Postiamasalta

Olen miettinyt viime aikoina ovatko verkkolehtien uutisotsikoita kommentoivat ihmiset jotenkin oma ihmisryhmänsä vai edustavatko nämä valistuneet ja yleisestä moraalista kiinnostuneet yksilöt enemmänkin suomen kansan syvimpien rivien ajatuksia? En ole ihan varma haluanko kuulla vastausta.

Kerttu-Kaarina herää virkeänä aamukuudelta kellon soittoon. Kahvinkeiton jälkeen voi vielä ihan nopeasti käväistä netissä lukemassa viimeisimmät uutiset. Alaikäiseltä on löytynyt 35,000 kaljapulloa perjantaiyönä kirkonkylän puistosta. Asialle täytyisi nyt tehdä jotain. Kuria ja järjestystä olisi nopeasti lisättävä. Mutta samaan aikaan työttömyys jatkaa kasvuaan. Niinpä Kerttu-Kaarina alkaa purkautua kahvimuki vierellään:

Ei herätä kummastusta 22.10.2009 06:12

"Niin ne työpaikat katoaa tavallisilta suomalaisilta ja rahat menee herrojen taskuun! Tänne vaan tuodaan ulkomailta sosiaalipummeja verorahoilla hyysättäväksi!!! Ministerit ne vaan rikastuu ja rahat kahmii omiin taskuihinsa kun tavallinen köyhä kansa kärsii!! Pummit ulos ja työtä kansalle!!!"

Myöhemmin päivällä Unto lapioi apaattisena kylätiensä kuraa jotta loka-auto pääsee tönkyrän mutkasta ylös ilman vetoapua. Pakkanen on raiskannut ainoan pihapensaan joka vielä on jäljellä edellisen talven tulipalopakkasten jäljiltä. Kun tielle joku päivä saataisiin valot. Mutta eihän Helsingin herrat mitään tänne korpeen anna. Kohta Unto menee sisälle lämmittelemään. Samalla voisi vaikka vilkaista netistä uutisotsikoita. Unto huomaa ulkolaisen tutkijan huomanneen että suomessa juodaan paljon, ollaan masentuneita ja sulkeutuneita. Sellainen mustamaalaaminen Untoa harmittaa. Ehkä jossain Lapissa on ikävänpuoleista mutta ei nyt Tönkeröisen niemellä ainakaan eletä noin. Kylätanhutkin on joka tiistai.

Painukoot tutkija takaisin 22.10.2009 13:08

"Tervemenoa vaan sinne mistä on ikinä tullutkin. Meillä täällä ei ton sortin tutkijoita tänne tarvita irvailemaan. Maassa maan tavalla sanottiin ennenkin. Jos ei seura kelpaa niin ulos saunasta vaan. Silti ollaan tultu tänne meidän verorahoja kuluttamaan ja tutkimusrahoja kärkkymään. Ensimmäiseen koneeseen vaan ja näkemiin."

Muutaman tunnin kuluttua Espoon Suvelassa Jore avaa uuden kossupullon. Apaattinen mies tuijottaa ulos parvekkeeltaan. Alhaalla tiellä kulkee tummaihoista nuorisoa. Niistäkään ei ole mitään muuta kuin harmia. Toista se oli vuonna 1978 Kekäleen tanssilavalla. Voi niitä aikoja. Nyt on suurella työllä hankittu itsenäisyys myyty kaiken maailman mutakuonoille. Jore selaa muutaman viinaryypyn jälkeen HS:n uusimpia uutisia. Vantaalla on joku raiskannut nuoren naisen. Jorella on tarjota syyllisestä varma vinkki.

Mamut kuriin 22.10.2009 16:40

"Lopetetaan tää mamujen hyysääminen! Taas nähdään mihin tällainen venkoilu johtaa kun mamu ja muslimi tyhjäntoimittajat notkuu kadun kulmissa etsien raiskattavaa kun työnteko ei kiinnosta. Ja kun huntua ei käytetä niin jokainen lutka on heti vapaata riistaa ja raiskattavissa. Sitä saa mitä tilaa."

Valitettavasti vaan kaikki verkkolehtien kanta-asiakkaat eivät ole maaseudun ja pikkukaupunkien perussuomalaisia tai pääkaupunkiseudun spurgulähiöiden katkeria juoppoja. Mukana on myös hyvin toimeentulevia yhteiskunnan tukipylväitä kuten huolestunut ja kantaaottava kotiäiti Minna-Helena. Erityisesti naista stressaavat seksuaalirikollisten alle kymmenen vuoden vankeusrangaistukset. Minna-Helena on bookmarkannut kymmeniä kastraatiota ja kuolemanrangaistusta puoltavia uusia tutkimustuloksia. Mutta se ei vielä riitä. Minna-Helena kirjoittaa taas kun Utahissa suunnitellaan seksuaalirikollisten pakkokuohitsemista suorassa tosi-tv lähetyksessä. Se olisi BB-talon tapainen friikkitalo ja kansa voisi kännyköillään äänestää kyseisellä viikolla lynkattavan raiskaajan.

Missä uhrin oikeudet 22.10.2009 18:55

"Ei kiinnosta yhtään näiden ihmishirviöiden oikeudet. Missä uhrin oikeudet joka vammautuu pysyvästi loppuelämäkseen? Joku roti tähän yhteiskuuntaan. Raiskaajat ja puskajussit pakkohoitoon ja loppu tälle pedofiilien hyysäämiselle! Meillä suomessa poliisi voi raiskata lapsia eikä joudu edes sakkoja maksamaan. Amerikassa sentään toisen elämän tuhonneet joutuvat vastuuseen teostaan. Nyt loppui ihmishirviöiden hyysääminen!!!"

Niin. Meillä on kaikilla on oikeus huutaa kilpaa. Yksi meillä näyttäisi kuitenkin olevan yhteistä. Sana hyysääminen joka toistuu kommentista toiseen. Onkohan olemassa suurempikin salaliitto mistä Masa ei ole tietoinen tai sitten liika hyysääminen on entisestäänkin sekoittanut tätinne horjuvaa päätä. Joka tapauksessa sen mitä sitten ikinä tapahtuukin on loputtava!

Ennen pitkää sen kaiken oli loputtava. Ihmiskunnan rappio ei voinut enää jatkua yhtään kauempaa. Ihmiset alkoivat koko ajan näkyvämmin vaatia kovempia rangaistuksia ja tiukempaa kuria. Poliitikkojen uskottavuus kansan silmissä laski nopeasti ja erilaiset ääriliikkeet lisäsivät samalla kannatustaan. Tilanteen korjaamiseksi valtiovalta "joutui" kiristämään otettaan yhteiskunnasta antaen tiukempia moraalisia arvoja kaipaavalle kansalle juuri sitä mitä tämä halusi. Muualla kehitys oli samansuuntainen. Uusia eurooppalaisia turvallisuuslakeja alettiin markkinoida projektinimellä "Vastuu 2015". Meillä jokaisella oli nyt vastuu itsestämme ja myös siitä että naapurimme ymmärsi oman vastuunsa.

