(Nuoren) opettajan varaventtiili

Käytiin sitten katsomassa ja ulvottiin naurusta. Silloin viimeksi se oli näyttelijöiden jännittyneisyyden ja pikaisen paikkaamistarpeiden takia ainoastaan hauska, mutta nyt se kyllä räjäytti potin. Pupun kanssa ulvottiin ja hihitettiin ja räkätettiin pitkän matkaa kotiinpäin ja tänään töissäkin vielä purskahtelin nauramaan. Oppilaiden kysyessä syytä en ihan viitsinyt referoida syytä heille.

Kaikkein syvimmälle osuivat ja upposivat homo työnvälityksessä, heterotutkija Hintikka, Synnove ja Edith sekä ulostulostaan avautuva tarjoilija. Ristus maaria! "Ja sitten me itkettiin kaikki niin että isälle tuli kaihi ja äidille poskiontelotulehdus."

Kabaree vierailee käsittääkseni ainakin Porissa ja Jyväskylässä. Menkää herrajumala katsomaan sitä jokainen!

Pitää mennä tänään katsomaan uudelleen sitä homokabareeta. Kun edellisen kerran siellä oltiin, yksi näyttelijöistä oli sairastunut ja sitä paikkasi milloin kukakin ja siksi päätettiin pupun kanssa että tahdotaan nähdä kokonaisuus ihan sellaisenakin, kuin miksi se on ajateltu.

Jaksoin mennä taas aamulla salille. Menin kokeilemaan ensin Elixian Totalia ja jatskoin sitten Core-tunnille vahvistamaan selkä ja vatsalihaksia. Kun olin lähdössä pois, käytävässä käveli vastaan entinen työkaveri, joka oli menossa vetämään ensimmäistä Power-tuntiaan. Hän pyysi tulemaan tunnille ja minä hullu suostuin.

Nyt tuntuu hiukan väsyneeltä mutta todella energiseltä. Kaverini tiedusteli netitse, aionko muutua Hulkiksi, mutta luulen, että Möykky on todennäköisempi...

Tein juuri Ylen Elämä pelissä -ohjelman onnellisuustestin (http://elamapelissa.yle.fi/el%C3%A4m%C3%A4-peliss%C3%A4-onnellisuustesti), josta sain
- 87 onnellisuuspistettä,
- 86 elämäntyytyväisyyspistettä sekä
- 79 onnentaitopistettä.

Pidin testistä kovasti. Minusta tällaiset nettitestit ovat yleensä kovin köykäisiä ja yksiulotteisia, mutta tässä elämää lähestyttiin aika monelta kantilta. Suosittelen.

Pupu meni tänään jo töihin, mutta minä jäin kotiin, koska meidän koulussa työt alkavat vasta torstaina. Pupu nukkui yönsä huonosti, kuten aina loman loppuessa ja töiden alkaessa. Ei hän nimenomaisesti stressaa töitään eikä inhoa, mutta joku, mikä lie, saa hänet nukkumaan katkonaisesti.

Minä puolestani en saanut unta. Kahtena yönä peräkkäin olen vain pyörinyt vuoteella unetonna. En tiedä, sainko uutena vuotena kelloni sekoitettua (sisäisen kellon siis, biologinen on sanonut protestoivan äänekkäästi tiktak jo pitkän aikaa) vai onko syynä ollut liian kova sitruunanmakuisen Pepsi Maxin kittaaminen ennen nukkumaanmenoa, mutta joka tapauksessa oman unen houkuttelu unesta tuhisevan koiran ja katkounisen miehen välissä ei ole kivaa.

Otin tyynyni, hain kaapista varapatjan ja menin kellariin olkkarin lattialle lukemaan loppuun Dan Brownin uusimman. Sen loppu oli niin järkyttävän huono ja lattea, että melkein menin herättämään pupun kertoakseni hänelle pettymyksestäni. Kirja oli muutenkin aika tavalla aiempien kertausta että ajoittain oikein tympäisi.

Aamulla kävin kuntosalilla, kun kerrankin sinne aamulla pääsin. Vedin itseni ihan kunnolla hikeen ja päätin, että huomennakin menen johonkin aamun ohjattuun juttuun. Sen jälkeen lähdin kiertelemään keskustaa ja kirjastoa. Kävin katsomassa muutaman kaupan alennusmyyntejä, mutten oikeastaan keksinyt mitään, mitä olisin tarvinnut. Wiklundilla katselin hämmästyneenä, kun ihmiset ahnehtivat alennettua joulutavaraa. Ymmärrän ilmiön osittain, sillä itsenikin pitäisi ostaa uudet kuusenvalot, sillä entisistä oli hävinnyt puhti ja juuri nyt niitä saa halvalla. Mutta kuunnellessani kahta keski-ikäistä naista, jotka ahneesti kahmivat ostoskoriinsa jouluisia kaitaliinoja, ikkunakoristeita ja muovisia tonttuja todistellen vuorotellen toisilleen, kuinka 'tää on sellanen veikeä, että mä ehkä voin laittaa tän Janikan ikkunalle ens jouluna', alkoi minua tympiä.

Kouristuksenomainen shoppailu on asia, jota en oikein ymmärrä. Ostaminen vain siksi, että on mahdollisuus ja on rahaa kuulostaa minusta oudolta - jollakin tapaa väärältä.

