Postiamasalta

Masa päätti keskustassa ollessaan tutkailla Priden avajaisia Kolmen Sepän patsaalla. Lyhyen puheen jälkeen esiintymään ilmestyi joukko isokokoisia parrakkaita miehenköriläitä laulamaan homolauluja. Vieressäolija kantoi punaista paitaa, jossa luki suurin piirtein "Palomies, nahkamies, hetskumies, machomies, työmies, kumimies". Ilmeisesti paidan ideana oli että homoja on kaikenlaisia. Ja että homomies erittää testosteronia vähintään yhtä paljon kuin hetskumies. Miltä näyttäisi sama paita tekstillä "neitipoika, vaippapoika, meikkipoika, pippelipoika, namupoika, koirapoika"?

Homoja on siis kaikenlaisia. Varmuuden vuoksi pride-tapahtumiakin löytyy karhuille, sadoille Masoille, kumittajille ja muille ns. turvallisille poikkeaville. Ihan kiva heille. Ja kiitos kun eivät poikkea ihan liikaa tai ainakin ovat tarpeeksi maskuliinisia sopiakseen miehen malliin. Silti jonkun muun huomioon ottaminen juhlaviikolla ei ole itseltäni pois. Varsinkaan kun en edes pidä itseäni kuin osittain homona. Heteroille tosin yleensä kerron olevani homo, koska en halua enkä uskalla alkaa pitämään monituntista seksuaalisuuden luentoa asioista, jotka herättävät hämmennystä turvallisuushakuisissa ihmisissä.

On helppo huomata että teikäläisten tämänhetkinen trendi on näyttää valtaväestölle homojen olevan kaikilta osiltaan ihan samanlaisia kuin heterot. Unohdin tietysti lesbot ja transihmiset, mutta hekin usein unohtavat minut joten menee tasan. En tiedä miten SETA:n toiminta on alunperin linjattu, mutta heidän tilaisuuksissaan jätetään yleensä muistuttamatta, että tuo pyhä kolminaisuus (homo/lesbo/trans) ei ole seksuaalisten vähemmistöjen koko kirjo. Poikkeavuuksia (jos näin saa sanoa) löytyy tunnetusti laidasta laitaan, eikä jokaista millään "ehditä" mainita ystäväkirjassa. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä kaikkea eikä kaikenlaista käytöstä, mutta silti jokaisella ihmisellä on oikeus olla olemassa. Järjestönne SETA ei vahingossakaan mainitse näitä vähemmän mediaseksikkäitä ihmisiä, mutta toivottavasti fiksuimmat teistä muistavat heidänkin olemassaolon aina silloin tällöin.

Kirjaston kirkkaat valot häiritsevät albinoksi syntyneen Güntherin herkkiä silmiä aurinkolasienkin kanssa. Silti kirjaston koneelta intialaisen anon-proxyn kautta on turvallista pitää yhteyttä muihin aliherkkiin esineellistäjiin hushmail-osoitteiden kautta. Suomessa esineellistämisestä ja seksualisoimisesta saadut rangaistukset vaihtelevat 3682 päiväsakosta 15 vuoteen ehdotonta. Monessa muussa maassa ihmiset ainoastaan katoavat kun raivoavat väkijoukot löytävät vaarallisen esineellistäjän osoitteen.

Günther huomasi omalaatuiset taipumuksensa jo lapsena. Kun muut pojat katselivat miestenlehdistä tyttökuvia, Günther sai seisokkeja elottomien asioiden katselusta. Koneet ja mallinuket olivat pojan suosikkeja. Loistavasta koulumenestyksestä huolimatta Günther ei osannut kommunikoida muiden kanssa. Erityisesti nyanssien tajuaminen tuntui mahdottomalta. Poikien ivalliset heitot kuten "Ime munaa" tai "vedä käteen" Günther otti kirjaimellisesti. Lukemattomien terapioiden ja lääkitysten jälkeenkään mikään ei muuttunut. Lopulta seksuaalisissa patoutumissaan nuori mies teki ratkaisevan virheen. Luvaton hetki tavaratalon mallinuken kanssa, joka päättyi vartijan ja lopulta kyttien paikallekutsumiseen. Nuorisovankila. Muut vangit tykkäsivät hakata Güntheriä, joka kesti kaiken konemainen hymy huulillaan kadotakseen rangaistuksen kärsittyään Magnetogorskiin. Seksualisoitu mallinukke oli miespuolinen, joten Güntherkin tuntee olevansa osittain homo ja lueskelee myös tätä sivustoa.

