Postiamasalta

Hei. Minun nimeni on Anti-Masa. Ette ehkä tunne minua mutta Masa ei tänään ehdi paikalle. Siksi minä kirjoitan nyt. Olen omistanut koko elämäni Masan vihaamiselle. Olen jo melkein yhdeksän vuotias. Olen kerran jopa täyttänyt Masan postilaatikon paskalla. Eikö ollutkin hauska temppu. Ihan minuakin nauratti.

Täältä Minun huoneestani näkee Masan huoneeseen. Masalla on vähän heikko olo. Tänään oli Masan syntymäpäivä. Soitin Masalle ja sanoin että vihaan sitä ja että se voisi kuolla pois. Olen Masan ystävä. Onko teilläkin tällaisia ystäviä? Koska tänään on juhlapäivä niin voin kertoa Sinulle kaikki Masan salaisuudet joita se ei ole kehdannut Sinullekaan koskaan sanoa. Olisi aika noloa jos Sinä tietäisit ne.

Masa on elänyt jo hirveän kauan. Hänen ja minun mielestäni ihan liian kauan. Masalla ei ole veljiä eikä siskoja. Olisi ollut aika kamalaa olla Masan sisko tai veli. Olisin varmaan oksentanut. Monta kertaa olisin myös voinut lyödä Masaa. Masalla ei minun iässä yhdeksän vuotiaana ollut leikkikavereita. En voi kuvitella kuka olisi leikkinyt Masan kanssa ilmaiseksi. En ainakaan minä.

Mielestäni Masa ei ole kiva ihminen. Olen usein tullut ihan vaan sanomaan että vihaan Masaa. Joskus Masa vastaa ilkeästi takaisin. Tiedän että Masa myös haluaisi olla yhdeksän vuotias. Luulen että Masa on kateellinen minulle aika paljon. Usein kun pelaan palloa kavereitteni kanssa ajattelen Masaa istumassa yksin huoneessaan. Joskus soitan hänelle ja kysyn haluaisiko hänkin tulla mukaan. Sitten kun Masa tulee paikalle juoksemme kaikki karkuun. Hän on kamala.

Ystäväni Karpun mielestä Masa on outo. En tiedä mistä hän tietää sen mutta vihaan silti Masaa. En voi edes kuvitella kenenkään ikinä halunneen pussata Masaa. Karppu sanoi pesseensä itsensä desinfioinnilla kun joutui samaan hissiin Masan kansssa. Masalla ei voi olla perhettä koska kukaan ei halua olla Masan perhe. Minäkään en halua. Olen aika varma että Masa on yksinäinen. Tiedän että Masalla on yhdeksän vuotiaan mieli. Mutta onneksi Masalla on yhdeksänkymmentä vuotiaan ruumis. Siksi Masaa on erittäin vaikea ymmärtää. Minä en halua ymmärtää Masaa. Inhoan häntä ja haluan että Masa kärsii.

Olen onnellinen että Masa on nyt vanhempi. Minusta tulee isona ammattilaisnyrkkeilijä. Masa katsoo minua televisiosta. Masan huoneessa on hämärää. Nyrkkeilen välkkyvässä ruudussa. Masa sanoo mutta siinähän on Anti-Masa. Kohta ovikello soi. Masa tuntee lyönnin mahassaan ja lentää selälleen eteiseen. Masaa sattuu. Minä nauran. Karppu tulee myös sisään ja sylkee Masan päälle.

Usein illalla lähetän Masalle sähköpostissa linkkejä eutanasmiaan. Hollannissa lääkäri antaa sairaalle pahaa ainetta jolla voi nukahtaa kuolemaan. Haluaisin että Masa myös kokeilisi aineita. Minä tykkään luistella talvisin. Haluan joskus oppia kävelemään jäällä myös ilman luistimia. On paljon asioita joita odotan. Toivon vaan että Masa ei tule niitä pilaamaan. Siksi olen tänäänkin vihannut Masaa monen tunnin ajan.

Masa ei tiedä että kirjoitan tätä kirjettä Sinulle. On hyvä että Sinä tiedät nyt millainen Masa on. Jos sinun tekee mieli lyödä Masaa niin minun mielestäni sinun pitäisi tehdä se. Mielestäni Masa voisi myös kuolla pois. Aina joskus kun minulla ei ole muuta tekemistä niin soitan Masalle ja kerron sen. Joskus Masa menee aika hiljaiseksi. Tiedän myös että Masan isä ja äiti oikeasti häpeävät Masaa. Olen pyytänyt Masan isää ja äitiä myöskin myrkyttämään Masan mutta he eivät ole suostuneet. He ovat vähän kummallisia ihmisiä.

