Postiamasalta

Pääsiäisenä Masaa tuli kadulla vastaan erittäin huonotuulisen näköinen mummo. Pystyin aistimaan mummelin mielipahan jo usean kymmenen metrin päähän. Tullessani hänen kohdalleen katua pitkin tämä kääntyi kohti Masaa ja sanoi harmistuneena: "Kaikki ne painaa tohon suuntaan" ja näytti kädellään muutamaa ihmistä jotka kulkivat eteenpäin kääntyen nurkan taakse. Sillä hetkellä tunsin mummon tavoin jääneeni jostain isosta ja tärkeästä asiasta paitsi. Kysyin uteliaana: "Ai minne?" Vastaantulija näytti kädellään suunnan minne kaikki ihmiset olivat matkalla ilman että olisivat pyytäneet meitä kahta mukaan. En voinut olla uteliaisuuttani kysymättä "Mitä siel sit on?" johon mummo jo lähes suuttuneena tyhmistä kysymyksistäni tiuskaisi "En mä vaan tiiä!". Päätin jatkaa matkaa.

Muutaman minuutin kuluttua istuudun nuokahtaneen ostarin viereiselle aidalle syömään keksejä ja nauttimaan lämpimästi paistavasta auringosta. Jostain paikalle ilmestyy nuori poikkeuksellisen kaunis teinityttö. Tämä istahtaa viereeni aivan kiinni ja moikkaa. Haistettuani viinan hajun hänen hengityksessään alan jo laskemaan mielessäni todennäköisyyksiä sille yrittääkö tyttö saada minut ostamaan tupakkaa vai kaljaa. Suureksi yllätyksekseni tyttö kaivaa taskustaan krusifiksin joka on lähtenyt irti ketjustaan. Hän puhuu tärkeästä päivästä ja kysyy uskonko Jeesukseen. Tunnen itseni hieman vaivaantuneeksi. Keskustelun jatkuessa selitän hänelle että kuulun kirkkoon enkä edes pidä Jumalan olemassaoloa ollenkaan mahdottomana. Haluaisin ainoastaan reilun kaupan version Jumalasta eli sellaisen joka ei tuhoa sattumanvaraisesti kyliä ja kaupunkeja jos on sattunut nousemaan ylös väärällä jalalla. Siinä vaiheessa tyttö alkaa puhumaan maailmanlopusta ja vuodesta 2012 jolloin ihmiskunnan syntien takia kaikki tuhoutuu. Huomautan väsyneesti että kauanpa sitä onkin jo harjoiteltu. Muistaakseni katastrofeja ja kulkutauteja on ollut kierroksessa ja muutamia tuhansia vuosia. Hän itsekin on päässyt synnistä ja huumeista eroon uskon avulla. Katsoin alistuneena kuihtuneita tikkumaisia käsiäni ja mietin oliko tyttö valinnut minut käännytettäväksi niiden takia. Joko menet kuntosaliin ja laitat itsesi normimittoihin tai jäät syömään keksejä ostarin aidalle jolloin Esa tulee kauppaamaan subutexia. Tyttö halasi Masaa ja tiemme erosivat.

Sekä mummo että tyttö tuntuvat etsivän muiden hyväksyntää mitä eivät vielä ole löytäneet. Mummo luultavasti toivoisi pääsevänsä siihen kyläseuran järjestämään pääsiäisjuhlaan jonne jokaiselle muulle on pudotettu postiluukusta kutsu. Ainoastaan hän ei vielä ole tarpeeksi arvostettu sen saadakseen vaikka naapurin labradorikin on kutsuttu mukaan. Tyttö taas haluaisi tuntea ihan yksin pelastaneensa toisen ihmisen sielun ja siitä syystä hän voisi ehkä tuntea itsensä taas arvokkaaksi. Jokin aika sitten viidennes suomalaisista sai kaipaamansa Jytkyn ja samalla hyväksynnän omille ajatuksilleen. He eivät enää ole yksinäisiä ennakkoluuloissaan vaan arvokkaita ja arvostettuja jos ei nyt kaikkien muiden silmissä niin vähintään omassa porukassaan.

