Postiamasalta

Masa on viime viikot miettinyt kummallista mysteeriä. Poikkeuksellisen keyvyttä pinnallista unta nukkuvana herään joka yö monia kertoja erilaisiin pieniin ääniin ja muutenkin. Jos naapurissa tipahtaa nuppineula tai ulkona ensimmäinen lintu aloittaa viserryksensä niin pomppaan heti hereille vaikka korvatulpat on tungettu syvälle korviin. Tuon takia suljen yleensä joskus aamuyöstä huoneen oven jotta ääniä kuuluisi vähemmän. Mutta Masahan on ainoastaan iso kissa. Toinen silmä auki nukkuva leikkaamaton narttu.

Vuodenvaihteen aikoihin aloin ihmetellä tapauksia jolloin huomasin oven olevan jo valmiiksi suljettu. Ensimmäisinä kertoina aloin epäilemään muistiani. Olinko aivan varma etten itse ollut puoliunessa sulkenut ovea? Sama kuitenkin toistui monta kertaa. Jopa sellaisina öinä kun olin nukkunut poikkeuksellisen sikeästi enkä ollut voinut mitenkään olla liikkeellä. En myöskään kävele unissani.

Madame on aina suhtautunut pelokkaasti uskontoihin. Jumala tai jumalat ovat omasta perspektiivistäni katsottuna väkivaltaisia ja armottomia olentoja, jotka vaativat täydellistä kuuliaisuutta ja erilaisia rituaaleja. En ole halunnut palvoa mitään tai ketään joka väärällä jalalla noustuaan laittaa Haitin tapaisen köyhän ja onnettoman saaren maan tasalle. Vaikka kuinka pistelisi neuloja voodoo-nukkeen sen sijaan että lukisi katekismusta niin mikään ei oikeuta jakamaan tuhoa muutenkin jo paljon kärsineen kansan niskaan.

Silti jossain on taas kerran joku jolla on Masalle asiaa. Sen joka vaivautuu tulemaan toisesta ulottuvuudesta Espooseen asti sulkemaan ovia täytyy olla harvinaisen sitkeä veijari. Harmi vaan että ovien sulkemisen takana oleva koodikielinen sanoma ei ole ihan vielä auennut. Jotainhan tuo touhu tarkoittaa sillä eihän kukaan viitsi suljeskella ovia vain huvin vuoksi? Kun muovisessa kaupungissamme ei ole yhtään historiallista rakennusta niin tässä tapauksessa se 1834 pesusoikkoon heittäytynyt piika ei voi palata edes kummittelemaan pelkästä vittuilun halustaan samaan paikkaan jossa aikoinaan hukuttautui.

Kaikkein kivointa olisi ajatella että joku hyvä henkiolento haluaa ainoastaan vartioida untani jotten turhaan heräilisi koko ajan. En silti jaksa uskoa että kukaan kuollut sukulainen välittäisi minusta niin paljon jos eivät eläessään pitäneet sen kummempia yhteyksiä. Ja miksi kukaan tuntematon henki jeesaisi juuri minua kun maailmassa on niin paljon muutakin autettavaa. Ei nappaa.

Järjellisin tulkinta viittaa klassiseen symboliikkaan. Ovien sulkeutuminen on vihjaus jonkin aikakauden loppumisesta. Tapani elää tai ajatella on tullut lopultakin tiensä päähän ja on pakko sopeutua isoon muutokseen. Kysymys voisi olla jopa koko elämän loppumisesta. Olenkin alitajuntaisesti alkanut jo siivoamaan kamojani jottei jälkipolvien sitä tarvitse tehdä.

