Postiamasalta

Näytetään bloggaukset kesäkuulta 2010.

Sankarini Diego ja leikkivät lapset

Yksi monista kummallisista asioista elämässäni on outo rakkaussuhde jalkapalloon. Poikkeavaksi tämän mieltymyksen tekee jo syntyminen Suomeen, missä intohimoisia futisfaneja on hyvin vähän. En myöskään arvosta urheilullisuutta enkä edes koe että voittamisessa olisi mitään erityisen kiinnostavaa. Siltä osin onkin hyvä että olen syntynyt suomalaiseksi jalkapallofaniksi. Mehän emme ikinä tule voittamaan mitään.

Rakkauteni jalkapalloon lähtee siitä ajatuksesta että aikuistenkin pelin pitäisi olla luovaa leikkiä. Ikäänkuin kirkon edessä palloa potkivat pikkupojat olisivat menneet aikakoneeseen ja kasvaneet hetkessä kokoa menettämättä kuitenkaan lapsen sieluaan ja leikkisyyttään. Tehokkuuteen ja tulokseen pyrkivä huippujalkapallo on ajat sitten mennyt menojaan vastakkaiseen suuntaan, mutta jalkapallon sielun voi vielä löytää lasten tai lapsekkaiden aikuisten puisto- ja rantapeleistä. Kun tilaa on vähän, se täytyy käyttää ovelasti hyväkseen. Pienessä tilassa kukaan ei arvosta sinua jos kiskaiset pallon voimalla maaliin. Saat arvostusta vasta kun pystyt taidoillasi saamaan muut pelaajat näyttämään naurettavilta.

Raha on tuhonnut kansainvälisen jalkapallon lopullisesti tällä vuosituhannella. Paitakauppa ja tv-oikeuksien myyminen on seuroille itse peliä tärkeämpää. Riskejä ei haluta ottaa eikä pelaajille sallita enää pelillisiä vapauksia. Luovuutta ja pelikäsitystä ei enää osata arvostaa koska sitä ei tarvita yhtä paljon kuin ennen. Kun tempo on kova eikä aikaa ole miettiä seuraavaa siirtoa niin fyysiset ominaisuudet ja hyvä perustekniikka riittävät menestymiseen. Niinpä media ja fanit joutuvat hehkuttamaan pelaajia jotka usein ovat lahjakkaita ainoastaan urheilijan fysiikaltaan.

Useimmat ei-heterot katsovat minua epäuskoisen kauhistuneina kun kerron rakastavani jalkapalloa. Valitettavasti minä en voi mitään sille että Englannissa sivistymättömät homofobiset miespuoliset juntit ovat kautta historian pitäneet lajista. Suomessa taas Veikkauksen monopoliaseman vuoksi harrastettiin ennen vanhaan innokkaasti vakioveikkausta, jota varten täytyi olla perillä englantilaisesta futiksesta. Niinpä monelle suomalaiselle yhä vieläkin jalkapallo on yhtä kuin Englanti. Useimmissa muissa maissa ottelutapahtuma on aina ollut vähän enemmän koko perheen yhteinen juttu.

Rakkauteni jalkapalloon on ennen kaikkea unelmaa siitä ettei sielultaan ja mieleltään tarvitse koskaan kasvaa isoksi ja tylsäksi suorittavaksi aikuiseksi. Kävisikö esimerkiksi kaikkien tuntema Ronaldinho? Kun muut ravaavat ahkerasti ympäri kenttää ja tekevät nöyrästi ennalta-arvattavia siirtoja niin Dinho löntystelee jossain kuvan ulkopuolella. Jossain vaiheessa kuitenkin pallo pelataan hänelle ja yhdellä luovalla siirrolla syntyy jotain mihin muut eivät tolkuttomalla laukkaamisellaan pystyneet edellisen tunnin aikana. Ja mikä hienointa Ronaldinhon kasvoilla nähdään silloin fantastisen aurinkoinen lapsimainen hymy. Kaikki tietenkään eivät voi olla taidoiltaan Ronaldinhoja mutta useimmat voisivat olla halutessaan vähän enemmän leikki-ikäisiä lapsia.

En voi omalta kohdaltani myöskään sivuuttaa kulttuurijuttuja. Vaikka olenkin syntyperäinen suomalainen niin kontaktit suomalaisen valtaväestön kanssa ovat jääneet vuosien varrella melko pinnallisiksi. Yhteisiä asioita ja kiinnostuksen kohteita kun on aina näyttänyt olevan aika vähän. Niinpä olen harrastanut kieliä, unelmoinut vieraista maista ja vähemmän julmasta ilmastosta. Sattumoisin useimmat niistä vieraista kulttuureista joista olen ollut kiinnostunut ovat olleet niitä joissa futis on tärkeimpiä puheenaiheita ja iso osa elämää. Näin ollen myös matkustaessa usein on tuntunut siltä että on heti ollut joku keino jonka avulla pystyy keskustelemaan paikallisten kanssa. Kotona Suomessa taas jalkapallon seuraaminen on pieni alakulttuuri ja sen kautta ei tutustu valtaväestöön. Toivottavasti vielä joskus opin juttelemaan ns. perussuomalaisten kanssa saunomisesta tai Koskenkorvan hinnasta.

Niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin niin jalkapallon seuraaminen on itselleni myös jonkinlainen poliittinen kannanotto. Kaikkialla maailmassa ihmiset tuijottavat yhä enemmän kotisohvalta käsin Hollywood-roskaansa. Se on toki heidän oikeutensa mutta pidän kehitystä silti hyvin huolestuttavana. Toivon että tulevat suomalaiset sukupolvet saavat elää eurooppalaisessa kulttuurissa ja oppivat arvostamaan sitä omaa hyvää mikä vielä on jäljellä. Jalkapallo antaa myös monipuolisemman kuvan vähemmän kehittyneistä maista. Etelä-Amerikasta ja Afrikasta nousee futiksen kautta muutakin kerrottavaa kuin iänikuiset sissisodat ja korruptio. Muistutettakoon vielä että yksikään diktatuurimaa (Neuvostoliitto, USA, Kiina yms.) ei ole koskaan erityisemmin loistanut jalkapallossa. Niinpä haluaisin säilyttää kaiken kyynisyyden alla pienen murusen idealismia toivomalla kapitalismia ja USA:ta pilkkaavan idolini Diego Maradonan pyyhkivän pöytää vastaan tulevilla läntisen maailman edustajilla.

Miten päättyvät nyt käynnissä olevat kisat? Nähtyjen pelien perusteella Brasilia tulee valitettavasti voittamaan mestaruuden. On absurdia joutua valittelemaan brassien kohdalla tuollaista asiaa. Tämän vuosituhannen Brasiliat eivät kuitenkaan ole olleet enää minkäänlaista sukua niille menneiden aikojen loistaville joukkueille, jotka tuntuivat pystyvän tekemään pallon kanssa melkein mitä vaan. Kun muistamme että Brasilia on maailman suurin jalkapallomaa ja taitavien pelaajien varanto on yhä vieläkin lähes loppumaton, sitä kammottavampaan valoon joutuu nykyinen kyyniseen puolustamiseen perustuva pelitapa. Kuin pisteeksi i:n päälle mulkku valmentaja Dunga on jättänyt Ronaldinhon kotiin. Mitäpä he luovuudella tekisivätkään. Laskelmoivan pelitapansa ja erinomaisen pitävän puolustuksensa kautta he kuitenkin tulevat voittamaan mestaruuden. Selkeästi lahjakkaampi Argentiina pääsee lähelle, mutta kompastuu De Michelisin kaltaisiin kömpelöihin puolustajiin. Euroopan parhaimman maan Espanjan lopullinen iskukyky on tätä kirjoitettaessa vielä pieni kysymysmerkki. Muiden joukkueiden materiaali ei riitä mestaruuteen asti.

Masa haluaa lopuksi toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää juhannusta! Muistakaa keskikesän juhlan aikana tehdä asioita joita FIFA, Pele ja tossufirmat eivät ikinä hyväksyisi!


Postiamasalta Jari Sarasvuolle

http://trainershouse.fi/fi-fi/Topics/GrowthLetter/kasvukirje-05-2010.aspx

Arvoisa Jari Sarasvuo

Olen iloinen että nautit kesästä ja voimasi lisääntyvät entisestään. Onnittelen myös avioliittosi johdosta. Olkoon avioliittosi menestyksellinen ja ennen kaikkea tuloksellinen. Toivotan teille molemmille työteliästä yhteistä taivalta!

Halusit että me muut lupaisimme yleviä asioita, jotka parantaisivat maailmaa. Voin mielihyvin luvata jotain sellaista. Olen valmis tekemään kaikkeni jotta sinun arvomaailmasi ei leviäisi yhtään laajemmalle kuin mihin se on jo nyt levinnyt. Linkin viimeisimpään hengentuotokseesi antoi hyvä ystäväni, joka sanoi viiltävänsä ranteensa auki jos joutuisi elämään sinun utopiassasi. Myös minä tekisin samoin.

