On taas aika päivittää blogia muutaman kuukauden luovan tauon jälkeen. Olen näiden viikkojen aikana myös miettinyt sitä onko Ranneliike oikea paikka teksteilleni ja ajatuksilleni, koska oma maailmani on niin valtavan kaukana siitä maailmasta jota varten sivustonne on olemassa. Olen kuitenkin arvostanut sitä että tässä osoitteessa ihmiset ovat noin keskimäärin esittäneet asiansa rauhallisesti ja kiihkottomasti. Olen tarkoituksella pysynyt hieman kauempana keskusteluista kommentoiden ainoastaan yleisempiä aiheita silloin kun tunnen tarvetta sekaantua. Omassa blogissa on sitten hieman helpompi puhua asioista, jotka eivät suoranaisesti liity sivuston aihepiiriin.
Pahoittelen ties kuinka monetta kertaa sitä että kirjoitukseni ja viestini noudattavat tiettyä kaavaa. Myönnän että olen kiihkeä ja joskus mutkia suoristava yksinkertaistaja, mutta koen velvollisuudekseni puhua siitä mikä minulle on tärkeää. Masalla on viesti jota olen tullut kertomaan. Siksi soitin ovikelloasi. Ymmärrän varsin hyvin että minun paratiisini voisi olla sinun helvettisi ja päinvastoin. En ole toivoakseni jyräämässä läpi omaa anarkistista utopiaani vaan unelmoin siitä että nämä maailmat voisivat vielä joskus elää sovussa rinnakkain.
Vaikka meidän aikamme halutaankin näyttää suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden aikana niin kaikkialla näkyvä ihmisten pelottelu on saanut megalomaaniset mittasuhteet. Ennen oli paljon asioita joita ei suvaittu eikä täysin hyväksytty, mutta niitä katsottiin läpi sormien. Jos mitään suurempaa vahinkoa ei tapahtunut niin julkista kivitystä ei pidetty reiluna. Nykyään suositaan näyttäviä ruumiita ja ihmiskohtaloista on tullut puhdasta viihdettä. Samalla kun jauhetaan vähemmistöjen oikeuksista ja viharikoksista niin pidetään kohtuullisena että pienestäkin erehdyksestä tai enemmistön määrittelemien rajojen ylittämisestä menettää ihmisarvonsa ja joutuu ihmismassojen pilkattavaksi nettien juorupalstoille ja roskalehtien lööppeihin.
Haluaisin yhä edelleen elää Suomessa enkä jossain keinotekoisessa kopioidussa halpisamerikassa. Paranoidi kiihkoilu, pelottelu ja hysterisoituminen eivät edelleenkään kuulu perinteiseen suomalaisuuteen. Jossakin vaiheessa myös kotimainen käsitys seksuaalimoraalista on vaihtunut amerikkalaiseen versioon. Maallistuneessa Suomessa isketään nykyisin Raamatulla päähän, etsitään jatkuvasti uusia seksuaalisia traumoja pienimmistäkin asioista. On niin ihanan trendikästä traumatisoitua ja ajatella että minäkin olen saattanut joskus olla huomaamattani työkaverini tai naapurini hyväksikäyttämä.
On hämmentävää ajatella että seksuaalisen vapautumisen 60- ja 70-luvuilla kokeneet ihmiset ovat yleensä vielä elossa ja täysillä mukana nykymenossa. Entiset kommunistit ovat nykyisiä kokoomuslaisia. Terveisiä ex-taistolaisille tädilleni ja tämän miehelle Tapiolaan. Vapaa rakkaus on vaihtunut uuskonservatiivisuuteen ja puritanismiin. Ja monien mielestä on ihan hyvä näin. Oikeistolaiset juoksevat kunnon ihmisen ihanteen perässä, vasemmisto taas haluaa holhota ja pyöristää jokaisen kulman jottei kehenkään vahingossakaan satu. Nykyisessä eduskunnassammekin on ainoastaan oikeistokonservatiiveja ja vasemmistolaisia konservatiiveja. Ei tule tällä hetkellä mieleen yhtään julkisuuden vaikuttajaa jota voisi reilusti kutsua arvoliberaaliksi. Jörn Donner ehkä mutta hänkin alkaa olla jo muisto menneistä vapaammista ajoista.