Jäljellä on vielä kolmas mahdollinen tulkinta joka varmasti olisi Päivi Räsäsen ja hänen ystäviensä mielestä se loogisin. Ehkäpä olen turhaa toivonut ovia sulkevan otuksen tekevän sitä kertoakseen jotain tai tarjotakseen apua. Mitäpä jos olennon tarkoitus on sulkea minut huoneeseen jotta pysyisin parhaiten sen vallassa? Olen huomannut että kylmän talven aikana elämäni on muuttunut askeettiseksi ja yksinkertaiseksi. Entäpä jos tämä kaikki kuuluu demonin ovelaan suunnitelmaan?

Ehkä varmuuden vuoksi lähetän tänään sähköpostia jollekin kiertelevälle saarnaajalle ja kysyn hänen mielipidettään. Muutaman päivän kuluttua joku teistä törmää youtubessa videonpätkään jossa käsittämättömän laiha androgyyni mies kouristelee lattialla punaisessa naisten villatakissaan kun pappi heiluttelee ristiä tämän kasvojen edessä. Ensiksi poistuu perverssin himon ja rivouden demoni. Seuraavaksi lennätetään mäkeen apatian ja velttouden riivaaja. Viimeiseksi kutsutaan sisään neitseellisen puhtauden ja perhearvojen suojeluspyhimys Stefanius.

Voin kuvitella millainen hitti olisinkaan uskonlahkoille. Masa raahattaisiin ilta toisensa jälkeen hurmoksellisiin iltamiin joissa kertoisin itkua tihruten yksityiskohtaisia kuvauksia niistä fantasioista jotka demoni sai aikaan. Uskovaiset perheet hohtavissa valkoisissa vaatteissaan silmät rakkautta hehkuen kuuntelisivat puolen tunnin selostuksiani demonin sairaista fetisseistä. Jotkut ehkä nuoleskelisivat huuliaan ja pyyhkisivät hikeä otsaltaan mutta lahkojen seuraintalot ovat tunnetusti kuumia ja huonosti ilmastoituja paikkoja. Lopulta saarnaaja nousisi ylös ja pyytäisi pientä rahalahjoitusta jotta kukaan ei koskaan ryhtyisi tekemään sitä mitä äsken kerroin halunneeni tehdä.

Sinä hyvä henki tai demoni joka ehkä luet tätä oletko hyvä ja kerrot sanottavasi hieman selkokielisemmin jottei elämäni ajautuisi väärään suuntaan puutteellisen tulkinnan takia. Voit ilmestyä haluamanasi ajankohtana tai jättää helpohkon viestin. Olen iloinen että olet halunnut ottaa yhteyttä. Oli tarkoituksesi sitten ihan mikä tahansa. Ystävällisin terveisin Masa.

Viime yönä olin käymässä sairaalassa. Sängyssä makasi anonyymin näköinen ankea ja vihainen mies parransängessään soitellen puheluita sattumanvaraisiin numerohin. Mies pyysi ihmisiä tulemaan sairaalaan päättämään hänen päivänsä. Kuinka ollakaan kaikki kieltäytyivät. Miehen vierellä istui häntä katsomaan tullut teini-ikäinen poika. Mies tarttui pojan käteen ja vetisin silmin pyysi poikaa ajattelemaan heidän pitkäaikaista ystävyyttään. Poikaa miehen pyyntö selkeästi ahdisti. Lopulta tapahtui jotain omituista. Poika muuttui vastoin tahtoaan isoksi eläimeksi ja ryhtyi raatelemaan miestä.

Ennen kuin heräsin keskellä yötä painajaiseeni kuulin jonkun kysyvän minulta haluanko jatkaa elävien vai kuolleiden puolella. Muistan pysähtyneeni ärsyyntyneenä harmittelemaan kuinka joku jaksaa kysyä noin kliseisiä kysymyksiä. Eikö mitään omaperäistä enää keksitä? Halusin jatkaa jos saisin varmuuden että elämässä vielä olisi jäljellä kivoja asioita. Toisaalta jos mitään uutta ei olisi luvassa niin loppuaika olisi turhaa pään hakkaamista seinään. Silloin voisi lähteä yhtä hyvin kassan kautta ulos. En kuitenkaan saanut päätöstä tarpeeksi nopeasti aikaiseksi ja minut herätettiin. Nopeat syövät hitaat myös henkimaailmassa.

