Postiamasalta

Masa on lopultakin päättänyt ryhtyä vastuulliseksi aikuiseksi ja liittynyt taisteluun Pahaa vastaan. Jos joku ei sitä vielä ole ymmärtänyt, iso osa kaikesta pahasta maapallolla johtuu mustasta karvasta ja sen aiheuttamista ongelmista. Istukaahan alas niin Masa- tätinne selittää mistä oikein on kyse. Sillä aikaa voitte täyttää kilpailukupongin, jolla voi voittaa ilmaisen karvanpoiston saksilla haluamastanne paikasta Masan avustuksella. Palveluntarjoaja varaa kuitenkin oikeuden pidättäytyä suorituksesta tehtävän ollessa liian epäesteettinen.

Koko arvomaailmaltaan epäilyttävä länsimaalainen yhteiskuntamme rakentui aikojen alussa Mustan Karvan tyranniaan. Apinaa muistuttavat karvaiset isot miehet alistivat allensa naiset, lapset ja vanhukset. Homoista ja muista heikoista luusereista puhumattakaan. Kun karvat alkoivat kasvaa, siirtyi poika pehmeästä lapsuudesta kivikovaan aikuisuuteen. Pian hän oli valmis tekemään uusia karvaisia apinoita. Karva oli voimakkuuden symboli. Turre ruled the world. Karva valloitti, soti ja tappoi. Musta Karva ja viattomien veri sotkeutui toisiinsa.

Ajat ja ihmiset ovat muuttuneet, mutta Musta Karva yrittää vieläkin puolustaa asemiaan. Pikkutakkien ja virkapukujen alta puskeva karva hallitsee ja kontrolloi, mutta nykyihmisten kauneusihanteet ovat jo toisenlaisia. Aika harva enää onneksi pitää karvaista miestä poikkeuksellisen viehättävänä ja seksikkäänä vaan entistä useammat ovat valmiita luopumaan karhunturkistaan. Karvainen mies voi yhä vieläkin lähettää ohjuksen mutta ainoastaan katkerana korvikkeena muitten laukaisujen puuttumiselle. Sileä iho, iloisempi mieli.

Jokainen Masan riittävän hyvin tunteva tietää tämän koko elämänaikaisen karvafobian. Masa on käyttänyt suuren osan elämästään karvojen höyläämiseen ja nyppimiseen. Onneksi Masa ei ole juuri ollenkaan turremainen yhtä pikku detaljia lukuunottamatta. Jos Masalla ei olisi päätä niin koko elämä olisi ollut todella valtavan paljon helpompaa. Olen ollut lukiovuosista lähtien se ainut ja oikea Joulupukki. Irti revityistä partakarvoista olisin rakentanut joka kuukausi lämmittävän villapeiton kehitysmaiden lapsille. Viime vuosina olen pysytellyt parin sadan pinseteillä nypityn karvan päivätahdissa ja vieläkin näytän vähintäänkin Jan-Erik Enenstamilta tai Salkkareiden Aarolta jos pinsetit hukkuvat puoleksi tunniksi.

Ilman naamakarvojaan Masa olisi ehkä jopa jotain muuta kuin kuntoutettava sosiaalitapaus. Kuka nyt ottaa edes töihin työnhakijaa jolla näyttää olevan parin päivän krapulasänki. Partakarvojen ollessa pikimustia niin karvojen kannathan jäävät ihon alle ja jättävät vaikutelman että partaa ei ole ollenkaan ajettu. Jos ei naamaansa saa ajettua niin miten sitten tyyppi selviytyy edes työssään? Työssä käyvä ei edes ehdi karvankantoja nyppimään. Eräällä lomareissulla taisi pinsetit jäädä kotiin, jolloin puolen tunnin sitkeän höyläämisen ja repimisen jälkeen lähdin alas kadulle. Vastaan tuli kaksi brittiä ja toinen näistä sanoi Masalle: "Why don't you be a good boy and have a shave!"

