Postiamasalta

Tervetuloa juhlistamaan Masan sairasloman loppumista. Kuten tiedätte, Masa on kuluneen vuoden ajan saanut olla ylpeä itsestään. Laiskasta paskiaisesta kun lopulta tuli sairas paska. Hieno perhonen siis kuoriutui harmaasta toukasta. Valitettavasti vaan Masa on kalenterin mukaan tervehtymään päin, jolloin tilanne palautuu entiselleen ja Masa jää vuosiksi kotimaahan istumaan tuolillaan ja mesettämään. Sairas paska kun saa matkustaa, mutta työtön tai toimeentuloton luuseri ei.

Masa on ajatellut juhlistaa aikakautensa vaihdosta toisella pitkällä matkalla. Huomenna olisi tarkoitus lentää Bergamoon, sieltä jatkaa Milanoon ja lentää lopulta (hyvin yllättävästi varmaan) Marokkoon. Koko kiertue on jälleen suunniteltu halvimman lentolipun periaatteella. Halpalentoja yhdistelemällä Helsingistä Marrakechiin lentää tällä kertaa noin 170-180 eurolla. Ja koska noin kuuden viikon aikana täytyy myös asua ja syödä, valinta on jälleen kerran osunut Agadiriin kaikesta huolimatta. Kun siistin huoneen saa kympillä per yö ja ruokaa parilla eurolla, on valmis antamaan anteeksi pienet puutteet viihtyvyydessä. Ikuinen auringonpaiste on myös yksi hyvä syy palata takaisin.

Menomatkalla Milanossa Masa tapaa parin vuoden takaisen tuttunsa Claudion ja on tämän luona yötä. Listaamalla maailman kiimaisimmat ihmiset Claudio voisi sijoittua jonnekin 70:nnen sijan tienoille, ehkä jopa yhtä pykälää ylemmäs. Masa on varautunut lähtemään laukkuineen ja reppuineen ulos yöhön jos tilanne käy epämukavaksi. Mutta onneksi tätinne ei enää tässä vaiheessa elämää tuollaisiin ongelmiin joutune. Tutuistuin tähän pelkkää italiaa puhuvaan saalistajaan omituisella tavalla. Näin hänet Riminin homorannan läpi kulkiessani melkein joka päivä. Claudion iskuase on täysin mielipuolinen tuijotus, joka sai muutaman päivän jälkeen taas toistuessaan Masan nauramaan kippurassa. Uno sguardo assolutamente maniaco. Kaikesta huolimatta Claudio tyytyi ystävyyteen ja uskonkin että hän edelleen käyttäytyy siivosti. Muussa tapauksessa saatan soittaa teidät apuun keskellä yötä.

Marrakeshista alkaen Masaa saattelee reilun viikon ajan yksi pitkäaikaisimmista ja parhaimmista ystävistäni JB. Hänen tapansa katsella maailmaa on aika erilainen kuin laiskuuteen mieltyneen Masan. Yksi kaupunki, yksi päivä, yksi ohjelma, yksi kartta. Muutoksia aikatauluun ei odotettavissa. Jossain on kuulemma jo juna odottamassa joka lähtee aamutuimaan 5:50. Tervetuloa aamukahville Safin asemalle Marokkoon. Erilaisesta luonteestaan huolimatta "Johnnyboy" on ollut Masalle aivan korvaamaton ystävä. Toivon että Masalle tyypilliset pikkuongelmat kuten myöhästelyt, mystiset katoamiset ja erilaiset sekasotkut eivät aiheuta liikaa ongelmia järjestelmällisyyteen tottuneelle ystävälleni. JB:n lähtiessä kohti uusia kaupunkeja ja seikkailuja Masa palaa loppuajaksi Agadiriin. Jossa tällä kertaa aikoo olla harvinaisen kiltisti. Jännitys kun on kovin yliarvostettu juttu. Ainakin jos se tapahtuu oman hengen kustannuksella.

Sairaslomansa kunniaksi Masa tekee tarjouksen josta on vaikea kieltäytyä. Jokainen blogini lukija on kutsuttu vapaavalintaiselle ja ilmaiselle kahville tai teelle (myös muut virvoitusjuomat voivat tulla kyseeseen etukäteen pyytämällä) jonnekin reittini varrelle. Jos et ihan huomenna ehdi Italiaan niin tarjous on voimassa helmikuun ajan Agadirissa. Masa on varsin helppo bongata vastaamalla mielessään kysymykseen: "Kuka voisi olla Masa?" Lupaan tuoda tullessani aikaisen kevään. Yrittäkää pärjätä sihen asti ilman tätiänne. Heitän kyllä matkan varrelta taas välillä viestiä.

Masa ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Pari viime kuukautta Masan elämästä ovat olleet aika erikoisia ja kuluttavia. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat jolloin Masa oli vielä Masa. Tässä välissä on tapahtunut jotain, mutta jätän analyysien tekemisen niille jotka siihen pystyvät. Sitä odotellessa kerron teille asioista.

Masan ties kuinka mones paluu Marokkoon ei ollut kaikin puolin onnistunut. Itse tehdyistä tyhmyyksistä voi tietysti syyttää vain ja ainoastaan itseään. Sen jopa Masa ymmärtää hyvin. Masa vaan ei oikein enää ymmärrä maailmaa ja sen ihmisiä. Vielä muutama vuosi sitten välittömyydellään ja värikkyydellään hurmannut Agadir on pikku hiljaa muuttunut tylsäksi ja laskelmoivaksi. Osittain tästä kaikesta saamme syyttää jälleen kerran terrorismia.

