Postiamasalta

Kesälämpöjen saapuminen on vilkastuttanut lopultakin myös rantaelämän. Kuten tunnettua, Masa on pahimmanlaatuinen rantakyylä, jonka elämäntehtävänä tuntuu olevan ihmisten tarkkailu ja tuijottelu. Kesäisin osa suomalaisista tuntuu rentoutuvan ja vapautuvan, kun taas toinen osa ehkä hämmentyy entisestään nähdessään talvella hieman peitossa olevia asioita.

Pari päivää sitten Kivenlahden rannassa vietti iltapäiväänsä joukko koululaisia. Mukana oli puolisen tusinaa poikaa ja pari erittäin varhaiskypsän oloista tyttöä. Toisella näistä oli hieman rivot jutut, joka toinen lause sisälsi pojille jonkinlaisen seksuaalisen kuittauksen. Sattumalta siinä sitten meni ohi uimalaituria kohti maailman espoolaisimman näköinen keski-ikäinen täti hienossa uudessa kampauksessaan. Tyttö oli juuri esittelemässä bikiniensä yläosaa pojille tyyliin "Ootteko pojat nähneet ikinä näin isoja tissejä?". Tästä täti pahoitti mielensä ja sanoi: "Lapset, lapset. Eikö teillä ole mielessä mitään muuta?" Tyttö vastasi "Ei oo". Täti meni happaman oloisena veteen ja huusi perään "Menkää sitten Itä-Helsinkiin".

Eikö olekin kamalaa että kaiken maailman roskaväki tulee vehkeet tanassa valtaamaan Saulin ja Tanjan pikku pyhätön? Mitäköhän Riitta Uosukainen tuohonkin sanoisi jos heräisi henkisestä koomastaan? Ja kun kysymys on vielä lapsista, noista pienistä ruiskukan värisistä taimista, joiden tulisi telmiä viattomina ja iloisina Cap Horneissaan isukin uudessa purjeveneessä. Espoon kirkossa ollaan ennenkin vihitty pareja ilman että sitä Keravalta tullaan pilaamaan.

Hyvä ystäväni näki asian hieman eri valossa kuin minä. Hänen mielestään jonkun täytyy kertoa tuolle tytölle ettei murrosikäisen ole turvallista pomppia kiimaisena puhuen tuhmia julkisesti. Jäin miettimään tuota. Maailma on täynnä aikuisia miehiä ja naisia, jotka juoksussa olevan kissan tavoin mouruavat omaa viisuansa. Kukaan vaan ei erityisemmin jaksa huomata. Miksi sitten nuorten tyttöjen tulee varoa raiskaajia ja jo vähän yli parikymppiset naiset voivat kävellä vaikka alasti ilman että tarvitsee pelätä pensaasta loikkaavaa pervoa?

Jopa niin staattisessa ja flegmaattisessa ympäristössä kuin Espoossa joutuu huomaamaan että ihminen on seksuaalisuutensa kautta ikuisesti se sama eläin kuin kivikaudellakin. Niihin aikoihin suvun jatkaminen alkoi heti kun siihen tarvittavat välineet olivat kehittyneet. Ja koska ihmisen elinaika oli lyhyt, päättyi myös seksuaalisesti aktiivinen kausi paljon nykyistä aiemmin. Ehkäpä tuo kaikki on meillä yhä geeneissä? Samalla tapaa kuin vaikkapa eläimillä, jotka osaavat rakentaa pesänsä ilman että kukaan niitä siihen opettaa.

