Postiamasalta

Muutama päivä sitten Masan ohitse kulki väsyneen oloinen kahdeksankymppinen mies työnnellen vaimoaan pyörätuolissa. Mies pysähtyi penkillä istuvan tätinne kohdalle ja kysyi myötätuntoisen oloisena: "Hei, oletko sinä sairas?" Kurtistin hieman kulmiani vastaten "En, miten niin?" Mies katsoi Masaa mietteliäänä ja jatkoi: "Olet niin surullisen näköinen. Vaikka mitäs iloa tässä nyt olisikaan." Niinpä. Meinasin sanoa että veit suorastaan munat suustani. Ajattelin myös kertoa kuinka sairas paskiainen olen, mutta luultavasti hän ei sitä tarkoittanut eikä hauras sydän olisi kestänyt elämäntarinaani.

Muutama viikko sitten menin elokuviin, mutta sekään teko ei oikein sairaalla mielellä onnistunut. Suomenkielisten tekstien puuttuessa örisevä amerikanenglanti alkoi välillä hieman tökkimään. Masa kun ei ole useimpien muiden suomalaisten tavoin puoliksi jenkki eikä osaa edes Oxfordin sanakirjan jokaista sanaa. Hyvä ystäväni kertoi kuitenkin ongelman todellisen syyn. Helmiä sioille. Uusin Star Trek on kuulemma hieno elokuva. Masa näki elokuvassa sankareita, traagisia kohtaloita, onnellisia pelastuksia, vauhdikkaita räjähdyksiä ja naisia joilla on tissit. Mutta olen tiedostanut ongelman laadun jo kauan sitten. Masalle on mahdoton tehdä elokuvia koska kukaan muu ei maksaisi niiden näkemisestä.

Hannu ja Niina ovat tällä kertaa koekaniineitani. Hannu pitää kovasti action-elokuvista. Hän tykkää katsella niitä tyttöystävänsä kainalossa popcornia mutustellen. Niina taas on enempi innostunut romanttisista komedioista. Hannun mielestä hyvässä elokuvassa voisi olla kohta eläkkeelle jäävä poliisi, joka päättää hankkia eläkerahansa tekemällä historian suurimman pankkiryöstön. Näyttelijäksi Hannu ehdottaa Robert De Niroa. Niinan mielestä siinä
voisi olla myös kaunis nainen, joka on juuri eronnut miehestään. Hannu toivoisi että Robert De Niro valitsisi apurikseen Jenifer Anistonin tai jonkun joka näyttää Jenifer Anistonilta. Tämä voisi olla CIA:n käyttäytymistieteiden ekspertti, koulutettu jäljittämään sarjamurhaajia. Kolmas jäsen voisi olla Hannun mielestä kuuluisa tietokonehakkeri, joka muutamassa minuutissa osaisi sammuttaa minkä tahansa hälyytysjärjestelmän. Heitä voisi jahdata kovaotteinen poliisi (J-C Van Damme), joka on kyllästynyt siihen että rikolliset pääsevät vapaaksi jo sadan vuoden vankilarangaistuksen jälkeen ja päättänyt ryhtyä omaan vendettaansa. Hannu haluaa korostaa että elokuvassa täytyisi olla vauhtia ja huumoria. Niina haluaisi ehdottomasti romantiikkaa. De Niron ja Anistonin täytyy kieriskellä lakanoissa, mutta mitään liian rohkeaa ei saa näyttää. Molemmat toivovat onnellisen lopun, josta voisi vielä kehittää jatko-osankin.

Kolmas haastateltavani kirjastotäti Ursula haluaisi nähdä enemmän ihmisen vastuuta peräänkuuluttavia elokuvia. Hänen toiveleffassaan voisi olla pariskunta, jossa väkivaltainen mies pieksee avutonta vaimoaan. Nainen rypee itsesäälissä kunnes lainaa kirjastosta ihmisen kasvua käsittelevän kirjan ja pakenee turvataloon. Siellä hän tutustuu nuoreen naiseen, jonka hän pelastaa huumekierteestä. Yhdessä he kasvavat ihmisinä, ryhtyvät lesboiksi tasapuoliseen seksittömään suhteeseen ja perustavat ruotsalaisessa lähiössä maahanmuuttajanaisten turvakeskuksen. Ursula korostaa että elokuva voisi olla myös vakava ja paljon puhutteleva. Sen ei myöskään tarvitsisi tavoitella suuria katsojalukuja.

Masa voisi haluta nähdä tajunnanvirtana kulkevan eurooppalaisen elokuvan, jonka dekadentti ohjaaja on tullut kuuluisaksi alastomia pojanvartaloita käsittelevistä dokumenteistään ja kuvakirjoistaan. Leffassa voisi olla vahva homoeroottinen lataus. Siinä voisi olla vanha elämäänsä kyrpiintynyt mies ja kerubinkasvoinen nuori poika. Mies voisi ihailla poikaa ensin kaukaa mutta myöhemmin hyvin läheltä. Tuo kaikki voisi muuten tapahtua Venetsiassa, mutta tekijänoikeusriitojen takia paikan voisi vaihtaa vaikkapa San Marinoksi tai Thessalonikiksi. Elokuvassa ei puhuttaisi sanaakaan tympeää englantia vaan sensuellimpia ja eroottisempia kieliä kuten ranskaa ja italiaa. Leffassa ei olisi yhtään isopovista naista eikä yhtään lihaksikasta miestä. Kukaan ei ampuisi ketään. Kukaan ei söisi hampurilaisia, joisi colajuomia tai typeriä smoothie-sekoituksia. Vanha mies korkeintaan joisi capuccinon nuorukaisen alastomalta vartalolta auringon laskiessa sinertävään välimereen. Elokuvassa voisi olla traaginen loppu. Vanha mies voisi uhrautua suuren rakkautensa tähden tietäen että onni ei voi jatkua. Kaipaus voisi olla ikuinen. Toivotan teille hyvää elokuvailtaa!

