Masa-tätinne haluaa omistaa tämän blogimerkintänsä kaikille niille, jotka eivät usean vuosikymmenen sitkeästä yrityksestä huolimatta ole vieläkään tajunneet miten maailmassa ratkaistaan ns. kaikki tärkeät jutut ilman että niitä tulee ikinä tajunneeksi. Iso näkymätön lottokone on varmaan joskus arponut niin että rahan ansaitseminen on
elämän keskeisin tarkoitus, mutta sen jakaminen afrikkalaiselle orvolle on täysin tarpeetonta. Kunnialliset ihmiset juovat viikonloppuisin itsensä pihalle, mutta pilveä poltellut hörhelö raahataan käsiraudoissa asemalle. Lehdet ovat täynnä anorektisen laihoja mallityttöjä, mutta jos tyttö onkin vuoden nuorempi niin lehti haastetaan oikeuteen ja kustantajat suljetaan mielisairaalaan. Islamilaisissa maissa perheet myyvät omaisuutensa saadakseen lampaan uhrattavaksi koska pyhä kirja niin vaatii.
Einari sen sijaan seisoo kaupassa jauhohyllyn edessä. Kukaan ei kertonut miksi toiset jauhot kiellettiin vuoden alkaessa. Useimpia se ei haitannut, koska tavallinen vehnäjauho sopii enemmistön tarpeisiin. Siitähän voi leipoa melkein mitä vaan. On myös olemassa miehiä, jotka epäilyttävästi etsivät nimenomaan ruisjauhoa. Ruskean
pussin jauho onkin siirretty siististi jauhohyllyn kulmaan, jotta herkät ihmiset ja varsinkaan lapset eivät järkyttyisi näin karkean jauhon olemassaolosta. Ruisjauho olikin ennen kokonaan kielletty, mutta sinnikkään taistelun jälkeen ihmiset ovat antaneet sille paikan hyllyn nurkasta kunhan esillelaitto on tarpeeksi huomaamaton.
Sen sijaan Einari on huonossa asemassa. Vanhan miehen sormi hivelee hellästi sämpyläjauhopussia, joka on unohtunut vehnäjauhorivin taakse ilman että sitä on ehditty vielä tuhota. Pienikokoiset kilon pussit määrättiin muutama kuukausi sitten poistettaviksi kaupan hyllyiltä ja hävitettäväksi. Selitystä ei annettu mutta eihän niitä
ole ennenkään ymmärretty. Tuhansia kiloja hyvää jauhoa meni hukkaan. Einarin sormi sivelee pussin kylkeä ja mies tuijottaa laajentunein pupillein kohti unelmiensa kohdetta. Niin paljon rakkautta ja hellyyttä menee hukkaan, Einari ajatteli.
Toista se oli vielä nuoruudessa. Aurinko paistoi aina ja juostiin kesät talvet shortseissa ulkona. Ostettiin poikien kanssa sämpyläjauhopussi ja mentiin metsään sen kanssa. Siinä sitten yhdessä vedettiin jauhot nenään ja osa pojista teki jauhopussille mitä ihmeellisempiä asioita. Mutta auta armias jos joku kylän mummoista sai tietää. Isä antoi selkäsaunan ja viikoksi arestia. Oli viikkorahat tuhlattu ja hukattu ainakin 47 minuuttia opiskeluaikaa.
Einarin uppoutuessa muistoihinsa nahka-asuinen mies oli kävellyt hyllyn reunalle ostamaan säkkiä erittäin karkeaksi jauhettua ruisjauhoa. Samainen viiksekäs mies huomasi Einarin koskettelevan sileää ja virheetöntä kilon pussukkaa. Muutaman minuutin kuluttua nahkamies palasi kassatytön kanssa, joka palautti Einarin takaisin maan pinnalle kysymällä mitä tämä oikein tekee. Nahkamies totesi hyllyyn jääneen ilmeisesti vahingossa laiton tuote, jota ei ollut hävitetty koodisarja ABG537:n mukaisesti kahdessa viikossa kuten oli määrätty. Tapauksen tullessa julki kauppa voisi menettää toimilupansa. Kassatyttö nappasi nopeasti jauhopussin syliinsä ja juoksi takahuoneeseen. Einari parkaisi hätääntyneenä nähdessään yhden suurimmista haaveistaan katoavan kohti varmaa kuolemaa.
Nahkamies puristeli määrätietoisesti ruskeaa säkkiään Einarin edessä, siveli vaseliinilla hienosti vahattuja viiksiään ja käski Einaria kiittämään onneaan ettei kutsunut kyttiä paikalle. Sillä Einarin kaltaiset pervot vaarantavat ruisjauhomiesten suurella vaivalla nuoleskellun maineen ja alemman tason ihmisoikeudet. Einari katsoi surullisena edessään ylpeänä mesoavaa nahkasonnia. Hän ei ymmärtänyt miksi ennen niin sorretut ruisjauhomiehet ovat vähitellen muuttuneet ilkeämmiksi kuin omat entiset sortajansa saatuaan luvan olemassaololleen. Varsinkin kun kautta aikain nämä samat nahkaelvikset ovat leiponeet omista ruisjauhoistaan nimenomaan ruissämpylöitä! Kaiken maailman paraateissa ja juhlapuheissa sitten ollaankin syömässä mukamas pelkästään ruislimppua. Voi tätä kaksinaamaista vehnäporukan mielistelyä.
Eräs yksin asuva mies naapurissa jopa kantoi paitaa "Ruisjauho on melkein kuin vehnäjauho" kun taas huhujen mukaan eräs sämpylöitä leiponut mies oli viety käsiraudoissa kuulusteltavaksi eikä ole enää palannut takaisin. Einarin lähtiessä nahkamies huusi vielä tämän perään: "Vitun vanha pervo!" Ihmiset supisivat jotain ja katsoivat Einaria epäluuloisesti kun tämä marssi ulos kaupasta. Marketin edessä väsyneen näköiset miehet kanniskelivat mäyräkoiriaan. Pirtsakka kassatyttö oli juuri tallettanut iloisesti säädös LHN920G:n hyväksymät keskioluen ostoon ja sen anniskeluun määrätyt korvaukset kaupan kassaan. Yksi päivä EU-oikeusvaltiossa alkoi kääntyä kohti iltaa.
