Postiamasalta

Muutama päivä sitten kotipihalla naapurini tarjosi kyytiä autossaan. En kunnolla vielä tunne häntä enkä myöskään tiennyt minne olin menossa. Kerroin hänelle haluavani jonnekin josta voi jatkaa muualle. Hän kertoili myös uudenvuoden lupauksistaan. Vaistottuaan erittäin määrätietoisen asenteeni hän päätyi miettimään että on hyvä välillä tarkastella elämäänsä ja asioita joita haluaa muuttaa. Kun lopulta palasin kotiin niin aloin leikkimään ajatuksella että pakottaisin itseni elämään ja käyttäytymään kuten oikea ihminen.

Entinen tuttavani sanoi reilu kuukausi sitten että psyykkiset ongelmani näkyvät myös siinä että näytän erilaiselta kuin muut. Kukaan järkevä aikuinen ihminen kun ei kuulemma voi painaa 52 kiloa. Jos olisin tasapainoinen niin kävisin treenamassa kuntosalilla. Lopulta saisin muutaman lihaksen ja Massani nousisi hieman. Siitä lähtisi sitten ketjureaktio. Löytäisin kaupasta jopa uusia vaatteita ja näin arvostukseni nousisi. Ihmiset alkaisivat pitää minua normaalina jolloin alkaisin myös pitämään itseäni normaalina.

Kun pitäisin itseäni normaalina niin haluaisin kuulua joukkoon. Tuntisin yhteenkuuluvaisuutta tavalliseen valkoihoiseen arjalaiseen suomalaiseen. Haluaisin lopulta kantaa vastuuta kun tuntisin olevani arvostettu ja hyväksytty yhteiskunnan jäsen. Tai eikö se jotenkin noin sanota? Kävelisin lähimpään Kelan konttoriin ja julistaisin tiskillä kovaan ääneen etten enää tunne itseäni sairaaksi. Haluaisin tietää virkailijan mielipiteen siitä olenko jo nyt muuttunut.

Lopulta saisin lähetteen "Elämäsi kuntoon"- kuntoutuskurssille. Kun muut osallistujat nuokkuisivat tuolillaan vastentahtoisen apaattisina, Masa olisi pirteänä kuuntelemassa "Hei me tehdään se"-
nimistä luentoa uudessa liituraitapuvussaan näpytellen rohkaisevia kommentteja läppäriin tallennettaviksi. Puolessa vuodessa Masasta tehtäisiin Virkamies. Saisin oman tuolin ja lopulta oman huoneen.

Muutokseni kautta pääsisin myös paremmin sisään suomalaiseen kulttuuriin. Alkaisin seuraamaan asioita joista yleisesti puhutaan. Kävisin läppäristäni käsin vähän väliä iltapäivälehtien sivuilla lukemassa uusimmat juorut. Opettelisin ulkoa formulakuskien nimet ja lähtönumerot. Tilaisin Amazonista Guns'n'Rosesin koko tuotannon. Lopulta ei enää tulisi vielä nykyään tuttua tilannetta jossa ei osaa oikein kenellekään sanoa mitään kun ei ole oikein mistä puhua. Ja kun voi puhua myös valtaväestön kanssa heitä kiinnostavista asioista, ei enää tarvitse kohtuuttomasti rasittaa harvoja kavereitaan. Kenenkään ei ainakaan tarvitsisi pysyä ystävänä pelkästä myötätunnosta.

Valitettavasti vaan tie muutokseen on pitkä. Sen tietää myös eräs henkilö jonka bongasin autotien ylittävällä kävelysillalla. Kaveri oli käynyt K-kaupasta ostamassa paketin jauhelihaa ja oli juuri avaamassa sitä kun tulin paikalle. Hihitellen hän otti paketista kerrallaan aina yhden pienen suikaleen ja pudotti sen korkealta alas kohti autoja. Tyyppi vilkaisi hetken myös minua, ikäänkuin tietäen että ohikulkijoista juuri minä voisin ymmärtää hänen tekonsa briljanttia ideointia. Olin suorastaan mykistynyt. Lopulta olin löytänyt ihmisen joka ymmärsi mitä olen kaikki nämä vuodet yrittänyt sanoa. Valitettavasti vaan emme enää olleet samalla planeetalla.

Taas on yksi vuosi saatu päätökseen. Perinteiseen tapaan Masa on tutkinut tarot-korttejaan ja posliinipallojaan laatien ennusteen vuodelle 2009. Tunnetusti poikkeuksellisen optimistisena ihmisenä Masa haluaa näin katsoa tulevaan. Monen teistä kohdalla näyttääkin aika lupaavalta.