Masa-tätinne haluaa juhlistaa eurovaalipäivää täydentämällä pitkästä aikaa blogiaan. Masan ääntä ei erityisemmin ilmeisesti toivottu tai kaivattu, koska äänestyspaikaksi oli valittu hyvin syrjäinen alue keskellä ei mitään. Kymmenen kilometrin kävelylenkin jälkeen Madame on juuri palannut takaisin tyydyttyneenä.

Ymmärrän hyvin yhteiskunnan huolen. Äänestäminen on tarkoitettu lainkuuliaisille, yhteiskuntaa hyödyttäville veronmaksajille. Kukapa haluaisi laskea äänen, jonka antaja on vähintäänkin epämääräinen sekoitus anarkistista, sairaalloista ja epätasapainoista pervoa. Kun vielä luuserit äänestävät aina niitä jotka lupaavat eniten helppoa rahaa. Korkeasti koulutetut ihmiset taas äänestävät niitä, jotka vastustavat helpon rahan jakamista sitä haluaville, koska ovat katkeria siitä että ovat itse hukanneet suuren osan elämästään paiskimalla vuosikausia pakkomielteisesti töitä aamusta iltaan. Pitäähän sitä nyt muidenkin kärsiä ettei liian helpolla tule liian hyvä mieli.

Tätinne inspiroitui eurooppalaisista vaaleista enemmän kuin aikoihin. Itsekkyys ja sisäänpäinkääntyminen ovat saaaneet valtavasti uutta suosiota ympäri Eurooppaa. Samaan aikaan kun vielä jossain päin maailmaa saatetaan kuolla nälkään, eurooppalaisten kollektiivinen raivo herää jos laman myötä oma elintaso laskee muutamalla prosentin kymmenyksellä. Ja tietysti syynä siihen ettei tänä vuonna saada uutta bemaria löytyy laittomista siirtolaisista, veronkiertäjistä, työttömistä yms. roskasakista. Muistutettakoon että suurten EU-maiden kuten Englannin ja Italian asukkaista selkeä enemmistö kieltäisi muilta EU-kansalaisilta oikeuden tulla työnhakuun heidän maahansa. On se kiva kun on kivoja naapureita.

Suomi tietysti on oma lukunsa. Lama ei ole iskenyt Suomeen ihan yhtä pahasti kuin lähimpiin liittolaisiin, mutta suomalaiset ovat huomanneet maahanmuuttokriittisyyden lisääntyneen Euroopassa. Kun Ranskassa tai Saksassa mietitään miten sadoille tuhansille tulokkaille riittää töitä, niin samaan aikaan Jorma näkee Lauttasaaressa mustan miehen. Ja koska Jorman on täytynyt runkata monta vuotta vaimon kyllästyttyä jatkuvan ryypiskelyn katselemiseen, inhottaa merkkivaatteissa kävelevä afrikkalainen entistä enemmän. Vielä kun esimerkiksi länsinaapurissa Malmössä on levottomia lähiöitä, on itsestään selvä että Matinkylän 21 venäläistä ja 54 somalia ovat vakava uhka perinteiselle suomalaiselle elämänmenolle.

Vähän samantapainen juttu kuin keväällä uutisoitu Helsingin halu olla gay-myönteinen. Kalliiden elitististen hotellien henkilökuntaa on opetettu olemaan nauramatta itsensä kipeäksi maksaville homoturisteille. Siinä se. Olikohan konsulttina Jari Sarasvuo vai Ben Fuhrman? Samalla tavoin Suomessa taistellaan rasismia ja muuta syrjintää vastaan. Opetetaan että nigerialaista ei saa löydä eikä somalia heittää junasta. Mutta ei niille tarvitse antaa työtäkään eikä hyväksyä ystäväksi.

Itse asiassa koko EU on elitistisen ja korruptoituneen järjestelmän epätoivoinen puolustusmekanismi. Meiltä Euroopasta löytyy aivan ihania, valtavan charmikkaita johtajia kuten Silvio Berlusconi, jotka haluavat rakentaa maanosastamme muurien takana piileskelevän epäluuloisen linnakkeen. Ja täysin pyyteettömästi, ilman mitään oman edun tavoittelua. Muistettakoon että etenkin eteläisessä Euroopassa laittomat siirtolaiset elävät epäinhimillisissä oloissa ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa. Hyvää yhdentymistä itse kullekin.

Masa-tätinne haluaa omistaa tämän blogimerkintänsä kaikille niille, jotka eivät usean vuosikymmenen sitkeästä yrityksestä huolimatta ole vieläkään tajunneet miten maailmassa ratkaistaan ns. kaikki tärkeät jutut ilman että niitä tulee ikinä tajunneeksi. Iso näkymätön lottokone on varmaan joskus arponut niin että rahan ansaitseminen on
elämän keskeisin tarkoitus, mutta sen jakaminen afrikkalaiselle orvolle on täysin tarpeetonta. Kunnialliset ihmiset juovat viikonloppuisin itsensä pihalle, mutta pilveä poltellut hörhelö raahataan käsiraudoissa asemalle. Lehdet ovat täynnä anorektisen laihoja mallityttöjä, mutta jos tyttö onkin vuoden nuorempi niin lehti haastetaan oikeuteen ja kustantajat suljetaan mielisairaalaan. Islamilaisissa maissa perheet myyvät omaisuutensa saadakseen lampaan uhrattavaksi koska pyhä kirja niin vaatii.

