Postiamasalta

Lämpiminä kesinä olemme saaneet lukea lehdistä oluen ja siiderin kulutuksen nousseen ennätyslukemiin. Nyt sateisena ja viileänä kesänä on hyvä syy juoda entistä enemmän. Olen varma että vielä ennen elokuun loppua rikomme entiset ennätykset. Kun ihmiset pakenevat sisätiloihin sadetta pakoon, on apatian poistamiseksi hyvä syy kaivaa repusta tölkit esiin. Ja kun jano yllätää on parasta ottaa toinen. Lopulta jos aurinko suostuu pilven takaa paistamaan niin tuleekin jo kuuma. Sitten vaan Alepaan täydentämään lonkerovarastoja.

Masa ei viime vuosiin saakka ymmärtänyt juomisen nautintoja. Masan äidin mielestä Kunnon Ihmiset eivät käyttäneet alkoholia. Korkeintaan Yrjösen poika jota äitini metsästi liimaamalla nenänsä kerrostalon ikkunaruutuun. Masakin hihitteli nähdessään porukkaa valuvan kotiin humalassa valintatalon kassit kilisten. Masa ja Masan äiti olivat Kunnon Ihmisiä omasta mielestään. Kunnon Ihmisillä ei ole syytä eikä tilaisuutta juoda. Huono Ihminen juo pullon suusta kaljaa tai väkeviä viinaksia. Kunnon Ihminen maistelee lasin viiniä kerran kuukaudessa ainoastaan tarkastaakseen Gloria-lehden viinivinkkien paikkaansapitävyyden.

Kalevi katsoo apaattisena viidennen kerroksen parvekkeeltaan. Taivas on juuri mennyt pilveen. Alhaalla asfaltilla on jonkun oksennusta. Kalevi oli pyytänyt ystäväänsä kylään. Tämä ei halunnut tulla koska päätä särki. Mutta eipä hätää televisiosta tulee Vaaran Paikka. Ja kun katsoo ohjelmaa voi ottaa pari kaljaa. Kalevi on ihan hikinen. Ei ole hyvä hikoilla liikaa, siinä menettää nesteitä. Kalevi hyllyy hissiin ja ajaa alakertaan. Joku on kirjoittanut hissin seinään sinisellä "Fuck your sleive pitch". Siwa on varmaan vieläkin auki. Sieltä saa uuden korin. Kun se elokuvakin kohta alkaa. Ehkä huomenna joku soittaa tai lähettää postikortin.

Niilo on lähdössä tapaamaan mesetuttavaansa. Ihan vielä Niilo ei ole uskaltanut kertoa omaa ikäänsä ja sotasaavutuksiaan vaan lähtee sokkotreffeille nimimerkillä "BritneyBoy <3". Kukaan ei kuitenkaan halua näin vanhaa enää, ajattelee Niilo. Mutta jos uusi tuttavuus näkee hänen kauniit silmänsä ja kiltin luonteensa niin kaikki menee hyvin. Ikähän on numeroita ja kauneus on sisäistä. Ja näin. Innoissaan Niilo rullaa kainaloonsa kilokaupalla Axea. Saapuessaan homobaariin Niilo tunnistaa heti pienikokoisen napapaitaisen pojan. Niilo istuutuu tämän viereen ja iskee silmää. Toinen nousee tuolistaan välittömästi ja lähtee ulos baarista jättäen lasin pöytään. Niilo tyhjentää pöytään jääneen tuopin ja pyytää välittömästi tuplavotkan. Sisäisesti kauniit eivät humallu tarpeeksi nopeasti miedoista.

Masa löhöää tänään iltapäivällä rantakadun penkillä katsoen vaahtopäitä ja ympärillä pyöriviä lokkeja. Kotiinsa palaava irkkituttava bongaa Masan ja sanoo jotain johon Masa vastaa sanomalla jotain. Parin minuutin kuluttua mies taluttaa pyöränsä ja itsensä pois. Masa tuntee itsensä voimattomaksi. Aika tuntuu kulkevan liian nopeasti ja ihmiset tuntuvat puhuvan jollekin Masalle jota ei ole olemassa. Mutta homeisen kuoren alla oleva sielu ei tunnista tyhjiä ja typeriä sanoja lauseiksi. Se haluaa leikkiä. Aurinko tulee esiin pilven takaa. Masa ajattelee että nyt on lupa tuntea itsensä janoisaksi. Yllättäen repusta löytyy olut ja lonkero. Kun ensin juo hapanta olutta niin sen maku täytyy huuhtoa jollain makealla alas. Äkkiä Masa tuntee olonsa iloiseksi ja rentoutuneeksi. Elämä voittaa seuraavan puolen tunnin ajan.