Vuosi alkaa kireässä pakkassäässä. Kylmän jakson jälkeen sää lauhtuu nopeasti ja tästäkin talvesta näyttäisi tulevan aika vaihteleva. Helsingin seudulla lunta ei aivan valtavia määriä näyttäisi olevan luvassa. Pulkkamäkeen kuitenkin päästään lopulta. Varmuudella voin kertoa että ensi kesästä tulee parempi kuin edellinen. Hellejaksoja on tulossa, mutta paikoitellen on myös epävakaisempaa.

Lähi-Idän tilanne pysyy uutisotsikoissa koko alkuvuoden ajan enkä mitenkään pysty näkemään isompaa käännettä parempaan edes vuoden loppua kohti. Israelin armeija jatkaa mielivaltaisia iskujaan Gazan alueella. Irakin ja Afganistanin alueilla on myöskin epävakaata. Loppuvuodesta näyttäisi uhkaavasti siltä että syntyisi uusi iso aseellinen selkkaus jossain päin maailmaa.

Suomessa huomio kohdentuu kuitenkin enemmän omiin asioihin. Maan johto on huolissaan taloudellisten näkymien heikkenemisestä. Silti yleisesti uskotaan että Suomi selviää syventyvästä lamasta paremmin kuin useimmat muut maat. Suhdanteet jatkavatkin selvää laskuaan mutta mitään todella dramaattista ei tapahdu. Osakkeiden hintakehitys näyttää huolestuttavalta ja asunnot halpenevat paikoitellen hieman.

Suomalaiset saavat silti myös iloisia hetkiä. Erityisen hyvältä näyttäisi formuloissa kun suomalainen kuljettaja taistelee mestaruudesta ihan viime hetkille asti. Kansakunnan innostus on valtavaa. Lätkän MM-kisoissa Kanada, Venäjä ja Suomi näyttäisivät saavan jalkeille varsin vahvat joukkueet.

Muualla maailmassa jalkapallo säilyy otsikoissa. Manchester Cityn ostaneet arabit tuhlaavat pelaajahankintoihin uskomattomia summia. FC Barcelonan vuosi näyttäisi hyvin menestyksekkäältä. Real Madrid vaihtaa vuoden aikana jälleen valmentajaa. Suomen maajoukkue menettää valitettavasti mahdollisuutensa seuraaviinkin arvokisoihin.

Kulttuurin puolella myös tapahtuu. Kotimainen musiikki jatkaa voittokulkuaan Suomessa. Albumien myyntilistalla suurin osa top ten albumeista on kotimaisia. Ostajat tuntuvat tänä vuonna suosivan vanhoja tuttuja suomirockin klassikkoartisteja. Monta tuttua nimeä suorittaa comebackin tänä vuonna. Ulkomaisista nimistä keväällä aikuisväestöä kiinnostaa esim. Bruce Springsteenin uusi albumi. Nuorison innostus metalliin ei vähene. Vuoden 2008 idolstähdet näyttävät sammuvan nopeasti lyhyen alkuinnostuksen jälkeen.

Muualla maailmassa RnB jatkaa voittokulkuaan. Popin puolella Rihannan nimi tulisi korteista selvästi esille. Uusi albumi myy miljoonia ympäri maailmaa. Shakiran uusi levy tuo uutta nostetta artistin uralle. Robbie Williams saa myös aikaan uutta matskua mutta aivan entisaikojen suosioon ei ole paluuta. Suomessa nämä artistit yhä edelleenkin jäävät raskaamman osaston varjoon.

Elokuvien puolella suuret elokuvat ovat yhä suuria. Aika moni ihminen tulee näkemään Star Trekin. Myös Terminatorin jatko-osa täyttää salit Suomessa ja muualla. Television puolella Salattujen Elämien suosio ei ota laskeakseen. Loppuvuodesta Idols kerää yli miljoona katsojaa.

Helsingin klubeissakin tapahtuu. Danny Saucedo ja BWO esiintyvät DTM:ssä monen muun ruotsalaisen homopopparin kanssa. Herkussa ensi vuonna erityistä suosiota nauttivat euroviisuillat. Manskussa 2009 karaoke on erityisen suosittua. Pääkaupunkiseudulla avataan myös monia uusia kahviloita. Suurimpaan suosioon pääsevät ensi vuonna Robert's ja Wayne's.

