Postiamasalta

Joku kertoi tossa ohimennen että teillä lapsukaiset elämä on aivan liian helppoa ettekä osaa arvostaa sen parhaimpia hetkiä. Siispä Masa-tätinne joutuu palauttamaan teidät takaisin maan pinnalle. Ihan omaksi parhaaksenne. Sillä toisin kuin teille on uskoteltu, kaiken kauneuden, mielihyvän ja nuoruuden ulkopuolella on jotain pahaa joka laajenee päivä päivältä. Ja se etsii teidät käsiinne tässä kohta. Heti kun se on tehnyt selvää Masasta.

Kuolema on tällä viikolla yrittänyt flirttailla meikäläiselle moneen otteeseen. Voin suorastaan tuntea sieraimissani mullan hajun ja viikatteen kolinan. Jälkimmäisen lähinnä korvissani. Yleensä jopa yhtä aikaa. Joskus kuitenkin erikseen.

Ensi viikolla jälleen kerran Masa täyttää jotakin muuta kuin lottokuponkeja. Minä päivänä se tapahtuu jääköön mysteeriksi. Jo yksin sen takia etten löydä kaikille mustille ruusuille maljakoita olohuoneen pöydältä. Tai kaapista. Tai jos ollaan rehellisiä niin eihän pöytä tai kaappi ole minun vaan vanhempieni. Masa kun ei oikeasti omista mitään. Jälleen uusi paljastus.

Masan luonnollinen laskettu aika lähestyy. Ystäväni kissa saa kohta pentuja ja tämä kääntäen mahdollistaa myös katkerien homosetien/tätien poistumisen toisesta aukosta. Kun joku tulee niin toinen menee. Yleensä kukaan ei tule kahteen kertaan. Siksi moni pitkittää nautintoa niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Masa ei ole ajattelut tehdä sitä. Eikä myöskään Jeesus.

Taisin kertoa teille tässä joku aika sitten miten Jeesus tuli ja puhui Masalle lapsena. Kun yleensä henkiolennot kertovat tehtävistä ja kutsumuksista niin Masalle viesti oli vähän erilainen. Jeesus tuli ihan muina miehinä sänkyni viereen ja kertoili numeroita ja vuosia koska heittäisin henkeni. Olin silloin luultavasti alle kymmenvuotias ja omassa sängyssäni odottamassa unen tuloa. Kuulemma Englannissa lapsen uhkailemisesta saisi vähintään sata vuotta vankeutta. Jo siitä että tulee kutsumatta samaan huoneeseen toiset sata.

Tuo hetki toden ja unen rajamailla kuitenkin vaikutti elämääni. Aloin pikku hiljaa uskomaan että aikani täällä tulee todellakin olemaan lyhyt. Koska fyysisesti olin vielä hennompi ja aika ajoin sairaampi kuin muut, tuo kaikki tuntui pikku päässäni varsin loogiselta. Neljän ällän jälkeen en ikinä vaivautunut opiskelemaan. Millään ei tuntunut olevan mitään merkitystä, osittain myös siksi etten uskonut tarvitsevani hyvää koulutusta. Manalassa kun sillä ei vielä grillata kovin montaa saunamakkaraa.

Lähestyvästä kuolemastani kertoi äskettäin hyvä paranormaali ystäväni. Hän oli taas kerran saanut näyn jossa tipahdan maahan ja kuolen. Sitten hän näki mut haudassa. Viime syksynä samainen rakas ystäväni näki enteessään meitsin heittävän henkensä kun joku vanha ryöstäjäukko puolivahingossa otti ja tappoi. Jossain vaiheessa se näki Masan olevan onnellinen. Se on sitten käynyt todella nopeasti. Ei makeaa mahan täydeltä. Kaverini sanoi Jeesuksen olleen oikeassa.