Ystävät hämärän jälkeen. Låt den rätte komma in. Mutta mitä tapahtui ennen alkuhämärää? Mieleeni palautui aamuyön tunteina ennen joulua tapahtunut asia. Kulutin tavalliseen tapaan aikaani kirjastossa etsien mahdollisimman absurdeja pelastushenkisiä kirjoja. Onnelliseksi 100 päivässä. Itseluottamus takaisin jo parissa viikossa. Enolle pyllyä ilman että joutuu poistumaan kotoa. Tiedättehän Ne kirjat. Lopulta käteeni osui teos joka hengitti aurinkoa, onnellisuutta ja luovuuden löytämistä. Lollottelin aikani parin minuutin pika-analyysilleni kirjan sanomasta kunnes teos tipahti kädestäni huomattuani kirjoittajan nimen.

Muistan Hänet ajalta ennen hämärän laskeutumista. Tutustuimme yhteisen harrastuksen kautta ja koska asuimme samalla seudulla törmäsimme toisiimme varsin usein. Jo kouluaikana hänessä oli jotain täysin erilaista verrattuna muihin nuoriin. Tällä kaverilla oli alusta pitäen määrätietoinen ote elämään. Ikäänkuin joku suunnitelma joka veti mukanaan. Muistan hänen miettineen jo koulussa pörssiosakkeiden ostamista. Hän oli menossa ja tulossa Amerikasta. Kun muut teinit kaivelivat nenäänsä ja räkivät maahan niin tämä yksilö laittoi huulilleen kauniin hymyn ja oli ensimmäisenä kättelemässä aikuiset ihmiset. Uskon silti jälkikäteenkin hänen olleen etupäässä aito oma itsensä. Maailman paras ja täydellisin kokoomusnuori. Ja siitä huolimatta ihan mukava tyyppi.

En koskaan tavannut häntä enää lopetettuani harrastuksen ja vaivuttuani jonkinlaiseen mystiseen apatiaan. Tuttuni elämä lähti menemään täysin vastakkaiseen suuntaan mikä ei ollut varmaan kenellekään yllätys. Olen kuullut että hänen bisneksensä ovat sujuneet mallikkaasti ja että hän olisi jo kohta koulun jälkeen tullut käytännössä miljonääriksi. Samaan aikaan Masa ei olisi luultavasti edes elossa ilman yhteiskunnan huolenpitoa. Väkisinkin tulee mietittyä minkälainen kombinaatio onnistuminen elämässä on. Olimme molemmat aikoinaan saman alueen harvinaisen menestyviä oppilaita. Toinen meistä oli selkeästi tasapainoinen ja onnellinen kun toinen työnsi ongelmiaan maton alle kunnes päässä alkoi pikku hiljaa naksumaan. Arvasit jo kumpi oli kumpi?

Olen silti iloinen vanhan tuttuni puolesta. Hänen menestyksensä ei ole multa itseltäni pois. Jos hänellä menisi yhtään huonommin niin en olisi sen ylpeämpi omista saavutuksistani. Ja olen myös ihan oikeasti helpottunut että kaikki energiset ja elämäniloa tihkuvat ihmiset eivät ole jehovan todistajia. Hienoa jo se että silmät voivat loistaa tekemisen ilosta muillakin kuin Kampin edessä Israelin sotasaavutuksia hehkuttavilla helluntailaisilla mielenosoittajilla. Olen valmis tukemaan vanhan tuttavuuteni luovuuden etsimistä. Onhan se aika pirun hienoa jopa. Kunhan ei tarvitse tulla liian luovaksi liian nopeassa ajassa. Suomalais-amerikkalainen käsitys luovuudesta kun vie tehokkuuteen. Olemalla luova pitäisi saada aikaan enemmän. Aina pitää olla aikaa jättää luovasti tulematta työpaikalle tai unohtua koko päiväksi kahvilaan ilman että siitä kehittyy järjettömän suuria seuraumuksia. Luovuus ei ole sitä että keksitään uusia keinoja myydä enemmän. Mutta tuskin tuttuni ihan noin ajatteleekaan.