Toivotan onnea ja menestystä jatkuvaan uusiutumiseen ja loputtomaan talouskasvuun. Ilmeisesti se kuitenkin ottaa aika koville kun kirjoitustesi taikasanoja ovat elpyminen, palautuminen ja stressi. Me laiskat, taitamattomat ja tulevaisuuspelkoiset emme joudu miettimään samanlaisia asioita. Mutta jatka ystäväiseni ihan vapaasti uusiutumisprosessiasi. Voisit ehkä seuraavaksi ulottaa sen myös kirjoitteluusi. Aika lailla samaa kasettia olet veivannut jo viimeiset 15 vuotta.

Mielestäsi Eurooppa mätänee. Hidastaisimme siis tuota kehitystä jos päättäisit lopulta siirtyä jonnekin muualle missä ideologiasi saisi laajempaa kannatusta. Singapore voisi olla hyvä vaihtoehto mutta epäilemättä USA on sinun tapauksessasi se varmin valinta. Siellä sinun ei tosiaankaan tarvitsisi maksaa vanhojen, väsyneiden tai taitamattomien aiheuttamia laskuja. Lupaathan harkita?

Olen itsekin varsin surullinen Euroopan nykytilasta. Ennen kaikkea niissä Euroopan maissa joissa oma kulttuuri on nuori ja ohut (Pohjoismaat ja Baltia) uskotaan yhä enemmän siihen että perinteillä ja eletyllä elämällä ei ole sen suurempaa merkitystä. Tehokkuus ja tuottavuus määräävät kaiken. Vain hädissään "uusia" ideoita kierrättävät työikäiset ja "innovatiiviset" ovat meillä kiinnostavia ja yhteiskunnalle tärkeitä. Laitankin toivoni niihin Euroopan maihin, joilla on pitkä historia ja selkeä omanarvontunto. Kun puusta ollaan laskeuduttu satoja vuosia aiemmin niin siinä ajassa on usein myös ehditty huomata ettei kansakunnan onnellisuus kulje täysin käsi kädessä talouslukujen kanssa. Silloin ei kyllä valitettavasti taida myöskään hirveästi olla tilausta ylipalkatuille mikkihiirille, jotka järjetöntä maksua vastaan käyvät kertomassa uudesta tehokkaammasta elämästä niille, joilla ei ole ennenkään ollut työn takia aikaa omalle elämälleen.

Mutta suosittele sinä ihmisille harjoittelua, työnohjausta ja sinnikästä rutistusta. Ja jos tuota kaikkea ei omasta takaa löydy niin epäilemättä sinä ja yrityksesi olette valmiita auttamaan ihan pientä korvausta vastaan. Olen pahoillani mutta tarjouksesi ilmaisesta vinkistä ei tällä kertaa ole itselleni ajankohtainen. Jos kuitenkin luet blogiani (mitä suuresti epäilen) niin voin tehdä sinulle oman lähes yhtä houkuttelevan tarjouksen. Voin kertoa sinulle miten luvalla sanoen hieman yksipuolinen maailmankuvasi voisi laajentua jo 48 tunnissa (tehokasta ajansäästöä kun vertaamme oman firmasi 48 kuukauteen) jos luopuisit jatkuvan menestymisen pakkomielteestä.


Määrittelemättömät elämät

Oletko ikinä herännyt aikaisin aamulla kolinaan kun olet vielä halunnut jatkaa uniasi ja huomannut että metelin keittiössäsi aiheuttaa sinulle entuudestaan tuntematon puolialaston vanha mies? Masalle tuo kaikki on tuttua. Katsoin miestä epäuskoisena miettien olenko hereillä vai näenkö vielä unta. Nenääni kantautui järkyttävä kaurapuuron lemu. Setä hämmensi pyörittävällä ranneliikkeellä puurokattilaa ja takapuoli pyöri synkronoidusti samaa tahtia puuron kanssa.

Tätä kutsutaan määrittelemättömäksi majoitukseksi jaetulla miespaikalla. Kyseessä on alimman sosiaaliluokan, paaria-kastin ikioma tapa matkustaa. Olet löytänyt halvan äkkilähdön muttet halua enää maksaa satasta lisää kahdelta viikolta jotta saat huoneen itsellesi. Silläkin rahalla voit ostaa kaurahiutaleita, oliiviöljyä tai viinaa. Ihan mieltymystesi mukaan. Usein jaetun paikan ostaneita on niin vähän että saa joka tapauksessa olla yksin. Jakamista ei kannata kokeilla lomakohteissa jotka ovat tulleet tunnetuiksi halvasta alkoholistaan. Bulgarian, Turkin ja vastaavat voi unohtaa.

Masalla on pitkä historia huoneiden jakamisessa. Lennot Suomesta pois ovat yleensä hyvin kalliita joten seuramatkojen äkkilähdöt antavat toisenlaisen vaihtoehdon. Kun saat tungetuksi itsesi halvalla johonkin apaattiseen lomakylään voitkin jättää porukan sinne ryypiskelemään ja lähteä tutkimaan muuta ympäristöä jossa toivottavasti asuu paikallisia ihmisiä. Aamulla pois ja illalla takaisin nukkumaan. Tärkeintä on että lähellä on jossain oikea kaupunki ja julkinen liikenne toimii.