Einari sen sijaan seisoo kaupassa jauhohyllyn edessä. Kukaan ei kertonut miksi toiset jauhot kiellettiin vuoden alkaessa. Useimpia se ei haitannut, koska tavallinen vehnäjauho sopii enemmistön tarpeisiin. Siitähän voi leipoa melkein mitä vaan. On myös olemassa miehiä, jotka epäilyttävästi etsivät nimenomaan ruisjauhoa. Ruskean
pussin jauho onkin siirretty siististi jauhohyllyn kulmaan, jotta herkät ihmiset ja varsinkaan lapset eivät järkyttyisi näin karkean jauhon olemassaolosta. Ruisjauho olikin ennen kokonaan kielletty, mutta sinnikkään taistelun jälkeen ihmiset ovat antaneet sille paikan hyllyn nurkasta kunhan esillelaitto on tarpeeksi huomaamaton.

Sen sijaan Einari on huonossa asemassa. Vanhan miehen sormi hivelee hellästi sämpyläjauhopussia, joka on unohtunut vehnäjauhorivin taakse ilman että sitä on ehditty vielä tuhota. Pienikokoiset kilon pussit määrättiin muutama kuukausi sitten poistettaviksi kaupan hyllyiltä ja hävitettäväksi. Selitystä ei annettu mutta eihän niitä
ole ennenkään ymmärretty. Tuhansia kiloja hyvää jauhoa meni hukkaan. Einarin sormi sivelee pussin kylkeä ja mies tuijottaa laajentunein pupillein kohti unelmiensa kohdetta. Niin paljon rakkautta ja hellyyttä menee hukkaan, Einari ajatteli.

Toista se oli vielä nuoruudessa. Aurinko paistoi aina ja juostiin kesät talvet shortseissa ulkona. Ostettiin poikien kanssa sämpyläjauhopussi ja mentiin metsään sen kanssa. Siinä sitten yhdessä vedettiin jauhot nenään ja osa pojista teki jauhopussille mitä ihmeellisempiä asioita. Mutta auta armias jos joku kylän mummoista sai tietää. Isä antoi selkäsaunan ja viikoksi arestia. Oli viikkorahat tuhlattu ja hukattu ainakin 47 minuuttia opiskeluaikaa.

Einarin uppoutuessa muistoihinsa nahka-asuinen mies oli kävellyt hyllyn reunalle ostamaan säkkiä erittäin karkeaksi jauhettua ruisjauhoa. Samainen viiksekäs mies huomasi Einarin koskettelevan sileää ja virheetöntä kilon pussukkaa. Muutaman minuutin kuluttua nahkamies palasi kassatytön kanssa, joka palautti Einarin takaisin maan pinnalle kysymällä mitä tämä oikein tekee. Nahkamies totesi hyllyyn jääneen ilmeisesti vahingossa laiton tuote, jota ei ollut hävitetty koodisarja ABG537:n mukaisesti kahdessa viikossa kuten oli määrätty. Tapauksen tullessa julki kauppa voisi menettää toimilupansa. Kassatyttö nappasi nopeasti jauhopussin syliinsä ja juoksi takahuoneeseen. Einari parkaisi hätääntyneenä nähdessään yhden suurimmista haaveistaan katoavan kohti varmaa kuolemaa.

Nahkamies puristeli määrätietoisesti ruskeaa säkkiään Einarin edessä, siveli vaseliinilla hienosti vahattuja viiksiään ja käski Einaria kiittämään onneaan ettei kutsunut kyttiä paikalle. Sillä Einarin kaltaiset pervot vaarantavat ruisjauhomiesten suurella vaivalla nuoleskellun maineen ja alemman tason ihmisoikeudet. Einari katsoi surullisena edessään ylpeänä mesoavaa nahkasonnia. Hän ei ymmärtänyt miksi ennen niin sorretut ruisjauhomiehet ovat vähitellen muuttuneet ilkeämmiksi kuin omat entiset sortajansa saatuaan luvan olemassaololleen. Varsinkin kun kautta aikain nämä samat nahkaelvikset ovat leiponeet omista ruisjauhoistaan nimenomaan ruissämpylöitä! Kaiken maailman paraateissa ja juhlapuheissa sitten ollaankin syömässä mukamas pelkästään ruislimppua. Voi tätä kaksinaamaista vehnäporukan mielistelyä.

Eräs yksin asuva mies naapurissa jopa kantoi paitaa "Ruisjauho on melkein kuin vehnäjauho" kun taas huhujen mukaan eräs sämpylöitä leiponut mies oli viety käsiraudoissa kuulusteltavaksi eikä ole enää palannut takaisin. Einarin lähtiessä nahkamies huusi vielä tämän perään: "Vitun vanha pervo!" Ihmiset supisivat jotain ja katsoivat Einaria epäluuloisesti kun tämä marssi ulos kaupasta. Marketin edessä väsyneen näköiset miehet kanniskelivat mäyräkoiriaan. Pirtsakka kassatyttö oli juuri tallettanut iloisesti säädös LHN920G:n hyväksymät keskioluen ostoon ja sen anniskeluun määrätyt korvaukset kaupan kassaan. Yksi päivä EU-oikeusvaltiossa alkoi kääntyä kohti iltaa.

