Postiamasalta

Masa ottaa vastaan onnitteluja. Tädillänne on pitkästä aikaa ihan oikeaa työtä. Kuka sanoikaan että Masa on yhteiskunnan elätti jolla ei ole oikeutta elää? Muistaakseni tuttavani Janne jolle myös terkkuja uuteen työpaikkaansa :) Masa on nyt teidän kanssanne tasaveroinen.

Siinä kävi sitten niin että kesälämpöjen palattua Masa onnistui taas tänäkin kesänä yhdistämään pitkäaikaisen harrastuksensa rannalla makaamisen johonkin hyödylliseen ja muita palvelevaan. Eihän Masan työstä tietenkään makseta palkkaa, mutta vapaaehtoispohjaltahan ne parhaat teot syntyvät...ja tätinne uskoo vakaasti että Suomen kaltaisessa tarkkoihin sääntöihin ja lukemattomiin lakipykäliin uskovassa yhteiskunnassa uimahousujen säännönmukaisuus on vakava asia.

Masa joutuu valitettavan usein kiinnittämään huomiota säädyllisyyden perusasioihin. Uimahousuiksi Espoon rannoille ei suositella mitään ylisuuria bermudoita tai muita polveen tai jopa sen alapuolelle ulottuvia uimashortseja. Tyylipuhtaan uimahousun kuuluu olla melko pieni, ihonmyötäinen ja mielellään vaalean sävyinen. Väärän mallisen uimahousun valinta voi johtaa henkilökohtaiseen puhutteluun ja pahimmassa tapauksessa jopa kyseisen vaatekappaleen poisottamiseen. Myös liiallinen kireys vaatekappaleen sisäpuolella johtaa lähempään tutkimiseen. Kuolio on hengenvaarallinen sairaus. Joudun virkani puolesta valitettavasti toteamaan että nykyinen housumuoti pahenee vuosi vuodelta. Koska huomautettavaa on valtavasti ja työtä näin ollen paljon, Masa joutuu keskittymään ainoastaan nätteihin poikiin. Pahoittelen asiaa ja toivotan työn iloa niille jotka hoitavat karvaiset miehet ja isorintaiset naiset.

Kesäisin kaupunkirannoilla voi tutustua myös vieraisiin kulttuureihin. Ehkä kaikkein eksoottisin näistä on ryhmä nimeltä Maalaiset. En ole ihan varma mistä he tulevat mutta he ovat yleensä valtavan kalpeita ja
rakastavat lippiksiä. Heidän kulttuurinsa on varmaan mielenkiintoinen ja yritän ymmärtää heitäkin mutta yrittävätkö he tehdä samaa Masaa kohtaan? Erään maalaisperheen tyttö katsoi Masaa ja sanoi äidilleen:
"Toi mies on kumman näköinen". Aivan. Olen itse harvinaisen samaa mieltä. Mutta jotta tuo vieras kulttuuri ymmärtäisi kaupunkilaisia vähän paremmin, haluaisin kerran päivässä pitää heille sight-seeing kierroksen. Tässä näette erään kaupungeille ominaisen ilmiön - laihan pervon. Kymmenen metrin päässä näette vammaisen. Hän ei voi omille vaikeuksilleen ja pakkoliikkeilleen mitään. Toisella puolellanne näette karvaisen bosnialaisen, joka yrittää iskeä lihavia naisia. Toivotan kaikille Maalaisille hyvää lomaa ja turvallista matkaa takaisin samannäköisten ja samanhenkisten ihmisten pariin. Ja jos autoon mahtuu niin he voisivat antaa myös City-junteille ilmaisen paluukyydin maaseudulle. Tiedättehän nämä maalta Helsingin seudulle muuttaneet ylimieliset bodatut supersankarit trendikkäissä aurinkolaseissaan jotka luulevat olevansa melkein jenkkejä muutettuaan Pihtiputaalta Keravalle? Juuri he.

