Postiamasalta

Fiksuimmat teistä ovat ehtineet huomaamaan että Masa on myös interaktiivinen. Joku pyyteli vähän aikaa sitten että "Masa kirjoita lihavista ja laihoista ihmisistä". Enhän mitenkään halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten istukaa tähän viereen! Masa-vaari tarinoi teille lihavista ja laihoista ihmisistä. Yritän nyt kertoa teille mistä on kyse.

Ensimmäinen muistikuvani lihavuudesta tulee lapsuusvuosilta. Eräs tukevaan kuntoon ehtinyt täti-ihminen osoitti langanlaihan mallitytön kuvaa naistenlehdessä ja julisti suureen ääneen haluavansa näyttää juuri sellaiselta. Muistan hiljaisuuden joka yhtäkkiä valtasi huoneen. Tietysti sitä ennen olin jo ehtinyt törmäämään trikoopaitaiseen Markoon, joka oli hämmentävä sekoitus kaveria ja kiusaajaa. Mutta kaikilla Markoillahan on omat vaikeutensa.

Samoihin aikoihin tutustuin ensimmäiseen laihaan ihmiseen. Jonain päivänä huomasin muuttuneeni sellaiseksi ja sen jälkeen vaa'an neula ei ole juuri heilahtanut. Odotan yhä jännityksellä että typerä retroilu menee pois muodista ja idioottimaiset vaakaraidat katoavat paidoista. Tilalle voisi vaikkapa tulla sotavanki-look jolloin esiin puskevat kylkiluuni olisivat suurinta hottia. Samaa todennäköisesti odottaa jossain chatissa pyörinyt "Luurankopoika", joka halusi ainoastaan tietää mikä oli alhaisin kilomäärä missä olin ikinä ollut ja että haluaisinko yrittää päästä alle 45:n kilon. Demin mukaan letkuruokinta on hyvä aloittaa jo 43 kilon kohdalla. Sitä ennen kannattaa kysellä sitä samaa kysymystä jota te kaikki kysytte Masalta melko säännöllisesti: "Kannattaisko ehkä syödä vähän enemmän?" Olen suorastaan mykistynyt suuresta älykkyydestänne. Sille vetää vertoja korkeintaan se legendaarinen "Paljonko sä oikein painat?" jota voi hyvillä mielin kysyä laihalta - lihavaa kohtaan tuo taas olisi päinvänselvää rasismia.

Olen aika lailla varma että pakkomielteessä laihduttaa on kyse seksistä. Kaverin kaveri oli ostanut tv-shopista laihduttavat housut joiden kanssa tuli iholle sivellä jotain geeliä. Yllättäen "ennen ja jälkeen" kuvat olivat hämmentävän samanlaisia. Tästä johtuen ei myöskään herunut yhtään enempää. Moni uskoo että saatuaan ihransa katoamaan loppu onkin suoraan Kamasutrasta. En haluaisi aina olla se ilonpilaaja, mutta pystyisin hetkessä romahduttamaan koko laihdutusbuumin kertomalla tiettyjä asioita elämästäni. Olisiko nyt jo oikea hetki ostaa Masa hiljaiseksi?

Toisaalta kauneusteollisuus väittäisi että olen käyttänyt väärää kosmetiikkaa. Olen jättänyt huomiotta sen keski-ikäisen naisen, joka joka ilta kertoo telkussa olevansa 5 vuotta nuorempi. Laskujeni mukaan sen muutaman kuukauden kuluttua kuuluisi lähestyä teini-ikää. Oikean voiteen ja laihdutushousujen kanssa jonkinlaista lötköä lenkkimakkaraa voi pienen päässälaskun mukaan saada vielä noin 47-vuotiaana. Varsinkin jos käyttää valoa heijastavaa ja ryppyjä häivyttävää meikkivoidetta. Olet tuosta tiedosta varmaan todella onnellinen.