Muutosten jälkeen myös Masa motivoitui hankkimaan lisäkoulutusta. Nyt upouusilla konsultinpapereilla Masa pystyi avaamaan oman hyvinvointiterapiaan keskittyneen vastaanoton EU:n työllistämistuella. Osa ihmisistä jostain syystä koki oman elämänsä hieman rajoittuneen uusien lakien myötä, jolloin asioiden pohdintaan tarvittiin aikaisempaa enemmän ulkopuolista apua ja oli palkattava uutta työvoimaa. Aiemmin anarkistinen Masa muuttui nopeasti yhteiskunnan tukipilariksi kun kritisoimani järjetelmä muuttui tasapuolisemmaksi. Vastuu oli nyt lopultakin jakautunut tasaisesti jokaiselle kun aiemmin se oli vain osalla ihmisistä. Eläköön Vastuu 2015!

Masa tarkkaili pehmeällä sohvalla istuvaa ahdistuneen oloista Heikkiä mustien esasaarismaisten lasiensa takaa pyöräyttäen muutaman kerran pyörivällä nahkatuolillaan toinen jalka sirosti toisen päälle nostettuna. Kaverilla oli selvästi jonkinlaisia ongelmia. Pehmeällä ja empaattisen kuuloisella äänellä avasin jälleen uuden keskustelun kysymällä miltä hänestä oikein tuntui. Muistutin että uusien lakien myötä keskustelumme oli määrätty nauhoitettavaksi.

Heikin ongelma oli melko tavallinen. Avoliitossa tyttöystävänsä kanssa elävä Heikki ei vielä ollut sisäistänyt vastuun merkitystä ihmissuhteissa. Vastuu 2015 ei ole pelkkää valvontaa vaan myös toisen ihmisen huomioonottamista ja asioiden pohdiskelua. Heikin tapauksessa pariskunnan toiveet ja tarpeet eivät käyneet oikein yksiin. Uusien lakien myötä yleinen vastuu määriteltiin koskemaan myös kaikkea seksuaalista toimintaa. Tavoitteena oli täydellinen nollatoleranssi kaikkea ihmissuhteissa tapahtuvaa alistamista ja hyväksikäyttöä kohtaan. Tammikuun alusta 2015 alkaen jokainen virallistettu seksuaalinen suhde edellyttää ihmissuhdekurssin läpikäymistä ja hakemuksen käsittelyä. Lopulta jos esteitä ei ole niin pariskunta saattaa saada tilapäisen intiimiluvan jo alle vuodessa. Usein kuitenkin tarvitaan lisäkurssitusta. Laittomasta seksistä saa vähintään tuntuvan sakkorangaistuksen, yleensä jopa ehdonalaista ja näin ollen rikosrekisterin. Jos seksiin liittyy toisen osapuolen houkuttelua tai suostuttelua, teko käsitellään aina hyväksikäyttönä. Silloin rangaistus tulee heti ehdottomana. Uusi tehokas operaattorien tarjoama palomuuri, palkkioilla motivoiva Vastuupuhelin ja nopeat valtuudet kotietsintöihin tuntuivat tehoavan.

Masa tunsi inhimillistä sympatiaa himojensa kanssa painiskelevaa Heikkiä kohtaan. Silti vastuu tarkoitti vastuuta myös Heikille. Masa sytytti uuden tuoksukynttilän ja kääntyi ystävällisesti kohti apaattisen näköistä Heikkiä. "Luulet siis että sun avovaimos on myös valmis seksisuhteeseen?" "Miten hän sen asian on sulle tuonut ilmi?" Heikki sai ulos ainoastaan katkonaisia lauseita yrittäen selittää että heillä on ollut jonkinlaista läheisyyttä jo pitkään. Masan huolestunut katse terävöityi nopeasti. "Onko siihen sisältynyt ehkä jonkinlaista hyväilyä tai koskettelua vaikka vaatteet olisikin olleet päällä? Tai sen yritystä?" Heikki ei pystynyt katsomaan silmiin vaan naulasi katseensa seinään. "Eiii ole ollenkaan". Masa pystyi puolentoista kuukauden kokemuksellaan vaistoamaan että asiakas ei puhunut totta. "Sä siis ihan muuten vaan olet varma että Jaana toivoo seksiä eikä vaikka kaipaa sulta ihan tukea ja arkipäivän asioiden jakamista yhdessä?" Heikki ei vastannut mitään vaan tuijotti alaspäin. Masa avasi lipastonsa ylälaatikon ottaen esille Väestöliiton uuden esitteen "Rakkauden neljännet kasvot". Siitä voi sitten yhdessä joku ilta ajatuksella käydä läpi sitä problematiikkaa kun ne asiat tuntuu aika paljon askarruttavan. Hyvää jatkoa vaan ja mehän tavataan taas ensi kuun puolella.

Seuraavat asiakkaat Kimmo ja Jouni hakevat yhteistä intiimilupaa. Heitäkin tuntuu kovasti samanlaiset asiat mietityttävän joten kaivan heille RFSU:n lehtisen "Matkalla yhteiseen onneen". Valitettavasti vaan odottavan aika on tällä kertaa ollut aika pitkä. Miehet odottelevat valituslupaa lautakunnan päätökseen ja postia ei ole vieläkään kuulunut. Himot kuulemma alkavat taas jylläämään. On aika puhua ärsykkeistä ja niiden hallinnasta. Korjaan älykkölasejani ja liitän sormeni yhteen. "Meillä kaikilla on kaikenlaisia fantasioita ja haluja. Ne on aivan upeita juttuja. Ihan yhtä upeeta on että ne on ja pysyy fantasioina eikä niitä kaikkia tartte ikinä toteuttaa." Jounin ilme synkistyy hetkessä. Päätän rohkaista miestä. "Musta tuntuu Jouni että sä koet nää uudet säädökset jotenkin epäoikeudenmukaisina. Mä en itse ajattele että ihmisten elämää olis haluttu tarkoituksella hankaloittaa vaan varmistetaan et ketään ei satutettais. Moni luulee olevansa valmis asioihin joihin ei todellisuudessa vielä ole."

Varsinkin jotkut heteromiehet tuntuivat suhtautuvan vihamielisesti uusiin lakeihin. Valitettavasti vaan juuri heteromiehet ovat olleet vastuussa suurimmasta osasta seksuaalirikoksia kautta historian. Niin sairailta kuin heteroiden fantasiat meistä muista saattavatkin nyt tuntua, täytyy myös heidän oikeutensa ottaa huomioon. Ja kuten asiakkaalleni Heikillekin aiemmin totesin niin nyt on olemassa aivan hurjan kiinnostavia uusia vaihtoehtoja kuten koko ajan kehittyvä lääketiede. Enää ei tarvitse elää omien himojensa vietävänä vaan apu löytyy pilleripurkista. Venäjällä seksuaalirikollisten hoidossa näin on saatu aika upeita tuloksia ja esimerkiksi juuri Heikin tapauksessa lääkitystä kannattaisi ihan varmasti kokeilla. Ihmisillä vaan tahtoo olla ennakkoluuloja modernia lääketiedettä kohtaan, jolloin tietysti myös mielikuvaharjoittelulla voi saada jo hyviä tuloksia. Jokainen meistä voi valita mihin seksuaalienergiansa kanavoi. Sen vietävänä ei tarvitse todellakaan enää olla. On silti ihan mahtavaa että meillä kaikilla on sisällämme erilaisia voimavaroja ja mahdollisuuksia.