Miltäpä tuo kaikki näyttäisi jos sitä voisi katsoa ulkopuolisena vaikkapa avaruusolennon silmin? Ja jos ihmisen lisääntyminen tapahtuisi vaikkapa suomalaisittain sauvakävelemällä? Kertoisin ufo päällikölleni varmaan että ihmiset haluaisivat sauvakävellä koko ajan ja että ne ajattelevat tuota harrastusta unissaankin. Silti ihmiset ovat rakentaneet hyvin vaikeaselkoisen "kuka saa sauvakävellä missä milloin ja kenen kanssa" säädöstön jonka rikkomisesta voi jopa menettää henkensä. Kertoisin että yllättävän moni haluaisi sauvakävellä kävelyuransa alkupuolella olevien kanssa, mutta sitä ei pidetä yleisesti sopivana. Viisaat profeetat kun ovat sienihöyryissään keksineet että sauvakävely on niin merkittävä asia että jokainen kävely jättää psyykeen lähtemättömän jäljen. Sen sijaan tottuneiden ja kokeneitten sauvakävelijöiden kuntoa pidetään yllä keinotekoisesti Sauvagra- tableteilla joita salakuljetetaan Venäjältä. Silti he saavat suorittaa kävelynsä yleensä yksin.

Masakaan ei ole ihan niin tyhmä, että sivuuttaa kokonaan tunnepuolen seksuaalisuudessa. Silti olemmeko valmiit myöntämään mistä hommassa pohjimmiltaan on kysymys? Vaikka rakastaisin sinua kuinka paljon tahansa, en menisi kanssasi sänkyyn ellen tuntisi halua rakastella kanssasi. Ainakin itse olen turhautunut siihen ettei seksistä voi enää puhua seksinä. Eikä himosta himona. Täytyy ensin lukea vähintään parituhatsivuinen opaskirja jotta tietää kenen nuppi menee sekaisin siitä että hormoonit hyrräävät. Olisiko niin mahdotonta myöntää että meissä jokaisessa on myös villi, kahlitsematon puoli jota ei saa kokonaan kesytettyä? Miksi varsinkin meidän miesten pitää joutua tuntemaan olevansa bimbo luolamies, jos tunnustaa kaipaavansa seksiä koska se yksinkertaisesti on niin valtavan kivaa. Ja että sitä mieluiten harrastaa kauniin kumppanin kanssa. Ilman että siihen aina tarvitsee hakea syvempiä tunteita.

Traagisinta seksissä on mielestäni se että niin monen täytyy elää sitä ilman. Kyse on kuitenkin ihmiselämän perusjutuista ja kokonaan ilman oleminen ei omasta näkökulmastani ainakaan olisi enää täyttä elämää. Jos mietin omia aikuiseen ikään ehtineitä kavereitani, lähes kaikki tuntuvat elävän ilman seksuaalista suhdetta. Useimmat heistä tuntevat etteivät enää kelpaa ulkoisesti kun niin moni on kiinnostunut ainoastaan nuorisosta, joten he eivät kovin usein edes uskalla yrittää. Monella heistä on valtava läheisyyden kaipuu, joka ei lievene harrastuksilla tai tavallisilla ystävyyssuhteilla.

Masa ainoastaan esittäisi nöyrän toivomuksen että elämästä ei ihan väkisin yritettäisi tehdä liian monimutkaista. Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita seksistä, miksi syyllistää heitä siitä? Vastaavasti miksi syyllistää aikuisia siitä, että kovin moni heistä tuntuu pitävän lapsia/nuoria seksuaalisesti kiinnostavina? Kysymys on kuitenkin haluista eikä teoista. En oikein pidä siitä ajatuksesta että omia tunteita ja tarpeita pitäisi ryhtyä salailemaan jottei joutuisi yleisen ajatuspoliisin uhriksi. Edelleen pitäisi olla poliittisesti korrektia saada sanoa että pelkää vanhenemista. Homomiehen pitäisi saada itkeä sitä, ettei enää kelpaa edes ikäisilleen ilman pinnalliseksi leimaamista. Tulisi saada sanoa ääneen että pelkää yksinäisyyttä, vanhenemista ja kuolemaa. Tai että kaipaa takaisin menneeseen. Jostain syystä urhean leikkiminen on jo pitkään ollut in. Masa lupaa olla nyt ja jatkossakin out.

Masalla on ollut ikävä teitä, rakkaat lukijani! Tarkoituksenani oli blogittaa heti kun palasin kotiin mutta palautuminen fyysisesti ja henkisesti rankasta tripistä vei oman aikansa. Mutta Masa lupaa ettei enää ikinä pidä taukoja eikä poistu kotoa, joten pääsette Masasta eroon vain ja ainoastaan olemalla lukematta blogejani. Mitä ei kannata tehdä!!!