Teinit ostavat vuonna 2009 erityisen paljon energiajuomia. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ovat ensi vuonna kiinnostuneita sauvakävelystä. Vesijuoksu on myös tässä ikäluokassa todella suosittua. Alexander Stubb nousee ensi vuonna yhä suositummaksi poliitikoksi maassamme. Paavin homovastaiset mielipiteet herättävät ensi vuonna närkästystä. Masa vaeltelee samoja katuja päämäärättömästi ja täyttelee useamman kilon erilaisia papereita. Mikko saa pillua Jaanalta.

Ennusteessani on tyytyväisyystakuu toisin kuin monella muulla halvalla puoskarilla. Jos 99% ennustetusta ei tapahtuisikaan niin Masa lupaa lahjoittaa teille haluamansa palkinnon tai uuden ennusteen veloituksetta. Tätinne pyhittää vuodenvaihteen tulevan ja menneen meditoimiseen mutta toivottaa kaikille juhlahenkisille onnea ja menestystä vuodelle 2009!

Viime päivien tv-elokuvissa yksinäisyys on ollut kova sana. Nyt vielä hetken aikaa ollaan surumielisiä kunnes jouluaattona ruutu täyttyy koko perheen komedioista, joissa keskiluokkaiset amerikkalaisperheet kutsuvat kodittomat jouluaterialle paikatakseen huonoa omaatuntoaan.

Ystäväni muistuttivat minua moneen kertaan sekä Brokeback Mountainista että Kieslowskin Punaisen uusinnasta. On kai ihan ymmärrettävää että shakin harrastajat haluavat nähdä shakkifilmejä ja ruusuja tarhaavat tykkäävät katsella puutarhaohjelmia. Masan kaverit ymmärsivät ihan oikein että Masa voisi olla kiinnostunut omista harrastejutuistaan. Ankea kärsiminen kun on loppujen lopuksi aika halpa harrastus.

Brokeback Mountainin yksinäisyys oli hieman suoraviivaisempaa ja brutaalimpaa. Mieleeni jäi erityisesti kohta, jossa toinen päähenkilöistä karjuu toiselle ettei yksi tai kaksi panoa vuodessa voi riittää. Kaivoin heti kalenterin esille ja aloin laskemaan omiani. Tuolla argumentilla voisin olla lopulta aika hemmetin vihainen mies.

Eurooppalaisissa elokuvissa yksinäisyys tuntuu hieman lohdullisemmalta täyteläisen punaviinin ja hyvien juustojen kanssa. Tarvitaan vaan joku mieluiten tuntematon ihminen, jonka nuoruuteen ja kauneuteen voi peilata hyvin omaa mädäntyvää rappiotaan. Muutaman tunnin rauhallisen debatoinnin jälkeen tajutaan elämästä jotain suurta. Nuori ja kaunis lähtee tapaamaan rakastettuaan. Vanha ja vittuuntunut pakkaa kamansa ja katoaa yleensä Italiaan jahtaamaan viimeistä teinipoikaansa ja kuolemaan.

On kai vähän makuasia kummalla tavalla haluaa kärsiä. Suomalaisessa kulttuurissa on jotain mikä saa Bareback Mountainin tuntumaan hyvinkin kotoisalta vaihtoehdolta. Erittäin vihaisia perspanoja keskellä metsää. Machojuntteja joiden sosiaaliset taidot ovat ameeban tasolla. Epäilemättä Brokeback Mountain voisi olla Murtajaisen vuori jossain Pohjois-Karjalassa. Taas yksi syy pysyä Kehä Kolmosen sisäpuolella.

Olkaa silti fiksumpia kuin Masa ja valitkaa joku toinen harrastus. Ymmärrän että kaikilla ei ole varaa ryhtyä fruittariksi tai harrastaa golfia. Emotionaalisen tyhjiön kursseja ei järjestetä, mutta oppiminen on pelottavan helppoa. Siis te kaikki joilla on mahdollisuus rakastaa jotain elävää olentoa, älkää hukatko sitä mahdollisuutta. Varsinkaan näin joulun alla.

Erityisterveiset lähetän tällä kertaa nimimerkki Rokkihomolle, kiitän joulukortista ja lupaan etsiä tuon biisin vielä jostain (youtube ja p2p eivät auttaneet). Sinulle voisin lähettää päässäni viime aikoina soineen Polarkreis18:n kappaleen "Allein allein" joka sopii myös tämänkertaisen blogin aihepiiriin. Hyvää Joulua kaikille lukijoille!