Istuessani kahvilla isäni ja erään yhteisen ystävämme kanssa todellisuus kurkisti yllättäen verhon takaa. S on pakkomielteinen matkamies. Ellei hän ole koko ajan jossain niin hän on vertailemassa lentojen hintoja tai suunnittelemassa seuraavan eksoottisen matkan reittiä. Olen joskus kokeillut hänen vauhtiaan ja itselleni se tuntui
täysin tappavalta. The Amazing Race on vasta alkulämmittelyä.

Isäni katsahti mietteliäänä kameralaukkuaan ja totesi että hän on mukana netin valokuvasivuilla, joiden tarkoituksena on tutkia eri maita ja kulttuureita valokuvien avulla. Seurasi kymmenen sekunnin pieni kiusallinen hiljaisuus. Me muut tiesimme että hän katselisi niitä omasta huoneestaan käsin vaikka mieli ehkä tekisi jotain muuta.

Omena ei ole kauas puusta pudonnut vaikka sätkiikin ikävästi putoamisesta seuranneiden vammojen takia. Meinasin sanoa että minäkin tykkään katsella galleriasta kauniiden poikien kuvia, se on melkein kuin kävisi kerran vuodessa treffeillä. Ja osaan neuvoa kavereitani aika hyvin mesen kautta. Ja mitä en tiedä niin googletan. Paitsi että moni kaveri ei ole ihan oikea kaveri vaan mesetuttava. Mutta toisaalta neuvonikin ovat alunperin peräisin wikipediasta, joten kukaan ei lopulta voita tai häviä.

Äitini ymmärtäisi tuon varmaan hyvin. Hän on usein sanonut ettei hänen tarvitse matkustaa kun saman näkee televisiostakin. Siinä tapauksessa maapallon täytyy olla aika vaarallinen paikka, koska hänen televisionsa suoltaa ulos jatkuvia uutisia maanjäristyksineen, lamoineen ja irtisanomisineen höystettynä murhilla ja orava-aiheisilla loppukevennyksillä.

Olen miettinyt viime päivinä itseäni ja kohtaloa. Jos minun on tarkoitus viettää koko elämäni erittäin staattisessa ja hyvin vähän virikkeitä tarjoavassa ympäristössä niin miksi olen saanut uteliaan sielun? Miksei minusta ole tehty samanlaista sohvaperunaa kuin mihin geenini ilmeisesti viittaisivat? Vai onko isäni aikoinaan tehnyt töitä ihqulle Massive Dynamicille Walter Bishopin kanssa?

Tässä vaiheessa lukijalle on herännyt yksi iso kysymys: Jos kerran tunnen näin niin miksi en muuta elämääni ja tee asioille jotain? Miksi päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen hakkaan päätäni seinään täysin samalla tavalla? Katson sivusta kun oma ainutkertainen elämäni kulkee ohi. Vihaanko itseäni todella näin paljon? Vai odotanko 3-vuotiaan lapsen tavoin äitini hyväksyntää jokaiselle asialle? Olen huomannut että tavallisesta arjesta
poikkeavien asioiden tekeminen on alkanut pelottaa minua entistä enemmän. Tai ehkä olen ainoastaan sopeutumassa omiin geeneihini. Minunhan kuuluisi pelätä vielä vähän enemmän.

Haluaisinkin soittaa Walterille, joka laittaisi minutkin kellumaan nestekammioon anturit ohimoilla ja LSD:n voimin yrittäisi yhdistää muistoni jonkun aktiivista elämää viettäneen ihmisen muistoihin. Ehkä silloin saisin mieleeni paremman rauhan enkä olisi yksinään keskustelemassa tyhjän pääni kanssa.

Hei minä olen Anti-Masa. Minä tiedän Masan blogin salasanan. Mikä sinun nimesi on? Miksi olet aina niin hiljaa? Minä en pidä Masasta kovinkaan paljoa. Pidätkö sinäkin Masasta aika vähän? Onko sinusta kivaa kun on pääsiäinen? Minäkin haluaisin päästä Masasta eroon.

Meillä oli koulussa uskontoa. Tiedätkö mikä on ristiinnaulaaminen? Onko Suomessa koskaan naulattu ketään pahaa ihmistä? Minun mielestä on ihmisiä jotka voi naulata koska ne on ilkeitä. Minä olin pääsiäiskirkossa. Minä rukoilin että Masalla olisi huono pääsiäinen. Kirkossa on kaunista. Masan kotona on samanlaista kuin navetassa. Minun mielestä Masassa ei ole paljoakaan hyviä asioita.

Minä olisin halunnut mennä virpomaan. Isä ei antanut koska hän sanoi ettei naapureita saa kiusata. Minulla oli koivusta revittyjä vitsoja. Minä olisin halunnut virpoa Masalle huonon pääsiäisen. Minun isäni ei ymmärrä joskus asioita. Minun mielestä kaikilla ei tarvitse olla aina hyvä mieli.

Maalasin eilen munia. Yhdestä munasta tuli vahingossa oudon muotoinen ja ruma. Minua nauratti kun se muistutti aika paljon Masaa. Iskin sen nyrkillä hajalle ja äitini kysyi miksi iskin nyrkillä hajalle. Minusta sitä munaa ei enää tarvittu. Oletko sinäkin samaa mieltä? Aika varmasti kukaan ei halua maalata Masan kanssa.