Elämän rajallisuudesta muistutti myös tapaamiseni kahden vanhan irkkitutun kanssa tuossa viikon puolivälissä. Tai pitäisikö puhua paremminkin ihmismielen rajallisuudesta. Onko oikeasti mitään surullisempaa kuin kolme heikon itsetunnon omaavaa ikääntyvää homppelia, jotka tapaavat saadakseen mielen edes vähän iloisemmaksi. Kun ei sitä koko päivää jaksa sääliä itseään ja toivoa kuulaa kalloonsa. Sillä jos todella meinaa sääliä itseään niin se tulisi tehdä tyylillä ja asiaan kuuluvalla dramatiikalla. Eli meikit kunnolla poskelle hirveän itkuraivarin kera. Siihen ei kenelläkään kolmikosta ollut enää voimia, vaikka jokainen väittää olevansa henkisesti yhtä energinen kuin teini-ikäinen. Ja silti meinaamme olla kiusananne vielä monta viikkoa.

En aio lopettaa tätä blogia tyypilliseen tapaani johonkin sanaleikkiin tai aasinsiltaan. Rikkinäisyys, vanheneminen ja kuoleminen eivät ole hauskoja asioita. Kukaan ei halua fanittaa Cassieta tai Nicolea haudasta käsin. Useimmat ihmiset kaipaavat ja etsivät rakkautta, mutta useimmat ihmiset eivät ole enää kiinnostuneita useimmista ihmisistä. Tarpeeksi vahvalla lääkityksellä jokainen on tietysti yhtä kaunis ja onnellinen. Huomaatte että Masa ei syö lääkkeitä. Joten te rakkaat lukijanne, nauttikaa elämästänne jos vain pystytte. Mikään ei ole ikuista. Ei edes Masan valitukset.

Kevät on uusiutumisen aikaa. Siksi Masakin uusii ajattelutapansa. Pois jäävät turhat valittelut ja maailman tarkastelu ulkopuolisen näkökulmasta. Asiat järjestyvät kyllä kunhan vain niin haluaa! Meistä itsestämme on kiinni miten käytämme aikamme! Tartu hetkeen ja laita elämäsi järjestykseen! Ja sitä rataa. Haluatteko lisää noita? Voin googlettaa vielä vähän.

Oikeasti blogini kaipaisi pientä uudistumista. Itseäni häiritsee se että tapani kirjoittaa tuntuu pysyvän viikosta toiseen samanlaisena. Lisäksi useimmista muista blogeista poiketen Masa aika harvoin puhuu omasta itsestään. Siis siitä pienestä masentuneesta rusinasta, joka suoltaa viikoittain tekstiä nettiin. You know? Mutta kun sen elämässä tapahtuu aika vähän sellaista mistä voisi kirjoittaa hyviä blogeja. 14:05 Keitinpä kahvia ja söinpä leipää.

Mutta ainahan voi yrittää muuttua. Sen on myös huomannut hieman ränsistymään päässyt Espoontori, joka on alkanut soittamaan asiakkailleen vuorotellen Celine Dionia ja LeAnn Rimesia luodakseen espoolaisen keskiluokkaisen ilmapiirin. Penkeillä istuvat Mara ja Jore eivät ole ihan vielä tarttuneet syöttiin. Muutama viikko sitten Idolsin voittanut Ari sen sijaan stailasi itselleen imagovoiton. Varhaisteinit tykkäävät hahmoista joita voi äänestää kännykällä ja jotka puhuvat metallista. Valitettavasti olen liian kyyninen uskomaan että Ari on oikeasti olemassa. Ei vaikka kuinka heiluttelisi etusormea ja pikkurilliä. Onnittelut erittäin taitavasta mediatempusta ovat silti paikallaan.

Masa olisi aika lailla stailaajan painajainen. Voisin ilmoittaa itseni telkun muuttumisleikkiin jo siksi että voisin seurata vahingoniloisena uusien vaatteiden etsintää. Löytäisikö Göran tai Ahmed ne lasten-, naisten- vai miestenosastolta? Masan tuntevat tietävät tämän jämähtäneen pukeutumisessaan 90-luvulle lasten housuineen ja naisten paitoineen. Odotan jännityksellä ensimmäistä glamrock-henkistä retrospektaakkelia joka pysyy jalasssa tai päässä. Tai odotan kyllä vielä enemmän ensimmäistä mitä tahansa vaatetta joka pysyy jossain hetken aikaa. Lopulta nelosen muotiguru iskee Masan päälle värikkään nallepaidan kun ei muuta löydy.