Aika varmasti Masaa ei kaipaa kukaan. Minä ja kaverini kuolisimme ennemmin kuin leikkisimme yhdeksänkymmentä vuotiaan kanssa. En silti ymmärrä miksei Masa mene sanomaan hei yhdeksänkymmentä vuotiaille. Hehän voisivat mennä vaikka iltapäiväkävelylle apteekkiin. Sillä aikaa minä ja Karppu syömme karkkia ja hypimme ruohikossa. Mielestäni on hyvä ettei Masa häiritse meitä. Olen joskus nähnyt ruohikossa linnun jonka naama oli Masan näköinen. Se ei kohta enää hengittänyt kun vähän suutuin. Sen mahassa oli jotain punaista. Mutta se olikin jo vanha.

Masa on päättänyt omistaa tämän viikon ikääntymiselle, tuolle viikatemiehen niin yliarvostetulle lempiharrastukselle. Roikkuvia lihoja, väsyneitä naamoja, kadonneita ystäviä, ahdistusta ja alakuloa.
Pirteä Kerttu-Kaarina voi kutsua sitä myös Me Naiset- lehden sivuilla uudeksi elämänvaiheeksi ja paikaksi kasvaa ihmisenä. Kotiin tullessaan samainen botox-huuli oksentaa päivän ateriansa pois, jumppaa, meditoi ja suunnittelee lainan ottoa uuden ihoa korjaavan Juvenax-seerumin ostamiseksi. Mutta mitäpä jos makumme olisi erilainen? Mitä jos koko maailma kävisi kuumana 95-vuotiaisiin hottiksiin?

Rollaattorillaan ajeleva Unto on hämmentynyt. Netistä ei saa nykyään enää mitään tietoa. Selaimen avatessaan Unton kaihisiin silmiin pomppaa loputon määrä pop-up ikkunoita joissa kaikenlaiset miehet ja naiset haluavat tietää tämän elämän viimeisen seksikokemuksen. Onko Unto ollut vielä vanhemman miehen kanssa ja mitä tuli tehtyä. Millaisen namupalan kanssa voisi olla vielä kun ollaan lähempänä hautaa ja enemmän sairaita? Kirotut gerofiilit, Unto heristi nyrkkiään. Tulevat pilaamaan hauraan mielen puhtauden. On paljon niitä joiden mielestä kaikki gerot pitäisi tappaa. Menisivät jahtaamaan ikäisiään nuoria ja jättäisivät viattomat ukot rauhaan.

Viikonloppuisin on silti hyvä hulpakoida. Tai hummailla kuten nuoret nykyään sanovat. Kovasti ovat kohteliasta porukkaa. Tytöillä tukka palmikoilla ja kaikkea niinkuin ennen sotia oli tapana. Mutta ravintoloihin ei Unto kovasti halua lähteä. Niissä kun nuo nuoret pojanklopit yrittävät juottaa vanhoja miehiä minkä ehtivät. Ja kyllähän tuo tanssilattioiden ikuinen tanhu ja jenkka kyllästyttää. Hemmetin wannabe eläkeläiset. EKM (Elä Kerro Mummille) laittoi kuukausi sitten yläikärajaksi viisikymmentä, mikä pitää useimmat Unton kaverit kotosalla. Haurasta mieltä ja viattomuutta ei saa turmella, sanottiin selitykseksi. Hampaattomasta suusta lähti rääkäisy "Paskan marjat". Onhan jo aikojen alusta 50-vuotiaat sekstailleet keskenään. Eihän vielä tämän ikäisenä voi jahdata mitään 80-vuotiasta. Vasta sitten kun ollaan söpömpiä ja viattomampia. Joku tolkku tässä elämässä, Unto myönsi.

Eniten Untoa järkyttää EhtooSanomien kertoma uutinen. Porissa oli rietas ja häpeämätön koulupoika yrittänyt ahdistella Unton ikäistä miestä. Nykyhulpakkojen pitää odottaa vuoroaan, Unto valistaa. Tietävätköhän nuo kuinka inhottavalta vanhemmasta miehestä tuntuu sileän ja vähäkarvaisen pojan kosketus? Ne psyykkiset vauriot. Sellainen kunnon karvainen ryppysonni joutunut jonkun kammottavan pienen siloposken kähmittäväksi. Siinä ei edes monivuotinen terapia enää auta. Yli-ikäisen seksuaalisen ahdistelun yritys. Ei enempää eikä vähempää.