Parhaiten viihdyn kirjastossa ja kirjakaupoissa. Voisin viipyä tuntikausia selaten erilaisia teoksia aiheista, joista tiedän paljon ja aiheista, joista en tiedä oikein mitään. Koen kirjojen tuoksun jollakin tapaa melkein eroottisena. Ehkä siksi joskus menneisyydessä haaveilin tulevani isketyksi juuri kirjastossa. Kuntosalin pukuhuoneessa tuijottelu on minusta enemmänkin kiusallista, mutta kirjastossa alkanut vaivihkainen flirtti...

Älykkyys on seksikästä, mikäli se on puettu edes jonkinlaiseen kivaan kroppaan.

Illalla mökötin hetken yksikseni, kun en päässytkään baariin. Kenelle mökötin ja miksi, sitä en tiennyt itsekään, mutta varmuuden vuoksi oli parempi olla hapan. Joku oli varmasti tehnyt jotakin...

Pupu kuitenkin lauhdutti minut kaatamalla lasin viiniä ja kaivamalla digiboksin kovalevylta Kuudennen aistin. Parasta, mitä kiukkuinen ihminen voi yhdeltä yöllä tehdä on nähdä kuolleita ihmisiä.

Huikea elokuva joka näkemällä. Uni ei tullut ennen kuin pupun kainalossa.

Uusi vuosi otettiin kuin otettiinkin pupun ja pupun kaverin kanssa vastaan kylpypaljussa. Minä olin ostanut muutaman vaimeaäänisen ilotulitteen, jotka puoliltaöin poksautettiin ilmaan, samalla pupu avasi kuohuviinin ja kaveri tarjoili pientä purtavaa, kuten tuulihattuja. Kuu paistoi heleästi ja tunnelma oli hauska.

Tarkoitus oli jäädä torpalle vielä sunnuntaihin asti, mutta pakkanen alkoi kiristyä niin, että viime yönä oli reippaasti yli kaksikymmentä astetta. Sisällä on tietysti lämmintä, mutta ihan vain muutamassa huoneessa oleillessa alkaa aika jossakin vaiheessa käydä pitkäksi. Siksi ajoimme kotiin jo tänään.

Nyt pitäisi miettiä, lähtisimmekö ulos illalla vai ei. Pupukin ihan hiukan ja vaivihkaa sanoi, että ehkä pieneksi hetkeksi hänkin voisi ulos lähteä. Ehkäpä siis Suxessiin illalla?

Pari päivää ehdittiin olla kotona Turussa ja taas tie vie takaisin torpalle. Koiru pelkää raketteja ja siksi on parempi että menemme maalle. Pitänee lämmittää kylpytynnyri valmiiksi puoleksiyöksi. Siinähän vuosi vaihtuu napaansa lilluttaen.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ranneliikehtijöille!

Vastoin kaikkia kauhukuvia, tuhoskenaarioita, uhkaodotuksia ja jännitystä, joulu anoppilassa meni tosi kivasti. Appivanhemmat ottivat meidät todella kivasti vastaan ja syöttivät, juottivat, nukuttivat, pitivät seuraa niin, että olo oli todella lokoisa. Minä olin etukäteen vähän jännittänyt siellä yöpymistä, sillä aiemmin ollaan käyty vain päiväreissuja. Ei siinäkään mitään ongelmia ollut. Ainoana poikkeuksena hyvään vastaanottoon oli, että meille ei ollut pedattu sänkyä vierekkäin, mutta samaan huoneeseen kuitenkin. Ei alettu pupun kanssa sänkyjä siirtämään eikä huonetta rymsteeraamaan, sillä olimmehan me vieraita ja he isäntiä. Me kyllä ehdimme nukkua vieretysten kotonakin.

Ruoan suhteen anoppilassa oli mummolafiilis. Kun aamiaiselta oli noussut, saikin saman tien istahtaa kahville ja lounaalle ja iltapäiväkaffelle ja päivälliselle ja iltateelle. Edelliset ruoat olivat vielä kurkkutorvessa matkalla alas, kun taas piti ottaa vähän pullaa ja hiukan kinkkua ja jonkin verran lohta. Appiukon tekemä rosolli oli kyllä todella hyvää. Ikinä en ole siitä kovin paljoa välittänyt, mutta tämä oli kyllä jotakin käsittämättömän hyvää. Paitsi että olen lanttulaatikkoihminen, olen nyttemmin myös rosollimiehiä.

Hauskinta oli se, että kukaan ei ollut missään välissä vaatimassa mihinkään eikä mitään tarvinnut tehdä. Jos tahtoi katsoa televisiota apen kanssa, sai niin tehdä. Jos ohjelma oli tylsää, sai mennä lukemaan eikä kukaan kysellyt, pitäisikö vaihtaa kanavaa tai laulaa ja leikkiä, että vieras viihtyisi. Joulupäivänä nukuinkin käsittömän paljon. En ollut tuntenut oloani mitenkään väsyneeksi tai stressaantuneeksi, mutta minua vain uuvutti koko ajan ja meninkin maate aina kun kehtasin. Anoppia se vain nauratti.

Kaksi yötä oli kuitenkin ihan riittävä aika toisten nurkissa ja Tapaninpäivänä oli ihan hyvä aika lähteä omalle torpalle, jonne tulikin ystäviä vieraaksi.

Auto odottaa pihassa valmiina lähtöön anoppilaa kohti.

Hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua kaikille!