Länsimaisten ihmisten arvot tuskin tulevat muuttumaan. Tulen luultavasti huomennakin saamaan mesen kautta Britneyn uusimmat salakuvat, joihin kuuluu mukaan se perinteinen "Britneyhän on tänään melkein läskimpi kuin mä, luuletsä". Joku toinen taas tulee seuraavat 10 vuotta syömään pelkästään punaista lihaa ja salaattia. Uusin Miss Suomi miettii hampaittensa valkaisemista. Kaikki tuntuisi olevan yhtä isoa fantasiaa. Jossain on varmasti se pieni androgyyni nukke, joka on tarpeeksi laiha ja himoittava. Loput valkaisevat naamojaan, laihduttavat, pumppaavat itsensä täyteen heliumia ja nyppivät karvojaan. Siinä sivussa jotkut ehtivät jopa elää.

Toivottavasti ette vaan menneet vuoden vaihtuessa lupailemaan asioita. Onneksi kukaan ei lue tätä blogia, joten unohdamme että eräs henkilö harhautti Masan lupaamaan ettei tämä ruikuta mistään asiasta julkisesti vuonna 2007. Voi tätä kurjuutta ja typeriä tekojani!

Parhaimmat uudenvuoden lupaukset ovat hyvin epämääräisiä. Kannattaa mielummin luvata tehdä jotain enemmän tai vähemmän kuin että suostuu vapaaehtoisesti olemaan tekemättä jotain. Kun lupaat olla ystävällisempi, aktiivisempi tai energisempi niin kukaan ei voi koskaan olla ihan varma oletko joskus ollut vielä väsyneempi ja toivottomampi tapaus.

Ei myöskään kannata luopua mistään todella elintärkeästä. Itselleni lupaus olla valittelematta julkisilla paikoilla vuoden ajan on yhtä paljon vaadittu kuin raavaalle suomalaismiehelle olla juomatta koskenkorvaa saunan lauteilla tai murrosikäiselle pojalle olla sulkeutumatta kylpyhuoneeseen kolmeksi tunniksi kerrallaan. Jos haluat näyttää hyvältä, kannattaa luvata asioita jotka ovat läheistesi mielestä tosi kovia juttuja mutta itsellesi melko yhdentekeviä.
Ihmisten silmissä hyvään lupaukseen vaaditaan että luovut jostain mistä muut kuvittelevat sinun saavan suunnatonta nautintoa. Kun et tänä vuonna flirttaile raskaana oleville naisille vaan käytät sen ajan itsesi sivistämiseen - saatat noin teoriassa olla melko suosittukin jätkä.

Masa ei tule tekemään katsausta kuluneeseen vuoteen, koska en halua olla harmaa ja tylsä tavis. Sen sijaan ajattelin psyykkisesti ja paranormaalisti häiriintyneenä kertoa mitä kaikkea kivaa tai vähemmän kivaa tulee ensi vuonna tapahtumaan:

Vuosi alkaa Saddamin deletoimisen jälkiselvittelyissä. Lähi-idässä kuohuu, Teheraniin ja Damaskokseen saa ennätyksellisen halpoja lentoja. Käsimatkatavaroissa ei saa tänäkään vuonna kuljettaa maaleja eikä ohennusaineita. Kevättalvella Suomi saa jälleen mäkihyppysankarin ja pikku hiljaa aletaankin jo valmistautumaan Kimin uuteen hornulakauteen. Siinä sivussa osa muistaa käydä äänestämässä. Keskusta ja SDP ovat suunnilleen tasavahvoja. Uusi hallitus esittelee syrjäytyneiden aktivointipaketin. Yksikin kieltäytyminen yleishyödyllisestä tukityöstä tai kurssituksesta tietää työmarkkinatuen pysyvää menettämistä. Lappeenrannan Euromarket saa nopeasti monta uutta kärrypoikaa. Suomi on kansainvälisissä vertailussa yhä tehokkuudessa ja kilpailukyvyssä maailman kärkikastia. Ihmiset antavat hyväksyntänsä turkistarhauksen jatkamiselle Ruotsin lopettamispäätöksestä huolimatta. Poliisin kovat otteet parin kymmenen eläinaktivistin pidättämisen yhteydessä puhututtavat silti hetken aikaa. Kuin sattumalta muutaman viikon kuluttua kalpeaa meikkiä käyttävä jakkupukuinen naispoliisipäälikö kertoo löytäneensä miesten koneilta rannalla otettuja kuvia nuoren näköisistä ihmisistä "joita voi käyttää seksuaalisen tyydytyksen saamiseksi vaikkeivat ole varsinaisesti pornoa". Iltalehden kännygallupissa enemmistö suomalaisista kertoo luottavansa oikeusturvaansa mutta hyväksyy joidenkin ihmisoikeuksien kaventamisen yhteiskuntaa uhkaavien vaarojen torjumiseksi. Uuden tangokuningattaren huhutaan saavan talvivauvan. Kaikki ovat taas iloisia ja onnellisia. Silti Suomi ei voita tänä vuonna enää Euroviisuja.