En missään nimessä halua asettua joukkohyväksyntää etsivien ihmisten yläpuolelle. Jokaisella kun on omat tarpeensa eikä niihin hirveästi voi järkeilyllä vaikuttaa. Ehkä sekin ettei välitä paskaakaan enemmistön mielipiteistä on ihan samanlainen tarve joka vaatii toteuttamistaan. Tarve tulla hyväksytyksi on myös monelle jopa hyödyllinen. Jotkut saavat tukea elämäänsä siitä että yrittävät epätoivoisesti elää juuri sillä tavalla kuin useimmat muut.

Ulkopuolisuudessa on se jännä juttu että silloinkin usein huomaamattaan tulee ympäröineeksi itsensä muilla ulkopuolisilla ihmisillä. Jolloin se ettei tunne mitään tarvetta samaistua muihin johtaa siihen että läheisimmiksi kavereiksi muodostuvat ne jotka tuntevat samoin. Silloin koko elämä on yksi hemmetin pitkä kollektiivinen tupakkatauko jonka aikana katsotaan epäuskoisena ohikulkevia ihmisiä. Olen itse kyllä huomannut sen etten oikeastaan edes tunne kovin hyvin tavallisia suomalaisia. Lähimmäksi heitä pääsen silittelemällä ihmisten koiria kun nämä niitä ulkoiluttavat ja vaihtaessani muutaman sanan uimahallin saunassa löylyä pakonomaisesti heittävän äijänkörilään kanssa.

Ja vaikka tuntisinkin tavallisia ihmisiä niin ne olisivat lähinnä espoolaisia. Koska jotenkin arvelisin että osa täkäläisistä miettii yhtä lailla sitä että onko suomalainen todellisuus jotain aivan muuta kuin se mihin he ovat pikkuporvarillisessa idylissään tottuneet. Katkeruus, huuteleminen tai mikään muukaan erityinen vastakkainasettelu ei näy espoolaisessa arkipäivässä juuri mitenkään. Tai sitten jossain maan alla väestönsuojassa on koko Suomen isoin salainen karaokebaari josta saa kaupungin sponsorirahoilla ympäri vuorokauden eurolla kaljaa jotta hirveimmät juntit eivät pilaisi Espoon keskiluokkaista katukuvaa.

Niin monien suomalaisten tylyt mielipiteet tuntuvat siksi näillä nurkin aika yllättäviltä. Jossain muualla ei edes niin kaukana on varmaankin aivan toisenlainen todellisuus joka jää täkäläisille ihmisille aika vieraaksi. Siellä jossain on todella tärkeää olla ihan samanlainen kuin ne kaikki muut. Vaikka olen kautta vuosien hymyillyt espoolaiselle värittömälle keskiluokkaisuudelle niin kiitän onneani etten ole joutunut asumaan syrjäseutujen pikkukylissä. Masasta kun ei oikein mitenkään saisi lupsakkaa maastopukuista emäntää hirvijahtiin ja syyskylvöön.

Muistelen silti hyvällä eräällä etelänmatkalla tapaamaani nuorta maaseudulta kotoisin ollutta amispoikaa joka valkoviinipullo takataskussa (oikeasti, ei ole kielikuva) kertoili viritettävistä autoista, ryyppäämisestä ja pillurallista. Päädyimme siihen että heillä Pohjanmaalla ihmisillä täytyy olla erilaiset geenit koska edes hänellä kahden täysinäisen viinipullon kumoaminen suht nopeassa tahdissa ei nostattanut edes erityistä hiprakkaa vaan poika kiroili sitä ettei mikään määrä alkoholia nouse hattuun. Hänen kaverinsa oli kuulemma todistetusti juonut kymmeniä olutpulloja juurikaan humaltumatta.

Joten ehkä se kuitenkin on niin että myös minä haen tuttua ja turvallista mutta ainoastaan eri tavalla kuin muut. Itselleni se tuttu ja turvallinen on kodikasta sekopäisyyttä ja friikkiyttä. Luultavasti minunkin pitäisi yrittää olla monipuolisempi ja oikeasti yrittää tutustua valtaväestöön. Se kuitenkin vaatisi sen että toinen osapuoli ei esittäisi kohtuuttomia toivomuksia tai suoranaisia vaatimuksia. Läheiset ihmiseni ovat yrittäneet vuosien varrella saada Masaa hyväksymään edes pientä osaa normaalin elämän realiteeteista mutta aika heikoin tuloksin. Joten joku lähes tuntematon puolituttu siinä tuskin onnistuu yhtään sen paremmin.