Omalla lähirannallani hoilataan rantaterassilta käsin karaokea joka ikinen sunnuntai täydellä volyymillä alkuiltapäivästä alkaen. Ymmärrän hyvin keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten elämäntuskan, mutta ehkä en ihan sitä että keskellä kauneinta kesää halutaan lauleskella talveksi pois muuttavista joutsenista ja yksinäisen miehen kaipuusta metsiin. Positiivisuus missä pelaa edes yhden minuutin ajan? Ottakaa mallia Masa-tädistänne joka on maailman positiivisin ihminen. Tai ehkä paremminkin voisitte ottaa oppia tuosta eräästä balkanin suunnan herrasmiehestä, joka kiertelee rohkeasti juttelemassa paikallisille naisille flirttaillen näille häpeilemättömästi. Hän varmasti saa pesää tälläkin hetkellä samaan aikaan kun suomalaista syntyperää olevat Reiskat ja Tapsat juovat kaljaa ja hoilaavat karaokea säälien itseään kun eivät löydä naista.

Mutta kieltämättä Masalla on pieni oma lehmäkin ojassa. Samaan aikaan kun rantagigolomme metsästää uutta naista, Masa ihailee vesi kielellä hänen jumalaisen kaunista poikaansa. Isukin läsnä ollessa tuota ei oikein voi tehdä, koska jostain syystä hento ja karvattomaksi sheivattu kroppani, vaaleanpunainen homoreppuni, pieni uimahousujen tarkastamiseen soveltuva muistivihkoni ja lipovat huuleni eivät herätä hänessä luottamusta vaan epäluuloisia katseita. Teitä ihmisiä on sitten mahdoton miellyttää.

En tiedä miten jouduin tähän huoneeseen. Hämärästi tajuan että ympärilläni on joukko sukulaisia ja muita tuntemiani tyyppejä. Koulukaverini Pia on ottanut koko porukan vangiksi jostain käsittämättömästä syystä. Pia makaa kyljellään sinisellä terveyskeskus-tyyppisellä nahkaisella operointipöydällä ja puhuu muille. Sitten takaa hiipii tummaihoinen vanhempi mies ja savu alkaa täyttää huonetta. Pia juttelee kyljelleen kääntyneenä fleece-takissaan eikä huomaa hänen päänsä menoksi suunniteltua juonta. Kaikki muut huomaavat ja pidättävät hengitystään. Masa näkee savun mutta hengittää ensin vähän (hitaat refleksit ja hidas äly) ja vasta sitten ymmärtää sulkea sieraimensa. Päässäni ryhtyy pyörimään ja tajunta on juuri sammumassa kun tajuan että Pia on lyyhistynyt nahkapöydälle ja muut ovat kävelemässä paikalta pois. En halua vielä kuolla. Heilutan kättäni että joku auttaisi. En oikein enää tajua tätä maailmaa. Muut juttelevat keskenään nauraen helpottuneena kun Pialta oli saatu taju lopultakin kankaalle. Ollessani aivan viime henkosillani b-luokan jenkkielokuvista tuttu vanhempi tummaihoinen sankari (oikeaa nimeä en muista) hiippailee hitaasti ja kiirehtimättä nauravana eteeni huomaten minun epätoivoisen huitomiseni ja nostaa eteeni pahvisen kyltin. Kyltissä lukee kysymys: "Friend of Joe? Yes or no?" Varmuuden vuoksi pahvissa on eri väreillä jaetut puoliskot kyllä ja ei vastaukselle. Saan vaivalloisesti siirrettyä sormeni Yes-puolelle, jolloin ilmeisesti Joe-niminen herra vetää minut kädestä ylös ja lopulta pois savuisesta huoneesta. Taisin hetken aikaa jäädä miettimään miksi juuri minut pelastettiin viimeisenä ja hyvin hitaasti. Joen vauhti oli suurinpiirtein yhtä ripeä kuin Masan työnhaku. Eli lähes päätähuimaava.