Joku on ihmetellyt miksi olen valinnut pitää blogia ranneliikkeen sivuilla ja miksi osallistun keskusteluihinne melko aktiivisesti. En ole ihan varma tuosta itsekään. Luultavasti alunperin haaveilin että syrjintää kokeneet ihmiset hahmottaisivat maailman jotenkin eri tavalla. Osittain näin varmaan onkin. Kuitenkin on monia jotka ovat herkkiä ainoastaan omalle syrjinnälleen. Kaikesta huolimatta haluan ihan vilpittömästi toivottaa hyvää Pride-viikkoa.

Oletteko muuten huomanneet että juhannuskokot ovat kuolemassa sukupuuttoon? Selityksestä en ole ihan varma. Ehkä kasvihuoneilmiön voimistuessa ihmiset eivät halua kohmeisin käsin raapia tulitikkuja hyytävän tuulen sammuttaessa niistä suurimman osan. Ennen kaikki oli toisin. Huomasin muistelevani jälleen kerran lapsuuden juhannuksia. Olette varmaan taas kovin yllättyneitä.

Hyvä ystäväni oli kutsunut kavereitaan aaton viettoon mökilleen meren rannalle. Nähtyäni auringossa kimaltelevan tuulisen merenpinnan en voinut olla matkaamatta mielessäni takaisin entisiin aikoihin. Kuuma rantakallio, sukuriidat, itkeskelevä äitini, vielä silloin kirkas ja saastumaton merivesi, mummoni sokeripussin kokoinen maltankoira, joka hakeutui jatkuvasti tappeluihin itseään 50kg painavampien hurttien kanssa yleensä voittaen ne. Yhteiset leikit serkkuni kanssa, kaupparetket mantereelle moottoriveneellä, sedät esittelemässä saunassa seisovia vehkeitään. Kaikki mitä kasvava poika voi kesältä toivoa.

Eräs kavereistani mietti samana päivänä mitä ilmeisemmin samoja asioita. Hän pohdiskeli miten nanoteknologian kehittyessä ihmisen vanheneminen voidaan pysäyttää ja voiko ehkä elimistön palauttaa vuosikymmenien takaiseen tilaan. Pikku vinkkinä Otaniemen suuntaan: Matkapuhelimet alkaa olla jo out. Nuoruudenlähde voisi olla in.

Toisaalta kysymys ei ole pelkästään omasta vanhenemisesta vaan myös ihmisten arvomaailman muuttumisesta. Muutama vuosikymmen sitten omasta mielestäni ihmisillä oli vielä tilaa hengittää. Vaikka kehitys onkin mennyt monissa asioissa eteenpäin ja ihmiset on vähitellen pakotettu suvaitsemaan myös erilaisuutta, normaaliuden ja epänormaaliuden rajat ovat jyrkentyneet. Nykyään suvaitaan ainakin näennäisesti aika monenlaisia ihmisiä ja näkemyksiä, mutta uhkaksi koetut halutaan hävittää kokonaan.

Huomaan kaipaavani entisajan kylähulluja. Pukinpartaisia kääpiöitä, jotka kulkivat shortseissa kesät ja talvet. Niitä, jotka kuulivat ääniä ulkoavaruudesta. Osalla saattoi olla koti täynnä vanhoja radioita ja televisioita. Eikä kukaan hirveästi ihmetellyt. Lääketieteen kehittyessä kaikki epänormaali on lääkitty pimentoon. Syitä ja selityksiä etsitään modernin tieteen kautta. Keijo-Juhani ei enää runkkaa pienen kummityttönsä punaisiin kumisaappaisiin vaan pyörittää vaimonsa kanssa kioskia Vantaalla. Toivon että mahdollisimman moni on hyötynyt tästä kehityksestä.