Hankalin tehtävä työssäni on lopullisen arvion laatiminen. Miten varmuudella pystyn ratkaisemaan lisäänkö oman suositukseni lautakunnalle meneviin hakemuksiin intiimiluvan saamiseksi. Onko Jarin ja Timon haave läheisyydestä aitoa vai luulevatko he vain välittävänsä toisistaan? Onko Eevan toive uudesta astianpesukoneesta manipuloinnin yritys? Lyödessäni leimoja papereihin kiroilen luonnon kehittämää monimutkaista mielihyväjärjestelmää. Miksi seksin kautta koettu mielihyvä on tehty niin suureksi ja samanaikaisesti ihminen psyykkisesti niin heikoksi että menee sekaisin heti kun harrastaa sitä spontaanisti ilman vuosikausien filosofointia? Ehkä seksi on ainoastaan samanlainen päihde kuin alkoholi tai tupakka. Ja ehkä Vastuu 2015 on lähempänä kuin luulemmekaan.

Hei. Masa on ollut hiljaa parisen kuukautta ja nyt on aika palata aina yhtä energisenä ja iloisena kirjoittamisen pariin.

Kuin uuden aikakauden merkiksi äitini oli poiminut ystävättärensä muuttokuormasta muutaman kirjan joiden ajatteli Masaa kiinnostavan. Ensimmäinen kirjoista "Astrologian käsikirja" yrittää paneutua yksityiskohtaisesti tähtikartan laadintaan ja sen tulkintaan. Oma astrologian innostukseni lopahti vuosia sitten kun silloin vielä jokainen aksendentti ja dekadentti piti laskea käsin. Nyt ne saa hiiren klikkauksella netistä. Niinkuin kaiken muunkin.

Härän tunnussanat "Minä omistan paljon tavaraa". Olen todella konservatiivinen ja saatan lihoa nopeasti yllättävän paljon. Pidän varsin paljon sinisestä. Avainsanat vakaa, säännöllinen voima. Olen omakohtainen ja itsekeskeinen. Niinpä.

Jos sattumalta et tunnistaisi itseäsi oman merkkisi pääpiirteistä, selityksiä voi olla useita. Tähtikartassasi voi olla vastakkaisia voimia, kuten itselläni nouseva skorpioni. Kosmisia voimia vastaan voi myös yrittää taistella, tosin huonolla menestyksellä. Mitään ikinä ei ole pakko hyväksyä. Astrologisen tulkinnan mukaan olisin ainoastaan onnellisin sohvalla istuen ostamieni tavaroiden keskellä. Tai ehkä sairaalan synnytysosastolla kauan sitten on saattanut muutama vauva vaihtua.

Astrologian mukaan syntymähetkellä vaikuttanut kosminen energia vaikuttaa ratkaisevasti elämänkulkuun. Äitini ystävätär laittoi myös mukaan pari Johanna Bromanin kirjaa, jotka tarjoavat erilaisen näkemyksen. Bromanin mielestä kaikki maailmassa tapahtuvat asiat ovat osa Jumalan ihanaa, rakastavaa ja upeaa suunnitelmaa. Jos ja kun ongelmia ilmenee niin aktiivisesti vaikuttamaan pyrkivä henkimaailma yrittää auttaa maan päällä tallaavia ihmisiä eri tavoin.

Joskus kauan sitten ennen kiinteitä nettiyhteyksiä kulutin aikaani kuuntelemalla Johannan radiolähetyksiä, joissa tämä vastaili hätääntyneiden ihmisten puheluihin vakuuttelemalla kerta toisensa jälkeen että henkimaailma kyllä auttaa jos niin on tarkoitettu. Menin jopa niin pitkälle että kirjoitin kerran Johannalle ahdistuneena erään vakavasti sairaan sukulaiseni kohtalosta. Vastaus oli vaisu ikäänkuin Broman olisi "nähnyt" että jatko ei näytä hyvältä. Vähän myöhemmin nainen kuoli ja lapset jäivät ilman äitiä. Kerroin Johannalle jotain myös omista vaikeuksistani. Broman ehdotti että tulisin käymään. Valitettavasti en ikinä uskaltanut tarttua kutsuun. Johanna halusi radiossa kertoa minulle että elämäni loppupuoli tulisi olemaan helpompi kun ympärillä on "öhöm....rakkaita ystäviä". Ilmeisesti Johanna vaistosi että isotissinen Marja-Liisa ei tule kyseeseen. Tai sitten hän todella tarkoitti rakkaita ystäviä, jolloin olisinkin jo nyt elämäni loppumetreillä. Moi jos ei enää tavata.

Ajatukseni Johanna Bromanista ovat hieman hämmentyneitä. Luulen oikeasti että hän on uskossaan aito ja haluaa auttaa ihmisiä. En itse asiassa tiedä mitä hänelle kuuluu nykyään. Nuo kirjathan ovat jo noin kymmenen vuoden takaa. Bromanin mukaan kuollut ihminen siirtyy suoraan henkimaailmaan, joka on hyvin työteliäs, vaikuttamaan pyrkivä, vaatii täydellistä sopeutumista ja mukautumista sekä pyrkii jokaisen hengen kasvamiseen. Kuulostaa omissa korvissani melkein kuin työvoimatoimiston "Takaisin Elämään 2009 osa 77" työnhakukurssilta ilman käsiä ja jalkoja.

Broman sivuaa kirjassaan myös lapsen kuolemaa, missä Johanna näkee vanhempien ja sisarusten surun taustalla silti Jumalan aivan ihanan, reilun ja upean suunnitelman. "Lapsen kasvaminen henkimaailmassa on äärettömän suuri kunnia, koska lapsella on silloin erityisasema. Häntä halutaan kasvattaa ja kouluttaa alusta alkaen määrättyä tehtävää varten. On tärkeää että vanhemmat hyväksyvät tämän."

Tuntuu varmaan tosi mielettömän hienolta joutua kiskotuksi yläilmoihin heti kun on päässyt elämänsä alkuun. "Vautsi. Kävipä tuuri että satuin delaamaan. Nyt oon osa aivan sairaan upeeta suunitelmaa." Broman selittää eteenpäin: "Henkimaailmassa lapset kasvavat tiettyyn aikuisikään ja tavallaan jäävät siihen. Jos alhaalla on siskoja, veljiä ja vanhemmat, odotetaan että hekin siirtyvät henkimaailmaan ennen kuin nuoreksi varttunut lapsi jatkaa kasvamistaan. Myös sillä on merkitystä minkä ikäisenä lasta tarvitaan henkimaailmassa."