Kelan kanta-asiakkaana Masa vetoaa Kansanterveyslaitokseen ja muihin Elimiin jotta turhalle, ikääntyvälle ja muuten hyödyttömälle väestönosalle myönnettäisiin alennusta yli neljän ja alle viidentoista prosentin alkoholiostoista. Hyvä Päättäjä haluan kahden kymmenen prosentin kanta asiakas alennuksen (sanat erikseen kirjoitettuna) rikkinäistä sieluani puuduttavista aines-osasista ja niiden välittömään nauttimiseen tarkoitetuista elintarvikkeista. Saadun hyödyn voitte vähentää kustannuksista jotka syntyvät masennuksen vuosittain aiheuttamista haitoista ja hyödyistä. Nimim. Onnellinen edes tunnin ajan päivässä xD

Näinä päivinä on ihanaa olla Masa. Kävin syvällisen keskustelun yhden parhaimman ystäväni kanssa ja P oli sitä mieltä että tämä meno ei voi jatkua. Masa on jäänyt tunteiden tasolla kiinni lapsuuteensa eikä osaa siitä irrottautua. Kun kuilu fyysisen ja psyykkisen minän välillä kasvaa vuosi vuodelta, tilanne on yhä vaikeampi. Masa tuntee olevansa yhä yksinäisempi vaikka ystävien määrä onkin lisääntynyt. Olette tärkeitä minulle rakkaat kaverini mutta en kuulu tänne. Minun pitäisi olla tähän aikaan jossain muualla. P ei tätä ymmärtänyt edes 10 vuoden historiamme jälkeen. Tässäkin kuussa hän kysyi yhä uudelleen samat kysymykset. Ja minä kerroin samat vastaukset. Lopulta huokaisin. Miten sitten kukaan joka on tuntenut Masan vasta 2-3 vuotta voi ymmärtää tuonkaan vertaa.

Alkoi väsyttää, joten kävin sängyn päälle pitkäkseni. Näin jotain valkoista joka hyppäsi mukaan. Jos oikein huomasin, se oli mustavalkoinen ja sillä oli isot luppakorvat. Noin päällisin puolin se näytti Pokemon-hahmolta mutta se saattoi olla kuitenkin kissa tai koira. Olo tuntui lämpimältä. Kello oli 16:53. Ajattelin että nyt olisi hyvä hetki lähteä pois jos vaan Jumala/Jeesus ja nämä henkimaailman systeemit lunastaisivat lupauksensa tulla hakemaan. Odotin 10 minuuttia eikä vieläkään kukaan tullut noutamaan. Eipä tuo kamalasti yllättänyt sillä tunnetustihan Jumalalla ei ole aikaa edes kehitysmaiden nälkäisille vaan kokoomusnuorten uusi purjevene on lähempänä tämän mulkeron sydäntä. Jeesuksella taas ei ole omia aivoja vaan piiloutuu isukkinsa hameen taakse turvaan. On siinä meillä pelastajat.

Ajantajuni katosi ja se palautui uudelleen kolmen, neljän tai viiden koon supermarketissa. Omasta mielestäni koko oli vähintään XXL koska hyllyjen välistä näin ainoastaan hyllyjen väliin. Olin avaamassa juuri pastapakettia kun näin edessäni huonovointisen Michelin-ukon. Sisällä olevalla ihmisellä oli ilmeisen vaikeaa pysyä tolpillaan ja pian autoin vartijan avustuksella hahmon istumaan vaateosaston kulmassa olevalle penkille. Lopulta irrotimme raskaan puvun ja esille paljastui kaunis nuori poika. Selvisi että hänen isänsä oli rengasfirman johtajia ja että tuo puku oli saatu sieltä. Poika selitti ettei haluaisi mennä ahdasmieliseen kotiinsa enää ikinä vaan lähtisi viikonlopuksi Hessun ja Mikin sateenkaarileirille nussimaan toisia poikia. Masa ymmärsi tilaisuutensa koittaneen. Olin samaa kokoluokkaa ellen pienempi joten Michelin-puku mahtui aivan loistavasti päälleni. Ehdotin että pukisin tuon puvun päälleni ja ottaisin hänen paikkansa, jolloin hän oli vapaa tekemään mitä huvittaa viikonloppuna. Ja että hän voisi palata sunnuntai-iltana samaan paikkaan jolloin hän saisi pukunsa ja elämänsä takaisin. Diili syntyi.

