Kaksi hahmoa seisoskelee paikallaan jäätävässä viimassa. Kohta se tapahtuisi. Klik. Varmuuden vuoksi toinen klik. Ohikulkijoita ei ole paikalla. Ruumiita ei löydetä koskaan, ehkä siksi että ne jatkavat kävelyään. Sairaalan kevätretki on yhä käynnissä.
Masa oli jälleen saanut kuningasajatuksen. Päätin viedä isäni käymään sekä Tallinnassa että Tukholmassa, koska kukaan toinen ei häntä ole vuosiin vienyt yhtään minnekään. On varmasti kiva tunne olla melkein yhtä suosittu kuin oma poikansa. Eläköitymisensä jälkeen isäni ryhtyi kontrolloimaan pieniä asioita omasta huoneestaan käsin. Hyvin kapeaksi rajatut kiinnostuksen kohteet saavat varmaan elämän tuntumaan turvalliselta. Mutta luultavasti hän on onnellisempi kuin Masa-tätinsä.
Olemme nyt menneet naapureittemme pääkaupungit ennalta piirrettyjen reittien kautta läpi. Isäni otti Tukholmassa keskiviikkona 171 kuvaa. Laahustin hänen perässään pitäen karttaa aina silloin kun aurinko tuli pilven takaa ja sopiva valaistus syntyi ennalta merkityn kadunpätkän kohdalle. Sinulla voi olla tyydyttävämpi elämä, mutta isälläni on ainakin paremmat Tukholman kuvat. Meidän äiti tekee teidän äitien ruuat.
Keskellä viikkoa tapahtuvat laivaristeilyt eivät taida muutenkaan olla ihan suurinta huvia. Vaikka tax-free hinnat ovat nousseet pilviin ja laivojen baarijuominen vielä sitäkin enemmän, silti kaatokännissä heiluvien porojen sekoilut eivät hirveästi ole vähentyneet. Ne, jotka eivät laivalla ole neljän promillen humalassa ovat sitten jotain jeesusfriikkejä ja/tai dementikkoja matkalla tapaamaan uutta tuomiopäivän saarnaajaa. Mutta kuten tiedämme, Massa maan tavalla.
Ässäänsä lespaavan blondatun homostuertin jaellessa liköörimaistiaisia aloin miettimään kaiken eletyn mielekkyyttä. Suurin osa laivalla olijoista raataa itsensä kipeäksi voidakseen viikonloppuisin juoda itsensä känniin yleensä maissa tai muutaman kerran vuodessa veden päällä kelluvassa masiinassa. Masa, jonka päänuppi ei ole enää terve, ei taas pysty nauttimaan tasapainottumuutensa hedelmistä niiden happamuuden takia. Ylikypsät banaanit kun ovat enää kakkoslaatua.
Pelottavin havainto on huomata kuinka nopeasti aika kulkee. Jokainen tietää miten paljon elämäni aikana pelkäsin ensin aikuistumista, sen jälkeen vanhenemista. Viime vuosina olen pystynyt lisäämään tuohon pelkoon uuden kolmannen ulottuvuuden. Kuulostaa hienolta ja juhlavalta. Lopultakin olen onnnistunut jossain. Tunnen itseni ulottuvuuksissani melkein ydinfyysikoksi. Nyt osaan pelätä myös vanhempieni höpsähtämistä. Miten oma hauras psyykeni kestää lopulta huomata etteivät läheisimmät ihmiseni ole enää entisellään? Olen heidän kanssaan päivittäin ja tunnen jo syyllisyyttä jättäessäni heidät yksin edes muutamaksi päiväksi. Äitini selitti iloisena että myöhemmin minusta voisi tulla omaishoitaja. Masastakin voisi tulla siis jonain päivänä kunniallinen ihminen. On hienoa että meillä kaikilla on vielä asioita joita kannattaa odottaa.
Ehkä hoitaessani vanhuksiani myös omat kuvioni muuttuvat samankaltaisiksi. Keitän aamuviideltä puuroa. Kurkin ikkunaverhojen takaa kun naapurin mies lähtee töihin. Homopoppi vaihtuu huomaamatta Kari Tapioon. Vietän tunnin Lidlissä etsien yhtä lihapakettia missä olisi punainen alennusleima. Käsittelen metsässä ottamaani valokuvaa kahdesta puusta ja roudan raiskaamasta lumihangesta kokonaiset viisi tuntia. Lopulta menen kokovartaloisessa kerrastossa joka yö tasan kymmeneltä nukkumaan ottaen muutaman millilitran verran konjakkia jotta uni tulisi nopeammin.