Ystäväni on monta kertaa muistuttanut minua nykyajan hyvistä puolista. Ilman nettiä en tuntisi häntä enkä monia muita ystäviäni. Tarkemmin ajatellen olisin saattanut jo romahtaa täydellisesti ilman kaveripiirin tuomaa tukea ja turvaa. Nykyihmiset myös näkevät maailmaa aivan eri tavalla. Kyseinen ystävänikin on tänään kahvilla Wienissä, huomenna nachoilla Mexico Cityssä. Lapsuudessani oli kova juttu päästä käymään maalla ja ihmettelemään eläviä kanoja. Esitinkin protestini maatalon emännälle kertoen että heidän kanansa haisevat järkyttävän pahalle.

Kysymys varmaan kuuluu mitä itse kukin tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Kirjoitin ensin onnellinen, mutta pyyhin sen pois. Omilla toiveillani ja tarpeillani en voi koskaan löytää onnea nykyajan arvoihin perustuvassa maailmassa. Kukaan ei jaksa joka päivä käydä sotaa muuta maailmaa vastaan. Toivon silti että elän jäljellä olevat päiväni edes puoliksi tyytyväisenä. Siinä on tavoitetta ihan tarpeeksi.

Muutama päivä sitten Masan ohitse kulki väsyneen oloinen kahdeksankymppinen mies työnnellen vaimoaan pyörätuolissa. Mies pysähtyi penkillä istuvan tätinne kohdalle ja kysyi myötätuntoisen oloisena: "Hei, oletko sinä sairas?" Kurtistin hieman kulmiani vastaten "En, miten niin?" Mies katsoi Masaa mietteliäänä ja jatkoi: "Olet niin surullisen näköinen. Vaikka mitäs iloa tässä nyt olisikaan." Niinpä. Meinasin sanoa että veit suorastaan munat suustani. Ajattelin myös kertoa kuinka sairas paskiainen olen, mutta luultavasti hän ei sitä tarkoittanut eikä hauras sydän olisi kestänyt elämäntarinaani.

Muutama viikko sitten menin elokuviin, mutta sekään teko ei oikein sairaalla mielellä onnistunut. Suomenkielisten tekstien puuttuessa örisevä amerikanenglanti alkoi välillä hieman tökkimään. Masa kun ei ole useimpien muiden suomalaisten tavoin puoliksi jenkki eikä osaa edes Oxfordin sanakirjan jokaista sanaa. Hyvä ystäväni kertoi kuitenkin ongelman todellisen syyn. Helmiä sioille. Uusin Star Trek on kuulemma hieno elokuva. Masa näki elokuvassa sankareita, traagisia kohtaloita, onnellisia pelastuksia, vauhdikkaita räjähdyksiä ja naisia joilla on tissit. Mutta olen tiedostanut ongelman laadun jo kauan sitten. Masalle on mahdoton tehdä elokuvia koska kukaan muu ei maksaisi niiden näkemisestä.

