Postiamasalta

Jokainen edes kerran tekstejäni lukenut ei ole voinut olla huomaamatta luontaista taipumustani melankoliaan. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt monipuolistaa blogieni aihevalintaa ja tapaani kirjoittaa. Tänään Masa on ainoastaan positiivinen ja kiittää asioista jotka ovat tuoneet iloa.

MASAN TOP 5 KIITOSLISTA:

1. KESÄ

Kiduttavan talven jälkeen tuleva kesä on suurin yksittäinen syy siihen miksi olen kaikesta paskasta huolimatta vielä jaksanut elää eteenpäin. Huomatkaa kuinka positiivisesti aloitin kiitoslistani! Tämä kesä varsinkin oli arvokkaampi kuin viisi huonoa kesää yhteensä. Toivottavasti tällä lämpökertymällä jaksan vielä monta vuotta.

Masan kesä pyörii rantaelämän ympärillä. Se on jotain mihin en näytä ikinä kyllästyvän. Aurinkoa, hiekkaa, lämmintä uimavettä, kauniita.....maisemia. Tuo kombinaatio on niin koukuttava että se oikeasti muodostuu huumeeksi. Hyvä ystäväni überhomo T ihmettelee kuinka suostun vapaaehtoisesti altistumaan auringon aiheuttamille ihovaurioille. Toisin kuin hän Masa ei ole ajatellut elää ikuisesti. Haluan hyvää oloa tässä ja nyt. Jotta jaksaisi huomiseen.

Yleinen uimaranta on myös erityisen sosiaalinen paikka. Kokemus on yhteinen ja tuntemattomallekin on lupa sanoa jotain jos siltä tuntuu. Voi kommentoida vaikka lämmintä vettä, päivän kuumuutta tai ampiaisten järkyttävää määrää. Monet paikalliset tuttavuuteni ovat lähtöisin rannalta. Tottakai ihmisten kanssa voi jutella kaikkialla mutta itse en ole raitiovaunuihmisiä enkä myöskään osaa small talkia alepan kassahihnalla.

Jos kesämme olisivat vaikkapa Islannin kesien kaltaisia niin jurot suomalaiset luultavasti puhuisivat enää kymmenesosan siitä mitä islantilaiset nyt. Toivotan tsemppiä kaikille blogiani lukeville islantilaisille.

Talvella suomalaiset käpertyvät itseensä. Ihmiset lähinnä jäävät kotiin murjottamaan. Niin rikas maa kuin Suomi onkin niin yhteistä julkista tilaa on yllättävän vähän. Jos rahaa riittää niin voi koko ajan istua kahvilassa, baarissa tai elokuvissa. Ilmaiseksi voi käydä ehkä kirjastossa ja muutamalla eurolla uimahallissa. Siinä se melkein alkaa sitten jo olemaan.

2. YSTÄVÄT

Mietin pitkään voittaako kesä ystävät vai päinvastoin. Rakkaat ystäväni, miltä tuntuu nyt olla hylätty ja aliarvostettu kun joudutte tyytymään kakkostilaan? En voi sanoa että teitä olisi erityisen paljon. Lasken kaikkein läheisimmiksi kavereikseni puolisen tusinaa ihmistä. Osa näistä asuu vielä hyvinkin kaukana joten niitä joita tapaan säännöllisesti on vieläkin vähemmän. Olette silti kaikki yhtä korvaamattomia.

Koska olen vieraantunut ns. tavallisesta elämästä niin osin siitäkin syystä oikeastaan kaikki ystävistäni ovat jollain lailla huutomerkkejä omassa ympäristössään. Pidän omituisista, energisistä ja ekstroverteistä tyypeistä. Valitettavasti maailman ihmiset muuttuvat koko ajan tylsemmiksi ja piristävä sekopäisyys katoaa vähitellen. Ihan kiva tylsä mies tai nainen jaksaa kiinnostaa itseäni keskimäärin noin kolme minuuttia.