Kun pääsen ulos huoneesta niin Pian hirmutekojen mittasuhteet paljastuvat. Katson alas lattialle, jossa räpiköi joku hirveän huonokuntoinen karvakasa. Kuulen jonkun sanovan "Nyyti". Silloin päässäni napsahtaa. Vajoan itkuisena polvilleni halaamaan lähes muumioituneen näköistä eläinparkaa joka on aivan litistynyt ja oudon erivärinen kuin aiemmin. Mutta se irvistää ja haukkuu. Ja reagoi kun halaan sitä huutaen samalla hysteerisenä "Mitä te ootte tehneet Pikku-Nyytille." Tajuan että sairaan mielen riivaama Pia on pitänyt Nyytiä hengissä kaikki nämä vuodet, vaikka kaikki uskoivat että lapsuuteni ajan mummoni koira oli jo lopetettu ajat sitten. Vajoan itkuisena maahan. Helvetin psykopaattinen Pia!

Sitten herään nopeasti. Olen sängyssäni Latokaskessa. On aamu. Olen jälleen kerran elossa. Piaa ei näy missään. Lapsuuteni on yhä kaukana jossain menneisyydessä. Pia ei ole oikeasti psykopaattinen vaan asuu jossain avomiehensä kanssa rivitalossa Vantaalla ja harrastaa Bernin paimenkoiria. Nyyti on päätynyt takaisin luontoon ja elää ikuisesti omissa muistoissani maailman parhaimpana koirana. Olen väsynyt unen jälkeen. Ehkä sittenkin ne normaalit unet kuten klassikoksi päätyneet taidefilmit "Vangitkaa Masa" (Sotilaiden maihinnousu) , osat 1389-7543 ja "Pako Kerrostalossa", osat 543-876 (Erikoisjoukkojen saapuminen) - ovat rentouttavampia kuin äskeinen.

Mutta tuo uni sai muistelemaan lapsuuden kesiä. Silloinhan kesät olivat ihan oikeita kesiä. Nyt kasvihuoneilmiön aikana ilmasto on niin kuuma että ulkona ei tarkene olla ilman pitkähihaista paitaa. Jos vuoden 2008 kesä olisi paketissa niin siihen olisi lyöty EU:n hyväksymä tarra: "Kesän kaltainen vuodenaika". Mökin puinen rantalaituri ja polttavan kuuma kallio tuntuvat vieläkin aivan todellisilta kokemuksilta. On mahdotonta mieltää että niistä on jo kokonainen ihmisikä aikaa. Silloin joskus mökin lahti tuli usein äkkiä täyteen meduusoita. Nykyään niitä ei enää näe Itämeren saastumisen takia. Kirkasvetisessä Välimeressä kylläkin. Sinilevä on jo tänäkin kesänä ottanut valtaansa suuren osan etelärannikosta. Mökillä leikkikaverina ollut serkkupoika on kasvanut aikuiseksi ja muuttunut huumorintajuttomaksi ja kylmäksi lakimieheksi. Saaristossa mökkiläisiä kuljetelleet kalastajat ovat lopettaneet elinkeinonsa ja siirtyneet töihin tehtaalle mantereen puolelle. Kala kun ei enää viihdy Itämeressä.

Haluaisin niin kovasti uskoa että kaikki on Pian tekosia. Julmasta ja sairaasta puolestaan huolimatta kouluaikoina hän oli niitä harvoja tyttöjä joita pystyin ymmärtämään. Pia oli sellainen mutkaton poikatyttö, jonka oikkuja ei tarvinnut ryhtyä arvuuttelemaan vuosikausia kestävän kirjekurssin avulla. Pia oli lyhyesti sanottuna hyvä jätkä. Tällaisen kunnianosoituksen ja lähes mielistelyn jälkeen olisin kiitollinen jos hän palauttaisi elämäni takaisin siististi viikattuna muovipussiin. Mutta ehkä hän on tässä vaiheessa oppinut jo aikuisen naisen luonteeseen kuuluvan pakollisen vaikeaselkoisuuden ja ei enää osaa käsitellä yksinkertaista toivettani. Mikäli nyt ylipäätään on enää elossa, koska emme tiedä mitä kaasua Joe viime yönä käytti. Mutta takerrun viimeiseen oljenkorteeni: "Pia, jos luet tämän niin olisitko kiltti ja ottaisit yhteyttä Masaan. Sinulla on jotain joka ehkä kuuluu minulle."