Viime yönä peiton alla mietin myös millainen Madame olisi nyt jos kehitys olisi mennyt samaan suuntaan kuin tutullani. Olisiko minullakin nyt oma yritys? Mitä ihmettä myisin ja kuka hölmö ostaisi minulta jotain ja millä hinnalla? Ehkä saadakseni uskottavuutta hankkisin kalliin hyvin leikatun puvun ja Alexander Stubb- silmälasit. Kannattaisin luultavasti liittymistä Natoon. Tuntisin tuttuni tavoin Jari Sarasvuon. Onanoisin ehkä iltaisin vapauden patsas- kuvioisissa lakanoissa ja haaveilisin venepaikasta Miami Beachilla. Uskoisin vahvasti että jokainen on vastuussa omasta onnestaan kun nyt ajattelen senkin tehtävän kuuluvan Kelalle. Tai ystäville hämärän jälkeen.

Muistan joskus kouluvuosina tuijotelleeni kiimoissani sarjaa nimeltä V. Siinähän paha ulkoavaruuden liskorotu valtaa pikaista vauhtia maapalloa soluttautumalla ihmisten sekaan. Ainoastaan inhottava vihreä kieli paljastaa oikean alkuperän. Mutta eipä hätää. Marc Singer joukkoineen pelastaa lopulta maapallon. Toistaiseksi. Kunnes lopulta vuosien jälkeen he saavat hyvän idean ja päättävät tehdä sen mikä liskoilta aikoinaan jäi kesken.

Joukossamme on siis jotain mikä ei kuulu maisemaan. Se valtaa huomaamatta kaiken, siihen halutaan samaistua ja se muuttaa kulttuurin. Kaiken lisäksi se otetaan riemuiten vastaan ja sitä halutaan koko ajan lisää. Mikähän se olisi?

Suomessa "tuulipuvut" ovat viime aikoina olleet kovasti huolissaan siitä että maahanmuuttajien uudet kulttuurit mukamas jyräävät allensa perinteisen suomalaisen elämänmenon. Puhutaan islamista ja kerjäläisistä. Silti tällä hetkellä meistä ainoastaan muutama prosentti on muualta tulleita. Kysymys on tuhansista, eikä edes sadoista tuhansista. Ratkaiseva onkin ilmansuunta mistä tullaan.

Marc Singer sen sijaan voi halutessaan tulla sisään mistä tahansa ovesta mihin tahansa suomalaiseen kotiin. Tuore kahvi ja korvapuustit odottavat olohuoneen pöydällä television vieressä. Rollaattorin voi jättää siististi eteiseen. Mihin joukkoon sinä haluat kuulua? Meillähän on kuitenkin Marcin kanssa yhteinen arvomaailma vai onko? Guantanamo, öljysodat ja kuolemansellit on ihan jees jos on muuten hot?

Onko kyse siis pelkästä viihteestä vai onko kyse ennemminkin samaistumisesta? Moni on harmitellut suomalaisten koko ajan yksipuolistuvaa kielitaitoa. Ruotsia ja venäjää ei haluta puhua ja opiskella edes siellä missä tarvetta olisi. Omat vanhempanikin lukivat aikoinaan koulussa saksaa. Nykyään moni suomalainen puhuu enkkua jo yhtä hyvin kuin suomea. Nuorisohan käyttää jo täysin sekakieltä koska se on olevinaan coolia. Amerikka kun on kuulemma niin ihanan seksikäs.