Unton ystävä Niilo yrittää olla kärsivällinen. Oikeasti Niilo on nimeltään Nico, mutta tuolla nimellä ei voi yksinkertaisesti liikkua netissä. Ihmiset luulevat alle parikymppiseksi eikä kukaan tule enää chatissa puhumaan. Niilo tutkii Setädeitin uusia jätettyjä ilmoituksia. Yli 55-vuotiasta seuraa ei saa hakea, joten suurin osa hakee MIN 54-vuotiasta. Silti Niilo ei halua valehdella. Hän odottaa jäljellä olevat 2 vuotta mielummin kuin huijaa. Yksinäisyys on kurjaa mutta kohtahan sitä komistuu. Sitä odotellessa Niilo on piilottanut My Documents and My Music and My Movies and My Windows- kansioon törkeän kuvan 78,5-vee pukinpartaisesta miehestä. Onneksi poliisi ei tiedä sitä.

Masa toivottaa kaikille kohtalotovereilleen hyvää ja iloista matkaa kohti hautaa tietäen että kaikki on aina kiinni omasta asenteesta. Tätinne lähestyy piakkoin omia vaihdevuosiaan. Tietty ajanjakso loppuu ja uusi ihmeellinen aika on aluillaan. Ja kuka nyt oikeasti haluaisi olla nuori, kaunis, himoittava ja kiehtova kun voi sätkiä kärsivänä sairaalan letkuissa kun hoitaja pumppaa kuona-aineita ulos ja sisään sinisellä johdolla. Vain hyvin pinnallinen ihminen kaipaa asioita joita ei voi saaada. Mutta onneksi kukaan meistä hyvistä yksilöistä ei vajoa niin alas. Me nautimme siitä että saamme uppoutua rauhasssa itseemme ja omiin ajatuksiimme. Hiihtää, samoilla metsässä ja vaikka vesijumpata. Ja illan päätteeksi voi ottaa kupin teetä jotta jaksaa nukkua hyvin yön ja herätä aamulla virkeänä taas ylös.

Tiedättehän te ne hyvät vanhan ajan ihmiset, jotka eivät halua koskaan heittää mitään tavaroita pois kun kaikkea voi vielä joskus tarvita. Äitini on juuri sellainen. Venynyttä paitaa voi vielä käyttää siivotessa tai mökillä. Täysinäiseen vihkoon voi ehkä vielä kirjoittaa. Kaupan edessä vaunuissaan nukkuva vauva on vielä ihan hyvä. Ja näin Masa sai aikanaan uuden kodin. Kuka tietää.

Lappeenrannan vaakunassa on nuijamies. Masa kävi tapaamassa siellä kuitenkin viikatemiestä. Avonainen hauta, itkeviä sukulaisia, kukkia. Oletteko muuten huomanneet kuinka nopeasti elämä kuluu. Jos ette ole niin Masa tätinne voi lähettää siitä viikoittain sähköpostiinne muistutuksen. Palvelu on ilmainen. Ei silti kannata vaipua masannukseen.

Onneksi Masalla on valtava joukko sukulaisia, joiden tähdittämät elokuvat myisivät satoja tuhansia kappaleita jos ikinä tulisivat markkinoille. Pieneksi salaisuudeksi jätän kuka näyttelisi kenenkin kanssa ja millaisia juonet olisivat. Kunnianarvoisa tätinne jättäytyisi tosin kohteliaasti sivuun ja antaisi videokameran pyöriä.

Lukemattomien enkelipoikien riivaamassa suvussa on tehty hämmentävä salaliitto Masaa vastaan. Ihmiset ovat jossain vaiheessa sopineet keskenään ettei eräältä tietyltä henkilöltä voi eikä uskalla kysyä mitään henkilökohtaista. Varsinkaan työhön ja tulevaisuuteen liittyvää. Viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana olen törmännyt yhteen ihmiseen joka on uskaltanut kysyä mitä oikein puuhailen. Vastaukseni oli ystävällinen hymy ja kolme sanaa. "En oikeastaan paljoakaan".