Äkkilähtöjä superhalvalla myyvät matkatoimistot ovat selkeästi kyrpiintyneitä siihen että ovat myyneet matkansa halvalla. On varmasti asiakkaan vika ettei se ole maksanut itseään kipeäksi tuotteesta jonka saa suurinpiirtein samanlaisena yli puolet halvemmalla viime hetkellä. Äkkilähdön henkeen kuuluu että sen ostaneen asumusta vaihdetaan useaan kertaan matkan aikana vaikka hotellit olisivat puolityhjillään. Jaetun hotellipaikan ostaneiden huonekavereita myöskin vaihdellaan edestakaisin. Toiveena on se että äkkilähdön ostanut huomaisi ettei pihtaaminen kannata. "Kun mitä tahansa voi tulla eteen."

Masalle kämpän jakaminen on parhaimmillaan harvinainen kurkistus tavallisen suomalaisen ajatuksiin. Suurin osa huonekavereistani on ollut joko nuoria rahattomia opiskelijoita tai maalla asuvia aamuvirkkuja eläkeläisiä jotka eivät halua tuhlata rahojaan. Itseni kaltaista lähiöiden ongelmatapausta ei vielä ole tullut vastaan. Joten samalla rahalla voi tutustua sekä itse matkakohteeseen että vähintään yhtä eksoottisiin huonekavereihin.

Masa pahoittelee ettei osaa vääntää excel-taulukoita tai edes graafisia käyriä. Vihaan yli kaiken sitä että joku tekee minusta pika-analyysin ensivaikutelman perusteella. Eli tällä kertaa taidan tehdä itsestäni ja huonekavereistani samanlaisen täysin ehdottoman ja yleistyksiin perustuvan nopean luonnekartoituksen. Koska määrittelemättömiä ihmisiä ei saa koskaan jättää määrittelemättä. Sehän kuuluu jo äkkilähtöjen matkaehtoihin. Tiskiharja ei myöskään kuulu matkan hintaan.

MÄÄRITTELEMÄTTÖMÄT IHMISET 1-3:

MÄÄRITELTY 1

Leppoisan oloinen maalaispoika. Jättää hyväntahtoisen ja ystävällisen vaikutelman. Harrastaa auton virittelyä. Harmitteli ettei Helsingissä pääse baareihin kaatokännissä sisään. Omistaa luultavasti ylimääräisen maksan koska ei humaltunut edes tyhjennettyään kolme (3!) viinipulloa. Miinuksena ehkä se ettei näkynyt koskaan pesevän käsiään ainakaan saippualla.

MÄÄRITELTY 2

Tasapainoton ja anorektisen laiha espoolainen. Monet erehtyvät sukupuolesta. Tunnettu häiriintyneistä blogeistaan ja anarkistisista mielipiteistään. Puhuu paljon ja hymyilee mutta katsoo muita ihmisiä ulkopuolisen silmin. Ei kuulu joukkoon eikä edes halua kuulua. Huonoimpana puolena hyödyttömyys yhteiskunnalle. Elossapitäminen kuluttaa jokaisen veronmaksajan rahoja.

MÄÄRITELTY 3

Mielenkiintoinen tuttavuus. Älykäs ja energinen tamperelainen jolla synnynnäinen taito heittää tarinaa. Puheliaana ja sosiaalisena varsin hauskaa ja haastavaa seuraa Masalle. Lukee hyvin rivien välistä. Ei todellakaan perinteinen suomalainen mies.

Pitää kissoista ja koirista joten myös pehmeämpi puoli on olemassa. Jättää kuitenkin kyynisen ja osittain myös kovan vaikutelman. Sanoi tosin moneen kertaan että kaikkea hänen sanomaansa ei pidä ottaa niin vakavasti.

Aika jännää se kuinka teimme molemmat kuitenkin samanlaisia havaintoja ihmisistä ja erilaisista asioista. Siinä vaiheessa kuitenkin polkumme lähtivät eri suuntiin. Jotenkin tuntuu että hänen maailmansa olisi menestyvien ihmisten maailma. Hyödyttömät luuserit olisivat ainoastaan rasite yhteiskunnalle ja nämä voisivat saman tien nukkua pois tai muuttaa autiolle saarelle. Ehkä oma ongelmani on siinä että haluaisin että hänen menestyvän elämässään jotta kaltaiseni sairaat paskat voisivat mahdollisimman hyvin hänen verorahoillaan.