Englantia on helppo oppia ja sitä täytyy osata jonkun verran jo käytännön syistä. Madame ainoastaan ihmettelee täytyykö sitä osata niin täydellisesti ja muiden kielien kustannuksella? Miksi Savoon syntyneen suomalaisen täytyisi käyttää sanontoja jotka kuuluvat kalifornialaisille? Jos englantia pitää välttämättä puhua niin ainakin itse haluan puhua sitä suomalaisella aksentilla. Vai onko tämäkin jokin itsetuntojuttu? Eli jos ei osata kieltä täydellisesti niin ollaan hiljaa. Puhutaan joko suomea tai täydellistä Oxfordin englantia. En ymmärrä miksi niin monesta tuntuu nololta puhua vaikkapa keskinkertaista espanjaa tai ranskaa kun noissa maissa lähinnä ollaan helpottuneita ettei heidän itse tarvitse puhua vielä huonompaa englantiaan.

Kun osataan ainoastaan yhtä vierasta kieltä niin iso osa haetusta tiedosta tulee myös yhdeltä kulttuurialueelta. Jos osaat englannin lisäksi muutamaa muuta vierasta kieltä, teepä joku kerta vertailu vaikkapa perinteisesti googlettamalla. Valitse hakusanaksi jokin niinsanotusti arvolatautunut sana. Seksuaalisuuteen ja uskontoon liittyvät ovat tässä aivan mainioita. Kun muilla kielillä hakutulokset on sekalaisia, englannin kielellä niissä on taas selkeä yhtäläisyys. Esiin tulee poliisiraportteja, saarnaajia, lakimiehiä ja erilaisia järjestöjä jotka valvovat yleistä moraalia.

On ihan selkeästi nähtävissä että suomalainen kulttuuri on angloistumassa päivä päivältä lisää. Esimerkiksi nykyinen kansanhuvi eli julkkisten jalustalle nostaminen ja sen jälkeinen alasampuminen on amerikkalaista kansallisurheilua. Kävellessäni eilen ulkona kiinnitin huomiota roskalehden Idols-tuomaria koskevaan lööppiin. Otsikko huusi että tämä kunnialliseksi ihmiseksi luultu iljetys oli PETTÄNYT USEAN NAISEN KANSSA. Oh my dear. Kuinka hän julkeaa. Madame yrittää muistaa mainita asiasta seuraavassa Oregonin marttojen raamattupiirissä kunhan ensin on käsitelty ALAIKÄISEN MILEY CYRUKSEN PÄÄSY RAVINTOLAAN JA JUOPUMINEN.

Jokaisella on tietysti vapaa tahto. Jos haluaa katsella maailmaa tähtilipun tai kuningattaren pyllyn väristen lasien läpi täältä Suomestakin käsin niin siihen on oltava kaikki oikeus. Masa haluaisi ainoastaan kannustaa ihmisiä niihin muihin vaihtoehtoihin. Laadukasta viihdettä löytyy ihan varmasti myös Hollywoodin ulkopuolelta. Opettelemalla vaikka yhden uuden kielen pääset käsiksi näkökulmiin jotka ovat usein ihan erilaisia kuin englannin kielellä leviävät isojen uutistoimistojen viralliset totuudet. Puhumattakaan siitä että voit keskustella ihmisten kanssa jotka eivät joko osaa tai Madamen tavoin oikein halua puhua englantia.

Yritämme kovasti pelastaa pakkasten kourissa palelevan maapallomme lämpenemiseltä. Ehkä myös pelastaisimme oman kulttuurimme innokkaammin jos leikkisimme sen olevan sademetsäkulttuuri. Masa on päättänyt pienentää omaa anglojalanjälkeään rajoittamalla englannin kielen käyttämisensä tilanteisiin joissa se on ainoa vaihtoehto kommunikoida. Suomessa vastaan tulevan ulkomaalaisen kanssa puhutaan suomea jos toinen sitä vähänkään osaa. Jos ei kumpikaan osaa edes flaamia tai urdua niin voidaan miettiä vaihtamista enkkuun. Aion myöskin antaa kaupoille palautetta jos huomaan että tuotenimet on laitettu suoraan englanniksi olettaen että kaikki sitä kuitenkin puhuvat. Haluan lähettää tämänkertaisen blogini lopuksi erityisterveiset torontolaiselle lukijalleni. Arvostan sitä että olet halunnut opetella puhumaan suomea!