Katsoessani pari päivää sitten Subilta Van Helsingiä, jäin miettimään miksi niin monet tuntemani ihmiset vuosien varrella ovat samaistuneet vampyyritarinoihin. Kaksoiselämää, pureskelua öisin, tunteita jotka eivät ole kuitenkaan oikeita tunteita. Dracula taisi olla ensimmäinen kunnollinen homoikoni ennenkuin Kylie Minogue oli edes syntynyt.

Perinteinen homous on nykyään arkipäiväistä ja tylsää, sillä ei enää edes myydä elokuvia tai musiikkia. Hyvä niin. Samaistuminen Draculaan tai ihmissuteen ei tunnu tavallisessa suomalaisessa arjessa enää yhtä luontevalta. Nahkainen Keijo voi pureskella pinkkiröyhelöistä Jaria vaikka Alepan kassalla herättämättä sen suurempaa huomiota.

Yleisellä hyväksymisellä on kuitenkin ollut hintansa. Politiikka on aina vaihtokauppaa. Kun pyytää enemmistöltä oikeuksia niin joutuu myös antamaan pois jotain. Niinkuin typerä suomihitti aikoinaan kuului: "Jos haluu saada on pakko antaa." Silloin muutama ihmissusi tai vampyyri on aina uhrattavissa. Jotta enemmistön arvoja mukaileva Jaana voi perustaa perheen Niinan kanssa, joutuu pitkän rottamaisen hännän omistava Kaisa viettämään lopun elämäänsä tyhjässä kaivossa. Yksin ja pimeässä.

Masa on yksi niistä joilla on kroonisia ongelmia saada oma kuvansa näkyviin peilistä. Kiusallinen pieni vaiva josta ei kannata kertoa muille, ei yhtään enempää valtavirran mukana kelluville normihinttareille. Enkä hirveän paljon enempää julkisuutta halua omalle arkulleni jonka joka aamu vedän ennen auringon nousua esille. Mutta eikö olekin kummallista? Noin päällisin puolin vaikutan ystävälliseltä, kiltiltä ja hyväntahtoiselta. Etpä ehkä uskoisi että minut kannattaisi aika monen ihmisen mielestä noin vain tuhota ilman sen suurempia kyselyitä. Minähän rakastan jopa valkosipulia.

Koska olen kotoisin Transsylvaniasta, en voi myöskään kovin helpolla tajuta suomalaisten viehtymystä angloamerikkalaisiin ajatusmalleihin. Maailmankaikkeuden yksi mustimmista aukoista, jota myös usein kutsutaan Lontooksi, nielaisee muutaman viikon kuluttua jo toisen läheisen ystäväni. Masalla ja Englannilla on perinteisesti ollut varsin viileät ja molemmin puolin epäluuloiset suhteet. Omasta näkökulmastani Englannin erottaa muista totalitaristisista banaanivaltioista (Burundi, Tsad, Pohjois-Korea jne.) kyky tuottaa fantastista kulttuuria. Joka tosin ei ole maan valtaväestön vainoharhaisuuden tuotetta vaan toisinajattelijoiden ikiomaa luovaa kulttuuria (esim. Monty Python). Käydessäni viimeksi Lontoossa ja nähtyäni loisteliaan Billy Elliot- musikaalin tunsin jopa hetkellisen piston omassatunnossani. Voinko inhota Englantia yhteiskuntana ja sen edustamia arvoja samalla kun näen edessäni noin upean taideteoksen?

Tiedän häviäväni oman taisteluni. Ystäväni katoaa lopullisesti Lontooseen. Suomenkin valtaväestön maailmankuva alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän Hollywood-elokuvan käsikirjoitusta. Jotkut ystävistäni uskovat vielä pystyvänsä vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin omalla toiminnallaan. Itse huomaan uhraavani entistä enemmän aikaa oman arkkuni kiillottamiseen. Jokainen tavallaan.

Masa törmäsi äskettäin pelottavaan uutiseen. HS uutisoi Pentagonista saamiensa tietojen perusteella yhteiskunnan vihollisten käyttävän uudenlaisia netin yhteydenpito-ohjelmia pahojen tekojensa suunnitteluun. Terroristien ja luonnonsuojelijoiden lisäksi nettiä räpläävät USA:n hallituksen saamien tietojen mukaan myös ihmiskunnan todellinen mätäpesäke - kasvissyöjät.