Ulkoisessa uudistumisessa ja itsensä päivittämisessä on yksi paha vika. Liian moni tuntuu luulevan että aina samantyyppisissä vaatteissa kulkeva tyyppi on yksinkertaisesti tyhmä tai vähintäänkin omistaa poikkeuksellisen huonon maun. Me pienet ja isot tytöt olemme tietysti itsestäänselviä poikkeuksia, mutta noin muutenkin kaikki kiva näyttää parhaimmalta juuri keskipituisen keskimääräisen viikingin päällä. Mitäpä sitä turhia miettiä jokaikisen friikin vaateongelmia. Eihän niillä luusereilla ole varaa käydä edes kaupassa. Ja ne ovat muutenkin niin kiukkuisia ja vanhoja etteivät saa itseltään pillua muutenkaan. Kangas menee hukkaan.

Väitetään ettei nykyään löydä edes töitä ellei pukeutumisellaan osoita hyvää makua. Eli suomeksi sanottuna Massa tulee olemaan Suuren TavisMassan mielestä aina yhtä jälkeenjäänyt. Kuljen ensikin viikolla samaa mäkeä ylöspäin kohti kotiani ja huomaan että naapurin pojalla vihreäksi värjätyt farkut paljastavat entistä suuremman palasen alaselkää. Masennun, haen paperinkeräyslaatikosta Anttilan kuvastoja ja ryhdyn viiltelemään itseäni. Tyhmältä näyttävät ihmiset kun tekevät Suuren TavisMassan mielestä pelkästään tyhmiä ja epätoivoisia tekoja.

Mutta kuten Ari osoitti, stailaukseen tarvitaan myös henkinen puoli. Kun päivität itsesi versioon 1.00.2.01 niin mietit samalla haluatko samaistua elämäänsä pahasti kyrpiintyneisiin perhepäivähoitajiin vai bilehenkisiin datanomeihin. Harrastukset, mielipiteet ja uskomukset tulevat asennuspaketissa mukana. Ne jotka eivät keksi mitään erityistä menevät kahville Waynesille ja siiderille Iguanaan. Luulen että olit jommassa kummassa viime viikolla mutta sisustus ja ihmiset olivat niin huomaamattomia että saatoit hukkua seinätapettiin.

Ajatuksena taitaisi olla että samaan viiteryhmään kuuluvat porukat pyörisivät lähinnä keskenään. Jos vielä olet tarpeeksi fiksu kertoaksesi muille pukeutumisellasi mitä päässäsi liikkuu niin voit päästä perjantaisin tuijottamaan kalpeana lonkerotuoppia samanhenkiseen pöytään. Katkeroitunut Ilmari jää kotiin korjaamaan lintupönttönsä saranoita kun ei kukaan ymmärrä eikä välitä. Onneksi vaimo ehti ottaa haulikon panokset parempaan talteen. Pihalla palloa pelaava Ossi taas ei löydä kaveria peliin muttei voi pyytää Ilmaria maalivahdiksi, koska Ilmari on mies ja karvainen. Ei vaikka Ilmari voitti S/M kultaa HJK:n B-junnuissa vuonna -53. Espoossa taas Masa kirjoittelee hyödyttömiä blogejaan joiden sisällöstä kukaan ei ymmärrä mitään. Syy on Masan laihuudessa. Se miltä näytät kertoo jo aika paljon!

Olen tässä odotellut että se käärö lopultakin löydetään. Eikös ne kaivaukset ala uudelleen pääsiäisen alla? Olen nimittäin aivan vakuuttunut että jostain tulee esille todiste että pääsiäinen on keksitty Suomessa. Tähän etenkin katolisen maailman suurimpaan juhlapyhään kun liittyy jotain niin perinteisen supisuomalaista ettei kyse voi enää olla sattumasta. Kärsimällä ja ahkeroimalla kun meillä täällä mennään aina kohti jalompia asioita.

Eteläeurooppalainen krusifiksien kanniskelu ja pääsiäisruokien mussuttelu on lopultakin aika kevyttä kamaa kun pimeiden metsien miehet alkavat oikein kunnolla parantamaan maailmaa melankolian ja synkkyyden avulla. Ellen ole ihan väärin ymmärtänyt niin pääsiäisen perusideahan on siinä että silloin ei saa olla hauskaa. Senhän me täällä osaamme, eikö? Kun mietitään miltä väärinymmärretystä Jeesuksesta mahtoi tuntua koko ympäristön hyljeksiessä mekin ymmärrämme itsestämme jotain. En ole ihan varma mitä mutta tässähän on vielä monta päivää ottaa se selville. Älkää antako minun estää teitä miettimästä kaikkia pahoja tekojanne.