Lähdin Italiaan sovittamaan syntejäni. Vaikka en pidä itseäni pahana ihmisenä, silti en luule selviäväni tehdyistä ja tekemättömistä Jutuista ihan muutamalla Ave Marialla. Koska taloudellinen tilanteeni ei salli anekauppaa, ajattelin viedä synnit suoraan paavin luokse. Isäni on insinööri, järjestelmällinen ja kunnon espoolainen. Nuoruudestaan asti hän on pitänyt yllä mielikuvaa Italiasta kaiken kauneuden ja taiteen kehtona. Siihen sotkuun kuuluu oopperaa, mahtipontisia rakennuksia ja hyvää viiniä. Vuosikymmenien ajan olen nähnyt hänen tutkivan
kaikessa hiljaisuudessa Italian karttaa. Silti kukaan ei ole lähtenyt matkakaveriksi ja viime vuodet isukki onkin päivittänyt huoneessaan apaattisena minuutin välein kotisivuaan. Joten ajattelin että lopulta on aika tehdä edes yksi hyvä työ ja viedä isä luvattuun maahansa. Ehkä tämän jälkeen Jeesus grillaa Masan viimeisellä tuomiolla ainoastaan toiselta puolelta.

Isäni kunnon Nokia-insinöörinä oli laatinut Suunnitelman. Kuljimme parisen viikkoa kartan avulla kirkosta A) monumentille B) jotta hän saisi ikuistettua jokaisen nähtävyyden. Pienet kahvihetket tai pizzapalojen nopeat tankkaukset onnistuttiin suorittamaan suomalaisen tehokkaasti. Ehdotin että edes yhtenä päivänä eksyttäisimme itsemme. Ehdotusta ei hyväksytty. Parin viikon karttakierroksen jälkeen isäni oli tyydytetty. Matkan tarkoitus oli saavutettu.

Hesarin kirjoituksessa sanottiin äskettäin hauskasti että Italiassa moraali ja etiikka on korvattu estetiikalla. Jos italialaiset olisivat vähemmän karvaisia niin saattaisin sanoa että heidän maansa on ihanan homo. Suurimpia kicksejäni parin viikon reissulta oli bongata maskuliininen rantavahti vaaleanpunaisessa pikku napaliivissä selittämässä Juttuja turistipojille. Käytännöllisyys ei sovi italialaisille. Suomalaisnaiset tulevat tuulipuvuissaan tekemään hämärässä aamukuudelta vesijuoksun. Muutaman tunnin kuluttua Giuseppe käynnistää skootterinsa Armanit päällä ja tukka geelitettynä. Tämänkertaiset esimerkkini ovat oikeasti olemassa. Giuseppe ja Marjut tekivät molemmat juuri nuo asiat :) He ovat molemmat kaikesta huolimatta oikein mukavia tyyppejä.

Oma sopeutumiseni Hyvän Maun Valtakuntaan on vähän siltä väliltä. Italialaisten selkeän välinpitämätön suhtautuminen typeriin pikku sääntöihin ja ohjeisiin on fantastisen kiehtovaa. Heillä on ihanasti rohkeutta olla tottelematta, jos joku asia tuntuu olevan turha ja typerä. Kauniita ja tyylitajuisia ihmisiä on tietysti aina ilo katsella. Hyvää ruokaakin on kiva syödä. Joskus kuitenkin tuntuu että italialaisille estetiikka on pakkomielle ja näkymätön kahle. Roomalainen ystävämme vaikutti oikeasti huolestuneelta oliko hänen tarjoamansa mozzarella juuri sopivaa ja oliko viini valittu oikein juuri tälle salaatille. Jokaisen asian tai teon täytyy olla päivän kohokohta tai elämys. Jopa Napolissa psykoottisesti edestakaisin ravannut narkkari oli valinnut tyylikkään valkoisen paidan ja piti otsallaan trendikkäitä aurinkolaseja. Varmaan hänen nauttimansa pilleritkin ovat vaaleanpunaisia ja maistuvat vadelmalle. Suosikkini oli kuitenkin hieman transsahtava pullea mies räikeästi maalatuissa huulissaan. Tämä istui erään pienen kaupungin pizzerian edustalla pyytelemässä tulta tupakkaan. Ihmiset tarjoilivat innokkaina tulta ja nauroivat selän takana "kummajaiselle". Tutkin huvittuneena tavallisia ihmisiä. Kuinka friikkejä he ovatkaan luullessaan että he ovat normaaleja ja joku muu ei. Jotain yhteistä siis sekä Suomessa että Italiassa.