Me kaikki tietysti toivomme ja rukoilemme että Obamalla on tarpeeksi resursseja tämän vaarallisen lahkon eliminoimiseen. Eihän siitä vaan tulisi yhtään mitään jos pikaruokaketjut kaatuilisivat yksi toisensa jälkeen kun ei hampurilainen enää maistuisi. Siitä taas seuraisi pörssikurssien entistä jyrkempi lasku ja lopulta maailmantalouden lama.

Tuo kaikki pistää miettimään onko nykyään loppujen lopuksi mitään väliä enää kuka vastustaa mitäkin asiaa ja mistä syystä. Tärkeintä on nopeatempoisessa ja kriiseille taipuvaisessa maailmassa vaan pitää yllä jonkinlaista tasapainoa ja normaalia päiväjärjestystä. Kaikenlaista outoa ja epäilyttävää on aina tekeillä, mutta kaikkea ei voi kertoa julkisuuteen. Silloin on parempi ostaa kasvissyöjäkin hiljaiseksi.

Terroristia vaarallisempi ihminen on jokainen joka asettaa kyseenalaiseksi jatkuvan luonnonvarojen tuhlaamisen. Läntinen maailma rakentuu jatkuvan talouskasvun varaan ja sitä ei saavuteta jos tavaraa ei osteta yhä kiihtyvään tahtiin. Näin ympäristön huomioiva ihminen on auttamatta naiivi viherhihhuli jonka käsi on juuri sinun lompakollasi. Maapallo räjähtää joka tapauksessa, joten sitä odotellessa sinun velvollisuutesi on mättää naamaan pihviä ja käydä shoppailemassa jotta nykyinen elintaso voidaan säilyttää vielä parisenkymmentä vuotta.

Eräs ystäväni käytti hauskaa termiä viherpiipertäjä. Samalla kun järkevä ja vastuullinen ihminen keskittyy nyhtämään rahaa sieltä mistä sitä eniten saa, viherhörhelö huolehtii kaikesta hyödyttömästä ja järjettömästä kuten eläinten oikeuksista tai ilman laadusta. Kuka sitä puhdasta ruokaa ehtii syödä kun kaikki aika menee miettiessä mihin kannattaa sijoittaa rahansa kun osakekurssit putoavat koko ajan...

Yritänkin taas kerran vedota Rahakkaisiin Päättäjiin. Masakin tietää asioita joita moni ei halua päästää julkisuuteen. Ja koska Masan blogia lukee vähäisestä kommenttien määrästä huolimatta yllättävänkin moni ihminen, vaikutukseni yleisen mielipiteen kehittymiseen ei ole ihan merkityksetön. Joten muutama ruskea kirjekuori huomaamattomasti ojennettuna voisi auttaa juuri Teidän tarvettanne pitää kiusalliset asiat pysyvästi maton alla. Jos Masa pysyy hyväntuulisena ja kaikin puolin tyydytettynä, myöskään Masan blogit eivät silloin käsittele Teidän Järjestelmällenne kiusallisia asioita. Kehotan harkitsemaan.

Olen aina ajatellut niin että kehitysmaiden ihmisiltä kuten marokkolaisilta ei voi ihan vaatia samaa empaattisuutta ja oikeudenmukaisuutta kuin hyvissä oloissa kasvaneelta. Marokossa esim. rikas yläluokka hallitsee valtavan militaristisen koneiston kautta köyhää kansaa kohdellen tätä kuin nautakarjaa. Kuinka silloin ihminen oppii ajattelemaan lähimmäistään kun ei hänelle itselle suoda kunnollista ihmisarvoa? Suomessa taas en löydä oikeutusta kylmille ja tunneköyhille ihmisille. Meistä on pidetty huolta ja olemme saaneet hyvän sivistyksen. Sen kai pitäisi näkyä myös jossain.

Ollessani ulkomailla eräs pitkäikainen nettituttuni päätti yllättäen sekoittaa elämäni Suomessa tietäen etten pysty korjaamaan vahinkoja ennen paluutani. Myönnän olleeni ihmisuskossani sinisilmäinen. Koskaan ei pitäisi unohtaa että arkaluontoisia asioita ei voi kertoa kuin harvoille ja valituille. Kateus ja kosto kun ovat ehtymättömiä luonnonvaroja. Asian tekee vain ikäväksi se että tunsin kyseisen Jannen viitisen vuotta. Kuuntelin hänen murheitaan mesen kautta loputtomasti samalla kun hän eli omassa anime- ja pelifantasiassaan ilman ulkopuolisia kontakteja. Hän ei uskaltanut tavata kuin pari kertaa. Olin ainoa jolta hän pystyi pyytämään palveluksia, kuten vaippojen ostamista citymarketista. Hän oli niihin koukussa muttei itse uskaltanut mennä ostamaan. Tiputin ne sitten huomaamattomasti jonnekin Vuosaaren metsiin, josta hän ne kävi salaa hakemassa. Nyt olen enää pelkkä vihollinen, jonka voi aivan hyvin tuhota.

