Siinä voisi olla kiva leffailta

Muutama päivä sitten Masan ohitse kulki väsyneen oloinen kahdeksankymppinen mies työnnellen vaimoaan pyörätuolissa. Mies pysähtyi penkillä istuvan tätinne kohdalle ja kysyi myötätuntoisen oloisena: "Hei, oletko sinä sairas?" Kurtistin hieman kulmiani vastaten "En, miten niin?" Mies katsoi Masaa mietteliäänä ja jatkoi: "Olet niin surullisen näköinen. Vaikka mitäs iloa tässä nyt olisikaan." Niinpä. Meinasin sanoa että veit suorastaan munat suustani. Ajattelin myös kertoa kuinka sairas paskiainen olen, mutta luultavasti hän ei sitä tarkoittanut eikä hauras sydän olisi kestänyt elämäntarinaani.

Muutama viikko sitten menin elokuviin, mutta sekään teko ei oikein sairaalla mielellä onnistunut. Suomenkielisten tekstien puuttuessa örisevä amerikanenglanti alkoi välillä hieman tökkimään. Masa kun ei ole useimpien muiden suomalaisten tavoin puoliksi jenkki eikä osaa edes Oxfordin sanakirjan jokaista sanaa. Hyvä ystäväni kertoi kuitenkin ongelman todellisen syyn. Helmiä sioille. Uusin Star Trek on kuulemma hieno elokuva. Masa näki elokuvassa sankareita, traagisia kohtaloita, onnellisia pelastuksia, vauhdikkaita räjähdyksiä ja naisia joilla on tissit. Mutta olen tiedostanut ongelman laadun jo kauan sitten. Masalle on mahdoton tehdä elokuvia koska kukaan muu ei maksaisi niiden näkemisestä.

Hannu ja Niina ovat tällä kertaa koekaniineitani. Hannu pitää kovasti action-elokuvista. Hän tykkää katsella niitä tyttöystävänsä kainalossa popcornia mutustellen. Niina taas on enempi innostunut romanttisista komedioista. Hannun mielestä hyvässä elokuvassa voisi olla kohta eläkkeelle jäävä poliisi, joka päättää hankkia eläkerahansa tekemällä historian suurimman pankkiryöstön. Näyttelijäksi Hannu ehdottaa Robert De Niroa. Niinan mielestä siinä
voisi olla myös kaunis nainen, joka on juuri eronnut miehestään. Hannu toivoisi että Robert De Niro valitsisi apurikseen Jenifer Anistonin tai jonkun joka näyttää Jenifer Anistonilta. Tämä voisi olla CIA:n käyttäytymistieteiden ekspertti, koulutettu jäljittämään sarjamurhaajia. Kolmas jäsen voisi olla Hannun mielestä kuuluisa tietokonehakkeri, joka muutamassa minuutissa osaisi sammuttaa minkä tahansa hälyytysjärjestelmän. Heitä voisi jahdata kovaotteinen poliisi (J-C Van Damme), joka on kyllästynyt siihen että rikolliset pääsevät vapaaksi jo sadan vuoden vankilarangaistuksen jälkeen ja päättänyt ryhtyä omaan vendettaansa. Hannu haluaa korostaa että elokuvassa täytyisi olla vauhtia ja huumoria. Niina haluaisi ehdottomasti romantiikkaa. De Niron ja Anistonin täytyy kieriskellä lakanoissa, mutta mitään liian rohkeaa ei saa näyttää. Molemmat toivovat onnellisen lopun, josta voisi vielä kehittää jatko-osankin.

Kolmas haastateltavani kirjastotäti Ursula haluaisi nähdä enemmän ihmisen vastuuta peräänkuuluttavia elokuvia. Hänen toiveleffassaan voisi olla pariskunta, jossa väkivaltainen mies pieksee avutonta vaimoaan. Nainen rypee itsesäälissä kunnes lainaa kirjastosta ihmisen kasvua käsittelevän kirjan ja pakenee turvataloon. Siellä hän tutustuu nuoreen naiseen, jonka hän pelastaa huumekierteestä. Yhdessä he kasvavat ihmisinä, ryhtyvät lesboiksi tasapuoliseen seksittömään suhteeseen ja perustavat ruotsalaisessa lähiössä maahanmuuttajanaisten turvakeskuksen. Ursula korostaa että elokuva voisi olla myös vakava ja paljon puhutteleva. Sen ei myöskään tarvitsisi tavoitella suuria katsojalukuja.

Masa voisi haluta nähdä tajunnanvirtana kulkevan eurooppalaisen elokuvan, jonka dekadentti ohjaaja on tullut kuuluisaksi alastomia pojanvartaloita käsittelevistä dokumenteistään ja kuvakirjoistaan. Leffassa voisi olla vahva homoeroottinen lataus. Siinä voisi olla vanha elämäänsä kyrpiintynyt mies ja kerubinkasvoinen nuori poika. Mies voisi ihailla poikaa ensin kaukaa mutta myöhemmin hyvin läheltä. Tuo kaikki voisi muuten tapahtua Venetsiassa, mutta tekijänoikeusriitojen takia paikan voisi vaihtaa vaikkapa San Marinoksi tai Thessalonikiksi. Elokuvassa ei puhuttaisi sanaakaan tympeää englantia vaan sensuellimpia ja eroottisempia kieliä kuten ranskaa ja italiaa. Leffassa ei olisi yhtään isopovista naista eikä yhtään lihaksikasta miestä. Kukaan ei ampuisi ketään. Kukaan ei söisi hampurilaisia, joisi colajuomia tai typeriä smoothie-sekoituksia. Vanha mies korkeintaan joisi capuccinon nuorukaisen alastomalta vartalolta auringon laskiessa sinertävään välimereen. Elokuvassa voisi olla traaginen loppu. Vanha mies voisi uhrautua suuren rakkautensa tähden tietäen että onni ei voi jatkua. Kaipaus voisi olla ikuinen. Toivotan teille hyvää elokuvailtaa!