Hannu ja Niina ovat tällä kertaa koekaniineitani. Hannu pitää kovasti action-elokuvista. Hän tykkää katsella niitä tyttöystävänsä kainalossa popcornia mutustellen. Niina taas on enempi innostunut romanttisista komedioista. Hannun mielestä hyvässä elokuvassa voisi olla kohta eläkkeelle jäävä poliisi, joka päättää hankkia eläkerahansa tekemällä historian suurimman pankkiryöstön. Näyttelijäksi Hannu ehdottaa Robert De Niroa. Niinan mielestä siinä
voisi olla myös kaunis nainen, joka on juuri eronnut miehestään. Hannu toivoisi että Robert De Niro valitsisi apurikseen Jenifer Anistonin tai jonkun joka näyttää Jenifer Anistonilta. Tämä voisi olla CIA:n käyttäytymistieteiden ekspertti, koulutettu jäljittämään sarjamurhaajia. Kolmas jäsen voisi olla Hannun mielestä kuuluisa tietokonehakkeri, joka muutamassa minuutissa osaisi sammuttaa minkä tahansa hälyytysjärjestelmän. Heitä voisi jahdata kovaotteinen poliisi (J-C Van Damme), joka on kyllästynyt siihen että rikolliset pääsevät vapaaksi jo sadan vuoden vankilarangaistuksen jälkeen ja päättänyt ryhtyä omaan vendettaansa. Hannu haluaa korostaa että elokuvassa täytyisi olla vauhtia ja huumoria. Niina haluaisi ehdottomasti romantiikkaa. De Niron ja Anistonin täytyy kieriskellä lakanoissa, mutta mitään liian rohkeaa ei saa näyttää. Molemmat toivovat onnellisen lopun, josta voisi vielä kehittää jatko-osankin.

Kolmas haastateltavani kirjastotäti Ursula haluaisi nähdä enemmän ihmisen vastuuta peräänkuuluttavia elokuvia. Hänen toiveleffassaan voisi olla pariskunta, jossa väkivaltainen mies pieksee avutonta vaimoaan. Nainen rypee itsesäälissä kunnes lainaa kirjastosta ihmisen kasvua käsittelevän kirjan ja pakenee turvataloon. Siellä hän tutustuu nuoreen naiseen, jonka hän pelastaa huumekierteestä. Yhdessä he kasvavat ihmisinä, ryhtyvät lesboiksi tasapuoliseen seksittömään suhteeseen ja perustavat ruotsalaisessa lähiössä maahanmuuttajanaisten turvakeskuksen. Ursula korostaa että elokuva voisi olla myös vakava ja paljon puhutteleva. Sen ei myöskään tarvitsisi tavoitella suuria katsojalukuja.

Masa voisi haluta nähdä tajunnanvirtana kulkevan eurooppalaisen elokuvan, jonka dekadentti ohjaaja on tullut kuuluisaksi alastomia pojanvartaloita käsittelevistä dokumenteistään ja kuvakirjoistaan. Leffassa voisi olla vahva homoeroottinen lataus. Siinä voisi olla vanha elämäänsä kyrpiintynyt mies ja kerubinkasvoinen nuori poika. Mies voisi ihailla poikaa ensin kaukaa mutta myöhemmin hyvin läheltä. Tuo kaikki voisi muuten tapahtua Venetsiassa, mutta tekijänoikeusriitojen takia paikan voisi vaihtaa vaikkapa San Marinoksi tai Thessalonikiksi. Elokuvassa ei puhuttaisi sanaakaan tympeää englantia vaan sensuellimpia ja eroottisempia kieliä kuten ranskaa ja italiaa. Leffassa ei olisi yhtään isopovista naista eikä yhtään lihaksikasta miestä. Kukaan ei ampuisi ketään. Kukaan ei söisi hampurilaisia, joisi colajuomia tai typeriä smoothie-sekoituksia. Vanha mies korkeintaan joisi capuccinon nuorukaisen alastomalta vartalolta auringon laskiessa sinertävään välimereen. Elokuvassa voisi olla traaginen loppu. Vanha mies voisi uhrautua suuren rakkautensa tähden tietäen että onni ei voi jatkua. Kaipaus voisi olla ikuinen. Toivotan teille hyvää elokuvailtaa!

Masa-tätinne haluaa juhlistaa eurovaalipäivää täydentämällä pitkästä aikaa blogiaan. Masan ääntä ei erityisemmin ilmeisesti toivottu tai kaivattu, koska äänestyspaikaksi oli valittu hyvin syrjäinen alue keskellä ei mitään. Kymmenen kilometrin kävelylenkin jälkeen Madame on juuri palannut takaisin tyydyttyneenä.