Masa toivottaa Sinulle kaikesta huolimatta oikein hyvää alkanutta vuotta!

Joulublogin kirjoittaminen on aivan sikavaikeaa. Tyypillinen jouluteksti on pikkulämmintä halailua ja vakuuttelua että kaikilla on hyvä mieli ja lämmin olo. Mutta kun ei ole! Varsinkaan niillä jotka joutuvat tekemisiin muovisen kukon kanssa.

Jos olet joskus tuntenut itsesi ahdistuneeksi tai vähintään lukenut Me Naiset- lehdestä artikkeleja ahdistuvista ihmisistä niin olet kai myös huomannut mistä kaikki johtuu. Lähes jokainen elämässä tapahtuva onnettomuus kun on psykologien ja muiden halpisfilosofien mukaan peräisin lapsuuden traumoista. Jos isi on ollut kiero tai naapurin täti on säikäyttänyt sinut vesipumpulla hämärässä käytävässä, peli on menetetty.

Tai sitten sait lahjaksi muovisen kukon kuten minä. Muistaakseni tuo pahantekijä taisi olla kummitätini joka lähetti tuon helvetillisen rojun tuhoamaan hauraan mieleni. Luultavasti nykyään vastaavasta teosta saa vähintään niskaansa rouva Cacciatoren, joka alkaa uhkailemaan poliisilla, psykologisen hyväksikäytön syytteellä ja vuosien vankeusrangaistuksella.

Välttämättä Kukossa ei ollut mitään vikaa, mutta niinhän ne kaikki aina sanovat. Silti yksi kaikkein varhaisimmista muistoistani liittyy Kukkoon. Muistan itkeneeni ja huutaneeni täysin paniikissa kun tuo ihana lahja otettiin esille. Lopulta Kukko tungettiin vaatekaapin ylähyllylle. Sieltä se joskus vahingossa tuli esille aiheuttaen samanlaisen paniikkikohtauksen. Joten seuraavan kerran kun ihmettelette jotain tekoani, tiedätte mistä kaikki johtuu.

Muut joululahjat eivät olekaan jääneet yhtä hyvin mieleen, lukuunottamatta Antimasan postilaatikkoon jättämää melko legendaarista ruskeaa kuplamuovista kirjekuorta täynnä paskaa. Suurinta hottia on tainnut olla paikallisesta marketista hankittu karkkirasia tai sitten Anttilan tarjouskorista bongattu Now that's what I call Ibiza volume 8601. Odotan yhä jännityksellä sitä joulua kun joku omin käsin leikkelee, askartelee ja liimaa jonkun esineen, jonka käyttötarkoituksesta ei edes pitkällä pohtimisella ota mitään tolkkua.

Näin muuten äsken alkuiltapäivästä ensimmäisen aattopäivän Joulupukin. Tämä tuntuu yhdessä raamatullisen päivänsankarin kanssa rakastavan toimitusjohtajan kahta lasta, Emmaa ja Akselia. Akseli tykkää kovasti ajaa kauko-ohjattavaa lämpöhakuista lentokonetta, kun taas Emma on enemmän innostunut timanttikoruista ja kolmiulotteisesta Jessica Simpson-nukesta. Enkä ihmettelisi paljoakaan jos perheen äiti Margareta löytäisi lopultakin pukin kontista sen autenttisen laiskiaisen karvasta kudotun uuden maton.

Huhujen mukaan Tsadissa ja Sudanissa on kuulemma muutamia lapsia joita Joulupukki ei ehdi tänäkään jouluna muistamaan. En halua epäillä Pukkia tai Päivänsankaria tasapuolisuuden puutteesta enkä halua syyllistää ketään näin joulun alla, jottei kenenkään joulumieli katoaisi. Sillä eihän kukaan millään ehdi käydä kaikkialla, eihän?