Marokossa ja erityisesti Agadirissa terroritekojen uhka on olemassa. Masa ei kiistä tuota tosiasiaa. Köyhälle maalle elintärkeän turismin turvaaminen on iso ja ymmärrettävä asia. Kyse on kuitenkin myös paljon muusta. Kun varallisuus ja valta on harvojen käsissä, ei ole ihme että jokainen uhka halutaan käyttää oman aseman varmistamiseen. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa paikalliset ihmiset valitsevat pysytellä kauempana turisteista, jotteivät herätä kiusallista huomiota ja joudu poliisin hampaisiin. Turistit ja paikalliset voivat kyllä ystävystyä, kunhan tilanne näyttää luonnolliselta. Suuret erot iässä tai varallisuudessa tarkoittavat että jossain tapahtuu jotain hämärää. Rahan uskotaan vaihtavan omistajaa jolloin kaikki muutkin haluavat päästä jaolle. Niinpä sekä turistit että paikalliset ymmärtävät pysytellä kaukana toisistaan. Lopulta elämmekin aivan superturvallisessa maailmassa. Onneksi turvallisuuden ylläpitöön tarvitsemmekin lakimiesten, poliisien ja muiden virkapukuisten körmyniskojen tuhatpäistä armeijaa. Miten ikinä pärjäisimmekään ilman heitä?

Kotiin palatessa nahkatakkinen karju vaihtuu permanentattuun virastotätiin. Suomalaiselle yhteiskunnalle terroristi on luuseripummi, joka ei tuota valtion kassaan rahaa. Virastotäti tahtoo tietää miksi tililläsi on kaksi kymppiä rahaa. Ehkäpä olet saanut sen kaveriltasi joka salaa rahoittaa elämääsi? Ehkäpä joku nuori kaunis poika käy kerran viikossa salaa hipelöimässä ryppyistä kaulaasi ja on valmis siitä jopa vähän maksamaan. Jossain on joku joka ei ole ollut ahkera. Se on maksanut valtiolle tähän mennessä ainakin 2500 euroa. Jätämme tästä asiasta selvityspyynnön, jonka ratkaisemiseen tarvitsemme Eija-Kaarinan ammattiosaamista. Onneksi Masalla on Virallinen Sairasloma, jota ei estä mikään.

Masa aikoo vielä rikastua. Yhdistämällä marokkolainen poliisidiktatuuri ja suomalainen kelakulttuuri saadaan aikaan yli-inhimillinen valvontakoneisto. Edes vanhassa kunnon DDR:ssä ei tuollaisesta osattu edes uneksia. Se mitä setä ei saa suoraan taskusta palautuu tädille, joka näpyttelee sosiaaliturvatunnuksesi koneelle. Patenttia hakenut Masa viettää loppuelämänsä trooppisella saarella satapäisen poikahaareminsa kanssa.

Tällä kertaa Masa ei antanut uuden vuoden lupauksia. Voin kyllä hyvin kuvitella mitä erilaiset ihmiset olivat toivoneet minun lupaavan. Äitini olisi halunnut minun lupaavan että olen tänä vuonna erityisen varovainen. Isäni ehkä haluaisi että yrittäisin olla loogisempi. Kela haluaisi minun yrittävän elättää itseni. Ystäväni haluaisivat minun yrittävän juoda enemmän kuohuviiniä oksentelematta. Itse ehkä haluaisin luvata yrittää olevani parempi ihminen ja tekeväni enemmän oikeita kuin vääriä asioita. Mutta aina ei saa mitä haluaa.

Masa- tätinne pyytää anteeksi pitkää hiljaisuuttaan. Taivaankappaleet vaan ovat viime viikkoina olleet väärissä asennoissa blogin kirjoittamista kohtaan. Jatkuvassa sarjassa tulleet pienet onnettomuudet ovat pitäneet Masan sisätiloissa ja tehneet kaikenlaisen ajattelemisen mahdottomaksi. Joten Masa kohottaa avoimet kämmenensä kohti taivasta ja sanoo pienellä, kivuliaalla ja narisevalla äänellään "Tässä olen jos kerran haluat minut. Kunhan teet sen nopeasti ja siististi."

Vastausta odotellessa Masa on ajatellut sanoa jotain. Tällä hetkellä vain sanat ovat kovin vaikeita löytää. Jopa vanhuuteen kuollut F.R. David voisi olla ikivihreästi samaa mieltä. Toisaalta F.R. David tuskin oli niin tyhmä että meni unohtamaan uudistetut salasanansa kuuden viikon Marokon matkansa aikana hukaten kaikki rakkaat muistonsa. F.R. David ei myöskään ehtinyt 2 minuutin turvin lentokoneeseen jäätyään tuijottelemaan kaunista poikaa lentokentän aulaan. F.R. David ei tehnyt myöskään monia muita järjettömyyksiä.

Masa on lopen väsynyt omaan loputtomaan tyhmyyteensä. Ystävättäreni Lindsay Lohanin Masalle antama lempinimi Paris Hilton ei siis ole aivan tuulesta temmattu. Loogisuus ja järkevyys eivät näytä sittenkään olevan Masan vahvoja puolia. Olisin kovin iloinen jos joku jaksaisi edes leikkiä yllättynyttä. Masa on yli viikon ajan jo hakannut salasanayhdistelmiä aamusta iltaan. Ida Corrin "Let me think about it" tuntuu tulevan koko ajan taustamusiikiksi.

Pyydän siis nöyrästi synninpäästöä sille etten tällä hetkellä pysty parempaan. Pyhä tarkoitukseni on kirjoittaa muutama kunnon blogi ihan lähiaikoina. Masa kuitenkin halusi näin pikaisesti ilmoittaa olevansa hengissä ja täysissä ruumiinvoimissa. Sielun tilasta taas en ole ihan varma. Kirjoitellaan?