Ilman naamakarvojaan Masa olisi työn lisäksi varmasti myös löytänyt kumppaneita silloin joskus aikoinaan, mutta homopojille parta oli jokseenkin sama asia kuin kukikas kesämekko raavaille miehille. Itseään hysteerisesti koristeleville ja uraansa aloitteleville kanahomoille parransänki oli ensimmäinen osoitus etten kuulu joukkoon. Nähtyään sadan metrin päästä esiin puskevat viiksenjämäni niin poika oli jo kadonnut ennenkuin ranne edes ehti heilahtaa. Vielä parikymppisenä olin niin pieni ja lapsekas että ilman turpajouhia olisin käynyt 14-vuotiaasta. Niinpä koominen joulupukin parta sai kadulla vastaan tulevat ihmiset usein nauramaan. Tuon järkyttävän kontrastin takia tunsin olevani friikki ja erakoiduin. Musta Karva vs Masa 8-0.

Nyt vanhoilla päivillä ei ole enää mitään hävittävää. Vain hullu palkkaisi olemattoman työhistorian takia Masan töihin, eikä aikuisten miesten suosio poikarintamalla ole yhtään sen parempi. Joten Masa on päättänyt omistaa loppuelämänsä itsemurhapommittamisen jalolle taidolle. Jos karva tuhosi elämäni niin minäpä sitten tuhoan niin monta karvaa kuin vaan irtoaa. Voinpahan ainakin vahingoniloisena nauraa kuolinvuoteella kun näen osan demoneista lähteneen.

Masa otti eilen vastaan sähköshokkeja kauneushoitolassa. Kirkkaita valonvälähdyksiä, pistävää kipua ja palaneen lihan hajua. Guantanamo here I come. Laitteen nimi on E-Style, joka kuulostaa pelottavan paljon ysäriluvun ruotsalaiselta dance-yhtyeeltä. Yhdistelemällä valo- ja ääni-impulsseja karvankasvun pitäisi heiketä 6-8 hoitokerran jälkeen. Ainakaan ekalla kerralla en huomannut yhdenkään karvan lähteneen. Täti sanoi nähneensä yhden tarttuneena kidutusvälineen päähän. Mutta kun maksaa tädille lisää rahaa niin ehkä jo ensi kerralla kymmenen sentin kolikon mittainen alue on vapaana karvasta. Ja sitähän silloin varmasti juhlitaan!

Masa- tätinne haluaa omistaa tämänkertaisen bloginsa vakavasti sairaalle ystävällensä Saint Peterille. Toivon hänelle edes hieman parempaa vointia jatkossa. Sitä ennen tunnen joka blogia kirjoittaessa pistoksia omassatunnossani kun valitan maitopurkin kyljessä olevan lehmän tympeästä ilmeestä tai että LilyLolon mineraalimeikit eivät kestä hikoilua.

Kutsun ystävääni Saint Peteriksi koska hän on koko elämänsä pitänyt kiinni omista periaatteistaan. Masa taas on ollut se pieni punainen piru hiilihankoineen joka on tökkinyt kylkeen kertoen periaatteista luopumisen hyvistä puolista, siitä että kannattaa olla miettimättä mitä tekee ennenkuin joku kertoo että kaikki hauska on joko kiellettyä tai turhaa.

Olen varma että ystäväni olisi elänyt paljon onnellisempaa elämää ilman kirottuja periaatteitaan. Sama pätee useimpiin tuntemiini ihmisiin. Suomessa mies on perinteisesti aina ollut "periaatteiden mies" eli sellainen joka ei voi koskaan tulla onnelliseksi koska torstaisin klo 19 se ei ole asiaankuuluvaa. Periaatteiden miehet ovat yleensä rehellisiä ja tasapainoisia ihmisiä, toisin kuin Masa- tätinne joka on valmis myymään sielunsa jos joku siitä vain vähän maksaisi. Joku filosofi totesi aikoinaan että kaikkea kannattaa kokeilla paitsi kansantanssia ja sukurutsaa. Voiko tuohon enää hirveästi lisätä. Tosin sukurutsasta en olisi ihan varma. Riippuu sukulaisista.

Masan mielestä aika moni periaate on hetkellinen mielenhäiriö. Asiat ja ihmiset muuttuvat niin nopeasti, että mitä järkeä on itse asiassa pitää kiinni jutuista joita joskus on luvannut itselleen tai muille. Se etten tänään halunnut mennä kahville itseään hysteerisesti raapivan epäsiistin gootin kanssa, niin ei tarkoita ettenkö voisi haluta tehdä sen huomenna. Masa tosin lienee joskus sanonut: "En mee ikinä töihin". Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tuon päätöksen pysyvyydestä, joten onko Masa sittenkin periaatekaapissa?

