Loman jälkeen paluu arkeen on aina vaivalloista. Ei niinkään, ettenkö haluaisi töitä tehdä; päinvastoin, viihdyn duunissani hyvin. Mutta kun on kokonaisen viikon viettänyt aikuisten seurassa, on vaikeaa orientoitua kertomaan ruokalassa puberteetti-ikäisille mateille ja tekloille, miksi ruokaa ei saa viskata vierustoverin uudelle fleeselle.
Tai jotenkin sekin menisi, koska se kuitenkin työtä. Peruskoulunhan tehtävä on ensisijaisesti kasvattaa ja sitten vasta opettaa. Mutta huoltajat - ne minua ärsyttävät kaikkein eniten.
Mitä voi luokanvalvojana tehdä, kun äiti soittaa aamulla ja sanoo, että Maija ei kai tule kouluun tänään ollenkaan, koska hän on niin väsynyt. Koska sunnuntai-iltana Maija katsoi elokuvia niin myöhään, että nukkumaanmeno venyi yökolmeen, niin äidin mielestä on oikeus ja kohtuus, että tyttö pitää rokulipäivän. Tai kun isä soittaa ja kertoo, ettei poika tule kouluun, kun 15 asteen pakkasessa ei ulkona voi lapsi kerta kaikkiaan liikkua. Puolta kilometriä.
Minkäpä minä sille voin? Ei minun tehtävänä ole opettaa vanhempia kasvattamaan ipanoitaan. Mutta miettivätkö he koskaan, millaisen kuvan maailmasta, sen säännöistä ja omista velvollisuuksista he antavat?
3 kommenttia
Tui
27.2.2006 21:06
Osa ei varmastikaan mieti. Tiedän sen siitä että toimin näiden vanhempien kanssa myöskin. Ja nyt olen taas tutustunut vanhemmuuden ihanaan maailmaan tukinuoreni kautta. Olin aika hämmästynyt lukiessani tukinuoreni Ässän lastensuojelupapereista hänen äitinsä kasvatusperiaatteista. Enää en mieti miksi hän on täällä. Mietin vain koska vanhemmuudelle tulee jokin kurssivaatimus. Sellaista usea tarvitsisi. Voimia tärkeään työhön!
ihminen
7.3.2006 23:39
Tuntuu aina kun tieteellistä kirjallisuutta kehitykseen ja kasvatukseen liittyen lukee (perusteissa roikun), että kasvatuksessa voi noin miljoona asiaa mennä väärin. Pitäisi tietää se ja tuo, eikä todella kärsi unohtaa niitä kahta seikkaa.
Jotenkin minuun vetoaa se ajatus, että kasvatukseksi riittää sopivasti rajat ja rakkaus, joka parhaiten tuodaan esille kunnioittamalla lasta, mutta vaatimalla kunnioitusta myös itselle ja muille eläville. Kunnioitus ja ymmärrys ihmisiä kohtaan (=terveempi kanssakäyminen) tuo mukanaan elämän realiteetteja ja siinä selviämisen keinoja. Kumma, että noin "helpossa" asiassa voi mennä niin helposti pieleen.
Pakollinen kurssi vanhemmuudesta kuulostaa aika hauskalta ja osuvalta idealta.
Aboa
10.3.2006 15:47
Juu, kasvatuksesta on tehty mielenkiintoinen tiede, jota etupäässä tekevät ihmiset, jotka eivät kasvata/opeta.
Kuitenkin tärkeintä on omata tietoa, huumorintajua ja roppakaupalla kykyä ajatella asioita toisen kannalta.