Totanoin. Mitäpä tohon sanoisi. Ei tällainen sosiaalitapaus ymmärrä hienoja, upeita ja varsinkaan noin rakastavia suunnitelmia. En tosin ole varma haluanko edes yrittää. Onko kukaan kysynyt Jamdullahilta haluaako tämä kuolla maanjäristyksessä vain siksi että naapurikylän ympärileikattu tyttö välttyy menemästä naimisiin hänen kanssaan löytäen itselleen paremman miehen jonka kanssa syntynyt lapsi aikanaan nousee johtamaan kansakuntaa. Tai olisiko Mikko-Einari halunnut itselleen kuppaa ainoastaan siksi että ymmärtäisi elämäntapansa haittapuolet ja kirjoittaisi siitä bestsellerin "Horon muistelmat" valistaen seuraavia sukupolvia. Tosi lämminhenkistä ja ihmisläheistä tuo pienten ihmisten käyttäminen suurten suunnitelmien pelinappuloina. Oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Olisihan se aivan älyttömän itsekästä ja kehittymätöntä haluta elää vain omaa ainutkertaista elämäänsä kokien asioita ja tapahtumia ilman että joutuisi uhrautumaan perheen, suvun, kylän tai kansakunnan hyvinvoinnin takia. Mutta turha protestini häviää kosmiseen avaruuteen. Sekin on yksi pieni osa aivan upeaa ja monimutkaista suunnitelmaa.

Tällä hetkellä Pluto varmaankin siirtyy huoneesta 7 ikävään huoneeseen numero 6. Kohta taas alkaa rytisemään. Silloin Niilo saattaa menettää kätensä jotta Tiina-Kyllikki saa perinnönjakonsa selvitettyä kälynsä veljen kanssa tai ehkä Mauno laitetaan jäämään auton alle jotta lopultakin Kinnarinniemen vaaralliseen risteykseen saadaan liikennevalot.

Listamme on edennyt jo kärkisijoille. Viiden parhaimman Masa-läpän valinta oli vaikeaa koska erot kärjessä eivät ole suuria. Viiden viimeisen keskinäinen järjestys on myöskin aika epäselvä. Mutta jonkinlaisessa jonossa Masaa on dissattava. Ja tänään näyttää tältä:

5. "Koritsi or salami?"

Esimerkkinä miten asioista voi keskustella osaamatta mitään kieltä. Kysyjä halusi tietää olenko tyttö vai poika. Koritsi on siis kreikaksi tyttö. Salami taas on jotain kivaa suuhunpantavaa. Koritsien huhutaan joskus imeskelleen salamia. Joskus salami saattaa syödä vähän myös toista salamia. Kannibalismia?

Yksi muu mielenkiintoinen kysymys vuosia sitten oli kreikkalaisen vanhan ja poikkeuksellisen karvaisen miehen kysymys "You Lolita?" En edes ehtinyt vastata Alizeen tavoin "Moi Lolita" kun kysyjä kaivoi vehkeensä esille. Taidanpa jälkikäteen haastaa hänet pahaksikäytön yrityksestä tuhatvuotiseen vankeuteen. Varsinkin kun tungin itseni tarkoituksella paikalliselle "homorannalle". Voi näitä traumoja.

4. "Nej...nej....han måste vara vuxen som är kroppsligt som ett ungt barn. Kan inte vänta på bussen till flygplatsen helt ensam om han är barn."

Niinpä. Ruotsalainen nainen selitti analyyttisesti tilannetta poikaystävälleen hämärtyvässä illassa Masan kuunnellessa vähän matkan päässä. On todella lohdullista että naapurimaassamme on kykyä näin syvällisiin pohdintoihin.

Mustana hevosena listalle oli viime hetkellä tunkemassa Oittaalla muutama vuosi sitten esiintynyt maalaismummo, joka katsottuaan Masaa totesi: "En mä kyllä tommosta ole ennen nähny". Matkailu kannattaa ja Oittaalla telttailu avartaa maailmankuvaa.

3. "I wonder if his parents know he visits gay bars."

Pari nuorta brittimiestä ihmetteli kaljapullot kädessä pimeään homoluolaan matkannutta pienikokoista hahmoa. Paikka taisi olla joskus kauan aikaa sitten Playa de las Americas, jonka ainoa surkea homobaari oli Masalle ensimmäinen lajissaan. Sisällä paikan vanhin ja epäsiistein mies käveli viereeni ja kysyi: "You're often here?" Häpeän tunnustaa etten vastannut mitään vaan katsoin muualle. Minuutin kuluttua mies oli lähtenyt pois.

2. "Mom, they say that hatboy is gay. Do you know mom what gay is? Gay is like someone who is kind of interested in willies."

Hatun takana piilleskellyttä Masaa on etelän lomakohteissa kutsuttu nimellä "hatboy" tai "hattpojken". Pahimmissa turistirysissä kun ei ihmisillä ole oikein muuta tekemistä kuin arvostella toisiaan. Masakaan ei jaksa kuunnella jatkuvia kommenteja ja huomioita siitä miten vartalo ja pää eivät oikein sovi toisiinsa. Hyviä varaosia odotellaan entistä kiihkeämmin. Hatun avulla ilkeät kommentit muuttuivat tekopyhäksi kauhisteluksi.

Tämän legendaarisen huudahduksen teki alle kouluikäinen pieni poika täyden bussin takapenkillä. Vieressä istuneet isommat veljet olivat ilmeisesti tehneet huomioita Masan ulkomuodon perusteella. Äiti sen sijaan pysyi hiljaa koko ajan luultavasti toivoen että keskustelun aihe vaihtuisi johonkin puritaaniseen tai ainakin edes hieman viktoriaaniseen.

1. "This one looks like a little girl. That's how these gays want to have'em. They want to take'em just like they were little girls. That's just how sick these people are."

Muutama brittijuntti oli eksynyt friikkikierrokselle Inglesin Jumbon yläkerrokseen, missä hämärässä lämpimässä illassa homoja istui baarin ulkopuolella kaiteella katselemassa ohikulkijoita. Jokin hyvin pieni olento oli valinnut valkoisen naisten villatakin, kalpean meikin ja hävettävän paljon puuteria. Luultavasti näytin silloin tomusokerissa kieritetyltä rusinalta. Lopulta puhkesin sairaalloiseen nauruun. That's how sick that freak was.

Edit: Muutama kirjoitusvirhe korjattu myöhemmin ruotsinkielisen ystäväni avustuksella :)

On aika jatkaa masantavaa listaamme. Tänään matkaamme taas vähän lähemmäksi kohti kärkeä. Listasijoitukset ovat siis määräytyneet ainoastaan sillä perusteella kuinka paljon ne ovat naurattaneet Masaa. Sillä dissatakin voi jos sen tekee hauskalla tavalla :)

Annan tässä välissä myös erityistunnustuksen briteille, jotka ovat synnyttäneet ison osan parhaista kommenteista. Moukkamainen lomallaan örveltävä alaluokkainen britti kun uskaltaa sanoa mitä haluaa. Yleensä se on rasittavaa mutta tämän listan kokoamisessa siitä on ollut valtavasti hyötyä. Cheers!

10. "Aika laiha"

Ylivoimaisesti tavallisin kommentti joka mielikuvituksettomuudestaan huolimatta saa toisinaan jopa hymyn Masankin huulille. Sanoja on yleensä teinityttö tai nuori nainen. Vieressä kulkeva bimbo alkaa välittömästi hihittelemään hassulle läpälle. Aika laiha. Aikamoista huumorintajua. Pitäisikö tässä ihan oikeasti olla huolissaan kun paras suomalainen dissaus löytyy sijalta kymmenen. Kielen köyhtymistä? Muutama viikko sitten kuulemani aikuisen karvakasan kommentti "Noin laiha mies on ruma" kuulosti silti paljon ikävämmältä.