Tämä kehitys kulkee vääjämättömästi eteenpäin omalla painollaan, koska kukaan ei sitä uskalla vastustaa. Ihmisiä on todella helppo pelotella väittämällä että joka nurkan takana vaanii terroristi tai seksuaalinen predaattori. Moni tuntuu ihan oikeasti luulevan että varkaita, raiskareita tai pedareita on äkkiä ilmestynyt tuhatkertainen määrä. Olen kuullut monen tavallisen suomalaisen sanovan "Eihän enää voi. Ennen sentään uskalsi." Niinpä eri puolilla ihmiset ovat alkaneet vaatimaan omien oikeuksiensa kaventamista. Ne harvat jotka uskaltavat väittää vastaan huudetaan nopeasti hiljaiseksi koska lasten, naisten, vanhusten tai kilpikonnien oikeudet toteutuvat ainoastaan jos me sekoamme totaalisesti kiihkoiluumme.
Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä mutta vetoan silti kaikkiin jotta jokainen voisi omalta osaltaan olla vastustamassa tätä kehitystä. Jos asia on sinulle tarpeeksi tärkeä niin uskalla sanoa eriävä mielipiteesi kun isänmaan asialla oleva naapurisi tai fabokaverisi alkaa vaatimaan kuolemanrangaistuksia ja kastraatioita väittäen että kuri on päässyt löystymään. Tai kun hyvä ystäväsi punavihreä feministilesbo alkaa esitelmöimään siitä miten jokainen seksuaalinen teko vaatii monen vuoden kurssituksen työväenopistossa.
Vetoan myös homoaktiiveihin ja SETA:an jotta nämä toimijat eivät ainoastaan takertuisi homonormatiiviseen tapaan katsella asioita. Tottakai homojen oikeudet ovat tärkeitä mutta saavutettu voitto on aika laiha jos isossa kokonaisuudessa ihmisten asenteet muuttuvat koko ajan jyrkemmiksi ja mustavalkoisemmiksi. Myös homoliikkeellä on oikeus ja velvollisuuskin tarkastella suomalaista yleistä asenneilmapiiriä kokonaisuutena. On myös uskallettava joskus sanoa asioita joita valtaväestö ei välttämättä haluaisi ensimmäisenä kuulla.
Yllättävän moni homo tuntuu ajattelevan että ainoastaan omiin joukkoihin kuuluvien asiat ovat tärkeitä. Heterot kuitenkin kasvattavat aika ison osan tulevaisuuden homoista ja luultavasti homojenkin intresseihin kuuluu se että näiden tulevaisuuden ihmisten kanssa sitten joskus voidaan tulla vielä toimeen. Kuinka moni on tullut miettineeksi millaisia homoja nykyisten Iltalehden ja Oprahin hypnotisoimien vanhempien lapsista joskus kasvaa? Mitenköhän vaikkapa legendaarisen Vauvalehden nuoret äidit ovat saaneet ylipäätään lapsensa maailmaan jos jokainen seksuaalinen toiminto on mysteeri?
Jo nyt on pula opettajista ja nuoriso-ohjaajista. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun välitunnilla opettajan olkapäästä tarttumalla keskeyttämä tappelu johtaa vanhempien nostamaan oikeusjuttuun tai keskeyttämättä jättäminen laiminlyöntisyytteeseen? Missä vaiheessa oppilaiden vanhemmat ryhtyvät vaatimaan seksivalistuksen siirtämistä lukion puolelle peruskoulun sijaan ja vastustamaan kondomien jakamista? Koska haikarat ryhtyvät tuomaan lapsia Suomeen?
Tämä viesti tulee toistumaan ja toistumaan. Minä itse en ainakaan aio heittää pyyhettä kehään. Tiedän etten voi muuttaa ison enemmistön ajattelua kun heidän mielestään nykymeno on suvaitsevaisuuden huipentuma. Pyrkimykseni onkin herätellä yksinäisiä ja hiljaisia ajattelijoita, jotka voisivat omalla fiksulla esimerkillään vaikuttaa lähipiirinsä ihmisiin. Realisti minussa sanoo ettei kehitystä voi enää pysäyttää koska suurin osa ei sitä edes halua hillitä. Sisäinen idealistini kuitenkin jatkaa pään hakkaamista seinään. Asia on liian tärkeä jotta voisin koskaan luovuttaa.