Jannen mielestä ei ole kysymys siitä olenko mukava ihminen vai en. Ratkaisevaa on se, että yhteiskunta menettää rahaa masennuksesta ja muista ongelmista johtuvan hyödyttömyyteni takia. Se joka ei hanki itse rahaa joutaa hyvin kuolla pois tuon ideologian mukaan. Vuosien varrella hän purki vihaansa myös alkoholisteihin ja ulkomaalaisiin. Ainoa hyväksytty ihmisyyden mittari olisi siis ankara työnteko ja mieluiten oikea ihonväri. Vähän ennen tuttavuutemme loppumista Janne kertoi haluavansa "kuristaa neekerin omin käsin".

Harmittaa eniten se kuinka sinisilmäinen olin ihmisen kykyyn tehdä muutos. Säälin poikaparkaa ja oletin kirjoittelun uusnatsi-forumeille olevan ohimenevä vaihe. Yllätyin huomatessani että Hitlerin filosofian mukaan myös apua antaneet ihmiset ovat eliminoitavissa. Lopulta eräänä päivänä menetin lopullisesti hermoni kuunnellessani uusia loukkauksia. Toivotin hänet vittuun. Parikymppiseltä aikamieheltä en ole enää valmis sietämään samaa kuin ahdistuneelta nuorelta. Sanoin että hän voisi mennä harrastamaan anaaliseksiä muiden natsien eli nahkahomojen kanssa. Aatuhan tietääkseni pani miehiä kakkoseen jos olen oikein ymmärtänyt.

En väitä olevani täydellinen, en edes usein täysin rehellinen. Arvomaailmani on hieman anarkistinen. Säännöt ovat aika usein tehty vain kierrettäviksi. Olen tehnyt paljon virheitä ja vääriäkin asioita. Masasta ei ole pakko pitää. Ymmärrän hyvin etten ole perinteisiä luterilaisia arvoja ihannoivan maan suosikkipoju. Olen kuitenkin empaattinen ja kammoksun tunneköyhiä ihmisiä.

Olen siis hyvin hämmentynyt. Toivotan Janne onnea omalla työllä ansaitsemaasi kotiin Hakunilassa. Toivottavasti kosto maistui suloiselta ja tunnet tehneesi oikein.

Yhtä kiusalliselta tuntuu erään ystäväni osuus asiaan. Digitaalinen Superbowl ja minä olemme tunteneet yli 13 vuotta, tehden hänestä pitkäaikaisimman läheisen ystäväni. Odotin sen merkitsevän hieman enemmän. Hän on oikeistolaisena tehnyt selväksi ettei hyväksy useimpia mielipiteitäni. Se on luonnollista ja ymmärrän sen hyvin. Olen aina ollut ja tulen olemaan vähemmistössä ajatuksieni kanssa. Sen sijaan Jannen maailmankatsomus ei ole Superbowlia häirinnyt. Hän myöntää sen olevan "ehkä hieman jyrkkä". Mielestäni rotuvihassa kieriskely ja puheet "neekereiden" kuristamisesta eivät ole pientä erilaisuutta tai makuasia. Minun omat arvoni taas ovat jatkuvan huumorin aihe. Kaiken lisäksi ystäväni kanahomomainen lörpöttely yksityisasioistani ei ainakaan parantanut tilannettani.

Superbowl, ymmärrän että yksinäisyydessäsi sinusta on kiva viettää aikaa nätin nuoren miehen kanssa. Minusta vaan on säälittävää jos ollakseen yhä parempi ystävä joutuu myötäilemään toisen sairaalloista maailmankuvaa. Silloin myös annat kaverisi ymmärtää että hänen vihaan perustuvalla arvomaailmalla on laajempaakin kannatusta. Jos taas todella tunnet sielujen sympatiaa natsismia ihannoivan ihmisen kanssa, olet persoonaltasi täysin erilainen kuin mitä olet vuosien varrella esittänyt. Sinua ei myöskään liikaa tunnu häiritsevän ystäväsi teko toiselle ystävällesi.