Taas on vuosi vierähtänyt ja on jo perinteeksi muodostuneen Masan uuden vuoden ennustuksen aika. Mietin hetken jopa koko tulevan vuosikymmenen käymistä läpi mutta 90% toteutumistakuun seuranta olisi ollut vaikeaa jos sekä ennustaja että ennustettava olisivat potkaisseet tyhjää jo parin alkumetrin jälkeen. Mutta vuodessahan ehtii tapahtumaan jo vaikka mitä.

Talvesta on tulossa poikkeuksellisen kylmä. Tammi- ja helmikuussa on luvassa kovia pakkasia ja runsaasti lisää lunta. Valitettavasti mitään huippulämmintä kesää ei ole odotettavissa. Hellejaksojakin tulee mutta välillä on taas viileämpää. Vuoden loppupuoli näyttää varsin harmaalta ja sateiselta.

Lama näyttäisi hellittävän vähitellen. Mitään nopeaa parannusta laskukauteen ei ole tiedossa mutta vuoden loppua kohti taloudellinen tilanne on jo selkeästi parempi ainakin Suomessa. Siitä huolimatta valtion ja kuntien taloudessa uusia säästöjä ja leikkauksia on odotettavissa ja nämä herättävätkin ihmisissä aiempaa suurempaa vastustusta. Jopa mielenosoituksia saatetaan nähdä. Eräs suuri suomalainen yhtiö vaihtaa vuoden aikana omistajaa.

Puolueista Kokoomus, Keskusta ja SDP ovat tänä vuonna suomalaisten suosikkeja. Kokoomus säilyttää parin prosentin kaulansa muihin. Vasemmisto ei pysty hyödyntämään lama-ajan tyytymättömyyttä. Ihmisten luottamus päättäjiin pysyy jatkuvasta hiljaisesta mutinasta huolimatta varsin korkeana. Kristallipalloni mukaan Alexander Stubb ja Sauli Niinistö ovat vuonna 2010 hyvin suosittuja.

Maamme pärjää 2010 hyvin erilaisissa tehokkuus- ja kilpailukykymittauksissa. Suomi on tulevana vuonna poikkeuksellisen kustannustehokas ja kilpailukykyinen. Myös koulujärjestelmä saa tänä vuonna runsaasti kiitosta. Onnellisuusindeksin mukaan Suomessa on vuonna 2010 yhtä onnellista elää kuin Singaporessa tai Vancouverissa. Ehkä myös sen takia turisteja on vaikea houkutella Suomeen.

Suomalaisten asenteet jyrkentyvät lisää tulevana vuonna. Varsinkin ikääntyvä ja maaseudulla asuva väestö vastustaa 2010 maahanmuuttoa ja vaatii kurin ja järjestyksen palauttamista. Valtamedioiden nettiversioissa päivästä toiseen spämmäävät isänmaan puolustajat jatkavat sotaansa yleisen moraalin rappiota vastaan. Populistisimmat poliitikot käyttävät tätä "kansalaismielipidettä" siekailematta hyväkseen. Joihinkin lakeihin tuleekin selviä tiukennuksia.