Lämmintä Joulua lukijoille toivotteleepi:

Masa

Nöyrimmät anteeksipyyntöni siitä että ekan blogini jälkeen ilmaantui näinkin pitkä tauko. Vietin parisen viikkoa Marokossa, aurinkoisessa Agadirissa.

En aio vaivuttaa teitä uneen matkakertomuksella. Myöskään en mene väittämään että Marokko Agadirista puhumattakaan olisi valtavan eksoottinen. Yhtä paljon kulttuurishokkeja löytää jos ajaa tylsästä, vaimennetusta ja sopeutetusta Espoosta autolla parisen tuntia kohti maakuntia. Kun istuu syrjäisellä huoltoasemalla keskellä roudan raiskaamaa peltoa edessään kupillinen kitkerää juhlamokkaa ja ihmettelee radiosta valuvaa Anna Hanskin Kehdon Kukkasta niin äkkiä Marrakechin myyttinen Djemaa el Fna (Sadunkertojien Tori) tuntuu ihan tavalliselta paikalta.

Yksi matkani harvoja kulttuurishokkeja oli hetki jolloin astuin lentokoneesta ulos ja näin Kuoleman. Kuolema oli ilmeisesti juuri tyhjentänyt puolet lentokoneen juomavarastosta ja hoippui muutaman promillen kunnossa kohti passintarkastusta. Ihmiset löivät vetoa pääseekö nahkaliivinen ja rasvalettinen MC Kuolema puolitajuttomana maahan. Lopulta siirtyminen hotellin baariin sujui hänen osaltaan kivuttomasti.

Itse asiassa hassua kuinka yhteisen hämmentävä asia alkoholi on molemmissa maissa. Marokossa oluen/viinin ostaminen tai juominen aiheuttaa pienen huvittuneen reaktion. Ikäänkuin jonkun vatsakaasut olisivat vahingossa päässeet ilmoille ja että olisi kohteliasta siirtyä vähän sivummalle. Kaupassa pikkutuhmat ostoksesi pakataan hyvin nopeasti piiloon. Mustan muovipussin sisälle saat vielä toisen pussin ettei salaisuutesi paljastuisi. Suomessa taas ihmisten suhde alkoholiin on hyvin tunteenomainen. Joko se on ihana onnen taikakalu jolla saa joka lauantai hyvän olon tai sitten pirun keksintö jolla pilataan terveys ja kadotetaan järki.

Vieraimpia asioita suomalaisessa kulttuurissa itselleni on ollut aina myytti rehellisyydestä. Suomessa ihmiseen voi joko luottaa täysin tai ei sitten ollenkaan. Tyyppi on joko tosi reilu tai sitten kusettaa sinua 6-0. Jos saat ystäväsi kiinni pienestä valheesta niin voit samantien heittää hänet ulos elämästäsi. Suomalaisten syvä inho small talkia kohtaan on varmaankin sukua tuolle. Jätkä joka toivottaa sinulle hyvää huomenta ei voi olla muuta kuin kieroutunut homo, koska eihän vieraille ihmisille toivota tai toivoteta mitään erityistä. Se on ansaittava.

Tajusin jotain omasta luonteestani kun join kahvia erään rantakadulla päivystävän paikallisen huijarin kanssa. Omasta näkökulmastani täysin rehelliset ihmiset ovat valtavan hankalia. Koskaan et tiedä mitä tapahtuu jos kuulet tai kerrot sen raadollisen kovan totuuden. Erkki voi masentua, alkaa juomaan, vetää puukon taskustaan tai ainakin kääntää selkäsi sinulle ainiaaksi. Pidän siitä että kaikki ei ole niin puhtaan mustavalkoista. Joku voi oikeasti pitää sinusta, nauttia seurastasi mutta yrittää silti jotain omaa suunnitelmaansa. Kun tiedostaa sen että me kaikki olemme eläimiä, taistelemme joka päivä hyvän ja pahan harmaassa vaikeatajuisessa välimaastossa - silloin ei ole niin tärkeä miettiä kuka olikaan se kaikkein rehellisin. Yritän jatkossakin olla avoin ja ystävällinen - sinulle vaan ei voi aina kertoa ihan kaikkea. "Missäs olit?" tai "Mitäs oot tehnyt tänään?" ei välttämättä aina johda toivottuun lopputulokseen.