Olen viime blogeissani purkanut turhautumistani Agadirissa tapahtuvaan muutokseen. Jottein toinen puoli unohtuisi niin voin kertoa että aurinko on paistanut lämpimästi taas jo melkein parin viikon ajan, eläminen on yhä valtavan halpaa ja ihmisetkin yllättävät joskus positiivisesti. Kun miettii palaamista kylmenevään ja pimenevään Espooseen niin fiilikset ei ainakaan parane.

Katselin juuri äsken huvittuneena kun kolme vaahtosammuttimen kokoista rantagigoloa yritti iskeä viisikymppisiä turistirouvia. Tätien silmät pyörivät päässä kotona odottavien pesukoneiden tavoin kun noin 130-senttiset miehet selittivät käsimerkein mitä kaikkea kivaa he voisivat tarjota rouvien majapaikalla. Lopulta äkäinen poliisimies kaahasi jeepillään paikalle ja heitti lapset pois rannalta.

Jokainen marokkolainen nuori mies on ehdottomasti Raaka. Nimittäin kävellessäsi missä tahansa näillä nurkin joka toisella parikymppisellä on G-Star Raw jäljitelmä takkinaan. Teksti G-Star Raw on jo syöpynyt alitajuntaani. Jokainen paikallinen poika tai mies on olevinaan aivan poikkeuksellisen kova panomies heti esikoulun käytyään, mutta tunteiden näyttäminen on lähes synti. Se on heikkouden merkki. Länsimaiset homot (ja wannabe hintsukka-heterot) värikkäine vaatteineen epäselvässä androgyynisyydessään ovat hihittelyn ja naureskelun kohteita. Masa onkin leikkinyt ajatuksella ostaa vaaleanpunainen takki jonka selkämykseen teettää teksti "G-Spot Weak". Raakuus ja maskuliinisuus on varmasti suurinta hottia täällä palmujen alla mutta tätinne ei ole tarpeeksi raaka tähdeksi.

Hassua kuinka kovasti ihmiset haluavat olla juuri samanlaisia kuin muut. Se on tietysti erityisen tärkeää Marokon kaltaisessa yhdenmukaisuuteen vannovassa kulttuurissa, mutta myös muuallakin. G-Star Raw vaihtuu reilun viikon kuluttua taas kerran kotoisiin goottivaatteisiin ja metallipaitoihin.

Mennessäni ensimmäisen kerran pieneen perheravintolaan syömään ainoaa tarjolla olevaa ruokalajia (*lammastagine hintaan 15dh = 1,2e) sain vastattavaksi hankalan kysymyksen. Perheen tarjoilijapoika katsoi minua silmiin ja kysyi: "Kuka?" Menin hämilleni ja hymyilin. Pitkän selvittelyn jälkeen pöytänaapuri osasi kertoa kysymyksen koskeneen juomista. Pudistin päätäni. En halunnut mitään. Lopulta kiellon jälkeen poika toi pullon Coca Colaa sihauttaen sen tyylipuhtaasti auki. Sen jälkeen kerta toisensa jälkeen olen saanut ruuan kanssa pullon kokista pyytämättä sitä erikseen. Toinen vaihtoehto olisi vesijohtovesi, mutta olen kai sitten enempi kukahenkinen.

Kuten monissa muissakin kehitysmaissa hampurilaiset, pizza ja kokis edustavat jotakin muuta kuin pelkkää ruokaa. Länsimaisen roskaruuan mussutuksen kautta syntyy jokin yhteenkuuluvaisuuden tunne, tai ainakin siltä se näyttää. Sundae McDonaldsissa on samanhintainen kuin halpa perusruoka pikkuravintolassa eli jotain mainitun reilun euron luokkaa. Hampurilaisaterian hinta on ilmeisesti vaan hieman alempi kuin Suomessa, joten marokkolaiseen hintatasoon suhteutettuna melko kallista huvia.