9. "You look Gay. Why don't you go to a gay house?"

Maltalaisen pulloja keränneen pojan viitisen vuotta sitten heittämä setti on jostain syystä jäänyt mieleen. Erilaisia homo-huuteluita Masa kuulee lähes viikoittain. Useimmat ovat hyväntahtoisia ja jopa hauskoja. En ole koskaan loukkaantunut homottelusta ellei taustalla ole oikeasti ilkeyttä. Parempi sanoa mitä huvittaa kuin murjottaa
selän takana ja puhua salaa paskaa.

8. "If he's over twenty I feel sorry for him. He should not have to feel like being a freak with a body like that."

Englantilainen perheenäiti osasi vuosia sitten eläytyä tilanteeseeni huomaamatta että eläydyin itsekin siihen bussin penkillä juuri hänen takanaan. Myönnetään että niihin aikoihin liika huomio alkoi käydä stressiksi. "He's always wearing a hat and looks away. As if he doesn't want to be seen" filosofoi eräs toinen pariskunta. He olivat hyvinkin oikeassa. Aika ihmeellistä ettei aina halua tulla huomatuksi.

7. "Madame"

Marokossa sitkeästi yksi viidestä ihmisestä luulee Masaa naiseksi. Jostain syystä Masalla on ehkä huonojen rintalihaksien tai jonkun hormonaalisen syyn takia pienet tisunalut paitansa alla, joihin kiimaisten karvaisten miesten silmät arabimaassa kiinnittyvät. Madamen Muhkeat Melonit. Kaikkein absurdein tilanne oli kun basaarissa myynyt poika ryhtyi heiluttelemaan Madamen edessä kullanvärisiä korkokenkiä. Toisinaan sain jopa lentosuukkoja. Aika homoa eikö? Äidikseni yleensä luultu homomies Roger tosin neuvoi aina korjaamaan että kohteliaampi miehettömän melonittaren puhuttelusana on mademoiselle. Hyvä ranska ennen kaikkea, n'est-ce pas?

6. "I wish they would start a bit later"

Hyödynnämme edelleen samaa teemaa kuin viime blogissa. Jossain on pieni hahmo hämärässä joka raahaa valtavan painavia matkatavaroita. Tai noh jokainen meikkipussukka Masan voimilla vastaa varmaan isoa ostoskassia teillä muilla. En muista missä olin mutta sain raahattua itseni jonnekin jostain. Lähistöllä tilannetta tarkkaillut vanhempi herrasmies oli jälleen kerran asenteellinen esipuberteettista matkailua kohtaan.

Vielä hauskempi oli vuosia sitten ruotsalaisen perheen keskustelu, jota tosin en enää sanatarkalleen muista. Äiti ilmaisi järkytyksensä että joku pohjoismaalainen perhe voi lähettää hennon lapsensa kiertelemään maailmaa. Perheen noin 13-14 vuotias poika ilmoitti äidillensä että hänkin voisi lähteä ihan hyvin ja pärjäisi jopa. Äiti hermostui ja sanoi järkyttyneenä "Tyst nu!"

Viime viikkojen vakavampien aiheiden vastapainoksi Masa on tällä kertaa päättänyt toteuttaa muutaman kaverinsa toiveen ja penkoa esiin parhaimpia mieleen jääneitä kommentteja ulkoisesta olemuksestani. Materiaalia on paljon ja sitä tulee joka viikko lisää. Masalle hihittely on ehtymätön luonnonvara.

Noobeille FAQ: Masan tekee ulkoisesti poikkeavaksi lapsimaisen hento 50-kiloinen vartalo yhdistettynä aikuisen miehen (tai joidenkin mielestä naisen) päähän. Masan suosimat epämiehekkäät vaatteet hämmentävät tiukkoihin rooleihin tottuneita vielä lisää. Masa kun on samalla kertaa nuori tyttö ja vanha mies.

Tyypillisin Masa- kommentti annetaan vieressä kävelevälle kaverille noin 2-3 metriä Masan ohittamisen jälkeen tietäen että otus itse tuskin vaivautuu enää takaapäin huutamaan takaisin vaikka kuulisikin. Ja kyllähän se aika usein teidän onneksenne kuulee.

Parhaimmat jutut olen kerännyt etelän lomakohteista. Siellä Masan erityisosaaminen (sheivatut ja aurinkoöljystä kiiltelevät tikkumaiset jalat ja grissini-puikkomaiset kädet) pääsee parhaiten esille. Varsinkin iltahämärässä tai päivällä hatun suojissa syntyi monta kertaa vuosien varrella illuusio että jonkun turistiperheen lapsi harhaili yksinään kohti syntisiä iltahuvituksia perheen isukin ja äiskän parantaessa krapulaa hotellihuoneessaan.

Nyt on aika nauttia ihmisten loputtoman viisauden hedelmistä ja nauraa Masalle. Aloitamme Cuntdownin sijalta 15 ja muutaman päivän kuluttua siirrymme sija sijalta kohti kärkeä. Pahoittelen ruotsin ja englannin kielissä mahdollisesti esiintyviä virheitä.

15. "I told you! It isn't a child but some kind of a very skinny faggot..."

Ruokaileva Masa on helppo uhri. Ohikulkeneet britit saivat ratkaisun kiistalleen. Jompi kumpi oli nyt tuopin velkaa.

14. "Tossa toi kalanruoto menee"

Suomalaiset ovat aliedustettuina listallamme. Onko meillä siis vielä parannettavaa läpänheiton jalossa taidossa? Kaksi pikkutyttöä olivat keksineet jotain omaperäistä ja ansaitsevat ehdottomasti joutsenmerkin dissauksellaan.

13. "Oh My God! That little boy had a face of a 30-year-old man!"

Hauskaksi tämän huudahduksen tekee aika ja paikka. Nuori ja ilmiselvästi krapulainen brittinainen lähti poikaystävänsä kanssa etsimään aamukahvia selvittääkseen päätään. Tytön pelästynyt ilme ennakoi että seuraavana yönä ei enää vedettykään nenään. Masa AA-kerhon apurina.

12. "It's so sad. His father doesn't care at all."

Tyypillinen syyllistävä kommentti vanhemmalta brittimieheltä.
Heiluttelin tikkujalkojani täydessä bussissa ja meinasin kaatua
kun tuli tarpeeksi iso mutka. Ei tarpeeksi painava matkustamaan.

11. "The boy is now laughing at the funny firecracker."

Masa istahti hämärään ulkoilma cocktailbaariin ja tilasi juotavaa. Kauempana istuneet katsoivat kauhuissaan hämärässä näkyvää pientä hahmoa tilaamassa värikästä cocktailia. Masaa tilanne alkoi naurattamaan. Brittimiehet luulivat pikkumasan hihittelevän kivalle sähikäiselle jonka tarjoilija sytytti kannettuaan juoman pöytään.

Listalle olisi voinut myös päätyä tavanomainen jopa rasismia hipova pohjoismaalaisten ja brittien ylemmyydentuntoinen heitto etelän "karvakäsiä" kohtaan: "In these places they serve to anyone." Kunhan rahaa saavat.