3. VANHEMMAT

Suhteeni omiin vanhuksiini on ollut monella tapaa ongelmallinen. Varsinkin äitisuhteeni on yhä vieläkin erittäin monimutkainen vyyhti läheisriippuvuutta. Tunnen vieläkin outoa syyllisyyttä joka kerta kun yritän elää omaa elämääni. Äitini on samalla kertaa erittäin voimakas ja heikko ihminen. Hän näkee arkana ympäristössään tuhansia ja taas tuhansia vaaroja mutta pystyy kuitenkin hämmentävällä varmuudella kontrolloimaan tuttuja ja turvallisia asioita.

Itsenäistymiseni jäi kesken. Nyt kun vanhempani ovat alkaneet vanhenemaan niin en halua ottaa heihin etäisyyttä. Sellainen tuntuisi melkein petokselta. Kaikesta huolimatta he ovat ainoat ihmiset maailmassa joilta olen saanut vuosien varrella rakkautta. Sillä oletan ja luulen että vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan vaikkeivät sitä ehkä osaakaan sanoa ääneen. Ja minä myös rakastan heitä. En ole itsekään sitä koskaan uskaltanut kertoa heille koska mutsini luultavasti luulisi minun suunnittelevan silloin itsemurhaa.

4. "YSTÄVÄT"

En elä enää vaihetta jolloin pariutuminen tai kumppanin etsintä olisi ajankohtaista. Minä muutun, entiset ihastukseni muuttuvat ja muiden ihmisten asenteet muuttuvat. Eräs ystävistäni ehdottikin että omistaisin loput jäljellä olevasta elämästäni aikakoneen kehittämiseen.

Jään kuitenkin ajattelemaan niitä upeita yksilöitä joita olen elämäni aikana tavannut. Toivon että he ymmärsivät miten paljon heistä tykkäsin ja etten ollut heille täysin yhdentekevä. Ehkä osa heistä löysi aikanaan tien onnelliseen elämään. Ja että edes joku piti heistä huolta. Toivottavasti joku myös muistaa aina toisinaan kertoa heille kuinka ainutlaatuisia he ovat.

5. MUSIIKKI

Olen viettänyt suuren osan elämästäni kuunnellen musiikkia. En voi sanoa olevani erityisen musikaalinen enkä pysty analysoimaan biisejä samalla tavoin kuin monet muut. Siitä huolimatta saan musasta aivan mielettömiä fiiliksiä. Mun on käytännössä mahdoton puhua omista tunteistani jos toinen ei vastavuoroisesti pysty puhumaan omistaan. Pelkkä yksisuuntainen paasaus tuntuu toisen reviirille tunkeutumiselta. Siksi musiikki on erityisen arvokas asia. Se ei koskaan stressaannu kuuntelemisesta.

Vaaliblogini ekassa osassa purin turhautumistani Vihreään liittoon. Jotkut ystävistäni olivat hyvin yllättyneitä avautumisestani koska aiemmin en ole osoittanut erityisempää kiinnostusta politiikkaan. Seuraan mielelläni yhteisistä asioista tapahtuvaa keskustelua mutta päivänpolitiikan kryptisten viestien selvittäminen ei ole ikinä ollut lähinnä sydäntäni. Kun puhuu asioista tarpeeksi tylsällä ja epämääräisellä tavalla niin entistä harvempi vaivautuu seuraamaan. Silloin erilaisia etuja valvovat "asiantuntijapiirit" saavat jatkaa työtänsä kaikessa hiljaisuudessa. Oman tietoisuuteni tasosta kertoo se että luulin vaalien olevan jo nyt syksyllä joten puhun näitä höpinöitä puolisen vuotta etuajassa.

Olen hyvin kriittinen Vihreiden viime vuosien tekemisiä kohtaan koska olin valitettavasti mukana heitä äänestämässä. Sen takia koen myös oikeudekseni esittää haisevan vastalauseen puolueen nykymenoa kohtaan. Toki monet muut puolueet ansaitsisivat vähintään yhtä kovaa kritiikkiä. Esimerkiksi hihhuloinnin SM-finalisteilta Persuilta ja Kristillisiltä ei oikein jaksa odottaakaan mitään järkevää jolloin heidät vain jättää huomiotta. SDP taas on niin hajuton, mauton ja väritön että olen pikku hiljaa jo unohtamassa koko puolueen olemassaolon. Korruption kanssa flirttaileva Keskusta taas ei tee uskottavuudella mitään. Maalainen äänestää joka tapauksessa uskoen että jokainen ääni on tae peruspalveluiden pysymisestä tunnin ajomatkan päässä.