Varatoimitusjohtaja Günther ja kosmetelogivaimo Marianne ottivat Michelin-pukuisen poikansa vastaan Espoon Nuottaniemessä perjantai-iltana kello 20:27. Ihmetystä lähinnä herätti pojan vähäpuheisuus ja vastahakoisuus riisua puku edes illallisella. Ruokana oli Güntherin omin käsin ampumaa savannipuhvelia porkkanagratinoituna. Isä valitsi ruokajuomaksi 1954 pullotettua Merlotia ja perheen ainut lapsi joi totuttuun tapaansa Fantaa. Ruuan jälkeen kuopus Anders sai luvan poistua yläkertaan. Äiti Marianne ryhtyi tekemään yrityksensä tilinpäätöstä miehensä avustuksella. Valepukuinen Masa saattoi linnottautua Andersin huoneeseen ja lukita oven. Lopulta kuuma Michelin-pukukin lähti päältä pois.

Masan mielestä Andersin huone näytti ihan tavalliselta pojan huoneelta. Pinkit verhot ja lukemattomat erilaiset huivit ja nauhat ehkä olivat hieman erilaisia kuin yleensä. Roskiksessa oli silti samanlainen määrä mystisesti yhteen liimaantuneita talouspapereita ja vanhan nallen uumenissa kivan tuntuinen kolo. Seinäjulisteissa vuorotteli Britney Spears, Danny Saucedo ja Teuvo Loman. Kunniakirja vähemmistöjen oikeuksien puolustamisesta kuudennen luokan juhlasalissa. Pino Demi ja Cosmopolitan lehtiä. Kuluneita balettitossuja. Lopulta Masa nukahti raskaan päivän päätteeksi pehmeälle pojanvuoteelle. Unessa jonka Masa näki ei tällä kertaa tapahtunut mitään ahdistavaa. Kukaan ei kuollut vaan kaikki olivat onnellisia. Hetken aikaa Masa tunsi itsekin olevansa onnellinen.

Viikonloppu kului kuin huomaamatta. Isä Günther kävi ystävineen golf-lounaalla ja vaimo Marianne löysi paidan kauluksesta huulipunaa. Seuranneen perheriidan yhteydessä Andersin tai tässä tapauksessa Masan olemassaoloa ei paljoakaan huomattu. "Mä vihaan sua" huutojen ja särkyvien lasien ympärillä Masa tunsi itsensä melkein ihmiseksi. Lasien särkyessä Masa oli juuri järjestämässä parkkipaikkaa liikennematolla. Alalipastoon piilotettu Barbi oli tullut ulos sitä ihmettelemään. Lopulta oli kuitenkin aika palauttaa puku ja vaihtaa henkilöllisyys. Masa matkasi juuri sopivan koon supermarkettiin puku päällä ja antoi sen takaisin hikiselle mutta onnelliselle Andersille. Oli aika palata kotiin.

Matkalla kotiin Masa näki Jorman. Jorma oli rassaamassa autoaan ja tunnisti vanhan luokkakaverinsa Masan. Jorma oli karvainen ja vihainen. Auton rasva kiisi ilta-auringossa. Jorma kysyi Masalta haluaisiko tämä tehdä tiliä lomasuunnitelmistaan. Miehinen pizza voisi olla salamia, juustoa ja kerastastase-hiusvettä. Jorma oli ollut Naisen kanssa ja tuoksui Miehelle. Masa oli jälleen kerran yksin. Kun tulin kotiin, sama mustavalkoinen pokemon-hahmo hyppäsi viereeni. Lopulta olin taas sängyssä.

Kylmästä ja sateisesta kesästä johtuen Masa on joutunut siirtymään lempiharrastuksestaan rannalla maleksimisesta kuivan maan kyyläämiseen. Kesä on kyylääjän parasta aikaa, koska ilmastosta johtuen talvella ei ole ulkosalla yksinkertaisesti mitään kyylättävää. Ja kauppakeskuksista / uimahalleista/ kahviloista tulee helposti lähtö jos niihin asettuu asumaan. Niinpä jos rantailmoja ei ole niin lyhyt kesämme kannattaa käyttää tähän harrastukseen. Masa suosittelee kuitenkin lämmintä vaatetusta reppuun mukaan koska kyyläys on hidasta ja aikaa vievää puuhaa. Ennen suoritusta tulee varustautua tuntikausien istumiseen tai paikallaan seisomiseen. Onnistunut kyyläys on pitkäaikaisen sitkeyden tulos.