Pidätkö sinä mämmistä? Minä vihaan mämmiä. Minusta se maistuu pahalle. Minusta Masa voisi syödä mämmiä koko ajan. Minun mielestä mämmi on kuin Masan kakkaa. Isä ei anna minun sanoa paskaa. Mutta minä kerroin että Masa on opettanut minut kiroilemaan. Minun isäni ei uskonut minua.

Minun mielestä sinulla voisi olla kiva pääsiäinen. Sinä olet aina lukenut minun juttujani muttet ole kovinkaan paljoa kertonut mitä sinulle kuuluu. Mutta tiedän että sinäkään et kovinkaan paljoa pidä Masasta. Minusta tuntuu että sinä ja minä voisimme olla ystäviä. Oletko sinä koskaan maalannut munaa?

Kaksi hahmoa seisoskelee paikallaan jäätävässä viimassa. Kohta se tapahtuisi. Klik. Varmuuden vuoksi toinen klik. Ohikulkijoita ei ole paikalla. Ruumiita ei löydetä koskaan, ehkä siksi että ne jatkavat kävelyään. Sairaalan kevätretki on yhä käynnissä.

Masa oli jälleen saanut kuningasajatuksen. Päätin viedä isäni käymään sekä Tallinnassa että Tukholmassa, koska kukaan toinen ei häntä ole vuosiin vienyt yhtään minnekään. On varmasti kiva tunne olla melkein yhtä suosittu kuin oma poikansa. Eläköitymisensä jälkeen isäni ryhtyi kontrolloimaan pieniä asioita omasta huoneestaan käsin. Hyvin kapeaksi rajatut kiinnostuksen kohteet saavat varmaan elämän tuntumaan turvalliselta. Mutta luultavasti hän on onnellisempi kuin Masa-tätinsä.

Olemme nyt menneet naapureittemme pääkaupungit ennalta piirrettyjen reittien kautta läpi. Isäni otti Tukholmassa keskiviikkona 171 kuvaa. Laahustin hänen perässään pitäen karttaa aina silloin kun aurinko tuli pilven takaa ja sopiva valaistus syntyi ennalta merkityn kadunpätkän kohdalle. Sinulla voi olla tyydyttävämpi elämä, mutta isälläni on ainakin paremmat Tukholman kuvat. Meidän äiti tekee teidän äitien ruuat.

Keskellä viikkoa tapahtuvat laivaristeilyt eivät taida muutenkaan olla ihan suurinta huvia. Vaikka tax-free hinnat ovat nousseet pilviin ja laivojen baarijuominen vielä sitäkin enemmän, silti kaatokännissä heiluvien porojen sekoilut eivät hirveästi ole vähentyneet. Ne, jotka eivät laivalla ole neljän promillen humalassa ovat sitten jotain jeesusfriikkejä ja/tai dementikkoja matkalla tapaamaan uutta tuomiopäivän saarnaajaa. Mutta kuten tiedämme, Massa maan tavalla.

Ässäänsä lespaavan blondatun homostuertin jaellessa liköörimaistiaisia aloin miettimään kaiken eletyn mielekkyyttä. Suurin osa laivalla olijoista raataa itsensä kipeäksi voidakseen viikonloppuisin juoda itsensä känniin yleensä maissa tai muutaman kerran vuodessa veden päällä kelluvassa masiinassa. Masa, jonka päänuppi ei ole enää terve, ei taas pysty nauttimaan tasapainottumuutensa hedelmistä niiden happamuuden takia. Ylikypsät banaanit kun ovat enää kakkoslaatua.

Pelottavin havainto on huomata kuinka nopeasti aika kulkee. Jokainen tietää miten paljon elämäni aikana pelkäsin ensin aikuistumista, sen jälkeen vanhenemista. Viime vuosina olen pystynyt lisäämään tuohon pelkoon uuden kolmannen ulottuvuuden. Kuulostaa hienolta ja juhlavalta. Lopultakin olen onnnistunut jossain. Tunnen itseni ulottuvuuksissani melkein ydinfyysikoksi. Nyt osaan pelätä myös vanhempieni höpsähtämistä. Miten oma hauras psyykeni kestää lopulta huomata etteivät läheisimmät ihmiseni ole enää entisellään? Olen heidän kanssaan päivittäin ja tunnen jo syyllisyyttä jättäessäni heidät yksin edes muutamaksi päiväksi. Äitini selitti iloisena että myöhemmin minusta voisi tulla omaishoitaja. Masastakin voisi tulla siis jonain päivänä kunniallinen ihminen. On hienoa että meillä kaikilla on vielä asioita joita kannattaa odottaa.

Ehkä hoitaessani vanhuksiani myös omat kuvioni muuttuvat samankaltaisiksi. Keitän aamuviideltä puuroa. Kurkin ikkunaverhojen takaa kun naapurin mies lähtee töihin. Homopoppi vaihtuu huomaamatta Kari Tapioon. Vietän tunnin Lidlissä etsien yhtä lihapakettia missä olisi punainen alennusleima. Käsittelen metsässä ottamaani valokuvaa kahdesta puusta ja roudan raiskaamasta lumihangesta kokonaiset viisi tuntia. Lopulta menen kokovartaloisessa kerrastossa joka yö tasan kymmeneltä nukkumaan ottaen muutaman millilitran verran konjakkia jotta uni tulisi nopeammin.