Väitin edellisellä kerralla että Kokoomuksen nousu tulee lähivuosina jatkumaan entistä rajumpana. Tähän vaikuttaa lamasta huolimatta vähitellen tapahtuva keskiluokan varallisuuden nousu, tuloerojen kasvu ja kaikkialla Euroopassa näkyvä oikeistobuumi. Oma kotikaupunkini Espoo on ollut melkein vuosikymmeniä käytännössä yhden puolueen hallitsema. Mikään asia Espoossa ei liikahda metriäkään ellei Kokoomus sitä halua. Jos jätämme muutaman köyhän lähiön pois laskuista niin täällä meillä on ihan turha kysyä ihmisiltä ovatko he puolueen kannattajia vai eivät koska lähes jokainen kuitenkin on. Espoolaiset usein protestoivat muiden suomalaisten aika yksioikoista kuvaa kaupunkimme asukkaista mutta yhden ainoan puolueen jatkuva äänestäminen kertoo kyllä omaa karua kieltään.

Itse en ajattele kokoomuslaisuutta minkäänlaisena ideologiana. Puolueen tehtävänä on lähinnä varmistaa etteivät hyvätuloiset joudu maksamaan liikaa veroja. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kokoomuslaisen sanovan: "Ei ainakaan mun verorahoilla". Taloudellisesti hyvinä aikoina Kokoomus yrittää pehmentää ovaa kuvaansa tulemalla vastaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä. Nyt laman ja sen synnyttämän tyytymättömyyden varjolla on helppo koventaa äänenpainoja ja yrittää nopeasti viedä sairaalan sänkyyn sidotulta mummolta se toinen ylimääräinen turha vaippa.

Kokoomuslaisuus viehättää luonnollisesti homoja yhtä lailla kuin heteroita. Voisi sanoa että joskus jopa vielä enemmän. Homojen kohdalla kokoomuslaisen ajattelun tekee erityisen houkuttelevaksi se että keski- tai hyvätuloisen homon ei tarvitse kovin usein haaskata rahaa ison perheen elättämiseen. Kuluttamiseen saattaa siis jäädä vähän enemmän rahaa. Itse puhun toisinaan "kokoomushomoista" jolloin liitän tuohon termiin myös muita olettamuksia. Kokoomushomouteen liittyy olennaisesti toisille homoille pakkomielteeksi tullut valtaväestön hyväksynnän etsiminen. Mutta kenen hyväksyntä oikeastaan kelpaa kokoomushomolle? Kokoomushomon inhokkilistalla kun yhdistyy perinteinen porvarillinen ankaruus yhteiskuntaa köyhdyttävää lusmuilua kohtaan homomaiseen taipumukseen lokeroitua muiden samanhenkisten kanssa. Vaikka ruiskukan värinen homokiukku on onneksi keskiluokkaisen laimeaa niin listan pituus hakee vertaistaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kokoomushomon musta lista:

- Veronmaksajalle kalliiksi tuleva väestönosa eli sosiaalipalvelujen suurkuluttajat. Työttömät, kaupunkiköyhälistö, työkyvyttömät ja ne eläkeläiset jotka eivät kiltisti tyydy kohteluunsa.

- Äärivasemmistolaiset ja osa vihreästi ajattelevista. Kunnioitus markkinatalouden mekanismeja kohtaan on vielä hakusessa. Opiskelijoidenkin tulisi opiskella kiivasta tahtia eikä aukoa turhaan suutaan.

- Kiihkouskovaiset kristityt. Eivät hyväksy homoja. Myös muut kristityt jotka myötäilevät kiihkoilijoita.

- Länsimaiden ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajat ja samalla monikulttuurisuutta puolustavat puolueesta riippumatta. Lähtökohtana on se että hollantilainen diplomi-insinööri on tervetullut Nokialle mutta Alia ei tarvita ajamaan bussia. Maahanmuuttajat tulevat yleensä maista joissa ei ole totuttu hyväksymään vähemmistöjä.