Masa lueskeli jokin aika sitten kaverin lainaamaa Stephen Fryn omaelämänkerrallista kirjaa "Moab is my washpot". Suomessa Fry muistetaan parhaiten "Kyllä Jeeves hoitaa" ja "Musta kyy"- sarjoista. Masa ja Masan kaveri haluavat ehdottomasti suositella tätä älykkäällä huumorilla kirjoitettua tunteisiin vetoavaa homopojan kasvukertomusta. Yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista.

Älykkäissä ja tunteikkaissa kirjoissa on ainoastaan kaksi huonoa puolta. Älykkyys ja tunteikkuus. Ne herättävät ajatuksia, jotka on hyvällä tarkoituksella työntänyt maton alle tai vaatekaappiin. Masa on nähnyt valtavasti vaivaa sen eteen ettei joutuisi liikaa käyttämään älyään. Tätinne on myös kasvattanut itseään olemaan liikaa ajattelematta tunteitaan. En ole tehnyt sitä silkkaa tyhmyyttäni tai huvin vuoksi. Edes Masa ei voisi olla niin tyhmä tai niin huvittava. Kuten jokaisella elävällä olennolla, myös itselläni tarkoitus on ollut selviytyä keinolla millä hyvänsä. Ja vielä tänään olen hengissä, joten taktiikkani onnistui.

Nuori Stephen Fry riutui rakkaudessaan toiseen poikaan. Itse en koskaan rakastunut tai ihastunut. Oudointa kyllä en edes ollut ihastunut niihin joita kohtaan tunsin himoa. En ole ihan varma miksi. Ehkä oidipaalinen suhteeni äitiini sai pelkäämään sitoutumista ja ripustautumista. Now playing: Genesis - Mama. En halunnut itselleni enää uutta dominoivaa ihmissuhdetta. Tai sitten pelkäsin Peter Panin tavoin kiintymyksen tunteiden johtavan ennen pitkää johonkin mihin en tuntenut olevani valmis eli aikuistumiseen. Muututtuani tylsäksi aikuiseksi mikään ei siltä osin kuitenkaan muuttunut. Sieluni jäi jonnekin matkan varrelle.

Erilaiset tunteet vyöryvät joka hetki lävitseni jättäen turhautuneen olotilan. Siksi yritän olla keskittymättä niihin liikaa, jotten antaisi niille vielä suurempaa ylivaltaa. Osittain samasta syystä en hirveästi jaksa ajatella. En halua tuhlata tuntia jonkun asian miettimiseen ja masantua sen jälkeen tietäen ettei voi vaikuttaa lopputulokseen usein juuri mitenkään. Älykkäät ja ajattelevat ihmiset harvoin ovat käsittääkseni kovin onnellisia elämässään. Tosin älyllisesti keskinkertaiset mutta kielellisesti sujuvat kuten minä eivät näytä olevan myöskään.

Stephenin kirja sai minut miettimään mitä oikeastaan edes muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Olen takertunut joihinkin onnellisiin muistoihin, mutta loppujen lopuksi niitä ei ole kovin montaa. Kuvittelin tänään mielessäni vanhan kerrostalomme kuudennen kerroksen keittiön ikkunan ja mietin miten kulutin aikaa silloin kauan sitten. Luultavasti istuin sängylläni. Ehkä katsoin telkkua. En ole ihan varma. Jokin on pyyhkinyt muistini tyhjäksi. Rauni-Leena Luukanen varmaankin nyökyttelisi ymmärtäväisenä ja katselisi taivaalle.

Haluaisin niin kovasti imeä teiltä. Avaisin suuni ja ottaisin kaikki ihanat muistonne sisääni, joilla te ette näköjään tee mitään. Kovin harva tuntuu rypevän nostalgiassa vaikka todellisuudessa aika monen teistä parhaat päivät on jo kaukana takanapäin. Ei millään pahalla, mutta olisi jo aika kertoa niistä hyvistä muistoista. Ehkä Masa voisi olla se tämän vuosituhannen Elias Lönnrot, joka soittelisi ihmisten ovikelloja ja kuuntelisi tarinoita. Koska kuten Espan puistossa taiteiden yönä päivystänyt saarnaajamummo sanoi Masalle ja tämän kavereille: "Kannattaa selvittää asiat ennen kuin on liian myöhäistä."

En tiedä miksi kirjoitin tämän kaiken. Jokin Stephen Fryn kirjassa herätti hetkellisesti eloon jotain minkä luulin kuolleen. Ehkä ainoastaan ryhdyin kaipaamaan niitä puuttuvia palasia muististani tai sitten kysymys olisi vielä pahemmasta asiasta eli läheisyyden kaipuusta. Tarpeesta joka saisi sosiaalitädin hermostuneena heilumaan pyörivällä toimistotuolillaan ja kyttäsedän haaveilemaan päälleni kusemisesta. Mutta aina ei saa sitä mistä unelmoi.

Huomasin juuri että keskimäärin noin sata ihmistä lukee blogiani. Olen ylpeä tuosta määrästä varsinkin kun tiedän että oma maailmani on niin kovin erilainen verrattuna useimpiin muihin maailmoihin. Varmaankin lukijoita olisi vielä tuplasti enemmän jos pystyisin kirjoittamaan normaaleista, helpoista ja vähemmän ahdistavista asioista. Mutta sattuneesta syystä nuo adjektiivit ovat itselleni ehkä hieman vieraita. Lupaan kuitenkin kertoa heti kun elämässäni tapahtuu jotain tasapainoiselta ja ymmärrettävältä kuulostavaa.

Haluan myös muistuttaa että tapani kirjoittaa saattaa joskus johtaa hieman harhaan. Vaikka viikosta toiseen olen pilkannut perinteisiä pyhinä pidettyjä arvoja niin en koskaan ole halunnut tietoisesti pilkata niihin uskovia ihmisiä olettaen että nämä eivät tyrkytä omaa totuuttaan Jumalan sanana. Jokaisella on oikeus omaan huumeeseensa oli se sitten raamattu, psykologian oppikirja tai talouslehti. Masa ei ole omasta mielestään ylimielinen, ilkeä eikä ennakkoluuloinen. Kaikkea muuta kyseenalaista tosin saatan olla. Mutta senhän te olette jo huomanneetkin.

Olin aikaisemmin päättänyt omistaa tämän bloggauksen suurimmalle idolilleni Michael Jacksonille. Paljon on kuitenkin jo sanottu. Muistokirjoituksetkaan eivät tuo aikamme suurinta musiikillista neroa takaisin. Eikä Michael ikuisena pikkupoikana luultavasti arvostaisi tyhmiä aikuismaailmaan kuuluvia sentimentaalisia sepustuksia. Peter Pan sanoi aikanaan Wendylle että rakkaus ja tunteet pilaavat kaiken. Ne johtavat lopulta aikuistumiseen. Ja silloinhan koko peli on menetetty.

