Monrepos

Ihana, autuas viikonloppu. Kesäkeittiö on valmis - tai pari pistorasiaa puuttuu, mutta ei sen kummempaa - ja minulla ei ollut oikein mitään tekemistä maalla. Enkä sitten oikein tehnytkään. Makoilin vain sängyllä ja sohvalla ja luin ensin Sirpa Kähkösen Neidonkengän, sitten aloitin suojelupoliisista kertovaa Ratakatu-kirjaa.

Edellinen, Kuopio-sarjan uusin osa oli taas niin hyvä ja käsittämättömän kauniisti kirjoitettu, että kerroin pupulle jälleen, kuten joka ko. sarjaan kuuluvan kirjan jälkeen, että jos hän kuolisi, menisin välittömästi naimisiin Sirpa Kähkösen kanssa, välittämättä siitä, mitä mieltä Kähkönen itse asiasta olisi. Rakastan sen naisen tapaa luoda tunnelmia, ja tässä kirjassa esimerkiksi Hildan leivänleipomiskohtaus pulavuonna -42 lähentyi uskonnollista tapahtumaa. Luin sen useita kertoja ennen kuin pääsin kirjassa eteenpäin.

Ratakatu puolestaan alkoi lupaavasti, mutta muuttuikin aika pian yksittäistapausten selostamiseksi. En ole asiasta niin kiinnostunut, että jaksaisin lukea sivutolkulla sitä, millä kaduilla neuvostodiplomaatti vaihtoi kulkuvälineitä päästäkseen kopioimaan Kemiran kuitteja. Koetan lukea vielä hiukan ja antaa kirjalle mahdollisuuden.

Viikonloppuna hiukan haravoin pihaa, mutta muuten luovuin kaikenlaisesta fyysisestä yrittämisestä. Se, yhdistettynä kahteen mukaavaan vierailuun, teki viikonlopusta äärimmäisen nautinnollisen.