Nähdä Rooma ja kuolla. Nähdä Napoli ja mennä sekaisin. Kuolema Venetsiassa. Siniset aurinkovarjot suorassa ja vanha setä kuolaamassa nuoren pojan perään. Thomas Mann. Vai mitä? Jostain syystä Italian kirkot ja vanhat rakennukset saavat olon käsittämättömän kiimaiseksi. Italian suurimpiin kaupunkeihin kun mennään legendan mukaan vanhoina, ryppyisinä ja tosi vittuuntuneina. Silti vielä kerran taistelukunnossa. Yleensä valot sammuu kohta heti perään. Niinpä minäkin ryvin synnissä tuijottelemalla muutamaa enkelimäistä poikaa Michelangelon Pietà- veistoksen edessä Rooman Pietarinkirkossa ja ajattelin Asioita. Jos Neitsyt Maria tuossa veistoksessa kantoi Jeesusta sylissään, minä tein mielessäni jotain ihan muuta. Merkitkää se syntiluetteloni jatkoksi.

Italian lehdet olivat täynnä ihmisiä, jotka olivat harrastaneet estetiikkaa vähän enemmänkin ja joutuneet sen takia hankaluuksiin. Kauneus, seksi, moraali ja uskonto pyörivät niin Italiassa kuin myös Suomessa omaa oravanpyöräänsä. Ole kaunis, etsi kumppania, usko johonkin mihin haluat uskoa. Mene kirkkoon, ripittäydy ja saa ehkä anteeksi se mitä olet kauneuden takia tehnyt. Yritä tehdä asioita oikein, noudata lakeja ja yritä olla onnellinen. Nauti elämästä ja kauneudesta mutta älä nauti liikaa tai älä ainakaan liian kauniista ihmisistä. Tai joudut hakemaan anteeksiantoa koko ajan. Ja joudut lopulta jonnekin kauas pois.

Meillä Suomessa hyödyllisyys ja käytännöllisyys ovat avainsanoja. Kun teemme tehokkaasti ja järjestelmällisesti asioita niin saavutamme jos mahdollista vieläkin paremman elintason. Olen yrittänyt kasvattaa ja sopeuttaa itseni ymmärtämään tuon ideologian, mutta vielä tarvitsen muutaman elinvuoden lisää päästäkseni jutun ytimeen. Kotiin palattuani sain työkkäristä nivaskan papereita, joissa selitellään hauraan psyykeni tilaa. Todennäköisesti edessä on pitkä sairasloma. Tässä vaiheessa nyökyttelette jo ymmärtäväisenä. Mitäs me sanottiin. Masahan on yksinkertaisesti ainoastaan hullu. Mutta se kirjoittaa aika hyvin.

Masa jälleen pitää pienen luovan tauon blogien kirjoittamisessa. Tuli tuossa vähän sääli isukkia joka ei ole vuosiin päässyt käymään fanittamassaan maassa (Italiassa) kun ei tuo mutsi suostu matkustelemaan. Joten hommasin itseni sen kanssa finnmatkojen määrittelemättömälle (todennäköisesti Terracinassa) pariksi viikkoa.

Ei välttämättä ihan nosta mielialoja vartioida sitä 24h ja luopua rantaelämästä/bilettämisestä mutta itsehän itseni tuohon laitoin. Joten eipä valitella. Vaan jäädään kaipaamaan rakkaita lukijoita. Ei sitten enää jäänyt aikaa kirjoitella blogia. Ci vediamo!