Tunsin itseni vaivautuneeksi istuessani serkkuni vieressä, joka on muuttanut omaan kaupunkiini. Hän on töissä Nokialla kuten isäni vielä jokin aika sitten ja kaikki muutkin kunnialliset espoolaiset. Isäni ja serkkuni puhuivat Nokiasta, kameroista ja tietotekniikasta. Minä olisin voinut kertoa enemmän Kelasta. Siitä että kun täyttää papereita niin voi saada rahaa. Vähän tai vähän enemmän. Riippuen asuuko vanhempiensa taloudessa vai ei. Masakin tietää ja osaa asioita.

Lappeenrannan mummo on nyt dementoitunut ja siirretty vanhainkotiin. Ympärillä istuu lauma vihanneksia jotka juoksevat ympyrää, hakkaavat päätänsä tuoliin tai hokevat yhtä samaa tavua koko päivän. Tässä vaiheessa haluan rohkaista kaikkia jotka pelkäävät päivä päivältä nopeammin lähestyvää vanhuuttaan. Ei se nyt niin kamalaa ole. Kun sinut on sidottu tuoliin, lääkitty ja jokainen elintoimintosi on hoitajan avaimen takana, voi rauhassa keskittyä kultaiseen kolmanteen elämänvaiheeseen. Ei kannata takertua menneisiin muistoihin vaan rohkeasti nauttia uusista tuulista! Antakaa jonkun kiinnittää turvavyönne. Turvallista matkaa seikkailuunne!

Omissa muistoissani Lappeenrannassa on aina kesä. Saimaan vesi ei maistu suolaiselta kuten kotona vaan melkein makealta. Mummo istui kotonaan verhojen takana jo silloin noin kahdeksankymmentä vuotta sitten kun olin pieni. Ja leipoi aina karjalanpiirakoita. Sitten heti kohta äidilläni ja isälläni oli jo kova kiire istumaan takaisin espoolaiseen lähiökomeroonsa ja Masa pakattiin auton takapenkille sätkimään. Oi niitä aikoja.

Millainenkohan Masa olisi tänään jos äitini olisi aikoinaan vaatinut isääni muuttamaan Lappeenrantaan. Jotenkin mieleeni tulee Pekko Aikamiespoika hieman tukevampine pulisonkeineen. Hankkijan lippiksiä, Koffin tuotemerkkiä, karvanoppia, vanhoja ruosteisia datsuneita, suomipoppia ja SaiPa:n logoja. Eli sitä samaa mitä nykyäänkin. Kovin paljoa ei siis ehkä olisi muuttunut. Korkeintaan en sopeutuisi monien pikkukaupunkien yhdenmukaisuuden vaatimukseen. Ole samaa mieltä kuin muut tai ole yksin. Maamme laitamilla ei välttämättä ole vielä ihan kasvettu moniarvoiseen yhteiskuntaan. Erilaiset ja poikkeavat yksilöt ovat auttamatta kylähulluja vieläkin. Tai ainakin se mielikuva jää. Voihan olla että Masa on joka kerta väärässäkin.

Mutta maalaisilla on aina hauskaa. Taipalsaaren mökiltä muistan aina vanhuksiensa kanssa asuvan naapuritalon nuoren miehen, joka oli aina lämmittämässä saunaa. Melkein joka kerta jostain kylältä ilmestyi saunakavereiksi nättejä koulupoikia pelkkä pyyhe ympärillään. Äkkiä seinäkellon hermostuttava naksutus ei tuntunutkaan kovin isolta puutteelta. Ja eihän se viidentoista kilometrin kauppamatka nyt niin pitkä ole jos nestetasapainosta vaan huolehditaan. Saimaan rannoilla kun ei piirakat ja munavoi lopu ikinä kesken. Ne kun ovat uusiutuvia luonnonvaroja.

Masa on tehnyt itsestään koekaniinin. Tai ehkäpä koelaiskiainen voisi olla tapauksessani lähempänä totuutta. Tätinne on syönyt nyt kolmen viikon ajan Tolosen E-EPA pillereitä, joita tuo ristiriitainen ukkeli myy hyvin tehokkaalla ja aggressiivisella mainonnalla. Ei ole olemassa mitään sairautta tai ongelmaa, jota Tolonen ei väitä pystyvänsä kalaöljytableteillaan parantamaan. Fyysisten sairauksien lisäksi Tolosen pillereitä popsimalla jopa Masannus paranee. Viiden vuoden kuluttua maailmassa ei ole sairaita ihmisiä. Ihan tiedoksi.