Masalla ei ole kuitenkaan erityistä tarvetta tutustua ihmisiin jotka eivät kykene empaattisuuteen ja jotka ovat korostetun työ- ja rahaorientoituneita. En pysty hyväksymään ystävikseni ihmisiä jotka eivät ole suvaitsevasia erilaisuutta kohtaan. Henkisesti liian varhain aikuistuneet ja urautuneet tyypit eivät myöskään herätä minussa mitään lämpimiä fiiliksiä. En pysty tarjoamaan mitään ihmiselle jonka koko elämä pyörii työn, auton, rivitalon ja shoppailun ympärillä. "Kaikki ne painaa tohon suuntaan" niinkuin mummo sanoi.

Tuttujeni varoituksista huolimatta päätin katsoa paljon keskustelua herättäneen suomalaisen Zeitgeist-elokuvan Ajan Henki. Varsinkaan Masan kaltaisten ihmisten ei kuulemma kannattaisi yhtään vilkuillakaan sen elokuvan suuntaan koska hauras paranoidiksikin kehuttu mieleni ei kuulemma kestäisi lisätietoa uusista kapitalistien salaliitoista.

Jokainen jonka kanssa keskustelin leimasi leffan täydelliseksi roskaksi vielä näkemättä siitä pätkääkään. Masa kuitenkin lähtee ajatuksesta että mitä tahansa dokumenttia tai provosoivaa hömppää voi katsella avoimin mielin. Jopa Obaman, Stubbin tai helluntailaisten julistusta voi tutkia ja myöntää että joissakin asioissa hekin osuvat oikeaan. Vaikka sitten ihan vahingossa. Zeitgeistia kiihkeästi vihaavat ihmiset vaikuttavat vakaassa uskossaan vähintään yhtä hihhuleilta kuin sitä kannattavat. Vastustajat ovat usein niitä jotka miettivät omaa uskottavuuttaan muiden silmissä. Masalla ei ole sitä onneksi koskaan ollut eikä toivottavasti tule ikinä olemaankaan.

Katsottuani Ajan Hengen läpi en oikein vieläkään ymmärrä mistä moinen kohu on saanut alkunsa. Ihmisten reaktioiden perusteella olin valmistautunut jonkinlaiseen X-Files vainoiluun missä uskonnolliset symbolit, rituaalimurhat, ufo-abduktiot ja illuminatimaiset salaliitot hallitsevat maapalloa. Pitäisikö minun sanoa olevani jopa hieman pettynyt kun Antti Heikkilä ja Eero Paloheimo puhuivat tuntikausia ekologiasta ja kestävästä kehityksestä. Yhtä ainoaa Sikarimiestä tai CIA:n helikopteria ei nähdä koko dokumentin aikana. Onko Masaa nyt hieman huijattu?

En silti voi parhaalla tahdollakaan sanoa löytäneeni leffasta mitään erityisen mullistavaa. Zeitgeist-ihmiset keskittyvät kovin paljon siihen miten rahaa luodaan tyhjästä ja miten koko markkinatalous on yksi olemattomalle perustalle rakennettu kupla. Siitä päästään pankkien valtaan ja ihmisten orjuuttamiseen. Ei siis kuulosta ihan hirveän paljon uudemmalta ja modernimmalta ajattelulta kuin se mitä vasemmisto on jo yli sata vuotta saarnannut. Vastaavasti zeitgeistlaisten vihreät teemat eivät eroa juuri mitenkään suomalaisten Vihreiden julistuksista.