- Keskustapuolueen kannattajat eli iso osa maaseudulla asuvista. Haluavat viedä Kokoomuslaisten suurella hiellä ansaitsemat rahat syrjäseutujen pikkukaupunkeihin. Eikä osa maalaisjunteista hyväksy homoja.

- Perussuomalaiset ja muut ääripopulistit. Eivät ole valmiita hyväksymään homofiilejä ja vievät puolueelta jonkun verran ääniä. Persut on helppo huomata suvaitsemattomiksi. Kokoomuslaisethan eivät itse sellaisia ole...

- Ne oman pesän likaajat jotka pilaavat homojen maineen heteroiden silmissä. Eli kaikki irstailevat, irtosuhteita harrastavat hedonistiset pervohomot. Ne jotka eivät halua sitoutua, asettua paikalleen ja ostaa omakotitaloa samanhenkisen ja suunnilleen samanikäisen työtä tekevän kumppaninsa kanssa. Varsinaiset seksuaaliset friikit eksoottisine mieltymyksineen ovatkin sitten jo ihan oikea vaara yhteiskuntajärjestykselle ja joutavat lukkojen taakse.

- Kaikki homofobiset ihmiset yli puoluerajojen (myös omassa puolueessa)

- Alkoholin ja päihteiden suurkuluttujat. Tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Jos haluaa pitää hauskaa niin sen täytyy tapahtua sivistyneesti. Moni kokoomushomo onkin laatuviinien mitä hienoin connaisseur. Muistathan kysyä parhaat viinivinkit lähimmältä kokoomushomolta pitäen silti mielessä että tulee ottaa vain yksi lasi kerrallaan!

- Pitkätukat, hipit ja muut epäsiistit tapaukset. Pilaavat suomalaisten maineen maailmalla. Jos ovat kaiken lisäksi homoja niin pilaavat suomalaisten homojen maineen maailmalla ja sitä ennen tietysti myös Suomessa.

- Kerjäläiset, romaanit ja asunnottomat. Jussi Pajunen kiitos 2009-2010. Toista yhtä humaania ihmisyyden puolustajaa on vaikea löytää!

- Kaikki kansalaistottelemattomuutta puolustavat. Mielenosoittajat ja lakkoilijat (ja näitä symppaavat) puhumattakaan kettutytöistä ja ympäristöaktivisteista. Globalisaation vastustajat ovat suorastaan Saatanan lähettiläitä. Eläinten oikeuksien puolustajat yrittävät tuhota ihmisen perusoikeuden tehdä rahaa eläinten kärsimyksellä.

- Ne jotka haluavat tukea joukkoliikennettä yksityisautoilun kustannuksella. Kunnon kokoomuslainen istuu vähintään tunnin päivässä Länsiväylän ruuhkissa.

Tunnen henkilökohtaisesti muutaman kokoomushomon eikä heidän tietynlainen rajoittuneisuutensa tai kapeakatseisuutensa tee heistä silti silmissäni mitenkään vähemmän arvokkaita ihmisinä. Jokaisella kun on oma ristinsä ja omat fetissinsä. Olen itse syntynyt porvariperheeseen enkä voi millään tavalla syyttää omaa isäänikään itsekkääksi tai ahneeksi. Myös kokoomuslainen voi kaikesta huolimatta olla hyvä tyyppi. Se ei silti tee puolueesta ja sen ajatusmaailmasta hirveän paljon viehättävämpää.

On vaan jotenkin niin älyttömän surullista kun perinteisen suomalaisen yhteiskunnan parhaat puolet ollaan niin huolettomasti heittämässä roskakoriin. Meillä on ollut ennen hyvä yksimielisyys siitä että jokaisesta on pidettävä huolta. Suomalainen on myös osannut ajatella ilman turhaa kiihkoilua. Ne on oikeasti olleet aivan hemmetin hyviä ja hienoja asioita vaikkei niitä enää osatakaan arvostaa. Kokoomushenkiset haluaisivat meidän muiden vähitellen hyväksyvän tuloerojen voimakkaan kasvun välttämättömänä uhrina BKT:n kasvun ja kilpailukyvyn alttarilla. Haluammeko oikeasti tänne Suomeen samanlaisen ison ja syrjäytyneen alaluokan kuin vaikkapa talouselämänsä dynaamisuudella henkseleitä paukuttelevalla EU-naapuri Englannilla?