Masalle kerrottiin tarina Amsterdamissa äskettäin onnettomuuteen joutuneesta lentokoneesta. Tuttavien tuttava oli odottanut Suomeen syntymäpäiväkutsuille Turkissa asuvaa pariskuntaa. Nainen joutui työesteen takia vaihtamaan suunniteltua lentoa. Mies lensi aikataulun mukaisesti Turkish Airlinesilla eikä saapunut koskaan perille.

Olen aina halunnut uskoa jonkinlaiseen kohtaloon tai korkeampaan voimaan. Käsittääkseni useimmilla ihmisillä kautta historian tuo tarve on liittynyt kuolemanpelkoon. Uskomalla johonkin suurempaan voimaan voi pitää yllä toivetta ettei hukkaan heitetty turhauttava elämä ole viimeinen mahdollisuus vaan vielä joskus saa yrittää uudelleen. Itse en ole koskaan eritysemmin viehättynyt ajatuksesta elää ikuisesti henkimaailmassa. En halua leijailla tuhansia vuosia kädettömänä ja jalattomana jossain keinomaailmassa raukean onnellisena ja jutella henkeviä. Sori vaan uskovaiset muttei ole oikein mun juttuni.

Kysymys ei todellakaan ole siitä ettenkö pitäisi näkymättömiä asioita mahdollisina. Etenkin nuorena pohdin paljon tuon maailman olemassaoloa. Yhtenä päivänä sanoin itsekseni että jos Jumala todella on olemassa niin mikset samantien tee jotain temppua todistaaksesi sen. Muutaman sekunnin kuluttua videonauhurini käynnistyi ja ryhtyi kelaamaan itsestään. Eräs yö kauan sitten miettiessäni samoja asioita näin valtavan ukonilman ja taivaan täydeltä salamia. Kukaan muu ei sitä havainnut. Siitä huolimatta minusta ei koskaan tullut ns. uskovaista.

Jumala voi hyvinkin olla olemassa. Siitä huolimatta en halua palvoa ketään tai mitään olentoa, joka ei suojele heikompiaan. Maailma on täynnä massamurhia, kuolevia lapsia, kidutuksia, luonnonkatastrofeja ja Tean kaltaisia artisteja. Ihmiskohtalot ja kärsimyksen määrä arvotaan täysin satunnaisesti riippuen millä tuulella siitä vastaava Yliolento on sattunut heräämään. Ja jos samalla menee kokonainen kaupunki niin menköön. Nehän on yleensä siellä jossain kaukana kehitysmaissa ja pakania muutenkin. No ehkäpä se hyvittää taas kaiken että pääsee leijumaan jonnekin painottomaan tilaan miljoonaksi vuodeksi.

Mystiikka on silti aina kiehtonut tätiänne. Yleensä jotain isompaa ratkaisua tehdessäni pyydän jonkinlaista merkkiä tai vihjettä joltain jostain. Oli tuo "joku" sitten esimerkiksi oma alitajuntani tai henkiolento. En juuri koskaan tee ratkaisua järjen ja logiikan kautta. Jostain kumman syystä viime vuosien paras neuvonantajani on ollut Sonyn valmistama polttava dvd-asema. Jo alusta alkaen se käyttäytyi oudolla tavalla. Lopulta aloin keskustelemaan sen kanssa pyytäen polton ohella pikku vinkkejä. Reilu vuosi sitten ennen lähtöäni Marokkoon se varoitti minua tulevista vaaroista. Poltto pysähtyi täysin tiettyyn prosenttilukuun. Ajattelin että se tarkoittaisi mahdollisesti päivämäärää jolloin tapahtuisi jotain merkittävää. Kirjoitin sen muistiin. Lopulta pitkän pysähdyksen jälkeen Sony poltti levynsä loppuun. Varoitin itseäni etukäteen tuosta päivästä. Sattumalta juuri kyseisenä päivänä jouduin elämäni suurimpaan vaaratilanteeseen. Olisin hyvin saattanut menettää henkeni.

Olen tuntenut itseni parin viime kuukauden ajan mystisen väsyneeksi. Tässä vaiheessa ajattelen että kysymyksessä ei voi olla enää pelkkä apatia ja alakulo vaan taustalla voi olla myös mukana joku fyysinen sairaus. Eilen Sony hajosi lopullisesti. Yritän ensi viikolla hankkia uuden polttimen. Mietin nyt ainoastaan katoanko minä Sonyn mukana vai saanko ainoastaan uuden ja korvaavan palan johonkin rikkimenneeseen. Miten olisi uudet kasvot ja uusi elämä? Pitäkää hyvää huolta polttimestanne.

Jossain varastossa, laatikkojen ja matkalaukkujen seassa on yksi kassi mistä kuuluu epäilyttäviä ääniä. Ihan kuin siellä olisi ihminen. Mutta siellä onkin vaan Masa, joka on unohdettu sinne vahingossa.

Samaan aikaan toimistossa Masan alter ego suunnittelee siirtojaan kahden Virallisen täti-ihmisen seurassa. Masan suu ei ota sulkeutuakseen. Tätien joukkue luottaa tyypillisesti pallokontrolliin. Masa on valinnut yhdistelmän perinteistä Catenaccioa yhdistettynä umpikieron fantasistan avaamiin hitaisiin vastaiskuihin, joissa pelataan kellosta minuutteja pois ajautumalla tietoisesti kohti päätyrajaa. Tulos ei tässä ole tärkeä vaan se että kummankin osapuolen tifot voivat ylpeänä ampua savusoihtunsa menettämättä uskottavuuttaan. Peli päättyy jälleen kerran tasatulokseen 0-0 mutta ilmassa leijuu jo vihjaus myynnistä kauden jälkeen Serie C:hen ilman siirtokorvausta.