Aloitteleva kyylä on hyvin helppo bongata joukosta. Uusi harrastelija istuu tai seisoo jäykän näköisenä jossain ja yksinkertaisesti tuijottaa. Kohde yleensä vaivautuu ja lähtee pois. Tai sitten kertoo vartijalle "sateenkaaripaitaisesta miehestä joka vaan töllää". Muutaman kuukauden sitkeän harjoittelun jälkeen pelisilmä kehittyy. Seuraavana kesänä sinua on enää hyvin vaikea tunnistaa kyyläksi. Joku jossain nurkassa on huomaamatta puhunut tunnin kiinni olevaan kännykkään ja poltellut kymmenen tupakkaa. Tai ottanut aurinkoa tummat lasit päässä tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen tai juuri sinuun. Kenties naapurisuihkun mies on ollut todella likainen kun se pesee vieläkin itseään. Viereisen pöydän mummo on nukahtanut kahvikuppinsa ääreen tai ainakin näyttää siltä. Radiosta valuu tuttu suomalainen viisu: "I've been watching, I've been waiting, In the shadows".

Masa on harrastanut vuosikausia kyyläystä. Yhtään paukuttelematta henkseleitäni voin sanoa että sen kyllä huomaa. Tosin ystäväni ovat kovasti eri mieltä. Joidenkin mielestä Masa on maailman heikoimpia kyyläreitä koska tämä ei osaa olla katsomatta ihmisiä silmiin ja hymyilemättä. Toisaalta kyyläyksen kohde varmasti vaikuttaa asiaan. Mielenkiinnoton ja epäesteettinen kohde varmistaa tasaisen laadukkaan kyyläystuloksen. Suomi on kyylärille ihan kohtalainen ympäristö jos puhumme kaupungeista. Maaseudullahan ei ole ketään jota kyylätä. Vaikka suomalainen ilmasto on karu ja rajaa ulkokyyläyksen vain kesäkuukausiin niin vastapainoksi kulttuurimme on täynnä puhumattomia ihmisiä. Jossain muualla ihmeteltäisiin miksi jossain nurkassa hengaileva ihminen ei tule lähelle ja ala juttelemaan, mutta Suomessa se on täysin luonnollista. Eihän vieraiden kanssa voi puhua. Niitä voi kuitenkin tuijottaa.

Hyvältä kyylääjältä vaaditaan sosiaalista luonnetta mutta pysähtynyttä elämäntilannetta. Jos tunnet että olisi niin kiva omistaa lisää puheliaita ystäviä, mutta olet aika varma että sinua ei ikinä hyväksyttäisi - olet jo matkalla hienoksi kyyläksi. Parhaimmat tuntemani kyylät ovat hieman syrjäytyneitä lähiöpummeja. Huippufutarit ovat yleensä peräisin epäilyttävistä oloista ja ovat täynnä kunnianhimoa, huippukyylät taas eivät omista samanlaista halua tulla huomatuksi. Kyyläys voi kuitenkin olla portti oikeaan elämään. Olettaen että oikea elämä on tuntikausien notkumista rautatieaseamalla.

Olet siis tervetullut hienon harrastuksemme pariin! Pikku hiljaa huomaat ettet ole viikkoon puhunut kenellekään mutta ympärilläsi on aina värikkäitä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Odotat naapurin Karia rannalle, mutta Kari ei ikinä arvaa että tiedät hänen nimensä. Itse olin vähän aikaa sitten todella mykistynyt kun sain Karilta hymyn. Olimmehan sentään jo vanhoja tuttuja monen vuoden takaa. Ainakin tavallaan. Mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Kyylääminen on loppujen lopuksi ihan kohtalainen korvike oikeille ihmissuhteille. Koskaanhan et voi olla varma etteikö kyyläämisesi kohde lähestyisi sinua hymyillen ja aloittaisi keskustelun. Masakin on yrittänyt valmistautua tuohon hetkeen.

Masalla on paha taipumus ruveta puhumaan kiusallisen vakavista asioista. Tänään päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen, koska alennusmyynneistä ja iloisuudesta (gay) ei voi kukaan kirjoittaa mitään edes etäisesti angstiin viittaavaa. Joten nyt iloitaan!