Johtajiemme pyrkimyksenä on kuulemma tehdä Suomesta Euroopan talouden mallimaa (ilmeisesti kaikesta hehkutuksesta huolimatta ei ole sitä vielä ollut) ihan lähivuosina. Millaisenkohan hinnan suomalaiset joutuvat tästä huvista maksamaan? Pelkään pahoin että dementiaa sairastava Olga joutuu silloin pitämään kaksin käsin kiinni siitä kohta ainoaksi jäävästä vaipastaan.

Naapurilähiön jengissä pyörivä Konde oli kaverinsa kanssa riisunut paitansa ja nojaili ränsistyneen ostarin pihalla missä kaksi suhteellisen epätoivoisen oloista kirpputorikauppiasta yritti myydä rihkamaa. Lopulta pojat päättivät kokeilla saisivatko hekin vähän rahaa ja rupesivat huutelemaan ohikulkijoille yrittäen saada näitä ostamaan heidän päällään olevia vaatteita. Sipsuttelin siinä hetken aikaa ympyrää, aloin lipomaan valuvaa valkoista jäätelöä ja seurasin tilannetta. Kaverini oli minulle myöhemmin vihainen kun en yrittänyt jäätelön jälkeen taskuuni jääneillä 1,8 eurolla tehdä kauppoja. Hän olisi todella tarvinnut Konden housuja.

Tuo episodi sai minut jostain syystä ajattelemaan seuraavia vaaleja ja niitä puolueita joiden ehdokkaat olisivat valmiita vaikka maistamaan Idi Aminin suklaata saadakseen lisää vaikutusvaltaa. Vaikka Keskustalla on suorastaan hengästyttävän pitkät perinteet vuosikymmenien varrelta tässä harrastuksessa niin nykypäivän politiikassa Vihreä liitto hoitaa tuon vielä tyylikkäämmin ja hienovaraisemmin.

Suomalaisessa politiikassa on vähitellen alkanut näkymään maan vaurastuminen. Hyvin pitkään ja osin vieläkin kolmen suurimman puolueen saamat äänimäärät olivat täysin samoja vuodesta toiseen. Maalainen äänesti keskustaa, duunari demareita ja jos jotain oli kertynyt säästöönkin niin silloin kokoomusta. Elintason noustessa entistä useampi haluaa maksaa vähemmän veroja ja kuluttaa enemmän. Vasta sitten kun eläkeikä lähestyy ja erilaiset vaivat lisääntyvät aletaan ihmettelemään sitä minne se hyvä sosiaaliturva katosikaan. Kokoomuksen nousun voi siis kuvitella vielä jatkuvan.

Konden kaupantekoa katsellessa en voinut olla ajattelematta Vihreitä ja sitä aika muhkeaa äänisaalista jonka nämä erityisesti homoilta saavat seuraavissakin vaaleissa. Homothan äänestävät ainakin kaupungeissa melkein pelkästään kahta puoluetta: Vihreitä ja Kokoomusta. Vihreitä äänestävät homot ovat itse asiassa hekin usein kokoomuslaisia, mutta jättävät äänensä Vihreille koska uskovat näiden parhaiten ajavan oman vähemmistönsä asiaa. Niinpä ajattelin keskittyä näihin kahteen puolueeseen jotta juuri sinä homoystäväni voit seuraavissa vaaleissa valita oikein!

Palataanpa hetkeksi Kondeen. Kuten tiedämme nuorisojoukot toimivat aika usein viidakon lakien mukaan. Uudella tulokkaalla on ihan mieletön paine nostaa omaa statustaan nuoleskelemalla ryhmän vahvojen yksilöiden mielipiteitä. Kuinka helppoa ujolla nuorella olisikaan käyttää paksuja vanhoja silmälaseja, pitää päällä äidin kutomaa neulepaitaa ja kuunnella Fröbelin Palikoita. Sen sijaan kaupungin pensaita leikkaava alkoholisoitunut isä joutuu ostamaan seuraavan kuukauden perheelleen Saarioisten maksalaatikkoa kun pojan on pakko saada uudet Billabongit tai Osirikset. Jou män.