Ymmärrän hyvin yhteiskunnan huolen. Äänestäminen on tarkoitettu lainkuuliaisille, yhteiskuntaa hyödyttäville veronmaksajille. Kukapa haluaisi laskea äänen, jonka antaja on vähintäänkin epämääräinen sekoitus anarkistista, sairaalloista ja epätasapainoista pervoa. Kun vielä luuserit äänestävät aina niitä jotka lupaavat eniten helppoa rahaa. Korkeasti koulutetut ihmiset taas äänestävät niitä, jotka vastustavat helpon rahan jakamista sitä haluaville, koska ovat katkeria siitä että ovat itse hukanneet suuren osan elämästään paiskimalla vuosikausia pakkomielteisesti töitä aamusta iltaan. Pitäähän sitä nyt muidenkin kärsiä ettei liian helpolla tule liian hyvä mieli.

Tätinne inspiroitui eurooppalaisista vaaleista enemmän kuin aikoihin. Itsekkyys ja sisäänpäinkääntyminen ovat saaaneet valtavasti uutta suosiota ympäri Eurooppaa. Samaan aikaan kun vielä jossain päin maailmaa saatetaan kuolla nälkään, eurooppalaisten kollektiivinen raivo herää jos laman myötä oma elintaso laskee muutamalla prosentin kymmenyksellä. Ja tietysti syynä siihen ettei tänä vuonna saada uutta bemaria löytyy laittomista siirtolaisista, veronkiertäjistä, työttömistä yms. roskasakista. Muistutettakoon että suurten EU-maiden kuten Englannin ja Italian asukkaista selkeä enemmistö kieltäisi muilta EU-kansalaisilta oikeuden tulla työnhakuun heidän maahansa. On se kiva kun on kivoja naapureita.

Suomi tietysti on oma lukunsa. Lama ei ole iskenyt Suomeen ihan yhtä pahasti kuin lähimpiin liittolaisiin, mutta suomalaiset ovat huomanneet maahanmuuttokriittisyyden lisääntyneen Euroopassa. Kun Ranskassa tai Saksassa mietitään miten sadoille tuhansille tulokkaille riittää töitä, niin samaan aikaan Jorma näkee Lauttasaaressa mustan miehen. Ja koska Jorman on täytynyt runkata monta vuotta vaimon kyllästyttyä jatkuvan ryypiskelyn katselemiseen, inhottaa merkkivaatteissa kävelevä afrikkalainen entistä enemmän. Vielä kun esimerkiksi länsinaapurissa Malmössä on levottomia lähiöitä, on itsestään selvä että Matinkylän 21 venäläistä ja 54 somalia ovat vakava uhka perinteiselle suomalaiselle elämänmenolle.

Vähän samantapainen juttu kuin keväällä uutisoitu Helsingin halu olla gay-myönteinen. Kalliiden elitististen hotellien henkilökuntaa on opetettu olemaan nauramatta itsensä kipeäksi maksaville homoturisteille. Siinä se. Olikohan konsulttina Jari Sarasvuo vai Ben Fuhrman? Samalla tavoin Suomessa taistellaan rasismia ja muuta syrjintää vastaan. Opetetaan että nigerialaista ei saa löydä eikä somalia heittää junasta. Mutta ei niille tarvitse antaa työtäkään eikä hyväksyä ystäväksi.

Itse asiassa koko EU on elitistisen ja korruptoituneen järjestelmän epätoivoinen puolustusmekanismi. Meiltä Euroopasta löytyy aivan ihania, valtavan charmikkaita johtajia kuten Silvio Berlusconi, jotka haluavat rakentaa maanosastamme muurien takana piileskelevän epäluuloisen linnakkeen. Ja täysin pyyteettömästi, ilman mitään oman edun tavoittelua. Muistettakoon että etenkin eteläisessä Euroopassa laittomat siirtolaiset elävät epäinhimillisissä oloissa ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa. Hyvää yhdentymistä itse kullekin.