Kaikki varmaan ymmärtävät vaateostosten ja homouden välisen yhteyden jopa paremmin kuin perinteisen seksi/kuolema/uskonto- yhtälön. Homo joka ei tunne häpeää kävellessään viime vuotisissa vaatteissa on monen mielestä heteroiden lähettämä vakooja. Masan ei onneksi täydy tuntea samanlaista häpeää koska missään ei myydä vaatteita jotka kestäisivät tippumatta Masan päällä. Lupaan heti olla trendikäs jos joku kertoo miten se tapahtuu 5-vuotiaan kokoluokassa. Laitanko nallen tilalle oravan?

Muistan jo melkein kymmenen vuoden takaa kuinka eräs kaikkein parhaimmista ystävistäni ripitti minua etten osaa pukeutua ikäisteni tavoin vaan takerrun jo silloin noin 45 vuoden takaiseen puberteettiini. Yritin selittää että lähinnä olin takertunut siihen vaatteeseen joka tuntui pysyvän päällä ja se oli löytynyt jostain teinipuolelta. Mutta homot eivät usko selityksiä. Sellainen jännä "Hyväksy nyt korkea ikäs" katse kertoi että se vaate olisi pitänyt löytyä Kekäleen Jussi-osastolta jos tuo ihana kauppa olisi vielä hengissä.

Turhamainen kun olen, halusin pelkkää pinnallisuuttani löytää toisen vaatekerran koska ensimmäinen on kulunut ja likainen. En siis ole pelkästään vanha ja psyykkisesti häiriintynyt vaan kuljen myös rikkinäisissä ja haalistuneissa vaatteissa. Hei mennäänkö kahville? Vastausta odotellessa kiersin läpi sekä keskustan että muutaman kauppakeskuksen etsien erityisesti uusia housuja. Pikku hiljaa ylipirteiden purkkaa jauhavien myyjättärien innostus alkaa hiipua kun vastaan "Millaset sä haluisit" kysymykseen "Sellaset jotka kestää jalassa". Edes norsumaisen suurta kokoa 28 ei löydy. Sokoksella miestenosaston täti katsoo Masaa ja lähettää suoraan lastenosastolle. "Oot vielä ihan liian hento. Jopa ylioppilaspukuja etsiviä oon joutunut lähettämään lastenosastolle." Niinpä niin. Otan rollaattorini ja kiipeän kerrosta ylemmäs. Seison hetken aikaa ja ihmettelen minikokoisia pinkkejä hameita. Ne mahtuisivat ainakin päälle. Sitten huomaan poikien housut. Vyötäröissä on kivat venyvät kuminauhat ja pyllyn kohdalla iloisen leijonan tai ralliauton kuva. Hiki nousee nopeasti. Päätän tutkia vielä kerran isoisän jäämistön.

Odotan myös kärsimättömänä koska joku vaateketjuista ymmärtää hyödyntää homomiesten tarpeen pukeutua hauskasti ja persoonallisesti. Hyvin pitkälti viime päiviin asti miehille tarjottu mallisto on ollut sitä samaa riskitöntä evergreeniä. Väriskaalaa on hallinnut sininen ja harmaa. Nyt kun Pasi Rautiainen on tv-studiossa kommentoinut futismatseja vaaleanpunainen neule päällä, uskaltaa kaikkein homofobisinkin juntti pitää samanlaista yllään. Kun on tumma ja synkkä niin ei ole väliksi vaikka kaljaa kaatuu paidalle tai hikoilee kuin porsas. Sipaisee vaan vähän Axea kainaloon ja Kerastasea päälaelle niin sillä pärjää jo huomiseen. Mies joka pukeutuu iloisesti voi olla homo. Ja homo joka pukeutuu lapsellisesti ei osaa hyväksyä ikäänsä ja pian saapuvaa iloista matkaansa ruumishuoneelle vaan yrittää nuorekkaalla pukeutumisellaan heruttaa tuoretta lihaa. Eikö olekin inhottavaa.

Niinpä Masa seisoo vanhoissa räteissään kotipihallaan apaattisena ja ihmettelee pilvistä taivasta ja lähestyvää vesisadetta. Ei puhettakaan että olisi voinut osallistua Priden pääjuhlaan, hyvä kun kehtasi lähteä kaivarin puistotilaisuuteen. Mutta Masalla on mese ja siellä kukaan ei näe rupista Masaa ja Masan vaatteita. Varmuuden vuoksi Masa on irrottanut webcaminsa johdon jotta kukaan ei koskaan vakoile Masaa. Kun ilta saapuu ja kaupunki hiljenee, Masa hiipii vaatenaulakkonsa viereen ja silittelee ainoita jäljellä olevia viime vuosituhannelta peräisin olevia housujaan ja kuiskaa "My Precious".