Aiemmin Masa olisi ollut enemmänkin ahdistunut heikosta sarjatilanteesta. Mutta kuten jokaisella pelaajalla, ura kääntyy jossain vaiheessa väistämättä loppusuoralle. Tilalle tulee nuorempia, innokkaampia ja kiimaisempia. Kerronpa teille vähän elämästä, pojat.

Muutama vuosi sitten Herkussa törmäsin kavereitteni kanssa transuun, joka halusi välttämättä kertoa meille "pojille" mitä elämästä kannatti odottaa. Ettei vaan jäisi niitä turhia harhakuvitelmia. Elämältä voi odottaa sikamaisia miehiä ja turkkilaisen munan imemistä pimeässä puistossa. Nyt olen välittänyt tämän elintärkeän tiedon jälleen uusille sukupolville. Olkaa hyvät, ystäväiseni.

Kumpikin näistäkin kavereista on poistunut kuvioista. Jälkimmäinen lähti lentokoneella laukut mukanaan samaan aikaan kun istuin toimistossa tuijottamassa kahta entistä ammattinyrkkeilijää. Kun ottaa laskuihin mukaan yhden riidan kautta loppuneen pitkäaikaisen ystävyyden, muutaman aikuistuneen ja Masaan kyllästyneen ex-teinin, maailmanympärimatkoja tekevät ystäväni, muualla asuvat, sairaat ja kuntoutettavat ....huomaan katsovani syyllistävästi nuhruista leikkiapinaani kun se ei puhu tarpeeksi.

Yksi ahdistavimmista suomalaisen kulttuurin piirteistä ainakin itselleni on ihmisiin tutustumisen ohjekirjan loputon monimutkaisuus. Jossain vaiheessa elämääni päätin panostaa edes vähän enemmän siihen etten olisi aina ja jatkuvasti yksin. Lopulta onnistuin löytämään kourallisen oikein hyviä ystäviä. Siihen lisäksi tietysti joukko satunnaisia tuttavia, jotka tulevat joskus jossain vastaan jos muistavat tai itse en ole unohtanut. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä että olen taas palaamassa nollapisteeseen.

Toivon kaikille maisemista poistuneille ystävilleni pelkkää hyvää. Ymmärrän paremmin kuin hyvin että todella moni päättää tilaisuuden tullen lähteä tutkimaan elämää muualle. Ymmärrän myös niitä läheisiä jotka asuvat yhä lähelläni mutteivät enää tunne sen isompaa halua pitää yhteyksiä. Elämä on täynnä valintoja.

Tällä hetkellä olo vaan tuntuu mystisen väsyneeltä. Ehkä pitkä talvi on imenyt viimeisetkin mehut kuivasta ja nääntyneestä kropastani. Haluaisin kokea jotain iloista vaihteeksi. Jutella vaikka suloisen pojan kanssa, tuntea auringon lämmittävän ikuisuudelta tuntuneen talven jälkeen. Tiedän ettei Masasta tässä maailmassa ja sen säännöillä voi koskaan tulla onnellista. Olisi kuitenkin kiva hymyillä ja unohtaa se kaikki edes hetkeksi.

Olen antanut itseni ymmärtää että omnibus olisi jokin vanhahtava ilmaus bussille eli linja-autolle. Itselleni sana tuo lähinnä mieleen Oidipuksen. Kaikille jotka vähänkään tuntevat historiaani niin tuo ei liene kovinkaan suuri yllätys. Siinä ajaa missä petaa.

Seutuliikenteen kertalippu kallistui vuoden alusta neljään euroon. Halutessasi ajaa omnibussilla muutaman kilometrin mittaisen pätkän vaikkapa Tapiolasta Lauttasaareen, joudut uhraamaan menopaluuseen 8 euroa eli enemmän rahaa mitä monella kuluu päivässä safkaan. Äidin luokse kotiin voi tosin ajaa vieläkin ilmaiseksi Oidibussilla.

Tiedän että vaivani on kohtalaisen yleinen. Eräs tuntemani psykologi totesi että hänen mielestään kaikki homot ovat takertuneita äitiinsä. Ja että heidän kokouksessaan oli päädytty siihen että etenkin yh-äitien lapsista tulee lähes aina homoseksuaaleja. Itse en allekirjoittaisi ihan noita väitteitä mutta mikä minä olen kunnianarvoisia puoskareita kyseenalaistamaan. Silti psykologia on mielestäni aika usein moderni vastine perinteiselle voodoo-uskonnolle. Ihminen kun ei kai siltikään ole kone eikä näin ollen aukottomien syy- ja seuraussuhteiden rakentaminen ole fiksua vaikka kuinka neulojen pisteleminen nukkeen voi tuntua terapeuttiselta.

Äitini on hyvin väsynyt. Jopa väsyneempi kuin Espoon sisäisiä linjoja kuljettavat alipalkatut bussikuskit. Tosin kuljettajien töykeydestä voi rauhassa valittaa. Aika usein esimerkiksi kuljettaja ei suostu avaamaan etuovea vaikka bussi olisi tulossa viimeiselle pysäkilleen eikä kyydissä ole enää kuin kourallinen ihmisiä. Äidilleni ei myöskään tule vahingossakaan mieleen ajatella asioita kuin ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Etuovi pysyy suljettuna teki mitä tahansa.

