Masan tarkoituksena oli kirjoitella vielä blogia mutta aikaa ei enää oikein jäänyt eikä ajatukset pysyneet kasassa. Päätin lähteä Lontoon kautta Marokkoon talvehtimaan. Olen lähinnä Agadirissa kevään saapumiseen asti. Moikata saa jos tulee vastaan Hassan kakkosella. Hassan ykkösellä tuskin tapaatte. Pärjäilkää. Muistakaa lukea taas blogiani kun palaan :D
Olen suorastaan järkyttynyt siitä kuinka selvästi kasvihuoneilmiö näkyy elämässäni. Jo ties kuinka monetta viikkoa jatkuvat kireät pakkaset senkuin tulevat vihaisemmiksi. Nyt parissa kymmenessä asteessa en enää uskalla käydä ulkona. Muutama päivä ennen pakkaskauden alkua kuulin monien ihmisten valittelevan kuinka on outoa ja masentavaa että tammikuussa on vihreät nurmikot ja syksyinen keli. Minkäköhän takia nyt poskenne hehkuvat noin punaisina? Iloitkaa pervot.
Viisaat kertovat että Suomen itä- ja pohjoisosissa itsemurhia, masennusta, alkoholismia jne. esiintyy paljon enemmän kuin muualla maassa. Miksiköhän? Ei kai vaan siksi että siellä on niin hemmetin kylmä koko ajan? Kun ei valoisia tunteja ole kuin muutama ja pakkanen paukkuu niin luonnollisesti useimmat siihen pystyvät lähtevät pakoon muualle. Sitten onkin autioita kyliä ja Niilo-Kalevi avaa uutta kossupulloa kun vanha tyhjeni tunti sitten. Kohta räplätään ranteita auki jollain keittiövehkeellä. Niinhän se menee. Sitten terveyskeskukseen ruinaamaan valiumia. Jos siis noin suuria eroja on jo Suomen sisällä niin tuskin ne erot vähenevät kun lähdetään vieraille maille hakemaan vertailukohtia.
Vantaalainen Jussi kantaa apaattisena Alepan keltaista kassia täynnä Juhlamokkaa kireässä pakkasessa. Samaan aikaan Juanito miettii Port Mariconin torilla ostaisiko tänään torimyyjältä tuoreita mangoja vai ehkä ananaksia. Jussikin olisi ostanut itselleen hedelmiä jos ei muutama jäljelle jäänyt appelsiini olisi ollut jo valmiiksi homeessa. Hieman alakuloisena hän muistaa kuinka Marja katosi sanaakaan sanomatta. Keittiön pöydällä oli ollut lappu "Sori en jaksa enää tätä paskaa". Hetkeä myöhemmin Juanito suutelee nuorta tyttöä ja vielä nuorempaa poikaa Cafe del Solin rantaterassilla ja maistelee sangriaa. Aurinko paistaa sen verran kuumasti että kohta on varmaan aika vähentää hieman vaatteita. Kunpa vaan ei sataisi huomenna kun alkavat ne karnevaalitkin. Jussi istahtaa terveyskeskuksen portaalle ja nostaa kauluksensa pystyyn. Väsyttää.
Kaija-mummo ei tykkää vieraista. Kaija-mummo voisi tykätä omasta pojastaan ja tyttärestään mutta he eivät viime aikoina ole pitäneet yhteyksiä. Mutta ymmärtäähän sen, asuvat sentään ihan Helsingissä asti. Ja on omat perheet niillä. Onneksi palvelutalossa on kiva uusi jumppari. Ja saunaankin pääsee kerran viikossa. Muutama tuhat kilometriä etelämpänä Gnekech pilkkoo paprikoita keittoon. Kohta Ludovic tulisi kymmenlapsisen laumansa kanssa kylään. Sitä ennen pitää vielä käydä viemässä kylän poliisille se jokavuotinen kirjekuori. Niinhän ei saisi tehdä mutta kun vanhat tavat eivät lähde pois. Jospa kuitenkin istahtaisi hetkeksi tavernaan ennen sitä. Samaan aikaan Kaija-mummo kastelee kukkansa violetilla muovisella kastelukannulla. Sehän ei maksanut kuin euron. Postiluukkukin taisi kolahtaa. Alueuutiset tulevat tähän aikaan. Kerran mainosten jakaja oli jättänyt koko pinkan käytävään. Silloin Kaija marssi suoraan toimistoon ja alkoi huutamaan. Jossain vaiheessa taisi vähän itkettääkin. Mutta se meni ohi.
Henkkaa vituttaa. Monen sadan euron satsaus uusiin vaatteisiin tuntuu jo koululaisen kukkarossa. Hiustaitelijakin geelitti monta tuntia Henkan tukkaa jotta kaikki olisi täydellistä treffejä varten. Samoina iltapäivän hetkinä Ibrahim pakkaa reppuaan jotta voisi lähteä rannalle. Sandaalit, shortsit ja pyyhe. Eikun menoksi. Henkka miettii olisko Guccin napapaita tuon gallerian söpöläisen mieleen. Entäs jos sokkotreffeille tuleekin joku ihan kamala nörtti jolla vaan on ollut hyvin editoitu kuva? Henkka sanoisi geek koska hänhän puhuu englantia tosi hyvin. Ja on melkein jenkki eikä mikään perusjuntti. Ibrahim taas ei osaa sanaakaan englantia. Rannalla on hyvin kuuma ja tuulee. Kioskin takana on alaston setä joka vilkuttaa. Ibrahim jatkaa matkaansa. Henkka kävelee Stokkan kellon alle minuuttiakaan myöhästymättä. Toinen myöhästyy minuutin. Hotboy90 katsoo Henkkaa epäilevästi hetken aikaa ja sanoo sitten "Olit kyl kuvis aika erilainen". Toisella puolella maapalloa Ibrahim näkee rannalla aurinkoa ottavan yksinäisen pojan ja hymyilee tälle. Ei ehkä maailman kaunein mutta kukaan ei ole täydellinen, ajattelee Ibrahim. Tänään voisi mennä uimaankin kun haivaaraa ei enää ole. Pojat alkavat heitellä frisbeetä. Henkka sanoo "täytyy nyt mennä" ja lähtee kävelemään poispäin. Olikohan kyse siitä Jack&Jonesin takista vai mistä. Kyyneleet tahtovat tulla Henkan silmiin. Mikään tylsä teiniangstaaja en silti ole, hän sanoo itselleen. Eikä kannata olla liian helppo. Jos ei olisi niin pirun kylmä niin voisi mennä vaikka juomaan latet Robertsille. Ilta alkaa saapua myös Giminaban vilkkaalle rannalle. Ibrahim ja Abelah hyväilevät toisiaan rantahiekalla auringon laskiessa. Kuinka elämä olikaan ihanaa. Kunpa se jatkuisi ikuisesti. Suomessa Henkka kirjautuu juuri sisään meseen, näkee hetken aikaa Hotboy90:n onlinessa ja muutaman sekunnin kuluttua tämä näkyy enää offlinessa. Pakkanen on juuri noussut yli kahdenkymmenen asteen.