Onnellisuusmittausten kärkimaassa Suomessa voidaan silti tänä vuonna yllättävän pahoin. Syitä etsitään alkoholista, huumeista, hajonneista perheistä ja milloin mistäkin. Onnellisuusbarometri ei kerro vuonna 2010 miksi suomalaiset ovat julmia ja tunteettomia toisiaan kohtaan. Eräs tunnettu kulttuuripersoona väittää vuonna 2010 että Suomesta on tullut kylmä ja kova tehokkuutta palvova kontrolliyhteiskunta. Yleinen mielipide tyrmää nopeasti nämä ajatukset ja syyttää niiden esittäjää suomikuvan mustamaalaamisesta.

Vuonna 2010 puhutaan paljon uupumisesta koko ajan kovenevan työtahdin alla. Kiusaaminen kouluissa ja työpaikoilla puhututtaa myös. Kukaan ei silti keksi toimivaa helpotusta ongelmiin. Julkinen tupakointi tulee yhä vaikeammaksi. Alkoholinkin hinta nousee mutta syrjäytyneiden vointi ei sillä tunnu paranevan. Poliisi käy kitkemässä leppävaaralaisen liikenneympyrän hamput tänäkin kesänä ja tiedottaa ylpeänä kansanterveydelle saamastaan voitosta. Vanhusten hoitoon ja mielenterveystyöhön ei vuonna 2010 saada juurikaan lisävaroja. Sianlihan myynti lähtee pikku hiljaa uudelleen nousuun.

Ilon aiheita suomalaiselle valtaväestölle tuovat jälleen urheilijat. Mitaleja tulee esimerkiksi hiihdosta ja keihäänheitosta. Myös jääkiekossa on odotettavissa tällä kertaa kovat väännöt Ruotsin ja Venäjän kanssa. Menestys tulee vuonna 2010 lähinnä vain pienistä perinteisistä suomalaislajeista. Jalkapallossa kehitys on entistäkin heikompaa ikääntyvien pelaajien vähitellen lopettaessa. Maailmalla FC Barcelona jatkaa voittokulkuaan. Brasilia on jälleen kerran hyvin lähellä maailmanmestaruutta. Myös Espanja ja Argentiina saavat jalkeille vahvat jengit.

Kulttuurin puolella vuosi on suomalaisille aika hiljainen. Menestyvät artistit ovat tällä kertaa raskaamman rockin puolella. HIM jaksaa kiinnostaa omia uskollisia fanejaan ympäri maailmaa muttei oikein pysty uusiutumaan ja löytämään uutta yleisöä. Suomen X-Factorissa hyvin menestynyt artisti tulee myymään vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kotimaassa paljon levyjä. Suomalaiset ostavatkin ensi vuonna paljon kotimaista musiikkia. Monien nostalgisten suomirokkareiden kokoelma-albumit myyvät erittäin hyvin. Muualla maailmassa kuunnellaan ensi vuonna jenkkiläistä tusina rnb/hiphoppia ja vastaavasti oman maan kielellä tehtyjä halpakopioita. Vaaleaihoisista artisteista Lady Gaga menestyy parhaiten.

Suomalainen nuoriso on vuonna 2010 kiinnostunut amerikkalaisesta kulttuurista. Erilaiset englannin kielestä lainatut sanat ovat hyvin suosittuja. Paavin ja uskonnollisten järjestöjen huoli kohdistuu tänä vuonna perinteisiin perhearvoihin. Homoaktivistit iloitsevat pinknewsin uutisoimasta Länsi-Virginian ensimmäisestä kaapista ulos tulleesta villakoirasta. Vuonna 2010 ei ole muodikasta puolustaa arveluttavien ja epäluotettavien hörhelöiden ihmisoikeuksia. Suomi ei selviydy Euroviisufinaaliin. Helsingissä vuonna 2010 suositaan erityisen paljon pizzaa ja kebabia. Yleinen hintataso ulkona syömisen ja juomisen suhteen on vuonna 2010 varsin korkea. Mikko saa tänäkin vuonna pillua Jaanalta. Masa haluaa toivottaa lukijoilleen hyvää alkanutta vuotta!