko se samalla jäädä mun käteen?

Virkailija: Sanat ovat sellaisia että niillä on monia merkityksiä.

Toinen opettaja: Kyllä toi tietää, se opettaa äikkää.

Aboa: Riittääkö, että mä sanon itse, että mulle ei jää minkäänlaisia käyttöoikeuksia. Että mä en edes halua olla missään tekemisissä tilin kanssa.

Virkailija: Ei valitettavasti riitä.

Toinen opettaja: Entä mitä nyt?

Virkailija: Teidän täytyy tulla tänne uuden pöytäkirjaotteen kanssa jossa sitten sanotaan, että Aboan tilinkäyttöoikeus lakkaa.

Toinen opettaja: Mutta ei pöytäkirjassa lue sellaista.

Virkailija: Sitten teidän on varmaan pakko pitää uusi kokous.


Monrepos

Ihana, autuas viikonloppu. Kesäkeittiö on valmis - tai pari pistorasiaa puuttuu, mutta ei sen kummempaa - ja minulla ei ollut oikein mitään tekemistä maalla. Enkä sitten oikein tehnytkään. Makoilin vain sängyllä ja sohvalla ja luin ensin Sirpa Kähkösen Neidonkengän, sitten aloitin suojelupoliisista kertovaa Ratakatu-kirjaa.

Edellinen, Kuopio-sarjan uusin osa oli taas niin hyvä ja käsittämättömän kauniisti kirjoitettu, että kerroin pupulle jälleen, kuten joka ko. sarjaan kuuluvan kirjan jälkeen, että jos hän kuolisi, menisin välittömästi naimisiin Sirpa Kähkösen kanssa, välittämättä siitä, mitä mieltä Kähkönen itse asiasta olisi. Rakastan sen naisen tapaa luoda tunnelmia, ja tässä kirjassa esimerkiksi Hildan leivänleipomiskohtaus pulavuonna -42 lähentyi uskonnollista tapahtumaa. Luin sen useita kertoja ennen kuin pääsin kirjassa eteenpäin.

Ratakatu puolestaan alkoi lupaavasti, mutta muuttuikin aika pian yksittäistapausten selostamiseksi. En ole asiasta niin kiinnostunut, että jaksaisin lukea sivutolkulla sitä, millä kaduilla neuvostodiplomaatti vaihtoi kulkuvälineitä päästäkseen kopioimaan Kemiran kuitteja. Koetan lukea vielä hiukan ja antaa kirjalle mahdollisuuden.

Viikonloppuna hiukan haravoin pihaa, mutta muuten luovuin kaikenlaisesta fyysisestä yrittämisestä. Se, yhdistettynä kahteen mukaavaan vierailuun, teki viikonlopusta äärimmäisen nautinnollisen.


Lamautus

Tänään työpäiväni loppui kello 12 ja huomenna en mene töihin ollenkaan, sillä Turun opettajat on lomautettu. Palkkaa en saa myöskään lauantailta, sillä työnantaja poisti myöskin pakollisen koulutuspäivän ja luonnollisesti myöskin palkanmaksun siltäkin päivältä.

Vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä ja kyselleet, miten opetus hoidetaan perjantaina ja ovatko oppilaat silloin turvassa. Olen vastannut heille yksikantaan, että minä en tiedä, koska en ole silloin töissä, mutta että jos oletetaan että noin vajaat kuusisataa oppilasta jätetään kouluun muutaman opettajan paimennettavaksi, voisi olettaa ongelmia syntyvän. Emme me opettajat niin tarpeettomia ole...

Minua ei myöskään kiinnosta, miten opetus on järjestetty ko. päivänä enkä myöskään ole kiinnostunut ottamaan siitä selvää saati lähettämään tietoa siitä huoltajille. Ottakoon itse selvää. En minä aio tehdä kenellekään asiaa helpoksi. Se ei ole minun työtäni.

Eräs äiti kyseli, tulemmeko me opettajat siltikin kouluun, vaikka meidät on lomautettu, kun muuten päivä voi mennä hänen mielestään hulinaksi. En jaksanut edes vastata.

Nyt pakkaan pupun kanssa auton ja lähden pidennetylle viikonlopulle torpan hämyyn.