Silti olen varma etten olisi enää hengissä jos olisin syntynyt Marokkoon. Kaikkien fyysisten ja psyykkisten vaikeuksien jälkeen varmaankin päädyin kerjäämään kadulle. Vaikka Suomi varsin eksoottisine ihmisineen ja kulttuureineen välillä ahdistaakin aika tavalla, silti yhteiskunta ainakin yrittää pitää huolta jokaisesta luuseristaan (myös Masasta, merci beaucoup!). Eiköhän siitä hyvästä voi hyvillä mielin tanssia joulukuusi-possun ja kynttilä-pukki-himmelin ympärillä kuunnellen Tapani Kansan tai Meiju Suvaksen formulahenkisiä joululauluja välttyen suuremmilta henkisiltä vaurioilta.

Kiva että olet lukemassa ekaa blogiani! Toivottavasti teet sitä jatkossakin ja jos tykkäät niin kerrot kavereillesikin että Masa on olemassa.

Nämä harmaat loppusyksyn päivät ovat aika epäselviä. Osittain siitä johtuen kaverini ehdotti että voisin hankkia itselleni oman elämän ja oman kodin. Olin hetken aikaa ihan hiljaa. Mietin ystävieni koteja Helsingin slummilähiöissä. Yleensä pakettiin kuuluu kämppä hyvin korkealla, skitsofreninen parveke jossa tuntuu olevan aina kapea ja ohut kaide, sekä kamala pudotus alas. Alhaalla on musta asfaltti ja juna huutaa omituisesti jos raiteiden lähellä on porukkaa.

Masa on jostain syystä taipuvainen kummallisiin pieniin onnettomuuksiin, joissa käsi voi katketa tai niskat mennä nurin. Tuloksena seison nykyään kymmenen minuuttia liikennevaloissa odottaen murhaajataksia joka on juuri kääntynyt kulman takaa. Sitten kaverini muisti Uunin. Äkkiä idea omasta kämpästä ja privaatista elämästä tuntuikin paljon vaikeammalta.

Kaiken todennäköisyyden mukaan olisin eka ihminen joka on onnistunut sähläämään itsensä hengiltä uunin avulla. Kuvaan kuuluisi että se tapahtuisi muuttopäivänä kun olisin jostain käsittämättömästä syystä päättänyt paistaa jäisen kalkkunan. Pienen kokoni takia mahtuisin helposti säheltämään uunin sisään, mutta jäykän luukun sulkemiseen vaadittaisiin varmaan joku automaattisesti 10 sekunnin välein sulkeutuva energiaystävällinen malli.

Uskoakseni ikävällä uunilopulla pääsisi Ennätysten Kirjaan. Olen varma että Suomessa sitä osattaisiin jopa arvostaa, onhan rakkaalle maallemme hankittu huomio keinolla millä hyvänsä se kaikkein kovin juttu täälläpäin. Galtsuun alkaisi ilmestyä #uuni_on_saletisti_hot tyyppisiä yhteisöjä ja Loordin maski katoaisi iltapäivälehtien lööpeistä. Suomeen olisi saatu lopultakin uusi kingi. Seiskan lukijoiden kännygallupissa väiteltäisiin onko uunijuttu kovempi kuin viisuvoitto. Ja kummasta Suomi on hyötynyt enemmän. Äkkiä isäni ja äitini olisivat julkkiksia. Iltsarin kannessa mutsi selittäisi kuinka on saanut voimaa Tanja Karpelan uudesta kirjasta ja Äiti Ammasta. Isäni kruisailisi kesäisin pitkin Espoon rantoja uudella avomersullaan, jonka rekkari olisi Oven-1. Kaverini saisivat loputtoman määrän ilmaisia drinkkejä viikonloppuisin baarissa kun kertoisivat juottajilleen uunimiehen synkimmät salaisuudet. Ainoastaan Loordi olisi surullinen.

Joten mitäpä tästä olen oppinut? Kaikki ne kerrat jolloin te olette sanoneet "Hanki itselles elämä" onkin olleet taitavaa juonittelua. Mutta kerronpa teille jotain: Se ei onnistu! Pysyn kotona enkä edes harkitse oman kodin hankkimista. Kiero suunnitelmanne on paljastunut. Ai että harmittaa nyt?