Keijo on myös innostunut periaatteista ja kiinnittelee kerrostalojen rappukäytäviin protestijulisteita sinappifirmojen siirtymisestä ruotsalaiseen omistukseen. Keijo on tänään todella todella hikinen. Ajatus ruotsalaisesta sinapista tuo Keijolle mieleen homouden ja b-rapun. Keijon mielestä yhdentyvä eurooppa ja hinttareiden riemukulkueet pitäisi kieltää perustuslaissa. Kekkosen aikaan tällainen meno ei olisi ollut vallalla. Johan sitä nyt jo järkikin sanoo ettei kaksi miestä voi panna toisiaan kakkoseen. Keijo puristaa nitojaa niin kovaa että rystyset ovat valkoisina. Nitojan naksahdus kiinnittää ilmoituksen numero 543 Neulakuja 2 B:n rappukäytävään.

Emmi istuu sänkynsä laidalla neljän neliön sairaalahuoneessaan kolmen muun laitospotilaan kanssa. Sälekaihtimet on vedetty eteen jotta koomassa makaava naapurisängyn mummo ei häiriintyisi. Edellispäivän ruokatarjotin on vielä pöydällä. Keskusradiosta valuu hiljalleen Radio Suomen merisää. Desinfiointiaineen pistävä haju sekoittuu eilisillan ohrapuuron imelään tuoksuun. Avaamaton jugurttipurkki katselee apaattisena Emmiä. Kukaan ei ole vielä kertonut miksi vanhuksille syötetään pelkästään maitopohjaista ruokaa. Puurot, jugurtit ja vellit tulevat kieltämättä aika halvaksi. Nyt Emmi on päättänyt sanoa ei. Joku raja täytyy olla vanhusten nöyryyttämisessäkin.

Nico on ottanut itsestään uuden galtsukuvan. Kuvassa pojalla on vaaleanpunainen rusetti eikä sitten muita vaatteita paitsi iso nalle joka peittää ruumiin keskikohdan. Kuvateksti on yllätyksellisesti: "Heruux?". Tunnissa vastauksia on ehtinyt tulla jo parisenkymmentä, mutta Nico ei ole tyytyväinen. Kovin moni tuntuu olevan joko liian läski, liian laiha tai yli-ikäinen. Yli 20-vuotiaan läskikasan kanssa kun Nico ei lähde minnekään. Jotain rajaa sentään tähän touhuun. Onneksi joukossa on sentään muutama tyttö, joiden kanssa söpö hinttipoika voi hengailla menettämättä kasvojaan. Sillä Nico ei voisi ikinä kuvitellakaan puhuvansa jollekin karvaiselle äijälle. Nico hihkaisee ääneen: "It's my principle - I eat Pringles - I'm Britney bitch!"

Armand von Ehrenstrand on todella todella vittuuntunut. Hänen suosikkivalkoviininsä on vedetty pois Luxus Airlinesin tarjoilulistalta. Tavallinen Chardonnay ei yksinkertaisesti mene alas hanhenrinnan ja esihöyrystetyn tankoparsan kanssa. Armandin tekisi mieli nousta paikaltaan ja käydä käsiksi lentoemoon. Jotain rajaa tavallisen veronmaksajan nöyryyttämisessä pitäisi olla. Kymmenen tunnin lento laaduttomista raaka-aineista väsätyn päivällisen kanssa ei riitä kun pitäisi olla pirteänä aamulla omalla kultakaivoksella toisella puolella maapalloa. Lentoemon lähestyessä Armand nousee pystyyn ja esittää vastalauseensa suomeksi ja afrikaansiksi. Hyvitykseksi Armandille tuodaan neljä pikkupulloa käsinvalikoiduista Neuchatel-rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. Muutaman pullon jälkeen mieli on jo paljon parempi. Periaatteistaan kannatti taaskin pitää kiinni.

Kesä on jälleen kerran loppunut ennenkuin se ehti edes kunnolla alkaa. Mustien korppien ja varisten loputtomat parvet ovat kerääntyneet puhelinlangoille ja kun Masa aamuisin uskaltaa raottaa hieman pölyyntyneitä verhojaan niin suuret verenhimoiset silmät tuijottavat suoraan kohti omiani ikkunalasin toiselta puolen. Ei makeaa mahan täydeltä. Joka hyödytön on sen ei pidä myöskään iloitseman. Ei se pakkanen tapa sitä joka työtä tekee.