Joka toinen ei-hetero tuntuu suu vaahdossa kertovan kuinka oma äiti on tehnyt aivan valtavan suuria uhrauksia. Ja että oma isä voisi ottaa ja kadota ellei ole sitä jo aiemmin tehnyt. Olen itse yrittänyt vaikka seisoa päälläni jotta onnistuisin miellyttämään omaa äitiäni. Jossain vaiheessa elämääni taisin olla hieman tyly omaa isääni kohtaan. Tuulikki-psykologi todennäköisesti nyökkäilee nyt tietävän näköisenä. Ehkäpä kymmenen vuoden terapialla onnistuisin lopulta huutamaan kadulla että minua on loukattu. Elämä kun on toivottavasti kovinkin mustavalkoinen.

Oidibussin kyydissä oleminen on silti kovin hämmentävää touhua. Tiedän hyvin etten ole äidilleni mitään velkaa ja että hän on tehnyt virheitä ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Silti vielä jopa vanhoilla päivilläni vahdin mustasukkaisesti mutsini hyvinvointia. Pidän häntä jostain syystä ressukkana joka ei osaa pitää huolta itsestään. Ikäänkuin osaisin edes itse pitää huolta itsestäni. Järkeilyllä ja järkeistämisellä ei ole näköjään mitään apua tähän tautiin. Ei silti että olisin muutenkaan ikinä uskonut älyyn. Logiikka on maailmankaikkeuden yliarvostetuin juttu. Tai ehkä ainoastaan omnibus on jättänyt jo ajat sitten.

Äitini kertoi vuodenvaihteen jälkeen hänen ystävätärtään kohdanneesta traumaattisesta kokemuksesta. Tämä oli tullut kiukkuisena ulos nöykkiöläisestä omakotitalostaan selittäen äidilleni että nyt tuli mitta täyteen ja että näin vaan ei voi tapahtua. Uteliaisuuteni alkoi heräämään. Olisivatko tavalliset suomalaiset lopulta kyllästyneet Israelin harrastamaan Gazan moukarointiin ja siviilien tappamiseen?

Kyse oli kuitenkin jostain paljon hirveämmästä. Kunnianarvoisa rouvamme kun tunnollisena espoolaisena on mukana ainoan puolueemme (äänimäärä lähentelee 99%) toiminnassa ja heidän gurunsa oli mennyt tekemään jotain moraalisesti arveluttavaa. Täti oli parkaissut että nyt Johtajasta olisi päästävä eroon.

Tavallaan Masa ymmärtää oikein hyvin. Onhan se järkyttävää että puolueen keulakuva diggailee vanhempia naisia. Tiedättehän te ne kolmikymppiset? Säälittävät ressukat jotka pumppaavat itsensä täyteen mielialalääkkeitä kun eivät kelpaa enää työelämässä eivätkä löydä myöskään kumppaneita. Pikaruokakulttuuriin erikoistuneessa maassamme ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä. Parasta ennen meni jo eilen.

Masa-tätinne odottaa selitystä. Miten ihmeessä johtajamme kiinnostus kypsiin naisiin oli hetki sitten valtakunnan ykköspuheenaihe? Mitkä ovat ne arvot jotka osa suomalaista kokee loukatuiksi? Onko vuoden 2009 Suomi oikeasti neljäs uusintavuosikerta Pieni Talo Preeriasta?

Ihmiset ovat oppineet kiltisti ja kuuliaisesti lokeroitumaan. Mitä puhuttavaa kolmikymppisellä naisella edes on kuusikymppisen miehen kanssa? Palvelutalon Saara varmaan osaisi paremmin keskustella suonikohjuista ja eturauhasvaivoista. Tai voiko mallin ammattiin aikova narsistinen Nico aidosti ja oikeasti viihtyä allensa paskovan ja agressiivisen Yrjön seurassa ilman rahallista korvausta?

Yhdenmukaisuuden vaatimus ei tietenkään ole uusi. Kautta historian ihmisiä on suljettu yhteisöjen ulkopuolelle koska he eivät ole käyttäytyneet kuten muut. Hämmentäväksi asian tekee vain se että mikään ei muutu. Samalla kun suunnitellaan valmismatkoja kuuhun niin väitellään yhä kiivaammin siitä kuka näyttää kikkeliään kenelle. Iltapäivälehdet myyvät entistä paremmin, nöykkiöläistädit ryntäävät hysteerisinä ulos taloistaan, setiä viedään käsiraudoissa asemalle.

Tätinne haluaakin lähettää terveisensä Johtajalle. Epäilen ettet lue blogiani mutta tasapuolisuuden nimissä en minäkään äänestä puoluettasi. Sinulla on kuitenkin munaa tehdä valintoja joita muut eivät hyväksy mitä kunnioitan. Edellinen hoitosi tulee aika usein kadulla vastaan ja katsoo joskus minua hieman epäluuloisesti. Voin kertoa terveisiä jos haluat.

Masa voisikin heittää haasteen maamme hallitukselle. Täten haastan hallituksemme ministerit ja kaikki muut asiasta kiinnostuneet noudattamaan oikeistolaisen isähahmomme esimerkkiä ja taistelemaan ennakkoluuloja vastaan ottamalla itselleen 30 vuotta nuoremman seurustelukumppanin. Kyllähän sitä nyt ministeri isänmaan puolesta on valmis tekemään mitä vaan. Eihän sitä muuten tietenkään haluaisi.