Tarkemmin ajatellen en ole enää varma haluanko sittenkään kuulua tämän leffojen sivuosien jämänäyttelijän kavereihin. Friend of Joe? I don't think so anymore...Tuntuu oudosti kuin savu täyttäisi taas huoneen. Joe taitaa olla nopeampi avaamaan kaasuhanansa kuin sulkemaan sen. Jotenkin tyypillistä toimintaa jenkeiltä. Onneksi harkinta-aikaa on varmaankin se sama vajaa minuutti ennenkuin pahvilappu nousee, enemmänkin jos en mene blondina hengittämään ensimmäisiä höyryjä. Jos taas kävisi kuitenkin niin että Joe innostuu jutskaamaan ihmisten kanssa niin tiiviisti ettei tule tarkkailleeksi tajuntani tilaa niin pääsen lopultakin tapaamaan Pikku-Nyytiä. Voitan tällä kertaa molemmissa tapauksissa.

Hei! Täällä puhuu Antimasa. Minulla on Masan salasana ja tulin tänne kertomaan. Miten sinun kesäsi on sujunut?

Minä olen ollut nyt neljä päivää kesäleirillä. Missä sinä olet ollut nämä neljä päivää? Olen oppinut leirillä monta hyödyllistä asiaa. Eilen opin tekemään merimiehen solmun. Osaan myös muita solmuja. Solmutuksessa ajattelen usein Masaa. Ajatteletko sinäkin?

Minusta leirit ovat kivoja. Niitä pitäisi olla useammin. On hyvä etteivät aikuiset tule häiritsemään meidän leikkimistä. Varsinkaan Masa. Meillä on täällä kivoja ohjaajia. Ne ovat paljon kivempia kuin Masa joka ei ole ollenkaan kiva. Olen ollut monta päivää iloinen. Paljon iloisempi kuin Masan naapurissa.

Juttelin eilen leirisedän kanssa. Setä kysyi miksi puhun niin paljon Masasta ja kuka Masa on. Sanoin että en pidä hänestä kovinkaan paljoa ja että hän asuu naapurissani. Sitten setä kysyi onko Masa tehnyt minulle joskus jotain pahaa kun käteni puristuu nyrkkiin ja jalka polkee maata. Kukaan ei ymmärrä etten voi paljoakaan sietää Masaa.

Leirillä iso poika sanoi että voisin puhua muutakin kun Masa on jo kulunut. Aloin nauramaan ja sanoin että Masa on joo tosi kulunut. Siinä näette että muutkin antavat ymmärrystä. En vaan halua tietää kaikkia isojen poikien asioita. Teltassa iso poika kysyi olenko harrastanut koskaan itsetyytyväisyyttä. Sanoin etten ole enkä halua ja että on paljon terveellisempää ajatella muita asioita. Kuten Masaa. Eikä olisi aikaakaan kun harrastan myös kaneja ja nyrkkeilyä.

Miksi minä aina kirjoitan sinulle mutta sinä et koskaan minulle? Mikä sinun nimesi edes on? Haluatko sinä tietää salaisuuden? Meidän leirin saunan katolla on kuollut lokki. Se kuoli vahingossa. Joskus kun ei ole muuta tekemistä menen katsomaan sitä ja ajattelen asioita. Minusta ei tule koskaan niin vanhaa ja sairasta että kuolen. Minusta myös tuntuu että Masa ei ole ihan terve. Olen kuullut kun se joskus puhuu itsekseen. Kukaan järkevä ihminen ei puhu itsekseen.

Minä voitin eilen leirikilpailun. Minun piti piirtää ensin kartta, sitten kertoa tarina ja sen jälkeen mennä piiloon kunnes toinen kaveri on tehnyt reitin ja piilottanut avaimet. Minun tarina ei ollut kaikkien mielestä hyvä. En kerro sitä uudelleen. Minä nauroin itse sille monta tuntia. Sain palkinnoksi leirilippiksen. Aion kulkea se päässä koko kesän. Olen varma että Masaa harmittaa nähdä se kun se ei itse päässyt meidän leirille. Ne ei ole tarkoitettu aikuisille eikä varsinkaan Masalle. Mitä olet tehnyt tänään?