Pohjoismainen työmoraali on kuin suoraan pääsiäisen oppikirjasta. Väsyneet työmuurahaiset painavat vuosikausia sitkeästi duunia koska Hyvän Ihmisen kuuluu käydä töissä ja hyödyttää yhteiskuntaa. Kärsimällä 8 tuntia päivässä Tapio saa itselleen rahaa, jolla hän hankkii palan kerrostalosta sopivan matkan päästä työpaikastaan. Jotta hän aamulla pääsisi helposti taas töihin. Yöunen aikana Tapiolta katoaa 20-30 parasta elinvuotta. Aamulla hän huomaa olevansa vanha, ryppyinen ja harvinaisen vittuuntunut. Elämä katosi mutta hän kärsi ja sai arvonantoa. Voisivathan asiat huonomminkin olla. Se joka ei syö ei myöskään ansaitse leipäänsä.

Jukka sen sijaan on kiiluvasilmäinen pervo. Hän elää verhojensa takana ikuisessa yössä. Ainoastaan ruudulla välkkyvät kuvat kauniista nuorista ihmisistä ja chattien värikkäät ruudut tekevät valoa huoneeseen. Jukka haluaisi tehdä asioita. Linjan toisessa päässä istuu miehiä kuulokkeet korvilla jotka on palkattu estämään se että Jukka ei niitä pääse tekemään. Monivuotinen terapia ei auttanut. Muhkea Anna-Kaarina tai karvainen Niilo-Sakari eivät vieläkään kiinnosta niin että se elämänkumppani voisi löytyä. Niinpä Jukka on hyväksynyt sen että hän tulee elämään lopun elämäänsä yksin tietokoneensa kanssa. Hyvänä Ihmisenä hän ymmärtää vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä ja tukahduttaa omat tarpeensa ja tunteensa. Pervojen kun täytyy tehdä pieniä uhrauksia. Tunne-elämän puolelta voi esimerkiksi poistaa jotain ja korvata sen jollain muulla. Jukka on esimerkiksi tosi hyvä pelaamaan pöytätennistä.

Ulla taas on kääntänyt kakkavaippaa jo neljä vuotta. Vanha isä on mennyt katatoniseen tilaan eikä ymmärrä tästä maailmasta enää mitään, mutta kotihoito on lämminhenkisen Ullan mielestä se paras ratkaisu. Mitäpä sitä isää viemään ankeisiin sairaalaoloihin kun kotona voi letkun avulla pumpata kuolio-mätäpaiseen aamuin illoin itsekin. Onhan siinä omat vaikeutensa tietenkin, mieskin jätti kun ei enää kestänyt Ullan ympärivuorokautista päivystystä. Vauvapuhelimen avulla Ulla pystyy heräämään tunnin välein yöllä pumppaamaan limaa ja rupea. Onneksi on nämä modernit apuvälineet. Ennen vanhaan Kuusamossa kun Mannisen ukki huusi tuskissaan monta viikkoa. Joskus Ulla tosin kysyy itseltään voisiko ehkä joku auttaa. Mutta mitäpä sitä valittelemaan. Me suomalaiset kun valitellaan aina koko ajan. Ei se leipä suussa kasva jos ei sitä ruoki.

Pohjoinen melankolia on pääsiäistä karuimmillaan. Autioita kyliä, huhtikuita jolloin pakkanen palaa takaisin kolmeksi viikoksi juuri kun ruoho on alkanut kasvamaan. Eija-Kaarina jonka autistinen täti kuolee hirvikolarissa. Pena joka on etsinyt vaimoa jo kolmekymmentä vuotta. Pieni Tommi-poika joka elää Ahmossalmen kirkonkylässä, jossa ei ole yhtään leikkikaveria. Ainakaan elossa olevaa. Juuri tätä kaikkea joka tulee painajaisina uniin. Että voitte siellä oliivipuiden alla ihan vapaasti kanniskella niitä ristisaattojanne ja kilistellä lasejanne. Tosi pääsiäinen asuu Suomessa eikä missään muualla!