Istuin muutama päivä sitten laivan kahvilassa isäni kanssa. Samaan pöytään istahti romaaniäiti poikansa kanssa. Nainen ryhtyi huokailemaan isäni suuntaan kuinka drinkki nyt maistuisi. Faijani luultavasti mietti uuden valokuvansa uutta kuvakulmaa tai sitten vain tajusi pitää suunsa kiinni. Minä tietysti tapani mukaan sanoin jotain höpöhöpöä jostain drinkistä ja lopulta nainen lähti. Pienikokoinen poika jäi tuijottamaan minua suurten aurinkolasiensa takaa, alkoi juttelemaan ja lopulta osoitti juoman kuvaa sanoen: "Haluisitsä juoda mun kanssa tommosen?"

Sätkin vaaleanpunaisessa paidassani miettien miten sankarini Michael olisi hoitanut tilanteen. Tyydyin näyttämään sormella kahvilan tätiä ja kerroin että tuo tuolla ei myy sulle semmosia ellet jotenkin onnistu todistamaan että oot täysikäinen. Poika sanoi: "Mitä jos mä vaan näytän sulle ja mennään muualle juomaan ne?" Isäni kiinnostus alkoi heräämään ja naapuripöydän tätikin vilkuili meidän suuntaan.

Poika kaivoi taskustaan kela-kortin voitonriemuisena. Noniin, hän oli siis kasinelonen. Vai olikohan peukalon alla oleva numero sittenkin ysi. Mutta jos sovitaan että hän oli oikeasti kasinelonen. Ehkä hän oli siis aikuinen mies joka oli kerrankin tajunnut olla kasvamatta isoksi ja tylsäksi. 25-vuotias setä. Tunsin itseni melkein nahkahomoksi. Olisiko kysymyksessä sittenkin yli-ikäisen juottaminen?

Isäni ja naapuripöydän naikkonen katselivat silmät suurina kun selitin pojalle drinkin ostamisen jälkeisen tapahtumaketjun lyhennettynä. Kahvilan täti Gunilla. Henkilökunnan setä. Käsiraudat. Laivarannassa poliisisetä Johan. Tutkintavankeus. NUSKA vai oliko se sittenkin NUUSKA jota saman laivan tax-free tyrkyttää. ECPAT. Amnesty. Iltalehti. Isäni ja naapuripöydän tädin silmät pyörivät entistä villimmin. Poika lähti ärtyneenä pois pöydästä kun suunnitelma ei onnistunut.

Ymmärsin tänään että toinen sankarini Peter Pan ei ikinä olisi tarjonnut pojalle juotavaa. Ei siksi että se on kiellettyä eikä siksi että juominen ei ole nuoren terveydelle hyväksi. Ainoastaan sen takia että juomakokeilut ovat ensiaskeleita kohti tylsää teini-iän loppua. Viikonloppubileitä, räkäkännejä, ajokortin ja täysikäisyyden odottelua. Kaikkea sitä minkä minä joskus aikoinaan jätin täysin turhalta tuntuvana väliin. Sen jälkeen seurasikin se kauhein kohtalo eli itse aikuisuus.

Kävellessäni laivan käytävillä vastaan tuli joukko meluavia tylsiä myöhäisteinejä tax-free viinoineen. Yksi niistä kiinnitti huomionsa minuun ja halusi ehdottomasti näyttää minut kavereilleen. "Kattokaa hei, aivan _vitun_ homon näköne jätkä!" Tällä kertaa vitun homo kääntyi ympäri ja kysyi mitä vittua se kenties kuului vitun junteille kuinka vitun homon näköinen sitten ikinä olinkaan. En silti voinut näyttää ihan yhtä homolta kuin laivan kannella patsastellut homomies vielä tiukemmassa vaaleanpunaisessa paidassaan. Mies tuli viereeni ja hymyilin ystävällisesti. Valitettavasti tyypin postimerkin kokoiset mini-shortsit olivat niin kiinni pepussa, että niiden irti saaminen takapuolen vaosta olisi vaatinut paljon minua tai Peter Pania raavaamman miehen voimat, joten en voinut auttaa hänen ongelmassaan.

Palattuani kotiin menin rannalle ja kuulin kun parikymppinen nainen valitti että poikaystävä ei tullutkaan mukaan. Se oli lähettänyt tekstiviestin: "Ryyppään". Oltiin alkuiltapäivässä. Eihän suomalainen nuori mies nyt tyttökaveriaan kaipaa kun on se oikea rakastettu vieressä. Viinapullo. Vähän matkan päässä lauma myöhäisteinejä valitti krapuloitansa ja luetteli loputtomalta kuulostavia juomaselostuksiaan.

Jäin miettimään miksi suomalaisessa kulttuurissa elämän pyöriminen alkoholin ympärillä mielletään täysin normaaliksi. Selvitellään darraa ja odotellaan seuraavaa baarikierrosta. Sen sijaan poikien seurassa viihtynyt Michael Jackson herätti ihmetystä. Jossakin on puuttuva palanen joka estää minua ymmärtämästä yhtälöä. Toisaalta luulen että Michaelkaan ei olisi ymmärtänyt yhtään sen enempää kuin minäkään. Mutta hän on poissa. Kuten Wendy sanoi Peter Panille: "Never is an awfully long time".

Masa päätti keskustassa ollessaan tutkailla Priden avajaisia Kolmen Sepän patsaalla. Lyhyen puheen jälkeen esiintymään ilmestyi joukko isokokoisia parrakkaita miehenköriläitä laulamaan homolauluja. Vieressäolija kantoi punaista paitaa, jossa luki suurin piirtein "Palomies, nahkamies, hetskumies, machomies, työmies, kumimies". Ilmeisesti paidan ideana oli että homoja on kaikenlaisia. Ja että homomies erittää testosteronia vähintään yhtä paljon kuin hetskumies. Miltä näyttäisi sama paita tekstillä "neitipoika, vaippapoika, meikkipoika, pippelipoika, namupoika, koirapoika"?

Homoja on siis kaikenlaisia. Varmuuden vuoksi pride-tapahtumiakin löytyy karhuille, sadoille Masoille, kumittajille ja muille ns. turvallisille poikkeaville. Ihan kiva heille. Ja kiitos kun eivät poikkea ihan liikaa tai ainakin ovat tarpeeksi maskuliinisia sopiakseen miehen malliin. Silti jonkun muun huomioon ottaminen juhlaviikolla ei ole itseltäni pois. Varsinkaan kun en edes pidä itseäni kuin osittain homona. Heteroille tosin yleensä kerron olevani homo, koska en halua enkä uskalla alkaa pitämään monituntista seksuaalisuuden luentoa asioista, jotka herättävät hämmennystä turvallisuushakuisissa ihmisissä.

On helppo huomata että teikäläisten tämänhetkinen trendi on näyttää valtaväestölle homojen olevan kaikilta osiltaan ihan samanlaisia kuin heterot. Unohdin tietysti lesbot ja transihmiset, mutta hekin usein unohtavat minut joten menee tasan. En tiedä miten SETA:n toiminta on alunperin linjattu, mutta heidän tilaisuuksissaan jätetään yleensä muistuttamatta, että tuo pyhä kolminaisuus (homo/lesbo/trans) ei ole seksuaalisten vähemmistöjen koko kirjo. Poikkeavuuksia (jos näin saa sanoa) löytyy tunnetusti laidasta laitaan, eikä jokaista millään "ehditä" mainita ystäväkirjassa. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä kaikkea eikä kaikenlaista käytöstä, mutta silti jokaisella ihmisellä on oikeus olla olemassa. Järjestönne SETA ei vahingossakaan mainitse näitä vähemmän mediaseksikkäitä ihmisiä, mutta toivottavasti fiksuimmat teistä muistavat heidänkin olemassaolon aina silloin tällöin.