Tätinne on jo suunnittellut mitä tulee tekemään uudella elämällään. Jos tehostan E-EPAn vaikutusta karosiinilla ja antioksidanteilla (yllättäen nekin Tolosen tallissa valmistettuja) niin elimistöni puhdistuu ja aivotoiminta vilkastuu. Pystyn jopa keskittymään asioihin ja ehkä jonain päivänä pystyn jopa tekemään työtä. Yhteiskunta hyötyy kymmeniä tuhansia euroja kun lopultakin elätän itseni. Koska E-EPA parantaa kaiken, myöskin vinoutunut seksuaalisuuteni korjautuu. Kolmen vuoden kuluttua löydän keilahallista tuulipukuisen Kaisan ja loppu on historiaa. Täytämme lottokuponkeja yhdessä vuoteen 2042 asti.

Kolmen viikon pillerikuurin jälkeen olo tuntuu yllättävän samanlaiselta. Lattialla lojuvat kirjekuoret ja karkkipaperit odottavat yhä kerääjäänsä. Päässä kiertelevät ajatukset eivät vielä tunnu kovin positiivisilta. Onneksi Tolonen lupaili että kuukauden kuluttua homma kääntyy. Ensi viikolla tähän aikaan siis leivon pullaa kuudelta aamulla ja pesen naapureiden ikkunat heti perään. Nyt voi vielä viikon ajan ottaa löysästi ja rentotua. Ensi viikolla sitten hihat heilumaan.

Mutta kuka teistä osaa kuvitella Masan terveenä ja optimistisena? Luulisin että ystäväni soittaisivat ambulanssin jos selaimeni sivuhistoriasta löytyisi www.mol.fi tai olisin kirjoittautunut viidelle eri työväenopiston kurssille. Masa joka harrastaa elokuvia ja seisoo markettien edessä keräämässä rahaa Punaiselle Ristille? Masa jonka huoneesta kuuluu jatkuva pölynimurin ja sähköporan ääni. Uusia tauluja, verhoja ja pikkuesineitä. Ei aikaa netissä roikkumiseen. Kun sitten joskus saatte aktiivisen Masan kiinni raskaan työviikon jälkeen, mitä sanoisitte muuttuneista ajatuksistani? Kaikki järjestyy. Yrittänyttä ei laiteta. Positiivisuus kannattaa. Ikä on vain numeroita. Työnteko palkitsee. E-EPA pelastaa.

Seuraavan viikon Masa omistaa vanhan elämänsä juhlistamiseen. Kohta on takana vuosikausien laiska ja vetelä aika, jolloin ei tapahtunut juuri mitään yhteiskunnalle hyödyllistä. Aika jolloin Masa ei muistanut juuri mitään kun ei tuntunut olevan mitään muistettavaa. Katsoessani ikkunasta ulos huhtikuista vesisadetta tiedän että viikon kuluttua silmieni verkkokalvoihin heijastuu kirkkaampia ja kauniimpia värejä. Juoksen vesisateessa hieroen vesipisaroita kasvoihini. Halailen vastaantulevia ihmisiä. Mutta nyt vielä ei ole sen aika.

Ajattelin olla viikon ajan surullinen. Puhua kuolemasta ja yksinäisyydestä. Samalla tietäen että tuo katkeransuloinen ajanjakso on kohta takanapäin. Tyhjänpäiväinen notkuminen julkisilla paikoilla vaihtuu tehokkaaseen vesijuoksuun ja golfiin. Purjehdusta unohtamatta. Tänään ajattelin käyttää ehkä viimeisen tilaisuuteni sanoa että elämä on pelottavaa ja epäreilua paskaa, joka loppuu melkein heti kohta kun se on alkanut. Tänään ei vielä tarvitse olla positiivinen. Sinä et sitäpaitsi ole kaunis etkä erityisen mukavakaan. Koko kesän sataa. Katsotaan jääkiekkoa ja syödään maksalaatikkoa. Äänestetään kokoomusta. Ollaan siistejä ja pidetään huoli vain omista asioistamme.

Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneista negatiivisista vuosista ja yhteisestä kärsimyksestämme. Ehkä jo seuraava blogini on täysin erilainen. Pelkään pahoin että saatan miettiä jopa asioita, joiden kautta elämämme laatu paranee hieman. En ole ihan varma vajoanko ihan niin alas, mutta E-EPAn tehoa ei pidä koskaan aliarvioida.