Me aikuiset olemme jotenkin erilaisia? Jos joku luulee ettei samanlainen ryhmän paine toimi esimerkiksi politiikassa ja aivan yhtä leimaavana, miettiköön uudestaan. Yksi pahimmista esimerkeistä on Vihreä oikeusministerimme Tuija Brax. Kun alan muistelemaan en ole kuullut Tuijalta oikeastaan ensimmäistäkään omaa mielipidettä. Tuija pomppaa televisioon kun jotain uutta lakia ollaan sorvaamassa. Siinä Brax sitten vähän anteeksipyytelevän oloisena hymyilee ja kertoo mitä milloinkin eri valiokuntien ja työryhmien kovan linjan edustajat ovat laittaneet hänet kertomaan. Tuijan tehtävä sätkynukkena ei ole kiitollinen mutta hyvin hän tuntuu roolissaan viihtyvän. Onko tällainen kuitenkaan pätevän oikeusministerin toimimista?

Olen itse monta kertaa äänestänyt Vihreitä ja varsinkin Heidi Hautalaa jota edelleen jossain määrin arvostan. Menneet ovat kuitenkin menneitä. En ymmärrä miten edes vähän politiikkaa seuraavaa vihreiden äänestäjää voi olla haittaamatta se että puolueen tärkeimmistä perusajatuksista ei pidetä kiinni. Itselleni ydinvoima ei ole elämän ja kuoleman kysymys mutta se on ollut perinteisesti koko Vihreän Liiton keskeisimpiä teemoja. Eikö teitä rakkaat Vihreiden äänestäjät haittaa yhtään miten nopeasti Vihreät päättivät jatkaa hallituksessa kun lisäydinvoimasta päätettiin? Eikö teitä oikeasti haittaa yhtään että puolueen tärkein päämäärä on ainoastaan jatkaa hallituksessa seuraavallakin kaudella? Ihanko oikeasti uskotte että Vihreät myyvät periaatteensa kerta toisensa jälkeen vain siksi että pääsevät jatkamaan juuri Teidän asioittenne puolustamista hallituksessa?

Valitettavan monelle homolle riittää ainoastaan se että Vihreät ovat olleet kaikkein myötämielisimpiä homojen oikeuksille. Heillähän on myös muutama homopoliitikko joita monen tätä sivustoa lukevan kuvittelisin haluavan äänestää. Elämä on kuitenkin aika paljon muutakin kuin adoptoimista tai perinnönjakoa. Vihreät eivät kuitenkaan ole ainoa puolue joka on ollut suopea tasa-arvolle. Se että puolueen listoilla on joku Oras Tynkkynen ei silti tee Vihreistä päätä pitempää suhteessa muihin puolueisiin. Suvaitsevaisia löytyy useammasta ilmansuunnasta.

Jokaisella on tietysti täysi oikeus äänestää ketä huvittaa jonkun yksittäisen asian takia. Ratsastavathan äärioikeistolaisetkin maahanmuuton vastustamisellaan ja keskustalaiset rahan pumppaamisella maakuntiin rikkaiksi väitetyistä kaupungeista. Joten tuossa jatkumossa äänen antamisessa Vihreille muutaman homosympatian perusteella ei ole mitään kummallista tai edes tuomittavaa. Näkökulmasta riippuen se kuitenkin saattaa olla aika koomista.

Eräs hyvä ystäväni jaksaa aina muistuttaa minua siitä että odotan homoilta liikoja paasaamalla blogissani ja keskustelujen puolella asioista jotka eivät voisi tätä lukijakuntaa yhtään vähempää kiinnostaa. Homot ovat hänen mukaansa kiinnostuneita ainoastaan omista oikeuksistaan eivätkä välitä muiden ihmisten ongelmista yhtään mitään. Totta tai ei niin välittömästi kun adoptiot ja perinnönjaot ynnä muut on saatu kohta kuntoon niin aika monet Vihreitä äänestäneet homot siirtyvät takaisin Kokoomuksen puolelle.