Kirjaston kirkkaat valot häiritsevät albinoksi syntyneen Güntherin herkkiä silmiä aurinkolasienkin kanssa. Silti kirjaston koneelta intialaisen anon-proxyn kautta on turvallista pitää yhteyttä muihin aliherkkiin esineellistäjiin hushmail-osoitteiden kautta. Suomessa esineellistämisestä ja seksualisoimisesta saadut rangaistukset vaihtelevat 3682 päiväsakosta 15 vuoteen ehdotonta. Monessa muussa maassa ihmiset ainoastaan katoavat kun raivoavat väkijoukot löytävät vaarallisen esineellistäjän osoitteen.

Günther huomasi omalaatuiset taipumuksensa jo lapsena. Kun muut pojat katselivat miestenlehdistä tyttökuvia, Günther sai seisokkeja elottomien asioiden katselusta. Koneet ja mallinuket olivat pojan suosikkeja. Loistavasta koulumenestyksestä huolimatta Günther ei osannut kommunikoida muiden kanssa. Erityisesti nyanssien tajuaminen tuntui mahdottomalta. Poikien ivalliset heitot kuten "Ime munaa" tai "vedä käteen" Günther otti kirjaimellisesti. Lukemattomien terapioiden ja lääkitysten jälkeenkään mikään ei muuttunut. Lopulta seksuaalisissa patoutumissaan nuori mies teki ratkaisevan virheen. Luvaton hetki tavaratalon mallinuken kanssa, joka päättyi vartijan ja lopulta kyttien paikallekutsumiseen. Nuorisovankila. Muut vangit tykkäsivät hakata Güntheriä, joka kesti kaiken konemainen hymy huulillaan kadotakseen rangaistuksen kärsittyään Magnetogorskiin. Seksualisoitu mallinukke oli miespuolinen, joten Güntherkin tuntee olevansa osittain homo ja lueskelee myös tätä sivustoa.

Joku on ihmetellyt miksi olen valinnut pitää blogia ranneliikkeen sivuilla ja miksi osallistun keskusteluihinne melko aktiivisesti. En ole ihan varma tuosta itsekään. Luultavasti alunperin haaveilin että syrjintää kokeneet ihmiset hahmottaisivat maailman jotenkin eri tavalla. Osittain näin varmaan onkin. Kuitenkin on monia jotka ovat herkkiä ainoastaan omalle syrjinnälleen. Kaikesta huolimatta haluan ihan vilpittömästi toivottaa hyvää Pride-viikkoa.

Oletteko muuten huomanneet että juhannuskokot ovat kuolemassa sukupuuttoon? Selityksestä en ole ihan varma. Ehkä kasvihuoneilmiön voimistuessa ihmiset eivät halua kohmeisin käsin raapia tulitikkuja hyytävän tuulen sammuttaessa niistä suurimman osan. Ennen kaikki oli toisin. Huomasin muistelevani jälleen kerran lapsuuden juhannuksia. Olette varmaan taas kovin yllättyneitä.

Hyvä ystäväni oli kutsunut kavereitaan aaton viettoon mökilleen meren rannalle. Nähtyäni auringossa kimaltelevan tuulisen merenpinnan en voinut olla matkaamatta mielessäni takaisin entisiin aikoihin. Kuuma rantakallio, sukuriidat, itkeskelevä äitini, vielä silloin kirkas ja saastumaton merivesi, mummoni sokeripussin kokoinen maltankoira, joka hakeutui jatkuvasti tappeluihin itseään 50kg painavampien hurttien kanssa yleensä voittaen ne. Yhteiset leikit serkkuni kanssa, kaupparetket mantereelle moottoriveneellä, sedät esittelemässä saunassa seisovia vehkeitään. Kaikki mitä kasvava poika voi kesältä toivoa.

Eräs kavereistani mietti samana päivänä mitä ilmeisemmin samoja asioita. Hän pohdiskeli miten nanoteknologian kehittyessä ihmisen vanheneminen voidaan pysäyttää ja voiko ehkä elimistön palauttaa vuosikymmenien takaiseen tilaan. Pikku vinkkinä Otaniemen suuntaan: Matkapuhelimet alkaa olla jo out. Nuoruudenlähde voisi olla in.

Toisaalta kysymys ei ole pelkästään omasta vanhenemisesta vaan myös ihmisten arvomaailman muuttumisesta. Muutama vuosikymmen sitten omasta mielestäni ihmisillä oli vielä tilaa hengittää. Vaikka kehitys onkin mennyt monissa asioissa eteenpäin ja ihmiset on vähitellen pakotettu suvaitsemaan myös erilaisuutta, normaaliuden ja epänormaaliuden rajat ovat jyrkentyneet. Nykyään suvaitaan ainakin näennäisesti aika monenlaisia ihmisiä ja näkemyksiä, mutta uhkaksi koetut halutaan hävittää kokonaan.

Huomaan kaipaavani entisajan kylähulluja. Pukinpartaisia kääpiöitä, jotka kulkivat shortseissa kesät ja talvet. Niitä, jotka kuulivat ääniä ulkoavaruudesta. Osalla saattoi olla koti täynnä vanhoja radioita ja televisioita. Eikä kukaan hirveästi ihmetellyt. Lääketieteen kehittyessä kaikki epänormaali on lääkitty pimentoon. Syitä ja selityksiä etsitään modernin tieteen kautta. Keijo-Juhani ei enää runkkaa pienen kummityttönsä punaisiin kumisaappaisiin vaan pyörittää vaimonsa kanssa kioskia Vantaalla. Toivon että mahdollisimman moni on hyötynyt tästä kehityksestä.

Ystäväni on monta kertaa muistuttanut minua nykyajan hyvistä puolista. Ilman nettiä en tuntisi häntä enkä monia muita ystäviäni. Tarkemmin ajatellen olisin saattanut jo romahtaa täydellisesti ilman kaveripiirin tuomaa tukea ja turvaa. Nykyihmiset myös näkevät maailmaa aivan eri tavalla. Kyseinen ystävänikin on tänään kahvilla Wienissä, huomenna nachoilla Mexico Cityssä. Lapsuudessani oli kova juttu päästä käymään maalla ja ihmettelemään eläviä kanoja. Esitinkin protestini maatalon emännälle kertoen että heidän kanansa haisevat järkyttävän pahalle.

Kysymys varmaan kuuluu mitä itse kukin tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Kirjoitin ensin onnellinen, mutta pyyhin sen pois. Omilla toiveillani ja tarpeillani en voi koskaan löytää onnea nykyajan arvoihin perustuvassa maailmassa. Kukaan ei jaksa joka päivä käydä sotaa muuta maailmaa vastaan. Toivon silti että elän jäljellä olevat päiväni edes puoliksi tyytyväisenä. Siinä on tavoitetta ihan tarpeeksi.