Marokon toinen tv-kanava (TV deuxieme) suoltaa ulos samaa jenkkiroskaa kuin tv-kanavat muuallakin. Tarjolla on esim. joko CSI tai CSI Miami (en ole jaksanut tutkia kumpi) ja muissakin sarjoissa jahdataan samoja sarjamurhaajia ja mussutetaan donitseja. Amerikkalaisesta arvomaailmasta siirtyvät puolihuolimattomasti ne rakkaimmat arvot kuten turhasta hysterisoituminen, voiman ja oman käden oikeuden ihannoiminen ja saippuasarjojen ihmissuhdejuonittelut. USA:n pressanvaalien yhteydessä samainen 2M järjesti näyttävän studioväittelyn jossa tarkkaan valitut keskustelijat korostivat Marokon nauttivan nyt Setä Samulin Suuresta ja Mahtavasta Erikoisasemasta onnistuneen terrorismin torjunnan takia. Länsimaiden väitettiin pitävän Marokkoa demokratian mallioppilaana.

Kaipaan kovasti sitä vanhaa Agadiria, jossa oli niinsanotusti reilu meininki. Jokainen päivä oli erilainen seikkailu. Nykyinen versio on hajuton ja mauton EU-torttu, sisäsiisti tosin ja harrastaa Jet Ski-kaahausta. Köyhille paikallisille, pervoturisteille tai vaikkapa työttömille ei ole enää tilausta. Nyt olisi hyvä haluta vuokrata rantatuoleja, syödä tasokkaissa ravintoloissa ja ostaa kilokaupalla turistirihkamaa. Taidan kuitenkin jättää väliin.

Muistan hänet jo vuosien takaa. Pyöreä naama, komeat viikset ja peräänantamaton luonne. Aiemmin tunsin hänet Donitsimiehenä, mutta mandariineja ja banaaneja lienee jostain syystä helpompi saada rannalla kaupaksi kuin helteessä hikoilevia munkkeja. Mandariinimies on poliisien epäsuosiossa, koska hänellä ei ole Agadirin rantaa tyrannisoivien poliisien vaatimaa kaulahihnaa. Hihnan kanssa kun on hitaampi juosta pakoon jos ei jonain päivänä ole varaa maksaa sinivuokkojen omiin taskuihinsa keräämiä provikoita myyntivoitosta.

Tänään Mandariinimies päätti pitkästä aikaa yrittää Masaa. Olen parisen kertaa ostanut donitsin. Ensin hän antoi sen ilmaiseksi maistiaiseksi, mutta kun sympatiasta kaivoin repustani muutaman lantin niin heti hän alkoikin vaatimaan moninkertaista summaa. Joskus jopa euroina. Tänään hän kertoi sähkölaskustaan ja luennoi hedelmien terveellisyydestä.

Kun mandariini ei kuitenkaan maistunut hän siirtyi sujuvasti banaanin puolelle. Olisin tervetullut hänen kotiinsa jossa odottaisi beaucoup de plaisir eli kovasti nautintoa. Komeista viiksistä ja epäilemättä isosta ja käyrästä banaanista huolimatta tai jopa juuri niiden takia hän ei ole ihan tyyppiäni. Toivottavasti jonkun muun jonain päivänä. Lopulta kiitin kohteliaasti "Merci bien" jolloin hän kirosi arabiaksi nousten ylös ja lähtien tarjottimen kanssa etsimään seuraavaa eurooppalaisen näköistä asiakasta. En ostanut mutta tämä blogi on ommattu sinulle Mandariinimies!

Agadir äsken ukkosen alla. Vesi vaelteli kaduilla. Ahmed huutaa Fatimalle joka ei kuivaa ravintolan lattiaa tarpeeksi nopeasti. Eilen hiekkamyrsky. Masan saapuminen siis huomattiin.

Sitä ennen 2 Hahnin lentokentällä nukuttua yotä ja pari päivää Trierissä. Mainio pieni kaupunki, jossa kannattaa poiketa. Keskustassa siisti hostelli 15 eurolla yö kunhan ette kerro Masalta terveisiä. Naisella (Hille) pimeä käytävä ja Masa erehtyi avaamaan väärää ovea joka olikin tädin oma luukku. Pyytelin anteeksi mutta "I think terrible things". En ole siis enää tervetullut, mutta minnepä olisin. Lensin sitten Marrakechiin, jossa kuljin laukkua vetën Sadunkertojien Torin läpi ostamaan kojuista appelsiinimehua. Otin bussin ja lähdin tänne suoraan. Sain vieressä istuneen nuorukaisen äidiltä kyydin perille ja kutsun heidän kotiinsa huomenillalla syömään. Äiti mainitsi avioliitoista eurooppalaisten ja marokkolaisten tyttöjen välillä. Jossain odottaa siis karvainen Jihaldia vesipiippuani. Taidan jättää väliin ja valehdella että tyttöystävä odottaa kotona/ Terveiset kaikille. Inchallah.