Vaaleanpunainen homoreppu ja naaman puoliksi peittävä rantahattu on tungettu kaappiin. Kesäinen lonkero on vaihtunut puoliksi lämpimään raanaveteen. Masasta on tulossa pimeiksi ja sateisiksi kuukausiksi taas tylsä ja tavallinen. Kukaan ei edes muista missä Masa oli ja mitä se teki. Ainoastaan Kelan niskaan tatuoima sarjanumero muistaa. Kaiser Soze.

Vielä vähän aikaa sitten Masa tapasi ihmisen joka melkein muisti. Bussista astui ulos mummo joka huusi iloisesti "Toiniiii!!1" Kun huutelu ei loppunut niin Masa kääntyi ja näki 70+ mummon heiluttelevan kättänsä tervehdykseksi. "Toini?" Ketään muuta ei ollut tulilinjalla. Masa sanoi apaattisena "En oo Toini", johon mummo "Ai ei oo Toini?" epäuskoisen näköisenä. Ihmettelen vaan että onko Toineilla yleensä ilkeästi esiin puskeva parransänki, pinkki rantareppu ja kiimainen tuijotus. Sanottakoon se nyt vielä kerran kaikille: Ei ole Toini.

Masa on myös Paris Hilton. Eräs ystäväni ei suostu uskomaan että Masa ei ole tyhmä blondi jolla ei ole pinnallisuutensa lisäksi mitään annettavaa kenellekään. Kaiken lisäksi Masa on Kelan sairaspäivärahoineen aivan satumaisen rikas. Kaverini itse on Lindsay Lohan joka on kuulemma ihan uskottava ja suht lahjakaskin laulajanäyttelijä. Paris taas kuulemma ei saa levyjänsä kaupaksi eikä osaa näytellä. Lindsay on muka lahjakas mutta haistelee vehnäjauhoja rehabin vessassa kun muut aineet on lukkojen takana.

Todella moni tuntuu olevan vakuuttunut kuinka loputtoman tyhmä ihminen Paris Hilton on. Hämmentävää siinä on se kuinka helposti taitava manipuloija pystyy käyttämään median luomia mielikuvia hyväkseen. Yllättävän moni haluaa viimeiseen saakka uskoa että lopulta on jostain löytynyt ihminen joka oikeasti ei tajua että sille nauretaan joka puolella maailmaa. On terapeuttista saada uskoa siihen että satumaisen rikkaat ovat tyhmiä ja onnettomia. Parisista lukiessaan Gunilla voi huokaista helpotuksesta. Vaikka hiivasieni on levinnyt jo aivoihin asti, mies karannut naapurin tädin matkaan ja jättänyt taakseen vain erääntyviä laskuja, ei hänellä varmaankaan mene yhtä huonosti kuin Parisilla.

Kaukana nuoruudessani eräs silloinen kaverini heitti: "Masa, et sä tyhmä ole mutta sä vaan et jaksa ajatella". Niinpä. Minkä takia jaksaisi ajatella asioita kun niitä ajattelemalla huomaa vain oman riittämättömyytensä? Eräs nykyisistä ystävistäni taas sanoi pari päivää sitten että elämän tarkoitus on kuoleminen. Oli suunnitelma tai ajatus mikä tahansa niin ennen pitkää se kuitenkin tuhoutuu ja edessä on kuolema. Tuosta Masa voisi jatkaa ja sanoa että ehkä on parempi olla ajattelematta liikoja. Eri asia kuka siihen sitten pystyy. Negatiivisten ajatusten ketju katkeaa vain ihan pienellä lobotomialla. Jos silläkään.

Suomi on ilmeisesti saanut uusia sankareita. Olin kuulevinani Jaana Pelkosen tai yllättävän paljon Jaana Pelkosta kuunnelleen naisen hehkuttavan televisiossa "Tää on ihan uskomatonta". Kysymyksessä oli joku tanssikilpailu. Suomalainen on taas voittanut jotain! Voiko tätä iloa jatkua enää kauempaa? Olemmeko me lopulta jossain yhtä hyviä kuin kaikki muutkin? Ehkäpä jonain päivänä jopa Paris Hilton haluaa tulla Suomeen ostoksille, varsinkin jos suomalainen voittaa keihäskultaa. Yhtään liioittelematta voittihan Suomi jo yhden kultamitalin tässä viikolla kun ilotulituksen S/M kilpailtiin Helsingissä. Mihin tämä voittokulku vielä johtaakaan.