Lähinnä mieleen tulee se että Zeitgeist yrittää ovelasti hyödyntää perinteisen vasemmiston heikkoa tilaa. Kuten olemme saaneet ikävästi kokea niin yhden ideologian ylivalta ei koskaan johda mihinkään hyvään. Toimiakseen edes jotenkin kapitalismi tarvitsee rinnalleen vihaisen ja vahvan vastavoiman. Pöhköimmänkään äärioikeistolaisen etuihin ei kuulu se että julkista rahaa joudutaan käyttämään entistä enemmän köyhyyden ja syrjäytymisen aiheuttamiin ongelmiin. Se kun ei hemmetti soikoon tule kovin halvaksi vaikka itse ihmisiä ei ajateltaisikaan.

Yksi salaliittoteoria olisikin se että koko Zeitgeist on CIA:n synkkä kehitelmä globaalin vihervasemmiston nujertamiseksi. Puetaan vanhat teesit uuteen pakettiin ja irrotetaan kokonaisuus puoluepolitiikasta. Silloin zeitgeistlaiset jäisivät omiin yhteisöihinsä puuhastelemaan utopioittensa kanssa sanoutuen irti perinteisen vasemmiston/vihreiden toiminnasta. Liikkeen suosion kasvaessa tuollainen kehitys olisi aika lailla viimeinen kuolinisku jo muutenkin köysissä olevalle vaihtoehtopolitikoinnille.

Vaaleihin on enää muutamia päiviä ja voisi kai sanoa hyvä niin. En usko olevani ainoa joka on täysin kyllästynyt Jyrkiin, Juttaan, Timoon ja muihin "ystäviimme". Jos blogillani on oikeistolaisesti ajattelevia lukijoita niin myös he varmaan ilahtuvat kuullessaan että Masakin aikoo pitää pientä taukoa politikoinnissaan ja keskittyä vaihteeksi toisiin asioihin. Uskokaa tai älkää niin en ole koskaan edes ollut erityisen kiinnostunut politiikasta. Aika ja ajan henki ainoastaan ovat saaneet nuo ominaisuudet hetkeksi esille.

Olen itse käynyt jo äänestämässä, toivottavasti sinäkin olet menossa. Ehdokkaiden tyhjistä puheista ja tasapuolisen turhasta lässytyksestä huolimatta jokainen voi tehdä huonoja ja vielä huonompia valintoja. Useimmat blogini lukijat ovat ranneliikkeen ihmisiä ja teille ihan ymmärrettävästikin tärkeää on teidän omien oikeuksienne puolustaminen. Sen sijaan omat toiveeni ja tarpeeni ovat kuitenkin niin kaukana nykysuomalaisten arvoista etten voi toivoa että edes se kaikkein suvaitsevaisin ehdokas voisi osoittaa minkäänlaista sympatiaa minulle tärkeitä asioita kohtaan tekemättä poliittista itsemurhaa.

Jouduin siis äänestämään ehdokasta joka todennäköisesti tulee muiden mukana kalastelemaan irtopisteitä minun ja muiden kaltaisteni kustannuksella. Ne jotka eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan tai edes julkisesti puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ovat kaikkein helpointa pikaruokaa epäsuosituille puolueille jotka heittelevät taas pian yhteisesti paheksuttuja lihakimpaleita hiljentääkseen populistilaumaa. Luultavasti silloin on loputkin rahat pumpattu saksalaisille pankeille ja vihainen kansa haluaa moraalia rappeuttavan Barbapapan mestattavaksi Barabbaan tilalle. Olen luultavasti hieman laihemmassa kunnossa kuin Barbapapa mutta epäilemättä palan kokkona aivan yhtä iloisesti.

Tämä pallomme olisi aivan toisennäköinen paikka jos ihmiset saisivat vapaasti rakentaa oman maailmankuvansa ilman ulkopuolista manipulointia. Näennäisestä avoimuudestaan huolimatta länsimainen maailma perustuu ankaraan ryhmäkuriin. Pelisäännöt ja yhteisön arvot on jo määritelty etukäteen eikä niitä voi enää jälkikäteen kyseenalaistaa synnyttämättä romahdukseen johtavaa dominoefektiä. Jatkuva taloudellinen kasvu on mahdollinen ainoastaan jos ennestään vuotavaa venettä ei ryhdytä keikuttamaan. Ihmisen vapaa mieli on yhä tänäkin päivänä kehittyneenä pidetyssä maailmassa yllättävän vaarallinen ase.