Heinäsirkkaparvien ja hiekkamyrskyjen loputtua Allah lähetti Masan takaisin Suomeen tekemään tuhojaan. Palkkioksi sinnikkäästä odotuksestanne toin mukanani auringon ja muutaman ylimääräisen lämpöasteen. Vastalahjaksi en odota paljoa. Ehkä korkeintaan sen että lähetätte minut teidän rahoilla hakemaan auringon takaisin kun se jossain vaiheessa taas katoaa.
Tällainen jatkuva kaupankäynti tuntuu olevan keskeinen osa marokkolaista arkea. Joku haluaa jotain, toisella on laatikossaan mystiseltä näyttävä mytty peitettyjä tavaroita. Kolmas ei maksaisi mitään ja neljäs haluaisi tarjota hieman rahaa jos olisi oikea hetki ostaa. Kaikki sujuu loistavasti kunnes tulee poliisi paikalle. Ostajat katoavat ja sininuttuinen mies työntää kätensä myyjän taskuun. Lopulta sinitakki ottaa mukaansa laatikon ja lähtee jeepillään pois.
Agadir olisi mainio peli jos eläisimme yhä C64-aikakautta. Valitse tavara jota haluat myydä. Halpa tuote kuten donitsi = varma pieni voitto. Jos myyt outoa kiveä = tuotto hyvä mutta todella harva ostaa. Väistele sinua jeepeillä jahtaavia sikaniskoja ja hevosilla eteneviä ratsupoliiseja. Muista kätkeä rahat ennenkuin virkavalta tulee vaatimaan omaa osuuttaan myyntivoitosta. Ompele salainen tasku toisen taskun sisään. Jos taas et maksa niin sinut viedään asemalle ja menetät elämän. Aloitat tasohyppelyn jälleen alusta.
Useimmat asiat ehkä järjestyisivät jos maailma vain kuuntelisi Tommya. Hän haluaisi antaa koko maapallolle tosi lujan potkun persuksille. Tommy asustelee osan vuotta Agadirissa, nappailee viskiä ja tallaa katuja aurinkolasit ja Arsenal-paita päällä. Hän tahtoisi sanoa sinullekin: "Why don't you just fuck off!" Ihmiset kun ovat ryhtyneet laiskoiksi huijareiksi. Isommilla vankiloilla ja tiukemmilla lakipykälillä homma on vielä hänen mukaansa korjattavissa. Kun kuri on jälleen saatu aikaan voidaankin pitää hauskaa. Good old fun. Tommyn kanssa väitteleminen on täysin mahdotonta, mutta silti omalla kieroutuneella tavallani kaipaan häntä. Hänellä on tyhjän päänsä alapuolella iso ja lämmin sydän.
Tommy on erityisen kiinnostunut internetin huijareista. Kerroin hänelle nigerialaisten kirjeistä, joissa tarjotaan joka viikko suurta perintöä. Samoin kerroin arpajaisista, joiden päävoitto tuntuu osuvan joka kerta Herra Masalle. Irlantilaistuttuni katsoi minua vihaisesti vaativilla silmillään. Kusettajia ei pidä päästää ilman rangaistusta. Kaikkien niiden jotka saavat ilmoituksia voitoista pitää yksinkertaisesti lähettää sähköposti takaisin. Siinä täytyy lukea tiukasti ja lyhyesti: "No lottery! No scams!" Pikku hiljaa rauha palaa maahan.
Onneksi on sentään olemassa Suomi jossa asiat tuntuvat pysyvän ennallaan. Aina löytyy jostain hiihtäjä joka heiluttelee mitaleja kaulassaan. Nuorisolla on kalpea iho 24h Youtuben katselun takia ja musta Iron Maiden- paita päällään. Hiljaisten ihmisten ja rokkenrollin pyhä symbioosi korvaa minareettien rukouskutsut ja arabipopin. Tuoreista mangoista puristettu mehu vaihtuu Hyvää Päivää- nimiseen mehun kaltaiseen tiivisteeseen. Terttu-Kaarina sauvakävelee. Mutta mitä tapahtuisikaan jos Suomi ostaisi Marokon valtiolta Agadirin, jotta se voisi tuottaa siellä halvalla muovirojua jota tarvitaan kännykänkuorien väsäämiseen?
Silloin Virasto-ohjaaja Marja-Liisa laittaisi Agadirin miehet ammattikursseille. Hänen virkasiskonsa Ylihoitaja Sinikka-Marjatta haluaisi huostaanottaa marokkolaiset lapset ja laittaa heidät pitkäkestoiseen psykoterapiaan. Tasa-arvovaltuutettu Eija-Kaija taas ei enää ehtisi poistua työhuoneestaan. Näinä päivinä vastuunkantajia tarvitaan. Sillä kuulemma Marokossa joku on runkannut tai polttanut pilveä. Nopeakätinen taas on vienyt repusta rahat. Tarvitsemme Europolin apua selvittääksemme kuka on kuka. Ja siihen kuluu vielä 5,431 miestyövuotta. Siinä välissä Kamal ehtii istua monta kertaa miesten pöytiin ja tarjota
itselleen vähintään sadat kahvit.